sunnuntai 30. elokuuta 2015

Soseruokailua

Abu on syönyt soseita jo pari kuukautta. Otettiin pieni varaslähtö soseisiin, lähinnä huonon painokehityksen takia, vaikka alunperin olisin halunnut imettää puolen vuoden ikään asti. Täysimetys ei onnistunut, joten aloin tarjoamaan pieniä makuelämyksiä jo vajaan 5kk iässä. Nyt syödään jo rutiinilla 5 annosta kiinteitä päivässä. Aamuisin ja iltaisin puuroa hedelmäsoseella, välipalalla aamupäivällä ja iltapäivällä hedelmä- tai kasvissosetta ja lounaaksi keskipäivällä tukevampi annos, jossa on lihaa tai kalaa. 

Aamupuuron antaminen aloitettiin Hollen luomu Riisivellillä. Jauhepuuro on todella helppo tapa tehdä vauvalle puuro - jauhe sekoitetaan kuumaan veteen ja annos on valmis minuutissa. Tuo riisipuuro itsessään on aikamoista mautonta liisteriä, joten sen kanssa Abulle maistuu yleensä puolisen purkkia hedelmäsosetta. Riisipuuron jälkeen olemme syöneet vaihtelevasti tattaripuuroa, ohrapuuroa ja kaurapuuroa. Tattaripuuro ei todellakaan ollut Abun herkkua ja suoraan sanottuna omaankin suuhun se maistuu aikamoiselta sahanpurulta!
 
Tattaripuuro itsetehdyllä mustikkasoseella


Abulle maistuu myös äidin tekemä ihana persikkainen kaurapuuro. Tämä puuro sopii pienellekin vauvalle, sillä se soseutetaan sileäksi sauvasekoittimella. Puuroon ei tarvitse lisätä erikseen enää soseita, sillä persikka tuo siihen mukavan makeuden.


Persikkainen kaurapuuro
2dl vettä
Vajaa 1dl kaurahiutaleita
 Puolikas persikka kuutioina

Kiehauta vesi. Lisää kaurahiutaleet ja pilkottu persikka. Anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia kannen alla. Sekoita silloin tällöin, ja lisää vettä tarvittaessa. Soseuta valmis puuro sauvasekoittimella ja tarjoa!

Lohta ja parsakaalia

Kesäaikana on ollut ihana aloittaa soseiden maistelu - kaupaat pursuavat tuoreita hedelmiä ja marjoja. Mökkimaisemat ovat myös täynnä herkullisia ja terveellisiä marjoja. Olen soseuttanut Abulle persikoita, kirsikoita, päärynöitä, itse poimittuja mustikoita ja mustaherukoita sekä mansikoita. Kesän tuoreista päärynöistä saa uskomattoman makeaa sosetta, joka on Abun herkkua. Poika syö kaikkia ruokia ylipäänsä tosi hyvin, suu aukeaa aina kiltisti lusikan edessä, mutta pojalla on yksi inhokki... tuore mansikka! Tarjosin itse poimimiani mansikoita soseutettuna, mutta poika vain irvisti. Hassu poika - mansikat kun on kesän parhainta herkkua!

Soseet ovat siis maistuneet hyvin eikä mitään varsinaisia allergioita ole ilmaantunut. Samaan aikaan kiinteiden syömisen kanssa Abun rintakehään on kuitenkin ilmestynyt kutiava ihottuma, joten joku ruoka-aine aiheuttaa lievää ihoreaktiota. Alussa maisteltiin ruokia yksitellen juuri allergioiden takia, mutta en osannut yhdistää ihottumaa mihinkään tiettyyn ruokaan. Kananmunan maistelun jälkeen ihottumaa ilmaantui myös selkään, joten se on nyt ollut jäähyllä hetken aikaa. Toisaalta ihottuma kaulassa pysyy, ja on jopa hiukan levinnyt selkään asti. 

Broileria, porkkanaa ja bataattia persiljalla

Teen suurimman osan suolaisista soseista itse. Emme miehen kanssa itsekään syö eineksiä, joten miksi tarjoaisin valmisruokia lapsellemme. Hedelmäsoseet ostan pääsääntöisesti valmiina, vaikka olen jonkin verran kesäsesongin hedelmiä ja marjoja soseuttanut Abulle. Kasvissoseita on niin helppo tehdä, että ne teen lähes kaikki itse. Liha- tai kalaruuissa on enemmän sotkemista (ja se lihan keitto on jotenkin aika ällöttävää), joten valmiita ruoka-annoksia on tullut ostettua jonkin verran. Ongelmana on myös meidän pieni pakastin, joten en voi kerralla edes tehdä kovin suurta määrää ruokaa pakkaseen, enkä monta kertaa viikossa jaksa alkaa soseurakkaan. Viime aikoina olen ollut armollisempi itselleni... kaiken unikouluttamisen ja oman väsymyksen takia olen turvautunut kaupan soseisiin aiempaa enemmän. Nyt kun Abun istuminen alkaa parantumaan, voidaan aloittaa varsinainen sormiruokailu.

Soseiden tekeminen on tavallaan hauskaa, sillä voin kokeilla erilaisia uusia ruokayhdistelmiä. Toisaalta välillä alkaa mielikuvitus loppua, aina ei haluaisi tehdä samoja bataatti-peruna-kevätkurpitsa yhdistelmiä. Seuraava uusi kokeilu tulee olemaan pasta - niitä voi pieni sormiruokailija hyvin napsia omaan suuhun itsekin ja äiti voi keskittyä omaan ruokailuunsa.

Mikä on oma sose-suosikkireseptisi ?

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Päivä Hangossa

Käytettiin "viimeinen" hellepäivä hyväksi ja lähdetiin päivämatkalle Hankoon. Viime vierailustani oli kulunut jo vuosia, ja silloinkin kävin siellä jostain syystä syyskuun myrskyssä, eikä mies ollut käynyt Hangossa vielä ikinä. Oli siis korkea aika tehdä retki kesäkaupunki Hankoon! 

Käveltiin pitkin rantakatua ja ihailtiin vanhoja pitsihuviloita, syötiin lounasta vanhassa makasiinissa ja ihailtiin satamassa kelluvia veneitä. Ihanaa, että on kaupunkeja, joissa on säilynyt vanha tunnelma ja vanhat kauniit rakennukset. Pidän itse vanhoista taloista ja siitä vanhasta fiiliksestä, joka niistä huokuu. Abu ei taloista välittänyt, mutta tykkäsi isoista veneistä!
 






maanantai 24. elokuuta 2015

Maalla on mukavaa

Parasta äitiyslomalla olemisessa on se, että myös keskellä viikkoa voi tehdä mitä haluaa. Niinpä pakkasin lapsen ja autollisen tavaraa ja lähdimme Abun kanssa maalle vanhempien seuraksi. Tällaiset aurinkoiset päivät täytyy käyttää maaseudulla auringonpaisteessa eikä kuumassa kerrostaloasunnossa hikoillen. 

Otettiin Abun kanssa iisisti - saunottiin, ulkoiltiin, köllöteltiin auringossa ja nukuttiin. Abu nukkui ennätykselliset 7 tuntia putkeen, välillä 20-03 ! Ilmeisesti raikas ulkoilma ja sauna tekivät tehtävänsä ja poika nukkui hyvin omassa pinnasängyssään. 

Samalla reissulla poika täytti jo 7 kuukautta ja pääsin taas ihmettelemään miten tyyppi kasvaa silmissä. Meidän poitsu on siirtynyt jo isojen poikien syöttötuoliin (heihei Stokke Newborn..), syö valtavia ruoka-annoksia (kasvavan pojan kyltymätön ruokahalu alkoi jo nyt), tykkää tuijotella muita vauvoja (pitää ilmeisesti käydä enemmän leikkipuistossa tutustumassa lapsiin), ja on superinnoissaan uimisesta (vauvauinti alkoi viime viikolla!).   

Jos säätila jatkuu edes jotenkin siedettävänä, voidaan lähteä seuraavallakin viikolla maaseudun rauhaan. Abu tykkää, äiti tykkää ja isovanhemmat tykkäävät. Maalla on mahtavaa!








keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kun unikoulu ei toimi

Unikoulua on takana nyt muutama yö ja..  noh, unikoulu ei toiminut. Ensimmäinen yö oli vaikea, ja valitettavasti seuraavat yöt olivat yhtä hankalia. Viimeiset pari yötä ovat olleet jo aikamoisia koettelemuksia.

Toinen yö oli tosiaan aika samantyylinen kuin ensimmäinen yö. Mies otti taas vastuun koko yöstä, kun itse painuin lastenhuoneen lattialle unille. Nukahtaminen kesti lähes yhtä pitkään kuin ensimmäisenä yönä - Abu laittoi hanttiin ja huusi, itki ja kitisi melkein täyden tunnin. Sen jälkeen tosin nukuttiin ilman väliheräämisiä puoleen yöhön asti, jolloin mies sai pojan tassuteltua takaisin unille. Klo 01 sama tapahtui - herääminen ja tassuttelu. Klo 03 Abu heräsi kunnolla ja päätyi huutamaan tunnin tassuttelusta huolimatta. Lopulta pojan mielestä aamu alkoi jo klo 05.30 ja vähän ennen kuutta mies tuli Abu sylissä herättämään minut päivävuoroon. Painuttiin kaikki yhdessä isoon sänkyyn vielä unille (en todellakaan aio alkaa keittämään aamupuuroa ennen kuutta aamulla), josta nousimme lopulta puoli kahdeksalta aamiaiselle. Päivä menikin samoissa väsytunnelmissa kuin edellisenä päivänä. Päikkäreille en saanut nukutettua tassuttelemalla, vaan heijasin sylissä uneen ja laskin pojan omaan sänkyyn. Priorisoitiin unet. 

Kolmas yö, eli maanantain vastainen yö toisti aika lailla samaa kaavaa. Nukahtaminen tosin tapahtui todella nopeasti, poika nukahti alle viidessä minuutissa omaan sänkyynsä pienellä tassuttelulla. Ensimmäinen havahtuminen tapahtui jo tunnin päästä, mutta Abu nukahti taas nopeasti tassuttelulla. Yöllä havahduttiin hereille parin tunnin välein, mutta saatiin yhtä herätystä lukuunottamatta taas nopeasti nukkumaan. Viideltä aamulla Abu päätti, että on aamu ja syytä nousta, joten nostin hänet taas väliimme uinumaan vähän pidempään.



Neljäs yö olikin mielenkiintoinen. Oltiin jotenkin ajateltu, että kyllä poika tottuu nukkumaan itse ja omassa sängyssä ja unikoulu vaan kestää vähän pidempään Abun kohdalla. Nukahtaminen kesti puoli tuntia, ja jouduttiin tassuttelemaan poikaa koko ajan. Ensimmäinen herätys oli puolen yön maissa, jolloin mies sai nopeasti tassuteltua unille. Seuraava herätys olikin klo 01 ja tyyppiä ei saatu unille ennen kuin vasta klo 03! Poika oli välillä täysin hereillä ja jokelteli itsekseen. Välillä häntä väsytti niin, että kieriskeltiin puolelta toiselle välillä rauhoittuen, melkein nukahtaen. Vihdoin ja viimein mies sai tassuteltua Abun  uudestaan unille. Unta ei kestänyt kuitenkaan kuin viiteen asti, jolloin taas herättiin. Lähes tunnin huudon jälkeen oli tehtävä päätös - yritetäänkö tassutella unille sinnikkäästi ja jos ei nuku niin klo 7 mennessä ylös aamutoimille, vai yritetäänkö nukkua vaikka vähän pidempään mutta perhepedissä? Lopulta todettiin, että uni on meille kaikille tärkeätä ja nyt nukutaan hiukan pidempään. Tarvitseehan 7kk vauvakin enemmän unta kuin vain muutaman tunnin pätkissä!

Näiden öiden jälkeen totuus on aika karu - unikoulu ei toiminut ja nukkumisessa ollaan otettu takapakkia. Viime yönä Abu heräsi klo 3 ja oli taas hereillä klo 05 asti. Välillä huutaen, kitisten, jokellellen, leikkien. Yritettiin tassutella, sitten kuunneltiin pinnasängystä kuuluvaa meininkiä ja lopulta heijattiin uneen. Isä 0 - poika 1.

Lopputulos on se, että unikoulu epäonnistui ja olemme palanneet takaisin vanhaan heijaamiseen. Yritän saada Abun nukkumaan ilman tissiä, mutta siihenkin ollaan paristi jouduttu kun tyyppi ei meinaa millään rauhoittua. Päivisin taas ollaan tosi väsyneitä ja kitistään väsymystä. Päikkäreille rauhoittuminen oli tänään lähes mahdotonta, ja lopulta nukuttiin pitkät iltapäiväpäikkärit vaunuissa. 

Pidetään muutama päivä taukoa ja kokeillaan viikonloppuna uudestaan. Mielentila on aika epätoivoinen ja väsynyt kummallakin, eihän tässä näin pitänyt käydä! Ehkä me emme vain olleet tarpeeksi johdonmukaisia. Ehkä tassuttelu ei sovi Abulle. Ehkä tällä kerralla onnistutaan jollain muulla keinolla.

Onko sinulla vinkkejä vauvan unikouluun? 

lauantai 15. elokuuta 2015

Unikoulun 1. yö

Ensimmäinen unikouluyö ei ollut mitenkään helppo, mutta ei myöskään ihan niin vaikea kuin kuvittelimme. Yön kokemuksen jälkeen alan uskoa, että pystymme tähän. Uskon, että joku päivä Abu osaa nukahtaa itsekseen ja nukkuu läpi yön.

Sovimme miehen hoitavan unikouluttamisen, ainakin ensimmäisen kahden yön aikana. Tästä tulisi isän ja pojan välinen taistelu, itse nukkuisin varastohuoneen lastenhuoneen lattialla ja poistuisin kotoa ennen iltavalmisteluja. Emme halunneet, että Abu haistaisi maidon ja aistisi äidin läsnäolon, joten arvelimme poissaoloni olevan helpompi vaihtoehto. Mies hoitaisi tavanomaiset rutiinit - pyjama päälle, iltamaito ja -puuro, iltasatu, ja omaan sänkyyn unilelu viereen. Unikoulumetodiksi valitsimme tassuttelun, sillä erotuksella, että emme nostaisi Abua syliin, vaan tassuttelisimme ja silittelisimme pojan rauhalliseksi omassa sängyssään. Olimme varmoja, että syliin nostaminen ja sänkyyn laskeminen ei toimisi rauhoittavasti meidän pojan kohdalla.
 
Jätin miehen ja Abun valmistautumaan yön koitokseen ja lähdin joogaamaan.  Oli muuten tosi vaikeaa keskittyä pysymään jooga-asennoissa, kun samalla mietin onko Abu jo sängyssä ja kuinkakohan kauan hän mahtaa huutaa.  Vaikka tiesin, että lopputulema on lopulta meille kaikille paras, ajatus itkevästä lapsesta oli vaikea.

Pääsin kotiin hiukan klo 20 jälkeen ja kuulin makuuhuoneesta raivokasta huutoitkua. Itku loppui yllättäen ja mies tuli ulos Abun kanssa - poika oli oksentanut päällensä. Onneksi olin varautunut tähän ja ottanut sängyn viereen uudet lakanat. Ei muuta kuin nopeasti uusi pyjama pojalle päälle ja puhtaat lakanat sänkyyn. Huuto jatkui heti kun Abu laskettiin omaan sänkyynsä. Tällä kertaa itku ei tosin kestänyt kuin vartin verran. Hiljaisuus, Abu nukahti. Ensimmäinen nukuttaminen kesti noin 45 minuuttia. Isä-vauva 1-0.

Mies ei kestänyt katsella hermoiluani ja jännitystäni yön tulevasta taistelusta, joten painuin aikaisin evakkosänkyyni. En muutenkaan kestäisi kuunnella lapsen huutoa olematta vieressä lohduttamassa, joten oli parasta alkaa kuromaan univelkoja pois. 

Evakkopeti

Miehen kertomuksen mukaan yöllä oltiin herätty tavanomaisen aikataulun mukaisesti. Abu heräsi huutamaan klo 01, jolloin mies meni tassuttelemaan mahalleen kierähtäneen pojan jälleen unille. Seuraava herätys oli klo 02. Tässä vaiheessa mies antoi 100ml maitoa; olihan Abu oksentanut varmaan koko iltapuuronsa pois. Emme halunneet pojan itkevän ainakaan nälkäänsä. Seuraava herätys oli klo 03, nukuttaminen onnistui suhteellisen helposti tassuttelemalla. Yön viimeinen herätys oli klo 04. 

Itse olin laittanut herätyskellon soimaan jo klo 06; ei nimittäin ole harvinaista, että Abu herää aamulla näin aikaisin. Mies puolestaan oli päättänyt pysyä hereillä koko yön - hän ei halunnut nukkua samassa huoneessa unikoulutettavan kanssa eikä olisi herännyt sohvalla vauvan huutoihin. Kuudelta makuuhuoneessa oli vielä hiljaista, mutta puolisen tuntia myöhemmin kuulin pienestä sängystä ähellystä ja sen jälkeen itkua. Unissaan oltiin taas käännytty mahalle.

Päästiin siis aikaisin aamutoimille - imetin aika pingoittuneet tissit, annoin lisää maitoa ja riisipuuroa hedelmäsoseella. Abu leikki leikkimatolla sillä aikaa kun söin aamiaisen. Klo 08 maissa alkoi olemaan väsymyksen merkkejä ilmassa - ylivilkkautta, silmien hieromista, kärsimätöntä ääntelyä. Aika mennä ensimmäisille päikkäreille. Mutta miten?

Unikouluista kirjoitetaan neuvoja vaikka missä, mutta missään ei kerrota mitä niille päikkäreille pitäisi tehdä! Päikkäreille nukuttaminen on täysi mysteeri. Jos lapsi on tottunut nukahtamaan tissille päivin ja öin, miten lapsi pitäisi unikoulun aikana laittaa päikkäreille? Tissillä vai ilman? Miehen mielestä priorisoidaan vauvan uni ja yritetään ensin saada yörutiinit kuntoon. Omasta mielestäni olisi epäloogista kieltää tissi yöllä mutta antaa nukahtaa tissille päivällä. No, päikkärinukuttamisesta tulikin ihan kaaos. Nukutin ensin tissillä ja yritin siirtää nukkuvan vauvan omaan sänkyynsä. Abu tietysti heräsi noin minuutin jälkeen siirtämisestä. Tässä vaiheessa yritin tassutella unille, joka ei, ylläriylläri, toiminut. Siinä huutosählingissä heräsi sitten se nukkuva unikouluttaja - univajeinen mies, turhautunut äiti, ja huutava lapsi ei muuten ole loistava kombinaatio. Jossain vaiheessa kaikki huudettiin yhtä aikaa... ja sen jälkeen Abu oli niin yliväsynyt, ettei nukkumisesta tullut lopulta yhtään mitään. Ei muuta kuin pystyyn välipalalle ja uusi yritys myöhemmin. 

Välipalan jälkeen yritin uudestaan nukuttaa, tällä kertaa valmiina ottamaan tissit avuksi. Turhaan - Abu kääntyi selälleen ja nukahti. Siis ihan oikeasti nukahti päikkäreille noin 10 sekunnissa. Ja nukkui kuin tukki kolme tuntia. Noin pitkiä päikkäreitä ei meillä ole nukuttu viimeksi kuin pari kuukautta sitten. Jätin pojan suosiolla nukkumaan meidän sänkyyn - eiköhän päikkäritavatkin korjaannu kunhan öisin osataan nukahtaa omaan petiin.
  

torstai 13. elokuuta 2015

Valmistautumista unikouluun

Meidän pitkään suunniteltu unikoulu alkaa huomenna perjantaina. Ennen varsinaista nukuttamistaistelua pojan kanssa olen perehtynyt aiheeseen ja metodeihin aika runsaasti. Olen lukenut kokemuksia muista blogeista, soittanut Ensi- ja Turvakotien unipuhelimeen, ja jutellut kavereiden kanssa unikoulukokemuksista. Erityisesti internetin englanninkielisiltä sivuilta saa hyviä vinkkejä unikoulun toteuttamiseen, vaikka kansainväliset sivustot selkeästi suosivat muita metodeja kuin Suomessa.  Unikouluja on monia erilaisia versioita (hyvä artikkeli niistä täällä), mutta tassuttelu-unikoulu taitaa ainakin Suomessa olla tunnetuin ja käytetyin. Valitsimme miehen kanssa Abun kesyttämiseksi tassuttelu-menetelmän, mutta toinen harkitsemamme metodi oli pistäytymisunikoulu. Pistäytymisunikoulusta on kirjoittanut mm. australialainen Elizabeth Sloane "Gift of Sleep" kirjassaan, jonka lukaisin nopeasti. Pistäytymisunikoulu saattaisi toimia meillä, jos lastenhuone olisi raivattu muuttolaatikoista ja saisimme pojan sinne nukkumaan.  

Luettuani aika paljon materiaalia unikouluista on helppo huomata, että tietyt perusasiat tulee olla kunnossa ennen unikoulun aloittamista. 

Rutiinit, rutiinit, rutiinit!
Kerroinkin meidän uudesta muutoksesta päivärutiinien suhteen - Abulle on asetettu kunnon päivärytmi, jonka mukaan yritämme elää. Rutiinit luovat päivän tapahtumille kehyksen ja ennakoitavuutta vauvalle.
Päivärytmin lisäksi iltarutiinit ovat myös ehdottoman tärkeitä. Samanlaisina toistuvat iltatoimet valmistavat lasta unen tuloon ja nukkumiseen. Iltarutiineista ei kannata tehdä liian pitkiä tai monimutkaisia, jotta ne voi helposti toistaa myös vieraissa paikoissa.

Mikä ajankohta unikoululle
Koskaan ei varmaan ole paras aika aloittaa unikoulu, mutta väsymys ei anna armoa ja on vain parasta lähteä tuumasta toimeen. Me laitoimme unikoulun ajankohdan kalenteriin jo pari kuukautta aikaisemmin, meille täydellinen aika on pahimman kesälomakauden ja ystävän häiden jälkeen.   
Toisaalta unikouluun kannattaa valmistautua. Eli ei kannata tehdä kuten me ja päättää keskellä yötä aloittaa uusien unirutiinien opettaminen, koska yöllinen tissi-tutittelu kävi liian rankaksi juuri sinä yönä. Tällä tavalla kukaan ei voita - vauva ei opi nukkumaan, eikä kumpikaan vanhemmista saa nukuttua. 

Yhteinen strategia ja taktiikka
Kannattaa sopia unikoulun tavoitteet. Onko tarkoituksena opettaa vauva nukkumaan omassa sängyssä? Onko tavoitteena lopettaa yösyöttö vai sallitaanko yksi yöllinen ruokailu? Meidän tavoitteena on opettaa Abu rauhoittamaan itse itsensä, jolloin iltaunille nukahtaminen helpottuu ja öiset heräämiset eivät vaadi tissittelyä uudelleen uneen pääsemiseksi.
Sopikaa unikoulumetodi - tassuttelu, pistäytyminen vai joku muu. Käykää läpi ne keinot mitä käytätte kun vauva herää viidettä kertaa huutamaan keskellä yötä. Eipähän tarvitse väsyneenä keskellä yötä arpoa, mitä nyt sen karjuvan lapsen kanssa pitäisi tehdä.  

Aikataulut
Päivän viimeisen päiväunen tulisi loppua viimeistään klo 16, jotta vauva on tarpeeksi väsynyt iltaunille mennessä. Liian myöhäiset päikkärit  viivästyttävät yöunien aloittamista, ja lisäksi vauvalla on liian paljon energiaa vastustella uutta unirutiinia. 
Samoin sopikaa koska "yö" päättyy. Milloin vauvan yö loppuu ja päivä alkaa - annetaanko aamumaito klo 06 vai klo 05.30? Toisaalta puolen tunnin liian aikaisen herätyksen takia ei varmaan kannata alkaa uusiin nukuttamisyrityksiin.

Muista kolme C:tä
Calm. Committed. Consistent. Eli pysy rauhallisena, päättäväisenä, ja johdonmukaisena.  Silloinkin kun se lapsi huutaa toista tuntia aamuyöllä ja tekisi mieli antaa se adoptoitavaksi. (Nämäkin fiilikset on koettu...)

No, helppo tässä on kirjoitella teoriaa. Huominen ja seuraavat pari yötä kertovat miten hyvin varsinainen käytäntö menikään. Toivottavasti unikoulu auttaa Abun uniongelmiin - tai edes vähentää heräämisten määrää. Edelliset pari yötä ovat jälleen olleet katastrofaaliset ja herätyksiä on ollut taas jopa 45-60 minuutin välein. Lisäksi päikkäreille nukuttaminen on ollut todella vaikeaa.. Abulla tuntuu olevan paljon univelkaa, jonka takia nukahtaminen on entistä hankalampaa. Olen itse jo niin lopussa valvomisten ja nukuttamisten kanssa, että jotain edistystä on tapahduttava. Pakko!  

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Päivä puistossa

Tällaisia päiviä ollaan kaivattu - aurinkoa, lämpöä ja viltti puistossa! Leikkipuiston muskarin jälkeen suunnattiin mammakaverin kanssa puistoon vauvojen kanssa. Napattiin lounas mukaamme ja istutettiin seurueemme ison puun alle varjoon.

 




tiistai 11. elokuuta 2015

Mamas&Papas Armadillo matkarattaiden kokemuksia

Me ostimme parhaat matkarattaat, ainakin parhaat meille. Kirjoittelin aiemmin keväällä matkarattaiden hankinnasta (kun näköjään kaikki hankinnat tuntuu vaativan kuukausien vertailun ja harkinnan) vielä alle puolivuotiaalle vauvalle. Valinta oli vähän hankala, sillä yleensä matkarattaat, erityisesti ne perinteiset sateenvarjorattaat, eivät ole parhaimmat pienille vauvoille selkänojan rajallisten säätömahdollisuuksien takia. Joka tapauksessa päädyttiin lopulta Mamas & Papas Armadillo -matkarattaisiin ja ne ovat osoittautuneet joka pennin arvoisiksi! Niillä rullaillaan kotikaupunginkin katuja vaikka Briotkin olisivat valmiudessa. Brioista muuten lisää myöhemmin, niihin en olekaan enää niin tyytyväinen...

Meillä oli muutama vaatimus rattaille. Selkänoja piti saada mahdollisimman makuuasentoon, rattaat tuli saada kasattua mahdollisimman pieneen tilaan sekä niiden piti olla ohjattavissa yhdellä kädellä. Vertailin Britax B-Agile Plus, BabyZen YoYo, Mountain Buggy Nano, ja Mamas & Papas Armadillo Flip rattaita ennen päätöksentekoa. Lopulta päädyttiin vähän erilaiseen Armadillo-malliin kuin ajattelimme, mutta emme ole katuneet valintaa lainkaan!

Ostimme Mamas&Papas rattaat eräästä Espoon lastentarvikeliikkeestä. Varsinaisesti eksyttiin sinne katsomaan miltä Armadillo City rattaat näyttävät in real life. Rattaat olivat kuitenkin niin suositut, että jopa mallikappale oli myyty. Myyjä kuitenkin esitteli kaikki muut listallani olleet rattaat, ja lopulta suositteli meille Armadillo-mallia. Mietimme pitkään Armadillo Flip- ja Armadillo-mallin välillä, mutta lopulta päätimme ettei istuimen käännettävyys ole meille yli 150 euron arvoinen - Flip-malli oli tämän verran Armadilloa kalliimpi. City-malli puolestaan vaikutti liian pieneltä, malli oli Armadilloa kapeampi ja jalkatukea ei saanut nostettua vaakasuoraan. Tärkeä tekijä päätöksessämme oli myös rattaiden pitkäikäisyys - emme halua joutua ostamaan uusia rattaita vuoden kuluttua.



Parin kuukauden käytön jälkeen Armadillot ovat osoittautuneet todella näppäriksi ja laadukkaiksi. 

Plussat: 
+ Hyvännäköiset! 
Miksi ostaa rumaa, kun voi saada kaunista... Ostimme ihanat sitruunankeltaiset rattaat, jotka tosiaan erottuvat muista (mustista) rattaista.
+ Selkänojan portaaton säätö. 
Tämä on todella kätevä ominaisuus, Abu on yleensä puoli-istuvassa asennossa ja kun poika nukahtaa vaunuihin, vedän selkänojan varovasti alas makuuasentoon. 


+ Kuomu. 
Kuomun saa vedettyä tosi matalalle suojaten lasta auringolta ja tuulelta. Tämä oli meille tärkeä tekijä - ostimme matkarattaat pääsääntöisesti Espanjan kesämatkaa varten. Vaunujen piti antaa mahdollisimman hyvä suoja auringonsäteiltä, ja Armadillon kuomu on parempi kuin muut vertailulistan vaunut. Alkuun olin vähän jännittynyt miten Abu viihtyy kasvot menosuuntaan, mutta onneksi kuomussa on pieni muovinen kurkistusluukku. Siitä kurkin mitä poika puuhaa ja nukkuuko hän. 
+ Kasattavuus. 
Työntöaisassa on rulla, jota kääntämällä rattaat saa nopeasti kasaan.  Rattaat kasautuvat eteenpäin kaksinkerroin ja pohjassa on pieni kahva, joista rattaat saa napattua mukaan. Kasattuna rattaat eivät ole markkinoiden pienimmät eikä näitä saa mitenkään pakattua lentokoneen matkatavaratilaan, mutta sellaista emme edes kaipaisikaan.
+ Tukevuus. 
Armadilloilla kelpaa mennä hyvin myös hiekkatiellä ja epätasaisemmassa maastossa. Toki kyseessä ovat matkikset, joten ihan pusikkoon näillä ei kuitenkaan kannata lähteä. 
+ Tavarakori.
Tavarakori on aika tilava, ja vaunujen tukevuuden takia sinne voi laittaa tavaraa ilman rattaiden romahdusvaaraa. Painava ostoskassi ei sinne mahdu, enkä laittaisikaan, mutta hoitolaukku ja toinen kassi mahtuvat tilaan hyvin.
+ Laadukkaat materiaalit.
Verrattuna Brion ratasosaan, Armadillossa on tosi laadukkaat valjaat, kuomu ja istuinosa. Suosittelen kuitenkin ostamaan jonkinlaisen istuinpehmusteen - valjaat saattavat pidemmän päälle painaa pientä selästä.

 

Miinukset: 
- Tavarakori. 
Tavarakori on aika matala, joten isompien kassien asettaminen alle ja niiden ottaminen pois on vähän hankalaa. Kuitenkaan en tiedä kuinka isot tilat muissa matkarattaissa on, joten
- Paino. 
Armadillot eivät ole markkinoiden kevyimmät rattaat, joten kyllä niitä pitää kunnolla kantaa. Toisaalta painonsa takia ne ovatkin varmaan tukevammat kuin monet muut ultrakevyet rattaat. Onneksi rattaiden pohjassa on kahva, joten kasattuna niistä saa järkevän otteen. Rattaat muuten mahtuvat juuri Britaxin B-Agilen kuljetuspussiin, joten sillä rattaita on entistä helpompi kantaa mukana.


Kauheasti huonoa sanottavaa en edes keksi näistä rattaista. Matkarattaiksi nämä ovat ihan ykköset, mutta eivät ole yhtään huonommat myöskään arkikäytössä kaupungissa. Tietysti ne ovat raskaammat työntää kuin normaalit kaupunkirattaat, mutta muuten olen täysin ihastunut Abun uuteen kesäiseen menopeliin!  

torstai 6. elokuuta 2015

Vanhemmuudesta

Näiden kuuden kuukauden aikana olemme tajunneet millaista vanhemmuus todella on. Se on hurjasti hyvää ja kovasti kamalaa, sekä kaikkea mahdollista siitä väliltä. Lapsen kasvun seuraaminen on antoisaa, ja on ihana huomata miten Abu tunnistaa äitinsä ja etsii minua katseellaan.  Motoriset taidot kehittyvät ja lapsen kokema maailma kasvaa leikkimaton välittömästä läheisyydestä kauemmaksi. Äidin tuntema rakkaus ja hellyys lastaan kohtaan on rajatonta ja hämmentävää. Samoin oma turhautuminen lapsen jatkuviin vaatimuksiin yllättää voimakkuudeltaan kerta toisensa jälkeen. Vanhemmuus on tunteiden vuoristorataa, ylös ja alas, ja välillä pää alaspäin.

Näiden mainittujen lisäksi vanhemmuus on... 

... vuoroja. 
Vauvan vahtiminen, leikkiminen, hoitaminen ja ruokinta on vuorojen ottamista miehen kanssa. On aina toisen vuoro ruokkia/vaihtaa vaippaa/nukuttaa/sylitellä/lähteä ulos/ [täydennä omalla aktiviteetilla]. Kun mies tulee töistä kotiin, ojennan kiemurtelevan lapsen hänelle ja puuhaan muita juttuja. Kun vaipoissa on monsterikakka, pitää laskea kuka vaihtoi vaipat viimeksi ja kenen vuoro on nyt kääriä hihat. Kun pitää laittaa väsyhermoileva lapsi nukkumaan, käydään siitäkin pikaneuvottelut. Ystäväni totesikin kesämatkalla, että vanhemmuus taitaa lähinnä olla vuorojen ottamista puolison kanssa. Aivan oikein!

... kallista.
Vauvatarvikkeet ovat samanlaisia kuin häätarvikkeet, se etuliite "vauva" lisää kamojen hintaa noin 40%:lla. Lisäksi vanhempien epävarmuutta ja halua hankkia jälkikasvulleen parasta käytetään surutta hyödyksi lastentavaramarkkinoilla. Omasta mielestäni esimerkiksi vauvojen turvakypärä on täysin turha vekoitin. Vauvat kääntyilevät ja kaatuilevat, ja siinä voi välillä kolahtaa pää lattiaan. Vauva oppii ja vanhemmat oppivat myös olemaan valppaina.
Nyt suurin osa meidän tavaroista ja vaatteista on peräisin kirpputorilta, mutta tiedän että jossain vaiheessa koittaa se päivä kun poika haluaa uusinta muotia olevat sikakalliit kengät/farkut/Xboxin/koulurepun... vain koska muillakin on.

...epäterveellistä.
Suurin osa synnyttäneistä naisista kokeaa raskauskilojen karistamisen vaikeuden (myös minä, edelleen +4kg lähtöpainoon). Sen lisäksi tutkimusten mukaan miesten on todettu lihovan lasten syntymän jälkeen. Vanhemmuus on väsyttävää ja väsymystä ruokitaan huonoilla elämäntavoilla - epäterveellisellä ruualla ja liian vähäisellä liikunnalla. Naisen kehossa jatkuva unettomuus vaikuttaa aineenvaihduntaan ja elämäntapaan. Terveellistä ruokaa ei jakseta laittaa ja ruokailuhetket tapahtuvat muiden askareiden välissä. Liikuntaa pitäisi harrastaa, mutta silmiä kirvelevä väsymys muuttaa urheilullisemmankin äidin sohvan kuluttajaksi. Kehon sokeriaineenvaihdunta huononee ja rasvan palaminen urheilun aikana heikkenee. (Hyvä bloggaus aiheesta täällä) En edes uskalla ajatella mitä unettomuus tekee ulkonäölle.. Näin mutu-tuntumalla voisin sanoa, että rypyt ilmestyvät nopeammin ja olemassa olevat syvenevät. Kasvot näyttävät tosi huonojen öiden jälkeen harmailta. Iho veltostuu.

Jostain mysteerisistä syistä niitä lapsia kuitenkin hankitaan. Itsekin välillä valvoessani yön pimeinä tunteina mietin miksi ihmeessä ryhdyttiin tähän puuhaan. Aamulla kuitenkin Abun iso hampaaton hymy herättää tehokkaammin kuin kolme kuppia espressoa. Kaikesta selvitään, jos ei muuten niin 5 kg lihavampina ja ennenaikaisesti vanhentuneina!   

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Armeijan päiväjärjestys

Otimme arkeen nyt uuden otteen ja päätimme luoda selkeän päivärytmin Abulle. Valmistaudumme tällä tulevan unikoulun onnistumiseen, mutta rutiinit ovat muutenkin tärkeitä vauvoille. Rutiinien avulla vauvat oppivat ennakoimaan päivän kulkua ja ne lisäävät lapsen turvallisuuden tunnetta - lapsi tietää että leikkien jälkeen on aika nukkua ja sen jälkeen taas syödään. 

Ensimmäisen parin kuukauden aikana meillä oli aika hyvä päivärytmin alku muodostumassa - aamulla noustiin klo 9 jälkeen, klo 11 lähdettiin ulos lounaalle ja samalla vaunu-unille, klo 14 mennessä tultiin kotiin. Iltapäivällä otettiin vielä pari lyhyempää torkkua. Asiat alkoivat monimutkaistua kun Abu ei viihtynyt enää vaunuissa eikä suostunut nukkumaan niissä kuin pätkissä (ja huudon jälkeen). Sen jälkeen päikkäreiden nukkuminen vaunuissa jäi lähes kokonaan pois. Huomasin, että Abu nukkuu parhaat päikkärit meidän sängyllä imetyksen jälkeen. Aikataulut tosin joustivat aika paljon sen mukaan missä vaiheessa uniongelmainen lapsi saatiin suostuteltua nukkumaan.

Nyt oli taas korkea aika laittaa aikataulut kuntoon! Järkevillä ruoka- ja päikkärirytmillä on todella iso merkitys päivien sujumiseen ja Abun fiilikseen. Hyvinä päivinä mies on yhtä hymyä ja tyytyväinen elämäänsä. Leikit sujuvat ilman suurempia huutoja ja unille on helppo mennä. Niinä huonoina päivinä känkkäränkkä vaanii nurkan takana ja lattian rajasta kuuluu vähän väliä vihaista ja väsynyttä huutamista. Meillä on ollut jo pitkään aika säännöllinen unirutiini ja nukkumaanmenoaika, mutta nyt olemme ottaneet päivätkin paremmin haltuun. 

Abun uusi päivärytmi näyttää tältä: 

7.00           Herätys
7.30        Aamiainen
9.00       Aamu-unet
10.00            Välipala 
11.30           Päiväunet
13.00               Lounas
15.30       Iltapäiväunet
16.30               Välipala
19.15    Iltarutiinit alkaa
20.00           Hyvää yötä

Kirjoitin aikataulun myös paperille miehen avuksi. Näin kummatkin pysytään kärryillä mitä pitäisi tapahtua ja milloin suurinpiirtein, ja mitä syödään. Soseita tarjollaan nyt jo viidellä aterialla; aamu- ja iltapuuron lisäksi päivään kuuluu kasvissoseita, lihaa ja kalaa sekä hedelmiä ja marjoja.  



Aamu- ja iltapäiväunet ovat yleensä lyhyitä, noin 30-45 minuutin pituisia. Lounaspäikkärit ovat pisimmät, välillä jopa reilu 2,5 tuntia, vaikka normaalisti poika nukkuu hiukan alle kaksi tuntia. Elämä ei tietenkään ole  minuuttiaikataulua ja aikataulusta joustetaan päivän fiilisten ja ohjelman mukaan. Joskus aamu-unet alkavat aiemmin, koska Abua selkeästi väsyttää. Joinan päivinä puolestaan iltapäiväunet venyvät pidemmiksi.

Aikataulu on hyväksi Abulle, mutta huonoksi minulle. Olen vähän tavallaan jumissa kotona, sillä aikataulullisesti helpointa on lähteä ulos vasta iltapäivällä. Aamulla laitan itselleni aamiaista, laitan Abun nukkumaan, siivoilen, pesen pyykkiä, teen soseita, ja lueskelen uutisiä kännykästä. Tärkeimmät unet päivän sujumisen kannalta ovat ne pitkät lounaspäikkärit ja parhaiten Abu nukkuu nykyään kotona. Vaunuissa poika ei nuku kuin reilun tunnin verran. Vapaa elämä kaikkialla nukkuvan vastasyntyneen kanssa on siis tavallaan ohi ja se vähän harmittaa.

Turha tietysti kuvitella, että selkeään rytmiin siirtyminen on mennyt kivuttomasti. Monena päivänä lounaspäikkkärit siirtyy kun Abu ei suostukaan nukkumaan, joudutaan menemään asioille, tai olemme viikonlopun maalla. Ruokailut viivästyvät, unet lyhenevät ja poika kiukuttelee. Silti yritän muistaa, että parempi olla edes jonkinlainen suuntaa-antava aikataulu lapselle kuin elää täysin rytmittömästi. Hyvinä päivinä jaksan taas nauttia ihanan pikkumiehen seurasta vaikka itse olisin kuinka väsynyt tahansa.