torstai 6. elokuuta 2015

Vanhemmuudesta

Näiden kuuden kuukauden aikana olemme tajunneet millaista vanhemmuus todella on. Se on hurjasti hyvää ja kovasti kamalaa, sekä kaikkea mahdollista siitä väliltä. Lapsen kasvun seuraaminen on antoisaa, ja on ihana huomata miten Abu tunnistaa äitinsä ja etsii minua katseellaan.  Motoriset taidot kehittyvät ja lapsen kokema maailma kasvaa leikkimaton välittömästä läheisyydestä kauemmaksi. Äidin tuntema rakkaus ja hellyys lastaan kohtaan on rajatonta ja hämmentävää. Samoin oma turhautuminen lapsen jatkuviin vaatimuksiin yllättää voimakkuudeltaan kerta toisensa jälkeen. Vanhemmuus on tunteiden vuoristorataa, ylös ja alas, ja välillä pää alaspäin.

Näiden mainittujen lisäksi vanhemmuus on... 

... vuoroja. 
Vauvan vahtiminen, leikkiminen, hoitaminen ja ruokinta on vuorojen ottamista miehen kanssa. On aina toisen vuoro ruokkia/vaihtaa vaippaa/nukuttaa/sylitellä/lähteä ulos/ [täydennä omalla aktiviteetilla]. Kun mies tulee töistä kotiin, ojennan kiemurtelevan lapsen hänelle ja puuhaan muita juttuja. Kun vaipoissa on monsterikakka, pitää laskea kuka vaihtoi vaipat viimeksi ja kenen vuoro on nyt kääriä hihat. Kun pitää laittaa väsyhermoileva lapsi nukkumaan, käydään siitäkin pikaneuvottelut. Ystäväni totesikin kesämatkalla, että vanhemmuus taitaa lähinnä olla vuorojen ottamista puolison kanssa. Aivan oikein!

... kallista.
Vauvatarvikkeet ovat samanlaisia kuin häätarvikkeet, se etuliite "vauva" lisää kamojen hintaa noin 40%:lla. Lisäksi vanhempien epävarmuutta ja halua hankkia jälkikasvulleen parasta käytetään surutta hyödyksi lastentavaramarkkinoilla. Omasta mielestäni esimerkiksi vauvojen turvakypärä on täysin turha vekoitin. Vauvat kääntyilevät ja kaatuilevat, ja siinä voi välillä kolahtaa pää lattiaan. Vauva oppii ja vanhemmat oppivat myös olemaan valppaina.
Nyt suurin osa meidän tavaroista ja vaatteista on peräisin kirpputorilta, mutta tiedän että jossain vaiheessa koittaa se päivä kun poika haluaa uusinta muotia olevat sikakalliit kengät/farkut/Xboxin/koulurepun... vain koska muillakin on.

...epäterveellistä.
Suurin osa synnyttäneistä naisista kokeaa raskauskilojen karistamisen vaikeuden (myös minä, edelleen +4kg lähtöpainoon). Sen lisäksi tutkimusten mukaan miesten on todettu lihovan lasten syntymän jälkeen. Vanhemmuus on väsyttävää ja väsymystä ruokitaan huonoilla elämäntavoilla - epäterveellisellä ruualla ja liian vähäisellä liikunnalla. Naisen kehossa jatkuva unettomuus vaikuttaa aineenvaihduntaan ja elämäntapaan. Terveellistä ruokaa ei jakseta laittaa ja ruokailuhetket tapahtuvat muiden askareiden välissä. Liikuntaa pitäisi harrastaa, mutta silmiä kirvelevä väsymys muuttaa urheilullisemmankin äidin sohvan kuluttajaksi. Kehon sokeriaineenvaihdunta huononee ja rasvan palaminen urheilun aikana heikkenee. (Hyvä bloggaus aiheesta täällä) En edes uskalla ajatella mitä unettomuus tekee ulkonäölle.. Näin mutu-tuntumalla voisin sanoa, että rypyt ilmestyvät nopeammin ja olemassa olevat syvenevät. Kasvot näyttävät tosi huonojen öiden jälkeen harmailta. Iho veltostuu.

Jostain mysteerisistä syistä niitä lapsia kuitenkin hankitaan. Itsekin välillä valvoessani yön pimeinä tunteina mietin miksi ihmeessä ryhdyttiin tähän puuhaan. Aamulla kuitenkin Abun iso hampaaton hymy herättää tehokkaammin kuin kolme kuppia espressoa. Kaikesta selvitään, jos ei muuten niin 5 kg lihavampina ja ennenaikaisesti vanhentuneina!   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti