tiistai 2. helmikuuta 2016

Ensimmäiset kommentit lapsen erilaisesta ulkonäöstä

Tämän postauksen otsikko piti olla "Äiti jumpassa ja lapsi parkissa". Sain nimittäin viikon kokeilukortin erääseen tämän alueen suureen kuntokeskukseen ja kokeilin samalla myös kehuttua lapsiparkkia, mutta päälimmäiset tunteet jumppatuokion jälkeen olivat hämmennys, huoli ja ihmettely. 

Jätin Abun eilen ensimmäistä kertaa elämässään kuntokeskuksen lapsiparkkiin. Aiemmin olin vuorotellut miehen kanssa kuka ehtii urheilla ja milloin, tai käynyt vaunuhölkällä Abun päikkäriaikaan. Nyt oli kuitenkin luksusta urheilla keskellä päivää, sillä aikaa kun lapsi leikki valvotussa tilassa muiden kanssa. Lapsiparkkikin vaikutti kivalta, iso tila, jossa oli runsaasti leluja ja vehkeitä. Abu jäi kivanoloisen hoitajatytön huomaan. Otin puhelimen kuitenkin varmuudeksi jumppatunnille mukaan; jos vaikka Abu olisikin itkenyt hysteerisesti koko jumpan ajan. Sain kuitenkin rauhassa nostella kahvakuulaa, venytellä, ja saunoa - ja keskeytyksettä! Kertakaikkiaan luksusta pitkää päivää tekevän yksityisyrittäjän vaimolle, joka vastaa vauvan hoidosta pitkälti yksin kaikki päivät.

Abukin oli näköjään viihtynyt hyvin hoidossa ja oli ilmeisesti leikkinyt paljon toisen samanikäisen pojan kanssa. Hoitajat kertoivat Abun nauraneen ja leikkineen iloisesti parkin leluilla. Kaikki siis hyvin, kunnes nappasin Abun syliin hoitopaikan lattialta. Silloin viereeni tuli noin 7-8 vuotias poika, joka sanoi "se näyttää hassulta, sillä on ihan keltainen naama". Hämmennyin. Ilmeisesti poika viittasi Abun tummempaan ihonväriin, joka on mielestäni enemmän eteläeurooppalaista sävyä kuin kovinkaan tummaa (tai keltaista..). Kerroin pojalle, että Abun isä on intialainen ja sen takia poika näyttää vähän erilaiselta. 

Poistuin kuntokeskuksesta, mutta matkalla mielessä pyörivät monta asiaa. Nytkö se alkaa, Abun hiukan erilaisen ulkonäön kommentointi? Tullaanko Abua kiusaamaan tarhassa tai koulussa erilaisuutensa vuoksi? Saadaanko kesällä, kun poika ei ole enää suojassa vaunujen toppausten alla, kuulla herjaavia kommentteja ohikulkijoilta? Miten voimme varmistaa, että Abu kehittää hyvän itsetunnon eikä anna typerien kommenttien vaikuttaa häneen?

Tiedän tietenkin, että viimeaikoina, varsinkin turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua, ollaan puhuttu julkisuudessa hyvin kriitisesti turvapaikanhakijoista ja ulkomaalaistaustaisista ihmisistä. Jotenkin naiivisti kuvittelin, että täällä, keskustan hyvämaineisella asuinalueella, oltaisiin suvaitsevaisia ja sen verran maailmankansalaisia, että erilaisuutta siedettäisiin keskimääräistä paremmin. Ilmeisesti olin väärässä. Tietysti tajuan, että kommentin sanoi pieni poika, joka ei varmaan ymmärtänyt sanojensa merkitystä. Kuitenkaan en malta olla miettimättä saammeko kuulla herjaavia kommentteja tai känniläisten huuteluita sitten kun Abu ei ole piilossa talvivaatteiden alla ja vaunujen suojissa, vaan  tumma tukka ja tummat nappisilmät ovat esillä. Toivon, että vanhempina onnistumme kuitenkin kasvattamaan Abusta hyvän itsetunnon omaavan,  suoraselkäisen ja suvaitsevaisen ihmisen. Toivon myös, että muut vanhemmat tekevät saman; kasvattavat lapsistaan suvaitsevaisia ja erilaisuutta sietäviä.
 

2 kommenttia:

  1. Mä oon miettinyt näitä samoja asioita. Meidän pieni neiti on puoliksi afrikkalainen ja ainakin toistaiseksi saanut osakseen vain ihailua mm. kiharasta tukastaan, mutta mitä mahtaa sitten tarhassa ja/tai koulussa tulla eteen... Hirvittää ajatellakin, varsinkin, kun tää tilanne Suomessakin on menossa aina vaan huonompaan suuntaan ja kaikki erilainen koetaan pahana ja vaarallisena. Toivottavasti osaan kasvattaa tytön olemaan piittaamatta tyhmistä ihmisistä mielipiteineen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reaktiot ovat tosiaan vielä olleet kovin positiivisia, mutta pelkään että se muuttuu kun poika alkaa olemaan enemmän ulkona ja itsekseen. Toivottavasti päiväkodissa osataan kiinnittää huomiota tällaisiin asioihin, ettei tilanne pahimmillaan eskaloidu ikävästi. Toisaalta monessa pk:ssa taitaa olla hyvinkin kansainvälinen lapsilauma!

      Poista