Kesäistä fiilistä maalla ja kaupungissa

Juhannuksesta alkoi itselläni muutaman päivän lomajakso, jonka perään tuli pari päivää töitä, jonka perään alkaa huomenna viikon loma. Loma ei ole hurjan pitkä uuden työn aloittamisen takia, joten pidämme lomasuunnitelmat vaatimattomina. Lähdemme tänään noro-Siljalla kohti Tukholmaa - toivottavasti noro ei tule mukaan tuliaisena!

Juhannus vietettiin vanhempieni luona maalla Abun serkkujen seurassa. Pojat ja tytöt juoksentelivat ulkona kaikki päivät ja läiskyttelivät vedessä puolet ajasta. Onneksi sää oli kaikenkaikkiaan ihan ok, ettei tarvinnut koko viikonloppua viettää sisällä. Abu tykkäsi seurata tyttöjen menoa ja onneksi keskimmäinen Abun serkuista tykkäsi myös viettää aikaa pojan kanssa vaikka Abu olikin joihinkin leikkeihin liian nuori. 

Mökillä oli myös tätini sekä hänen koiransa. Koira oli Abun mielestä maailman parasta juhannusseuraa, sitä oli kiva silitellä ja jahdata. Onneksi koira oli rauhallinen ja hyvähermoinen, mutta kyllä Abu sitä sen verran kiusasi että välillä piti käydä pelastamassa sekä koira, että lapsi. 

 

Juhannuksen jälkeiset muutamat kesälomapäivät vietin ihan kotona lapsen kanssa. Tapasin paljon kavereita - kavereiden näkeminen on kutistunut lähes nollaan työn aloittamisen jälkeen - ja käytiin Abun kanssa eri kesäisissä paikoissa. Helsingin leikkipuistot tarjoavat lapsille ilmaisen lounaan kesän ajan. Abun päikkäreiden kannalta lounastaminen puistossa ei toimi, mutta lounaasta riippumatta Taivallahden leikkipuisto oli suosittu lasten ja aikuisten kesken. Myös Annantalo järjestää kesäkuussa ja elokuussa Annantalon Kesäpiha -nimisen lasten tapahtuman. Annantalon pihalla on lähes päivittäin vaihtuvaa aktiviteettia ja touhua lapsille eri ikäisille lapsille, vaikkakin toiminta on suunnattu Abua vanhemmille lapsille. Kävimme Annantalolla alkuviikosta, ja jouduinkin kiskomaan Abua pois milloin sähköjohtojen luota, milloin karkumatkalta autotielle. Ihan kiva tapahtuma, mutta meille parempi ehkä ensi kesänä. 

Puuhalistalla on meillä ainakin Korkeasaari ja Suomenlinna. Haluaisin viedä Abun jollekin pienelle merimatkalle ja antaa pojan ihmetellä vettä ja veneitä. Todennäköisesti Korkeasaari ja Suomenlinna riittävät tähän tarkoitukseen, mutta olisi kiva myös vierailla Helsingin edustan saarilla. Mies ja Abu kävivät Linnanmäellä työmatkani aikana, joten se jää nyt pois kesän aktiviteeteista. 

Paljon kivaa olemme siis tehneet mutta yhtä paljon kivaa on odotettavissa vielä lomaviikon aikana!

Hauska vappu!

Meillä oli Abun kanssa hauska vappu!

Lauantai alkoi yrityksellä kiinnittää ostamani (käytettynä, tietysti) pyöränistuin kiinni pyörään. Miehen parhaista yrityksistä huolimatta todettiin, että jostain syystä istuimen tukitanko ei asetu oikein pyörään kiinni. Tämän takia istuin jäi kummallisen epävakaaksi ja asentokin on hiukan takakenoinen. Suuret suunnitelmat piti siis muuttaa - olimme ajatelleet viedä Abu elämänsä ensimmäiselle pyöräreissulle vappupäivänä, mutta neitsytmatka jää nyt myöhemmäksi ajankohdaksi. 

Kävin kuitenkin lauantaina aamulla pikaisesti keskustassa kaupoilla ostamassa pikkupyöräilijälle kypärän. Käväisin lisäksi Forumin Jesper&Junior liikkeessä, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä siellä oli vapun kunniaksi kaikki tavarat -30% alennuksessa. Ostinkin Abulle uudet ulkoilukengät kevääksi, Crocsin kumisaappaat ja hanskat. Päivähoidon myötä lapsen ulkovaatteiden määrä tuplaantuu - vaatteita tarvitaan kylmiin kevätpäiviin, lämpimiin päiviin, ja kuumiin päiviin. Ainiin ja märkiin päiviin myös.

Lauantaina iltapäivällä kävimme ystävän luona grillaamaan ja nauttimaan yhteisetä ajasta. Kevään ensimmäiset grillailut maistuivat niin hyvälle! Paikalle kokoontui useampikin perhekunta, joita nykyään näkee harvemmin - kuuluisat ruuhkavuodet ovat lähes kaikilla!

Sunnuntaina mies lähti omille menoilleen, ja minä taas lähdin Abun kanssa Espooseen ystävän luo. Käveltiin merenrantaa pitkin ja pysähdyttiin leikkipuistoon missä lapset saivat riehua ja leikkiä hiekassa. Abu oli tosi kiinnostunut kimmeltävän sinisestä merestä ja olisi varmaan hypännyt suoraan veteen, jos en olisi napannut kiinni. Me aikuiset päästiin vaihtamaan kuulumisia, juoruilemaan ja nauttimaan ihanan lämpimästä kevätsäästä. Ihana aurinko! 

Viikonloppu yksinhuoltajana

Olin viikonlopun kahdestaan Abun kanssa, koska mies lähti Roomaan viettämään poikien viikonloppua. Viikonloppu oli todellinen yksinhuoltajaviikonloppu, sillä omat vanhempani ovat myös reissussa. Sovin siis tapaamisia kavereiden kanssa, jotta tulisi lähdettyä jonnekin muuallekin kuin leikkipuistoon ja laitettua meikkiäkin naamaan. Pikkulapsiarkena meikitön olo on normaaliolo, mutta välillä kevytkin meikki piristää kun peilistä ei enää katsele takaisin väsyneen näköinen raato. 

Sovin siis leikki-, koti- ja kahvitreffejä ystävien kanssa. Parhaiten treffeistä toimi ne, jotka olivat leikkipuistossa tai kotona. Tapasin ystävän yhdessä kaupungin uusista ja hienoista kahviloista, Kruunuhaan vietnamilaishenkisessä Papu Cafessa. Abu nukkui päikkäreitä vaunuissa, ja tarkoitus oli nauttia kuppi kahvia samalla kun Abu viimeistelee uniaan. Ei mennyt kuin nanosekuntti siitä kun vaunut pysähtyivät kun poika rääkäisi vaunuissa. Abu heräsi, ja kiukkuisesti. Ensimmäisten suhteellisen tyytyväisten minuuttien jälkeen Abu alkoi kiljumaan, eikä meinannut lopettaa. Sylissä poika kiljui kuin sika ja rimpuili lattialle, kun päästin lattialle poika kiljui kuin sika. Kahvin juomisesta ei tullut mitään kun yritin hyssytellä poikaa muiden kahvila-asiakkaiden tuijottaessa rääkyvää lastani.  Tällaisissa tilanteissa pintaa nousee negatiivisia tunteita -  lievä häpeä (miksei toi lapsi voi nyt olla nätisti..) ja kiukku (jumaliste, lopeta nyt, ei sulla ole mitään hätää!). Lauantai-iltapäivän rentouttava kahvihetki kutistui siis tuskanhikiseksi painimiseksi lapsen kanssa. 

Vaikka sää ei ollutkaan erityisen hyvä, käytiin Abun kanssa joka päivä puistossa keinumassa ja kaivamassa hiekkaa. Nykyään Abu viihtyy parhaiten lapio kädessä hiekkalaatikolla ja kauhomalla santaa erilaisiin astioihin. Sadekelillä superjännittävää oli myös käydä läpsimässä liukumäkeen syntynyttä lätäkköä. Lapset ja kura, ne vaan rakastaa toisiaan! Abulla oli ensimmäistä kertaa Ticketin kiva sadeasu. Takki oli vielä aika reilu, mutta ei se näyttänyt haittaavan menoa. Ostoslistalla on vielä kumisaappaat ja kurahanskat, vaikka nämä Reiman välikausihanskat kestivät hyvin lätäkössä touhuamista. 

Vaikka viikonloppu meni ihan jotenkuten sujuvasti, olen aika raato. Aamusta iltaan touhuamista pienen lapsen kanssa väsyttää, aivan älyttömästi. Onneksi mies tulee yöllä takaisin ja viikolla voi jakaa hoitovastuuta. Jälleen kerran tuli suuri kunnioitus yksinhuoltajia kohtaan, jotka jaksavat lapsiaan yksin päivästä toiseen.

 

Yhden päiväunen taktiikka

Meillä siirryttiin muutama viikko sitten yksiin päiväuniin. Siihen asti Abu oli nukkunut aamupäivällä pidemmät ja iltapäivällä lyhyemmät unet. Olin miettinyt yksiin päikkäreihin siirtymistä, mutta poika vaikutti iltapäivisin niin väsyneeltä että oli itselle ja lapselle helpompaa nukuttaa vielä kertaalleen. Väsyneenä Abu on kärttyinen, kitisee, eikä viihdy itsekseen leikkimässä vaan haluaa olla minussa kiinni.

Lopulta päätökseen yksistä päikkäreistä vaikutti illan nukahtamisvaikeudet ja lähestyvä päiväkodin aloitus. Päiväkodissa nukutaan vain yhdet unet keskipäivän aikaan, joten vaikka kalenteriin ei olekaan vielä merkitty aloittamispäivää, on helpompi antaa Abun totutella samantyyliseen päivärytmiin. Huomasin myös, että kahdet päikkärit alkoivat myös vaikuttamaan yöuniin ja hankaloittamaan nukahtamista. Abun nukahtaminen oli yhtä huutoa ja usein poika heräili keskellä yötä, ja jopa valvoi pitkään.

Meidän päivärytmi näyttää nyt suurinpiirtein tältä: 

6.30 - Herätys

    7.00 - Aamiainen

10.30 - Lounas

            11.00 - Unille vaunuihin

13.00 - Herätys

  14.00 - Lounas 2

              16.00 - Ulkoilua puistossa

                           17.00 - Välipala ja Pikku Kakkonen

19.20 - Iltapalaa

                      19.45 - Valot pois ja hyvää yötä

Illan aikataulu on aika tarkka, koska olemme todenneet että Abu tarvitsee ainakin 11 tuntia yöunta. Poika heräilee edelleen kovin aikaisin aamulla ja jos illan nukahtaminen venyy, tarkoittaa se tosi kiukkuisen väsynyttä poikaa seuraavana päivänä. Valitettavasti meillä heräillään edelleen aamuyöllä, vaikka useimmiten onneksi nukahdetaan uudelleen pienellä avustuksella. Joskus ei auta mikään temppu, ja niitäkin päiviä on ollut että Abu on ollut hereillä välillä 5.30-11.00. Se on kovin pitkä aika olla hereillä noin pienelle lapselle, mutta olen pitänyt tiukasti kiinni yksien päiväunien rutiinista. Jospa ne yöunetkin jossain vaiheessa sopeutuvat, kun päivät menevät samalla rutiinilla. 

Nykyään myös ulkoillaan lähipuistossa lähes joka päivä. Aamut menevät yleensä leikkien ja aamun askareissa, mutta päikkäreiden jälkeen iltapäivän tunnit tuntuvat pitkiltä ja tylsiltä. Abu ei jaksa enää istua vaunuissa kaupungilla ja istua kahvilassa syöttötuolissa, joten olemme yleensä iltapäivisin kotona. Silloin tosin tunnit tuntuvat pisimmiltä; leluilla on jo leikitty, lounas syöty ja päivää vielä edessä monta tuntia. Lähipuistossa on sopivia aktiviteetteja pienelle lapselle - vauvakeinu, pieni kiipeilyteline ja hiekkalaatikko - joten olemme lähes joka päivä käyneet puistossa. Abu tykkää istua keinussa, liukua liukumäessä ja seisoskella kiipeilytelineessä kiljumassa (innosta) ohimeneville koirille. Kotiin on hyvä palata Pikku Kakkosen aikaan, jolloin syödään myös välipala. Abu katselee telkkaria ja sormiruokailee avocadoa, tomaattia, kananmunaa, appelsiinia ja leipää. Itse saan pienen oman iltapäivän hengähdyshetken. 

Vaikka on kiva, ettei enää tarvitse kulkea monta kertaa ulkona nukuttamassa poikaa (sillä Abuhan nukkuu päikkärit vain vaunuissa..), oma aika jää entistä vähemmälle yksien päikkäreiden maailmassa. Jostain syystä reilun viikon ajan Abu on nukkunut tosi lyhyitä päikkäreitä, jolloin iltapäivä on ollut aika haasteellista väsyneen pojan kanssa. Päikkärit saattavat olla mitä tahansa reilusta tunnista (kuten tänään) kolmeen tuntiin.

Iltapäivä puistossa

Nyt kun on vatsatauti selätetty (ja tartutettu puoli sukua..), ollaan päästy ulkoilemaan normaalisti. Tänään käytiin Abun kanssa lähipuistossa keinumassa ja kävelemässä. Poika oli liikkeellä ulkona ensimmäistä kertaa kengät jalassa. Jo pukemisvaiheessa Abu hiplaili kenkiä ja yritti kiskoa niitä jalastaan pois, ei tietysti ole tottunut pitämään mitään muuta jalassa kuin sukkia ja nahkatossuja.

Kengillä kävely on aikamoisen huteraa vielä. Abun liikkuminen muistuttaa pientä varsaa, joka on juuri noussut huojuville jaloilleen ja ihmettelee isoja kavioitaan. Abullakin on vaikea kävellä paksujen ja jäykkien talvikenkien kanssa. 

Puistossa oli kivaa. Seiskosteltiin keinua vasten, ihmeteltiin ohikulkevaa koiraa, keinuttiin, seistiin kiipeilytelineessä, laskettiin liukumäkeä, ja taas vaan seistiin ja ihmeteltiin. 

Abulla oli päällään suhteellisen uusi kirpputorilöytö, ReimaTecin punainen välikausihaalari. Haalaria on pidetty päällä lähinnä vaunuissa, toppapussin sisällä. Lämpimän toppapussin takia en ole yleensä laittanut päivävaatteiden päälle enää lisää kerroksia. Puistoa varten laitoin päivävaatteiden alle villahaalarin ja kenkien sisään villasukat. Käteen laitoin lämpimät rukkaset, joissa on peukku. Ajatuksena oli, että Abu saisi myös tartuttua kiinni asioista sen sijaan että kädet ovat sumpussa tumpuissa. No, peukkua en saanutkaan vängettyä erikseen ja lopulta sormet olivat kaikki sumpussa rukkasten sisällä. Täytyy varmaan ostaa paremmat hanskat kevättä varten.