keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Äiti on nyt vähän väsynyt

Unen vähyys ja uniongelmat eivät varmasti ole mikään kummallisuus lapsiperheissä, ei meilläkään. Unettomuus verottaa kummankin vanhemman, mutta erityisesti äidin voimia, varsinkin kun vähäinen uni ja pätkittäin nukkuminen jatkuu kuukausia. Abu on aina ollut huono nukkumaan, mutta päivistä ollaan silti selviydytty ihan kiitettävästi - tähän asti. Nyt ollaan  saavutettu sellainen romahtamispiste, että jotain muutoksia on pakko tehdä muuten mun päänuppi hajoaa!

Abun nukkumis- ja nukahtamisongelmat alkoivat ensimmäisten viikkojen kuherruskuukaden jälkeen. Meidän "nukun ihan missä tahansa tv:n mölyssä" -lapsi muuttui yhtäkkiä säpsähteleväksi ja herkkäuniseksi. Tyynyliinan kahina tai painoni sängyllä saattoi havahduttaa lapsen unilta. Vaikka olin muuta vannonut, päädyin hiipimään pitkin asuntoa, jottei lapsi heräisi päiväuniltaan taas huutamaan väsyneenä. (Nytkin näpyttelen konetta hiljaisessa asunnossa ja toivon ettei Abu havahdu ihan vielä hereille...) Jossain vaiheessa elämä helpottui hiukan, yöllä nukuttiin ensimmäisen pidemmän pätkän jälkeen jopa 3 tuntia ennen herätystä. Nukkuminen ja nukahtaminen on ottanut nyt kuitenkin loman jälkeen roimasti takapakkia, ja homma on mennyt entistä hankalammaksi. 

Abu on oikeastaan aina nukahtanut ainoastaan tissi ja äidinmaidon maku suussa. Tämä onkin ehkä ollut alusta alkaen meidän ongelmamme - Abu on yhdistänyt rinnan nukahtamiseen. Imetän iltaisin Abun uneen ja öisin rinta rauhoittaa pienen sählärin taas unten maille. Sätkiminen ja sählääminen on lisääntynyt viime viikkojen aikana, ja räpiköinti herättää lopulta pojan - ja minut. Abu nukahtaa nopeasti saadessaan tissin suuhun, mutta itse saatan olla hereillä pitkäänkin. Olen yrittänyt tietoisesti vähentää tissittelyä, vaikka aika turhaan. Yöheräilyihin ja sätkimisiin yritän aina ensin silittämistä ja suhinaa, mutta yleensä ainoa mikä rauhoittaa on tissi suussa. Abu ei tunnu osaavan rauhoittua itse, vaan vaatii siihen minun läsnäolon ja nännin.

Viime viikon yöt ovat olleet jotain ihan kamalia. Abu on heräillyt tunnin, parin välein sätkimään ja sen jälkeen lutkuttanut rintaa. Itse olen nukkunut todella huonosti ja entinenkin univaje on vain pahentunut. Kaiken huippu oli tosin sunnuntaiyö..  Ahdistuin jo ajatuksesta viettää jälleen yksi yö tissitakiaisen kanssa, joten yritimme siirtää Abun meidän sängystä omaansa. Yritys ei tietysti onnistunut ja mies joutui nukuttamaan poikaa useampaan kertaan jokaisen laskuyrityksen jälkeen. Kaikki keinot oli taas käytössä; jumppapallo, Manduca, heijaaminen, hyssyttely... Kahden tunnin yrittämisen jälkeen tissittely tuntui olevan ainoa vaihtoehto, jotta koko porukka saisi lopulta unta. Abu oli kuitenkin siinä vaiheessa yötä herännyt liiaksi koko siirtoyritykseen ja oli liian levoton tissittelyyn. Lopulta tuskaantuneena jätin pojat yöksi oman onnensa varaan ja siirryin olohuoneen sohvalle nukkumaan. Nappasin vielä päälle pienen murusen nukahtamislääkettä; ainakaan nyt rintani ei voi olla nukuttamassa. 

Unilääkkeen ottaminen ei tietysti ollut kovin fiksua klo 02 yöllä.. Abu nousi tietysti normaaliin tapaansa klo 7 ja otin mieheltä aamuvuoron, jotta hän saisi levättyä edes hetken ennen töitä. Yö oli tietysti ollut tosi levoton ja poika oli herännyt tunnin, kahden välein ja mies oli joutunut koko yön nukuttamaan Abua eri keinoin. Aamu oli puolestaan itselleni ihan tuskaa, univajeen ja unilääkkeen rippeiden takia. Mietimme seuraavana päivänä toteutammeko unikoulun nyt kun jo aloitimme venkoilun, mutta päätimme ensin luoda Abulle armeijatyylisen  päivärytmin ja tehdä unikoulun suunnitelman mukaan vasta parin viikon päästä. 

Makuuhuoneesta on tullut kuin hirviön luola, jonne astuminen ahdistaa. Jaksan tällä hetkellä eteenpäin aika lailla yksi päivä kerrallaan ja laitan kaiken toivoni unikoulun varaan. En edes uskalla ajatella mitä tapahtuu jos lapsemme on yksi niistä, joihin unikoulu ei tehoa toivotulla tavalla. Olen jo nyt fyysisesti ja henkisesti niin romuna, että en jaksa pitkään enää jatkaa tällä tavalla. Ajattelen siis positiivisesti - meillä on unikoulu parin viikon päästä ja sen jälkeen nukutaan kaikki levollisesti kellon ympäri! 

perjantai 24. heinäkuuta 2015

6kk sätkyukko

Abu täytti alkuviikolla 6kk. Hurjaa ajatella, että olemme selvinneet puolesta vuodesta vauva-arkea ja onnistuneet kasvattamaan vastasyntyneestä jäntevän, aktiivisen pikkumiehen. Kuukaudet ovat menneet valon nopeudella (vaikka monesti ne nukutaan-vain-tissi-suussa yöt ovat tuntuneet loputtomilta) ja olen löytänyt itseni monta kertaa viime viikkojen aikana katsomasta kuvia synnytyssairaalasta. Kuinka pieni ja hentoinen Abu olikaan. Sormet yhtä pienet kuin tulitikut ja silmät tummat kuin yö!

Elämä tuntuu nyt jotenkin helpommalta kuin aiemmin. Abuun saa jo kunnolla kontaktia, hän hymyilee ja nauraa paljon, potkii ja sätkii (valitettavasti myös öisin!), ja juttelee meille entistä enemmän. Kutitukset ja hyppyyttelyt ovat uusia suosikkileikkejä, joille nauretaan aina suu apposen ammollaan ja kirkaisemalla. Kiljuminen on muutenkin nyt jotenkin pop - herään aamuisin yleensä jo kuuden jälkeen kun vieressä sätkii ja kiljuu pieni pötkylä. Uudet naapurit varmaan kuvittelevat meidän olevan varsinaisia lapsenkiduttajia! Korvike on selkeästi antanut uutta energiaa ja puhtia meidän pojalle, ja lunkista tyypistä on kasvanut kunnon vauhtiveikko - aina pitää olla menoa ja meininkiä!



Vaikka raajojen liikkuminen on lisääntynyt, Abu ei vieläkään pääse liikkeelle. Jalat ja kädet rimpuilevat uintiliikkeitä, mutta edessä olevat lelut ovat lähellä, niin kaukana. Sohimista ja heiluttelua jaksetaan jo pidempiä aikoja kuin vielä kuukausi sitten, mutta jossain vaiheessa iskee turhautuminen ja väsy. Silloin huudetaan äiti tai isi apuun. 


Luulen, että Abu tajuaa liikkumisen tekniikan viikon parin sisällä ja sen jälkeen mennä vipeltää pitkin lattiaa. Sitten meidän vanhempien pitää olla silmät ja korvat auki. Nyt olen vielä voinut käväistä toisessa huoneessa ja löytänyt Abun edelleen samasta paikasta. Varokaa pientä mönkijää!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Tissistä pulloon

Olen avautunut täällä blogissa aika paljon imetyksestä - alkuongelmista ja Abun paino-ongelmista. Imetys ei ole koskaan ollut minulle helppoa ja itsestään selvää. Alussa oli ongelmia imetysotteen ja -asentojen suhteen. Myöhemmin oli ongelmia vauvan painon kanssa. Olemme rampanneet neuvolassa enemmän kuin keskivertovauva - lähinnä painon takia, joka ei ole noussut tarpeeksi. Tilasimme jopa imetysohjaajan kotikäynnille oman loputtoman epävarmuuteni takia ja antamaan itselleni jotain luottamusta siihen etten ole vaarantamassa lapsen hyvinvointia itsekkyyteni takia. Lopulta 5kk neuvolassa keskustelimme terveydenhoitajan kanssa Abun kasvukäyristä ja painosta. Korvikkeen määrää oli lisättävä rutkasti, sillä Abu ei vain kasvanut tarpeeksi.

Imetystä ei ollut tarkoitus lopettaa, vaan lisätä korvikkeen määrää imetyksen ohella. Imetys on kuitenkin vähitellen hiipunut, oikeastaan salakavalasti. Muuton aikana Abu oli hoidossa vuoroin kaverilla ja vuoroin äidilläni. Saattoi mennä monta tuntia, etten laatikoiden kantamisen ja pakkaamisen lomasta päässyt imettämään. Juhannuksena työskentelin pienen käsityöprojektin parissa, jonka aikana äitini hoiti Abua. Ja imetys taas jäi muutamaksi tunniksi. Kesämatkalla oli helpompi antaa pullosta maitoa kuin ottaa hikinen lapsi hikiselle tissille kuuman harson alle. Vähitellen huomasin, että Abun ruoka tulee lähes kokonaan pullosta. Eikä se nyt enää haittaa.
 
Kävin läpi oman luopumisprosessin ja jonkinlaisen surutyön. Alussa pullon antaminen Abulle suretti - vieressä kuitenkin oli tarjolla hyvää kamaa ja sitä aitoa maitoa. Nyt tunteet ovat jo laantuneet ja vaikka tunnen jonkinlaista epäonnistumista, tiedän että ratkaisu on ainoa oikea vauvan hyvinvoinnin kannalta. Jos imetykseen voisi vaikuttaa tahdonvoimalla, niin meillä olisi täysimetetty lapsi. Imetyskokemukseni jälkeen en vain voi uskoa, että imetys onnistuu kaikilta. Olen tehnyt kaikki temput ja pyytänyt kaiken tuen ja neuvot mitä imetykseen on saatavilla. Olen juonyt imetysteetä, pesinyt vauvan kanssa, imettänyt tiheästi, painellut rintaa imetyksen tehostamiseksi, syönyt hiilareita, juonut vettä... En pysty uskomaan, että olisin itse voinut vaikuttaa asiaan enää tämän enempää. Myönnän, että olen pettynyt ja surullinen. Olen pettynyt itseeni, etten voi ruokkia vauvaa ainoastaan rintamaidolla. Imetyksen lopettaminen on surullista, sillä se on se ainutlaatuinen yhteinen hetki lapsen kanssa, jota pulloruokinta ei voi koskaan täysin korvata.

Lapsen terveys on kuitenkin laitettava ykköseksi ja unohdettava muut asiat. Nyt tuntuu, että Abu on kasvanut ihan mahdottoman paljon sitten viime neuvolan. Toki painoon on varmasti vaikuttanut puurojen ja soseiden syöttäminen, mutta Abu näyttää nyt terveemmältä ja pulleammalta vauvalta. Jään haikeudella kaipaamaan niitä hetkiä, jolloin pieni mies löysi lohdun, ruuan ja rakkauden rinnoiltani. Ehkä seuraavan kanssa onnistun paremmin.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Vauvan kanssa matkalla

Kesälomamatkamme oli ensimmäinen todiste meille, miten matkustaminen muuttuu täysin erilaiseksi pienen lapsen kanssa. Pois jäi myöhäiset dinnerit ravintolassa, aamusta iltaan nähtävyyksillä kiertely ja tuntikausien auringonotto altaalla. Vauvan kanssa matkustaminen ei ole mitään näistä, eikä edes kovin rentouttavaa, vaan stressaavaa, väsyttävää ja uuvuttavaa. Matkalaukkuja on hirveä kasa, vauvan unirutiinit häiriintyvät ja liikkuminen on rajoitettua päikkäreiden väliseen aikaan. Oman haasteensa toi tietysti myös lomakohteen kuumuus - miten pidät lapsen nesteytettynä ja mahdollisimman virkeänä hirveässä helteessä.  Kaikista vaikeuksista ja stressaamisesta huolimatta oli ihanaa päästä koko perhe pois Suomesta ja yhteiselle lomalle kiireisen kevään jälkeen. Vaikka matkailu oli hyvin erilaista aikaisempiin matkoihin verrattuna, oli se kuitenkin ihanaa ja hauskaa aikaa. Onnistunut lomailu toisaalta vaatii hyvät ennakkovalmistelut ja jatkuvaa ennakointia.

Pakkaaminen
Vasta tällä matkalla ymmärsin miksi lapsellisilla pareilla on aina niin älyttömästi tavaraa mukana. Oletin, ettei kaikkea tarvitse ottaa mukaan, saahan periltä vaippoja, maitoa ja ruokaa. Meidän laukut olivat kuitenkin täynnä kaikkea näitä kolmea - vaippoja muutaman päivän tarpeisiin; maitoa, sillä ilmeisesti maito eri maissa maistuu hiukan erilaiselta eri valmistusreseptin takia, sekä kaupan soseita tien päälle. Muut soseet suunnittelin tekeväni vuokratalolla. Tietysti sauvasekoitin olisi ollut hyvä väline tätä tarkoitusta varten, mutta onneksi ystäväni oli ottanut oman lapsensa ruokia varten sekoittimen. Haarukalla olisi ollut hiukan hankalaa soseuttaa kesäkurpitsaa pienelle sihtikurkullemme...

Meillä oli mukana kaksi isoa matkalaukkua, pienempi vetokassi ja hoitolaukku (sekä tietysti oma käsilaukku, jossa oli tutti ja pari muuta vauvanjuttua jotka eivät enää mahtuneet hoitolaukkuun). Abun tavarat veivät selkeästi yli puolet isommasta matkalaukusta, ja toisen kassin tilaa vei mm. Manduca. Laukuista löytyi lyhythihaisia bodyja, parit housut, sukkia suojaamaan auringolta, hattuja, uima-asut, harsoja, pari pientä pyyhettä, pari kylpypyyhettä, sekä pari pitkähihaista "takkia" (joita ei ylläri tarvittu saunamaisissa lämpötiloissa)

Entä mikä oli tärkein? Pesuaine. Otin pienen pullollisen pesuainetta ja sappisaippuan mukaan kakkakatastrofien varalta. Pesuaineiden takia olisin lopulta voinut jättää puolet Abun vaatteista kotiin ja sen sijaan pestä käytetyt vaatteet. Kuumuudessa Abulla ei muutenkaan ollut päällään kuin vaippa ja  t-paita tai lyhythihainen body. Turhimmaksi osoittautuivat sukat. Pakkasin Abulle sukkia mukaan suojaamaan jalkoja auringolta, mutta matkalla oli niin kuuma ettei sukkia voinut edes harkita.




Maidot
Pakkasin mukaan jauhemuotoisen äidinmaitokorvikkeen ja muutaman valmiin isomman tetran matkan päälle. Menomatkalle oli varattu yksi puolen litran maitotetra ja paluumatkalle kaksi tetraa. Viimeisinä päivinä stressasin hiukan riittääkö maito - Abu joi maitoa myös pahimpaan janoonsa vaikka yritin tarjota vettä vähän väliä. Jauhekorvike kesti vähän yli viikon ja ne tetrat riitti sopivasti viimeisille päiville.

Pieni kylmälaukku olisi ollut tosi kätevä Espanjan kuumuudessa. Yleensä keitin vedet maitoa varten etukäteen ja päiväreissuja varten nappasin täysinäiset pullot jääkaapista mukaan. Automatkan ja kiertelyjen aikana ne ehtivät lämmetän juomakelposiksi, mutta varsinaisestihan ne pitäisi pitää kylmässä ruokkimiseen asti. 

Vaipanvaihdot
Vaippoja tuli vaihdettua ihan missä vain, sillä yhdessäkään espanjalaisessa vessassa ei tietenkään ollut vaipanvaihtopistettä. Abu paljasteli pyllyään siis tien laidalla auton etupenkillä, viinitilan parkkipaikalla auton takakontissa, kaupungin keskustan kivipenkillä, ja ravintolan valkoisella nojatuolilla. Espanjalaiset ovat kuitenkin ihanan lapsirakkaita ja monessa paikassa ystävälliset tarjoilijat korjasivat vaipan pois pyytämättä. Jokaisessa ravintolassa tarjoilijat lepertelivät pojalle eikä pienet väliraivarit ja kiljumiset näyttäneet haittaavan.

Vaippoja varattiin muutamaksi ensimmäiseksi päiväksi ja ostettiin sitten paikalliselta Carrefourilta isompi paketti loppuaikaa varten. Olin varma, että Carrefourin tapaisesta isosta marketista löytyy samat isot brändit kuin täältäkin, Pampers ja Libero, mutta niiden sijaan hyllyillä oli kaupan omia merkkejä ja paikallisia tuotteita. Carrefourin vaipat olivat toisaalta tosi hyvät ja juuri oikean kokoiset Abulle.

Unirytmit
Abun rytmit menivät sekaisin tietysti jo heti ensimmäisenä iltana. Kun pääsimme iltalennolta hotellille kymmenen jälkeen, tyyppi oli jo sopivasti väsyhysteerinen. Päikkärit olivat jääneet olemattoman mittaisiksi ennen lentokentälle lähtöä eikä lennollakaan nukuttu paria lyhyttä pätkää lukuunottamatta lainkaan. Hotellissa sitten huudettiin naapureiden iloksi kurkku suorana, kunnes Abu nukahti kesken huudon syliini. 

Tästä viisastuneena päätimme, että meidän perheen on oltava talolla tarpeeksi aikaisin iltaisin, jotta saamme Abun normaaliin klo 20 aikaan nukkumaan. Periaate oli hyvä, mutta epäonnistuimme tässä muutamaan otteeseen matkan aikana ja Abu nukahteli matkalla miten milläkin keinolla. Ja aina hirveän huudon jälkeen.


Kuumuus
Espanjan helle oli itselle suurin stressitekijä. Mietin jo alkuun miten poika pärjää noin kuumassa ilmassa, kun se on jo monelle aikuisellekin tukalaa. Autossa ja talolla oli ilmastointi, mutta pojan pärjääminen päiväretkillä stressasi. 

Olimme yleensä vuokratalolla aamupäivät ja lähdimme vasta Abun lounaspäikkäreiden jälkeen liikkeelle. Mustassa, keinokuituisessa turvakaukalossa kuumaveriselle Abulle tuli nopeasti kova hiki. Samoin vaunujen istuin alkoi nopeasti hiostamaan, jos ulkona ei käynyt yhtään tuulenvirettä. Onneksi olin ostanut etukäteen pienen, vaunuihin kiinnitettävän tuulettimen, joka sai ilman hiukan liikkumaan Abun ympärillä. Lisäksi mukana oli aina nokkamuki, maitopullot, ja harsoja vaunujen suojaksi. Muutamassa tosi kuumassa paikassa sivelin viilennykseksi Abun pään ja jalat vedellä. 

Matkarattaat olivat loistavat matkalla, vaikka olisin toivonut hiukan pidempää aurinkosuojaa. Nyt Abun jalat jäivät esille aurinkoon vaikka kuomu oli vedetty pitkälle alas. Sen takia hankin jo etukäteen muutamat vaunuverhoripustimet, joilla sain ohuen harson kiinnitettya jalkojen aurinkosuojaksi.  


Kommelluksista ja stressistä huolimatta selvittiin kuitenkin hengissä ensimmäiseltä kunnolliselta matkalta. Ruotsin pääsiäismatka oli äärettömän helppo verrattuna tähän reissuun, ihan pienen kanssa matkustaminen on vaivatonta kun taas vilkkaan puolivuotiaan kanssa joutuu jo eri lailla miettimään päivän ohjelmaa. Muutaman kuukauden levähdyksen jälkeen täällä kotinurkissa ja voidaan taas alkaa miettimään uutta matkaa - tällä kertaa Intiaan.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Lomafiiliksiä

Internet toimii vihdoin uudessa asunnossa, joten pääsen päivittämään lomatunnelmia Espanjan matkalta!

Oli ihanaa päästä pois uuden kodin muuttokaaoksesta ja kylmästä Suomesta kuumaan Espanjaan. Siellä loma tuntui LOMALTA, toisin kuin täällä kylmässä Pohjolassa. Tosin, vauvan kanssa matkustaminen ei ole rentouttavaa! Vaipanvaihdot, syöttäminen, päiväunet, unirutiinit, sekä kuumuus aiheuttivat omat haasteet liikkumiselle. Toisaalta pienen kanssa on helpompi matkustaa kuin taaperon kanssa, joka ei malttaisi yhtään pysyä paikalla, tai uhmäikäisen kanssa, joka sanoo kaikkeen EI. Tämän ikäisiä lapsia oli mukana seurueessamme, ja välillä huokaisin kyllä onnesta että Abu ei ole vielä tuollaisessa iässä...

Kaiken matkustamisen jälkeen oli tosin yhtä ihanaa ja erittäin rentouttavaa päästä kotiin, vaikkakin kuinka sotkuiseen tahansa. Minusta, ikuisesta matkakuumeesta kärsivästä maailmankansalaisesta, on siis tullut kotihiiri. Tutut kotirutiinit helpottavat pikkulapsivaiheessa ja toivottavasti matkakuume puree uudestaan kun lapsi kasvaa.



Nyt totutellaan jälleen arkeen ja nautitaan miehen viimeisistä lomapäivistä ennen töiden alkua. Kirjoittelen paremmalla ajalla vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Laatikkomeressä

Selvisimme muutosta hengissä vaikka tiukkaa teki. Onneksi kaupungissa asuu hyvä tukiverkosto - perhe ja ystävät, joiden avulla pääsimme vähän helpommalla muutossa. 

Muuttopäivänä lauantaina Abu meni hoitoon ystävälleni ja ystävän mies tuli auttamaan meitä muutossa. Lisäksi saimme muutaman muunkin muuttoapulaisen nostelemaan laatikoita ja huonekaluja ylös viidenteen kerrokseen. Illalla kuskasin Abun vielä hetkeksi serkkujen seuraan, jotta saimme viimeisen lastin asunnon ovesta sisään ennen pakettiauton palauttamista. Sunnuntaina kävimme vielä pakkaamassa viimeisiä laatikoita vanhalla asunnolla ja aloittamassa siivousta, sen ajan Abu oli mummin luona hoidossa. Maanantaina tyhjennettiin kellari isäni avustuksella, ja Abu viihdytti jälleen mummiaan

Tällä hetkellä asunnossamme on laatikkomeri... Tavarat ovat suurinpiirtein löytäneet paikoilleen, mutta paljon on vielä tehtävää. Haaste on, että vielä emme ole saaneet ostettua vaatekaappia emmekä astiakaappia, joihin purkaa laatikoita. Suurin osa vaatteistakin on pakattu jätesäkkeihin ja matkalaukkuihin, jotka täytyy tyhjentää ennen perjantain lähtöä matkalle - ja sen jälkeen pakata kesävaatteilla.



Kuorimme muuton yhteydessä matkarattaatkin pois paketistaan ja kävimme tänään neitsytajelulla. Hyvä testata etukäteen toimiiko vaunut ja onko kaikki palat paketissa ennen matkustamista ulkomaille.. Hyvin rullaa! Näillä on hyvä lähteä Espanjan kuumuuteen. 

Arvaatko kuvien perusteella mitkä vaunut valitsimme?