lauantai 28. toukokuuta 2016

Palasia arjesta

Mun täytyy myöntää, että elämämme on aika tylsää tällä hetkellä. Arki sujuu rattoisasti työn ja perheen kanssa, vapaa-aikaa ja omaa-aikaa on vähän, mutta kuitenkin jonkin verran. Viikolla juoksen aamulla töihin, iltapäivällä päiväkotiin hakemaan Abu, kotiin syöttämään poika ja iltaisin yritän tehdä jotain omia juttuja.  Tässä kirjoituksessa ei ole mitään punaista lankaa, vaan halusin jakaa joitain hetkiä meidän kesäisestä arjesta!

Eräs tunnettu naispuolinen toimitusjohtaja sanoi juuri tänään eräässä tilaisuudessa, että parasta lapsissa on se, että itsekin katsoo asioita eri tavalla. Se on totta - Abu ihmettelee lintuja, koiria, kukkia, puita.. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, ja itsekin tulee huomattua maailma kuin uusin silmin. Ihana kevät ja ihanat kukat. Töölö on ollut täynnä kauniita kukkia, voikukista istutettuihin narsisseihin.

Perheblogi


Parasta ovat ne hetket, kun olemme kaikki kolme yhdessä. Niitä hetkiä on liian vähän, mutta menneellä viikolla saimme viettää harvinaisen iltapäivän yhdessä ihanassa naapurustossamme. Abun päiväkotiryhmällä oli kevätjuhla, jonka jälkeen lähdimme kävelylle rantaan ja seikkailimme puistossa. Kummallakin vanhemmalla tuli tippa linssiin kevätjuhlissa - siellä se meidän pieni mutta iso poika istui muiden joukossa ihmettelemässä ja lauleskelemassa.
Abu juoksee jo melkoisella vauhdilla ja yleensä aina suinpäin kohti tilanteita, joten perässä on pysyttävä. Mies yritti saada pojan kiinni, että pääsisimme kotiin iltapesulle.

Perheblogi

Abu rakastaa kylpemistä. Jos amme on esillä, niin poika hyppää sinne - vaikka vaatteet päällä! Kylvetämme Abun yleensä joka arki-ilta, sillä poika on niin yltä päältä hiekassa päiväkodin jälkeen. Ammeesta nouseminen on joka kerta kamala tappelu, sillä Abu haluaa kammeta itsensä takaisin veteen.

Perheblogi

Abun hiukset ovat hyvin epäsuomalaisen paksut ja kasvavat vauhdilla. Olen leikannut Abun hiukset toistaiseksi itse kotona ja ostin tätä varten kunnon hiustenleikkaussakset. Lapsen hiusten leikkaaminen on muuten stressaavaa hommaa, koska koko ajan täytyy varoa ettei sakset osu silmiin tai muuten satuta. Yleensä leikkaan Abun hiukset ammeessa, jolloin Abun mielenkiinto on vesileikeissä. Jälki ei ole mitään ammattitasoa, mutta saadaan ainakin silmät esiin tukan alta. Edellisellä kerralla onnistuin vahingossa leikkaamaan saksilla korvaan (sitä itki sekä äiti että poika!), joten keksin viimeistellä tukanleikkuun pinnatuolissa, lastenohjelmien ääressä.


Abun reviiri kotona on laajentunut, nyt hauskaa on kaivella tavaroita ulos laatikoista. Mikään laatikko ei ole turvassa kun pieni myyrä kaivelee kattiloita, patalappuja, kosmetiikkaa, ja hiusjuttuja laatikoista. Ärsyttävintä on, että Abu on ymmärtänyt että tavaroiden päällä seistessä ylettää myös muihin tavaroihin. Olen saanut pojan kiinni seisomasta ylösalaisin olevan kattilan päällä ja yrittäen kurkottaa tiskipöydälle. Minun ja miehen täytyy koko ajan olla silmä tarkkana ettei käsiin satu mitään vaarallista. Veitset pitää siirtää tarpeeksi kauas pöydän reunasta ja siirtää kosmetiikat ylähyllyille. Taitoa alkaa olemaan, muttei vielä järkeä! 

Lapsiperheen arkea

 Kesän paras ravintola on ihan meidän lähellä. Kulttuuritehdas Korjaamo on avannut kesäpihansa, joka on ihan mahtava lapsiperheille. Kävimme tänään illalla testaamassa paikan valikoimaa ja ilahduin. Piha on tarpeeksi iso ja kaukana autotiestä, että pojan voi jättää yksin tutkimaan ympäristöä. Hiekkalaatikko ei tosin jaksanut kiinnostaa, vaan Abu oli kiinnostuneempi linnuista, oksista ja muista asiakkaista. Jouduin pariin otteeseen käymään hakemassa Abun muiden seurueiden luota, jonne hän päätyi juttelemaan. Mahtavaa, että poika on sosiaalinen ja iloinen, mutta namusetä-varoitustarinat täytyy näköjään kertoa jo oletettua aikaisemmin... 

Lapsen kanssa Kulttuuritehdas Korjaamolla.
 

maanantai 23. toukokuuta 2016

Oma viikonloppu auringossa ja paluu arkeen

Takana on ihana niin kutsuttu virkistysviikonloppu ja jo ensimmäinen päivä arkiviikkoa toimistolla. Vietin viikonlopun hikoilemassa ja virkistymässä kauniissa keväisessä luonnossa, eli pitkään odotetulla GoodBoostin Boostcampilla. Viikonloppuun kuului monipuolista urheilua, terveellistä syömistä ja kavereiden kanssa oleskelua. 

Saavuttiin bootcampille Tampereen lähistölle perjantaina iltapäivällä. Majapaikassamme meitä odottivat BoostCampin järjestäjät, suurin osa osallistujista, sekä herkullinen välipala. Välipalana oli chia-vanukasta ja kurpitsansiemenjauhoista tehdyt (vihreät!) sämpylät. Välipalan ääressä täytimme kuntotestin alkulomakkeita - viikonlopun aikana meille tehtäisiin kuntotesti ja kehonkoostumusmittaus. Odotukset eivät olleet korkealla, olenhan ollut reilun vuoden lapsen kanssa kotona, yhdessä kädessä kahvikuppi ja toisessa suklaapatukka. Kunto olisi korkeintaan keskitasoa, heikkona lenkkinä keskivartalon lihakset ja anaerobinen kunto. Kestävyyskunto on luultavasti ihan keskitasoa tai parempaa, sillä olen kävellyt vaunujen kanssa ympäri Helsinkiä reilun vuoden. 

Perjantaina teimme siis ensimmäisen osan kuntotestiä, eli UKK-instituutin kävelytestin. Testiin kuului 2km:n kävely, joka piti suorittaa niin nopeasti kuin mahdollista. Nopeasti käveleminen on muuten hitsin hankalaa ja sattuu jalkojen ihmeellisiin nurkkiin! Testin jälkeen vuorossa oli tabata-treeni mahtavalla maisemapaikalla, ja ennen illallista rentouduimme vielä joogassa.

Hyvinvointi viikonloppu


Heräsin lauantai-aamuun virkeänä ja energisenä, sillä unta tuli 8h putkeen. Valmiina jumppaamaan! Olo oli ihan toista kuin kotona, jossa Abu herää yleensä jo kuudelta huutelemaan sängyssään. Lauantai alkoi kevyellä aamutreenillä, joka sai veret kiertämään ja kehon lämpimäksi. Aamiaiseksi (aamujumpan jälkeen) herkuteltiin yllättävän hyvällä chia-tuorepuurolla ja keitetyillä kananmunilla. Heti aamiaisen jälkeen saimme yllätysvieraan, Kansallisbaletin entisen tanssijan, joka piti erittäin inspiroivan puheenvuoron tavoitteista ja uskosta omiin päämääriin. Taas muistui mieleen, miten oma pää (ja sydän) vaikuttavat suuresti siihen, millaiseksi oma elämä kehittyy ja saavuttaako omat tavoitteet. 



Lauantaina urheiltiin tosi monipuolisesti - funktionaalista treeniä järven rannalla, kävelyä, intervalli mäkitreeniä, ja venyttelyä. Päivä päättyi core-treeniin, saunaan ja grillattuun loheen kesäisen ruokapöydän ääressä. Ihana kesä!


Sunnuntaina aamulla olo ei enää ollutkaan niin virkeä kuin lauantaina, vaikka olin nukkunut samat 8h. Edellisen päivän tiukka fyysinen treeni tuntui vähän joka puolella ja kropan yleinen energiataso oli selkeästi alhaalla. Aamulla ei ollut treeniä, vaan jatkoimme kuntotaon mittausta ja teimme kehonkoostumusmittauksen. Näihin kuului siis useampi mittaus: puristusvoima, tasapaino, hartiaseudun liikkuvuus, paino, rasvaprosentti sekä kehon aineenvaihdunnan "ikä". Tuo aineenvaihdunnan ikä oli minulle suuri yllätys - laitteen mukaan minulla se oli 17v, eli reilusti alle oman ikäni. Se on sitten täysi mysteeri millä perusteella tuo lasketaan (varmaan jonkinlainen yhdistelmä painoa, rasvaprosenttia ja nesteytystä) sillä vain seisoin paljain jaloin laitteen päällä. Tosin isäni puoleinen suku on hyvinkin hoikkaa ja urheilullista porukkaa, joten oma geeniperimä saattaa vaikuttaa aineenvaihdunnan tasoon ja kehon kykyyn hyödyntää ravinto. Mutta mistä kone sen tietää, on vielä täysin auki. Saamme kuntotestin tulokset jälkikäteen sähköpostilla, joten totuus selviää myöhemmin!

  
Oma energiatasoni oli viimeisenä päivänä selkeästi kadoksissa, joten monet treenit tuli tehtyä vähän puoliteholla. Aikataulussa oli onneksi tabata-treenin lisäksi venyttelyä ja ashahia, joten saatiin myös rauhoittua ja rentoutua ennen kotiinlähtöä.

Viikonloppu oli mahtava, mutta palasin kotiin lähes väsyneempänä kuin lähtiessäni. Energiat oli kadonnut ja kroppaa kolotti joka puolelta. Toisaalta viikonlopun treenit oli niin tehokkaat, ettei ennen viikonloppua tarvitse varmaan kovin paljoa miettiä urheilua. Hienoa oli myös syödä terveellisesti kasvisruokaa ja olla sokerittomalla ruokavaliolla. Myönnän olevani sokeriaddikti, tähän asti olen aina viimeistään kaivannut illalla jotain herkkua. Olen pystynyt jatkamaan sokerittomuutta tämän päivän, vaikka välillä on tehnyt kahvin kanssa mieli jätskiä tai suklaata.. Toivottavasti pahin himo menee ohi, sillä sokerin määrä ruokavaliossani täytyy pysyvästi vähentää. 

Viikonloppu tuli todella tarpeeseen, mutta samalla ikävöin poikiani. Abu tuntui kasvaneen paljon jo pelkästään kahden päivän aikana, ja viihtyi sunnuntaina illalla paremmin miehen kuin minun seurassa, niisk. Miehen ja pojan kahdestaan viettämä aika on kyllä tosi tärkeää heille molemmille, joten senkin takia suosittelen kaikille äideillä omaa rentoutumisreissua, aina välillä!

ps. GoodBoostin blogi on täynnä herkullisia ruokaohjeita, joista osaa päästiin maistamaan myös viikonloppuna. 

perjantai 20. toukokuuta 2016

Abu 16kk

Taas yksi merkkipaalu - yksi synttärikuukausi lisää! Eihän näitä synttäreitä mitenkään juhlita, mutta kiva kuitenkin joka kuukausi miettiä miten poika on taas kasvanut ja kehittynyt. 

Abu oppinut monia uusia taitoja, ja osaa nyt:
  • laittaa itse pipon päähän 
  • pissata pottaan (ainakin joskus)
  • kiinnittää legoja toisiinsa ja irrottaa (irrottaminen tapahtui aiemmin paiskaamalla legot lattiaan, eli olemme edistyneet huomattavasti)  
  • painaa hissin nappia 
  • syödä itse omalla lusikalla (kunhan vaan huvittaisi, useimmiten hauskempaa on vain lusikoida sapuskaa pöydälle ja sotkea sitä)
 
Näitä ei ihan vielä osata vaikka kovasti harjoitellaan:
  • sukkien pukeminen (aluksi Abu yritti vain painaa sukkaa jalkaansa vasten, nyt hän ymmärtää että sukka pitää ensin avata ja laittaa varpaat sisään)
  • housujen riisuminen 
  • mukista juominen
 
Puhe on taas kehittynyt nopeammin kuin motoriset taidot. Abu osaa entistä selkeämmin sanoa korkki, kattila, kansi, terävä, ja kuppi, muiden sanojen ohella. Oma tahto on myös kasvanut hurjasti ja jos poika ei saa tehdä sitä mitä haluaa, alkaa hirveä itku-potku-raivari lattialla kierien. Abu rakastaa kylpeä - läpsytellä vettä, lapioida vettä laidan yli ja muuten vaan lillua ammeessa. Kylvystä nouseminen onkin sitten aina kamala kamppailu; Abu yrittää kaikin voimin kammeta itseään takaisin ja me taas yritämme saada poikaa rauhoittumaan niin, että saadaan pyjama niskaan.
 
Abu on selkeästi musikaalinen. En tiedä onko kyse perinnöllisestä taidosta vai opitusta - pojalla on kuitenkin takana useamman kuukauden mittainen muskariura. Ollaan oltu parissa juhlissa muutaman viikon aikana, joissa Abu on löytänyt musiikkia toistavan kaiuttimen ja mennyt siihen viereen jammailemaan. Lisäksi muskarista tutut laulut saavat Abun lauleskelemaan mukana ja uudet laulut saavat pojan hiljentymään kuuntelemaan. En itse ole yhtään musikaalinen, joten tämän(kin) on pakko tulla miehen puolelta. 
 
Kuvien ottaminen on jäänyt vähemmälle nyt töiden alettua. Abun kanssa vietetty aika on tosi vähäistä (viikonloppuja lukuunottamatta), joten iltaisin ei tule edes mieleen ottaa kuvia. Lisäksi päiväkotipäivien jälkeen Abu on todella väsynyt ja likainen; ruokaa on hiuksissa, naamassa ja vaatteissa. Onneksi on viikonloput, jolloin voidaan viettää aikaa koko perheenä, pukea päälle muitakin vaatteita kuin niitä kauhtuneita college-housuja, ja rentoutua kotona lukien kirjoja.
 
Tänä viikonloppuna mies saa tosin hoitaa poikaa yksin. Vuorossa on tämän mamman virkistäytymisviikonloppu - urheilullinen hyvinvointiviikonloppu Tampereen lähistöllä. Iloitsen matkasta hurjasti, nyt on mamman vuoro lähteä omille teille. Samalla tosin jännitän miten isi ja Abu pärjäävät, onko pojilla ikävä. Vaikka söpöläisiä tulee ikävä, olen suunnattoman onnellinen mahdollisuudesta päästä kavereiden kanssa urheilemaan ja syömään terveellisesti. Pakkasin matkalle mukaan jopa kaksi kirjaa, ehtisin ehkä jopa lukemaan kirjaa!

maanantai 16. toukokuuta 2016

Vinkkejä kiireisten aamujen pelastukseksi

Kiire, lyhyet yöunet, uusien rutiinien rakentaminen, kiukutteleva lapsi, likaiset vaatteet, sotkuinen koti. Näistä on ruuhkavuodet tehty. 

Arkipäivät menee vauhdilla ja viikonloppuisin toiveena on vain kunnon yöunet. Abu heräsi viime viikolla melkein joka aamu 5.30-6.00 välillä, eikä sen jälkeen auttanut mikään enää nukahtamiseen. Arkipäivät pysyy kasassa vain jonkinlaisen rutiinien ja suunnitelmallisuuden voimin. Meillä on päiviin tarkka työnjako miehen kanssa ja kaikki isommat kodinhoidot ja -huollot yritetään jaksaa tehdä viikonloppuisin. Minä syötän Abun, mies pukee ja vie Abun päiväkotiin. Yritän olla töissä mahdollisimman aikaisin, jotta ehdin viimeistään puoli viideltä hakemaan Abun päiväkodista. Haen pojan hoidosta, ja syötän illallista. Mies tulee kotiin yleensä vasta juuri ennen unirutiinien aloittamista, joten koko iltapäivä on selvittävä yliväsyneen lapsen kanssa. Abu on päivähoidon jälkeen todella väsynyt ja suurin väsymys (nimetty kauhujen tunniksi) iskee kuuden ja seitsämän välillä. Siinä vaiheessa välipala on syöty, Pikkukakkonen loppunut, ja yliväsymyksen ja tylsyyden yhdistelmä tuo känkkäränkän taloon. Abu pomppii sohvalla (heti kun silmä välttää, ja useasti tippuu siitä lattialle), siirtelee mattoa, heittää tavaroita laatikoista, ja saa kiukkukohtauksia kun kaiken tämän kieltää.

Meidän arjen helpottaja on siis yksinkertaiset asiat: suunnitelmallisuus ja ennakointi. Meidän aamuista ei tulisi mitään ilman edellisen illan valmisteluja ja suunnitelmia. Tässä vinkkejä muidenkin kiireisiin aamuihin!

Aamiaistarvikkeet valmiiksi pöydälle. Voileipiä ei oikein voi tehdä valmiiksi pöydälle, mutta muuten aamiaista voi valmistella jo edellisena iltana. Laitan itselleni aina myslin kaikilla mausteilla valmiiksi kulhoon; aamulla sekaan voi vain kaataa maitoa ja syödä. Samoin Abun puurokattila on aina oltava pestynä valmiusasennossa hellalla. Jos juodaan aamukahvit, laitan kahvin valmiiksi keittimeen ja aamulla voin vain painaa nappia. Kahvi ja Abun puuro valmistuu vaikka suihkun aikana. Mietin illalla etukäteen mitä aion aamulla syödä ja asetan ainakin omat astiat (mies ei välttämättä aina edes syö aamiaista) valmiiksi esille, niin niitä ei tarvitse aamulla kaivella kaapeista. 

Päiväkotitarvikkeet valmiiksi esille. Asetan Abulle aina puhtaan vaatekerraston hoitopöydän viereen, jotta aamulla kiireessä ei tarvitse kaivella vaatteita. Ilmatieteenlaitoksen nettisivut ovat uusi suosikkini, edellisenä iltana katsotaan säätiedotus ja mietitään onko päiväkodissa kaikki tarpeellinen päivää varten. Tänään aamulla vietiin päiväkotiin uudet kumisaappaat, viime viikolla vietiin aurinkohattu ja aurinkorasvaa. Koska mies vie pojan hoitoon, laitan aina vaunujen päälle valmiiksi takin ja pipon/hatun, joka laitetaan seuraavana päivänä päälle. 

Omat vaatteet esille. Omatkin vaattet on hyvä olla asetettu esille aamua varten, tai ainakin mietitty mitä päälleensä haluaa seuraavana päivänä laittaa. Niitäkin päiviä on, kun joudun kaivamaan puhtaita housuja ja silittämään ryppyistä paitaa kelloa vilkuille ja itkevää lasta hyssytellen. Ei siis mikään optimaalinen tilanne, mutta siihen voi vaikuttaa ennakoimalla. 

Asunto siistiksi aamua varten. Tiskikoneen pitää olla tyhjennetty aamua varten, muuten tuloksena on tiskikaaos altaassa ja siivousurakka heti töiden jälkeen. Töiden ja päiväkodin jälkeen me olemme kaikki niin väsyneitä, että kukaan ei ihan tosissaan halua siivota tiskivuorta ja tyhjentää astianpesukonetta. Tämä ohje on meillä kaikkein hankalin noudattaa, sillä syömme yleensä illallista vasta Abun mentyä nukkumaan. Tiskikoneen pesuohjelmat kestävät niin pitkään, että tyhjentäminen jää yleensä miehen vastuulle - eikä siis aina toteudu. 

Viikon ruuat tehdään etukäteen. Olemme pyrkineet tekemään viikon ruuat etukäteen sunnuntaina, jotta iltaisin ei tarvitse alkaa kokkailemaan. Sunnuntaina tehdään paria eri ruokaa jääkaappiin tai pakastimeen, joita voi syödä pitkin viikkoa. Tietysti välillä tylsistyttää syödä kolmatta päivää samaa ruokaa, mutta valmis ruoka vain helpottaa elämää niin huomattavasti. 

Arki on siis aikamoista selviytymistarinaa, mutta tämä elämäntilanne on meille vielä uusi. Abu on ollut vasta pari viikkoa kokopäiväisenä päiväkodissa, ja minä töissä. Eniten toivon, että Abun yöunet pitenevät eikä meidän kaikkien tarvitse enää herätä ennen kuutta. Vaikka lähden aamuisin aikaisin töihin, olisi niin toivottavaa saada nukkua niin pitkään kuin mahdollista. Onneksi viikonloppuna on äidin pakomatka terveyteen - pitkään odotettu BoostCamp! Tiedossa on hikiurheilua, joogaa, terveellistä ruokaa, omaa aikaa kavereiden kanssa - ja unta. Paradise on earth? ;-)

 

tiistai 10. toukokuuta 2016

Aurinkoinen äitienpäiväviikonloppu



Sää on todellakin suosinut meitä suomalaisia viimeisten päivien ajan. Aurinko on hellinyt talven valkaisemia kasvoja ja saanut luonnonkin vihdoin kasvamaan täyteen vihreyteen. Ikkunasta näkyvä maisema on muuttunut yllättävän nopeasti vihreäksi – en melkein muistanut miten ihanalta kevät ja lämpö tuntuu. Kevät tuli ja yllätti suomalaisen nopeudellaan. Mieli on edelleen talvessa kiinni, ilman takkia lähteminen on vielä vähän vaikeaa. 

Me vietimme viikonlopun nauttien aurinkoisesta säästä ja keväisestä fiiliksestä. Kävimme kävelyillä, piknikillä, pyöräilemässä (kun vihdoin saatiin pyöränistuin asennettua) ja pihalla ihmettelemassä luontoa ja kukkia. Tämä on Abun ensimmäinen kevät, jolloin hän oikeasti ymmärtää ja havainnoi ympäristöänsä. Poika katselee ja ihmettelee ympärillä näkyvää vihreää luontoa; hipelöi pieniä kukkia, raaputtaa oksalla hiekkaa, ja heittelee pikkukiviä. On jännä seurata sivusta toisen tekemisiä ja miettiä miltä se saattaakin tuntua, nähdä kaikkea tällaista ensimmäistä kertaa!




Äitienpäivänä heräsin jo aamuyöllä suklaakakun tuoksuun – mies aloitti salaisen projektin, kakun leipomisen, vasta kun menin nukkumaan ja raukka ahersi sen parissa melkein läpi yön. Heräsin aamulla ”yllättyneenä” kunnon herkkubrunssille, tarjolla oli suolaisen lisäksi amerikkalaistyylisiä pancakeja ja suklaakakkua. Aamiaisen jälkeen lähdettiin sisäpihalle kiinnittämään pyöränistuinta minun pyörääni. Asennuksen ajan Abu kuljeskeli pihalla ihmettelemässä polkupyöriä ja pieniä istutettuja kukkia. Meidän sisäpiha on perinteinen kerrostalokorttelin asfalttipiha – pihalla on lähinnä roskakatos, pyöräteline, mutta viereinen taloyhtiö on istuttanut yhteen nurkkaan pieniä kukkia. Näitä Abu sitten ihmetteli sillä aikaa kun mies ruuvaili istuinta kiinni pyörääni. Kun istuin saatiin oikeaoppisesti kiinnitettyä, lähdettiin Töölönlahdelle piknikille. Abu ei tietenkään malttanut olla paikallaan, vaan vaelsi hanhien perässä, jolloin aina toinen meistä kulki valvovana silmänä perässä. Poissa ovat ne ajat kun maattiin tunteja nurmikolla lukemassa lehteä ja torkkumassa. 



Abu on nykyään niin hauska, kun osoittelee pullealla sormellaan kaikkea mahdollista ja höpisee. "Ato" on auto, ja vaunuista osoitellaan jokaista kadunvarteen parkkeerattua autoa. Vastaantulevat koirat saavat aikaiseksi ihastunutta kiljuntaa ja höpisemistä. Paras hetki koettiin viikko sitten Kampissa, kun samaan hississä ollut koira nuolaisi Abua kädestä. Poika oli aivan hämmentynyt ja ihmeissään tapahtuneesta, ja hymyili kuin Hangon keksi. Abu siis havainnoi ympäristöään erittäin kiinnostuneesti ja onkin kiva näyttää uusia asioita hänelle. Kukat ovat tuttuja kirjoista, mutta niiden koskettaminen oikeasti olikin todella jännää.



Viikonloppu oli siis kaikin puolin ihana ja täynnä ohjelmaa. Aurinko ja ulkoilu saivat meidät kaikki tosin väsyneeksi ja lauantaina iltapäivällä torkuttiin kaikki kotona ylimääräiset unet. Olisipa aina viikonloppu, ja aurinkoista...!

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Hauska vappu!

Meillä oli Abun kanssa hauska vappu!
Lauantai alkoi yrityksellä kiinnittää ostamani (käytettynä, tietysti) pyöränistuin kiinni pyörään. Miehen parhaista yrityksistä huolimatta todettiin, että jostain syystä istuimen tukitanko ei asetu oikein pyörään kiinni. Tämän takia istuin jäi kummallisen epävakaaksi ja asentokin on hiukan takakenoinen. Suuret suunnitelmat piti siis muuttaa - olimme ajatelleet viedä Abu elämänsä ensimmäiselle pyöräreissulle vappupäivänä, mutta neitsytmatka jää nyt myöhemmäksi ajankohdaksi. 

Kävin kuitenkin lauantaina aamulla pikaisesti keskustassa kaupoilla ostamassa pikkupyöräilijälle kypärän. Käväisin lisäksi Forumin Jesper&Junior liikkeessä, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä siellä oli vapun kunniaksi kaikki tavarat -30% alennuksessa. Ostinkin Abulle uudet ulkoilukengät kevääksi, Crocsin kumisaappaat ja hanskat. Päivähoidon myötä lapsen ulkovaatteiden määrä tuplaantuu - vaatteita tarvitaan kylmiin kevätpäiviin, lämpimiin päiviin, ja kuumiin päiviin. Ainiin ja märkiin päiviin myös.

Lauantaina iltapäivällä kävimme ystävän luona grillaamaan ja nauttimaan yhteisetä ajasta. Kevään ensimmäiset grillailut maistuivat niin hyvälle! Paikalle kokoontui useampikin perhekunta, joita nykyään näkee harvemmin - kuuluisat ruuhkavuodet ovat lähes kaikilla!


Rannalla vappuna

Sunnuntaina mies lähti omille menoilleen, ja minä taas lähdin Abun kanssa Espooseen ystävän luo. Käveltiin merenrantaa pitkin ja pysähdyttiin leikkipuistoon missä lapset saivat riehua ja leikkiä hiekassa. Abu oli tosi kiinnostunut kimmeltävän sinisestä merestä ja olisi varmaan hypännyt suoraan veteen, jos en olisi napannut kiinni. Me aikuiset päästiin vaihtamaan kuulumisia, juoruilemaan ja nauttimaan ihanan lämpimästä kevätsäästä. Ihana aurinko! 


Äitiysblogi

tiistai 3. toukokuuta 2016

Lisätienestejä kotiäideille

Hoitovapaa on sellaista taloudellisen niukkuuden aikaa, että en itse voinut kovin pitkään olla poissa työelämästä. Toisaalta, en myöskään halunnut olla kotona vuosikausia, vaan halusin takaisin työelämään ansaitsemaan ja käyttämään aivojani. Ruuhkavuodet ovat vasta alkaneet, mutta voin jo nyt myöntää että tekee tiukkaa jaksaa pitkää työpäivää ja työmatkaa, sekä jaksaa tehdä mitään kotihommia enää iltaisin. Päivisin olo on työn takia energinen, mutta iltaisin olen todella väsynyt. 
 
Kotiäidin elämä oli helpompaa, mutta ne laskutkin on maksettava ja olisihan se kivaa ostaa itsellekin joskus jotain uutta. Millä tavalla kotiäiti voisi siis helposti ansaita lisää rahaa äitiys- tai hoitovapaalla? 
 
Suomessa on juuri aloittanut yritys, Crowst, joka tarjoaa helpon tavan tienata pientä lisärahaa. Maailmalla tunnettu, mystery shopping -tyylinen idea, on nyt saapunut Suomeenkin. Idea on helppo: lataa sovellus puhelimeesi, vastaa kyselyihin, ja saat tilillesi rahaa ja/tai pisteitä. Pisteitä voit käyttää myöhemmin osana lahjakorttien lunastusta, ja pisteitä kerryttämällä etenet yhteisössä ylemmälle tasolle. Mitä korkeammalla tasolla olet, sitä enemmän voit ansaita erikoistehtävillä ja -kyselyillä.
 
 
 
Crowst-sovellus löytyy Google Play Storesta Android puhelimille, ja voit heti lataamisen jälkeen päästä tienaamaan pisteitä ja rahaa.
 
Kuulostaako helpolta? Sitä se on! Rekisteröidy ja lataa sovellus Google Play Storesta niin pääset heti katsomaan mistä puhutaan.  
 
 
Yhteistyössä Crowst.