Suomenlinnassa syksyllä

Aloitin syksyn alussa Helsingin aikuisopistossa valokuvauskurssin. Kurssiin kuuluu iltaisten teoriatuntien lisäksi pari kenttäkuvauspäivää, jolloin kierrämme kaupungilla harjoittelemassa kameran käyttöä ja kuvakulmia. Ensimmäinen kenttäpäivä pidettiin jo lokakuun alussa ja toinen kenttäpäivä viime lauantaina kului upeassa, historiallisessa Suomenlinnassa. Viime vierailustani oli vierähtänyt jo pari vuotta (viime kesänäkään ei viitsinyt lähteä palelemaan saarelle), joten senkin takia oli kiva päästä taas käymään Suomenlinnassa. Saari on täynnä vanhoja, romanttisia nurkkia, mistä saa mahtavia kuvia. Onneksi päivä sattui olemaan mahtavan aurinkoinen ja suhteellisen lämmin.  Aurinko sai kaikki värit hehkumaan herkullisesti.

Mies ja Abu jäivät viettämään miesten päivää, joten pääsin vähän tuulettumaan vauva-arjesta, ja viettämään hauska ja opettavainen päivä hyvässä kurssiporukassa.

Syksyistä tunnelmaa

En ole lainkaan syysihminen, kevät on suosikkiaikani. Toisaalta en kuitenkaan voi olla ihastelematta syksyn alkavaa kauneutta - keltaiseksi muuttuvia lehtiä, omenapuiden satoa, aamukastetta lehdillä, aamu-usvaa pelloilla... Ilma tuntuu ihanan raikkaalta ja kirpeältä. Jalkaan on mukava laittaa pehmoiset ja lämpöiset villasukat. Syksy maistuu parhaimmalta maalla.

Uusi elämä alkaa syksyisin

Joulu ja vuodenvaihde sekä siitä alkava uusi kalenterivuosi ovat monelle uuden elämän ja muutosten alku, jolloin tehdään lupauksia tipattomasta tammikuusta, tupakoinnin lopettamisesta, laihdutuksesta, ja miljoonasta muustakin asiasta. Omasta mielestäni syksyn alku on suurempi nollauskohta - kesähelteet vaihtuvat syksyn viileisiin aamuihin, työt jatkuvat ja koulut alkavat. Pitkän loman jälkeen tekee mieli jättää vanhat ajatukset ja vanha elämä taakse ja aloittaa jotakin uutta. Koulu- ja opiskeluaikoina tämä tarkoitti uusia kursseja ja opettajia, ehkä uusia kavereita ja tietysti uusia syysvaatteita. Koulua varten ostettiin uudet kynät, penaalit ja reput. Opiskelukausi alkoi kurssien valinnalla, kirjojen varaamisella kirjastosta ja tentteihin valmistautumisella. Muistan lapsena kun aina syksyisin äitini kommentoi, että nyt päästään takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Ihmettelin miksei kesä voisi olla normaalia ja syksy epänormaalia aikaa - kesähän on vapautta, nautintoa ja hauskanpitoa! No, syksy kuitenkin alkoi väistämättä jokaisen vapaana vietetyn kesäloman jälkeen ja sitä myöden koitti paluu rutiineihin ja normaaliin arkeen. Näin aikuisena on myös ihan mukavaa palata jälleen vanhoihin rutiineihin ja päästä kiinni terveellisempään elämään jätskikuukausien jälkeen.

Syksy on minulle tammikuuta tärkeämpi uuden alku. En tee oikeastaan uuden vuoden lupauksia, mutta teen uuden syksyn aloituksia. Joka syksy olen innosta pinkeänä suunnitellut mitä uutta mielenkiintoista aloitan tällä kertaa - itsensä kehittämistä, tavoitteita, tai kursseja. Tanssikursseja, kielikursseja, dieetti- ja elämänhallintatavoitteita - kaikki nämä alkaa osaltani syksyisin. Tämän syksyn uudet jutut ovat valokuvauskurssi ja entistä vakavampi äiti kuntoon -asenne.

Aikuisopiston järjestämä valokuvauskurssi alkaa parin viikon päästä ja innoissani odotan uusia vinkkejä kuvien ottamiseen ja valokuvaamiseen. En omista omaa järjestelmäkameraa, mutta olen käyttänyt miehen järkkäriä, jonka kaikkia toimintoja en edes osaa käyttää. Nyt pääsen tutustumaan valokuvaukseen tarkemmin ja oppimaan kameran käyttöä ja kuvien sommittelua. Ihanaa myös saada joku oma viikoittainen oma meno, jolloin pääsen keskittymään johonkin muuhun kuin vauva-arkeen ja vielä ystävän kanssa!

Toinen tavoitteeni (ehkä jo ikiprojekti) on päästä takaisin raskautta edeltäviin mittoihin ja parantaa (juoksu)kuntoani. Imetys ei kuluttanut vyötäröltäni kaikkia kiloja, eikä semi-laiska asenne urheiluun ole tehnyt suurta vaikutusta. Tietysti eivät ne väsymykseen syödyt herkut ja hiilaritkaan ole auttaneet kropan kuntoon saamisessa. Kiloja on raskauden jälkeen vielä muutama ylimääräinen, joista haluaisin vihdoin eroon. Syksyn tullen on tarkoitus käydä säännöllisesti juoksemassa, joko Abun kanssa tai ilman, ja käydä viikoittain joogaamassa. Samalla pitää parantaa huonoksi muuttuneet ruokailutavat terveemmiksi. Monesti en ehdi tehdä enkä syödä kunnon lounasta, vaan terveellisen lounaan korvaa hätäisesti tehty kinkkuvoileipä ja kulho mysliä. Kiireisessä pikkulapsiarjessa ei ehdi vääntää hienoja salaatteja, mutta pitäisi saada syötyä edes täysipainoinen lounas. Kilojen karistaminen tunnetusti vaatii säännöllistä ruokarytmiä, runsasta veden juontia ja tarpeeksi urheilua.

Alkaako muillakin uudet harrastukset syksyn myötä?  

Kullanarvoinen vauvavalokuvaus

Hesari teki pari kuukautta sitten jutun vauvavalokuvauksesta. Ihastuin ideaan heti -  pikkuisista vastasyntyneistä saa noin suloisia muistoja! Tietysti Anne Geddesin ihanat vauvakuvat ovat tunnettuja Suomessakin, mutta en koskaan ajatellut että "tavisvauvoistakin" saisi otettua yhtä ihania kuvia. 

Kuva

 

 

 

Helsingissäkin on yllättävän monta valokuvaajaa, jotka tekevät vastasyntyneiden valokuvausta. Muutama valokuvaaja ilmoittaa hintansa julkisesti nettisivuilla, muiden kuvaajien hinnat pitäisi pyytää tarjouspyynnöllä. Hintahaitari taitaa joka tapauksessa alkaa 200 eurosta ja jatkua lähemmäs tonnia, riippuu varmaan myös kuinka monta kuvaa haluaa valita. Hinta tietysti hirvittää, mutta jäisihän vauvasta aikamoisen ainutlaatuiset kuvat. Mieskin taisi jo osittain suostua tähän, joten pohditaan vielä muutama päivä ja pyydetään sen jälkeen tarjouspyyntöjä eri kuvaajilta. 

Vastasyntyneen kuvaus pitäisi tehdä aika pian syntymän jälkeen, jotta vauva on vielä ns. omassa maailmassaan. Mitä pidemmälle viikot kuluvat, sen tietoisempi vauva on ympäröivästä maailmasta. Kysymys tietysti on, että jos vauva syntyykin reippaasti ennen laskettua aikaa, miten kuvausajan käy? Tai toisinpäin, jos tyyppi on juurtunut mahaan, niin saako aikaa sitten siirrettyä? Samoin mietityttää vähän kuinka hehkeänä uusi äiti on heti ensimmäisten päivien jälkeen - univajeen, imetyksen opettelun ja uuden arjen kanssa.

Jos kuvaukseen päädytään, jotain tämäntyylisiä kuvia haluaisin haluttaisiin.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Niin suloisia!