torstai 30. kesäkuuta 2016

Abu - Suomi sanakirja

Abu on oppinut älyttömän määrän uusia sanoja viimeisen kuukauden aikana ja toistaa ihan kaikkea kuin pieni (suloinen) papukaija. Hän kuuntelee ja katselee tosi mielellään kuvakirjoja, osoittelee kuvia, toistaa sanoja ja ymmärtää jo laskemisestakin jotain. Lapsinero?!?!

Ääntäminen on tietysti ihan poskellaan, mutta kyllä ainakin minä hyvinkin paljon ymmärrän lapsen puhetta. Mies ei tietenkään ihan niin paljoa, koska Abu puhuu ainoastaan suomea. Yritän kuitenkin koko ajan muistuttaa miehelle, että vaikka miten paljon Abu puhuisi suomea ja toistaisi suomen sanoja, miehen tulisi puhua vain ja ainostaan hindiä pojalle! Kielen eteen täytyy tehdä hurjasti työtä, mutta uskon että kaksi- tai kolmikielisyys on vain hyödyksi myöhemmin elämässä. 

Ohessa pieni Abu-suomi sanakirja kaikkein hassuimmista sanoista. 

känni = kansi
kamu = kananmuna
puuo = puuro
ekote = sekoitetaan
pommi = pompi
nukku = väsyttää

Hassuinta on, että Abu on alkanut sanomaan itselleen ei kun tekee jotain kiellettyä kuten läiskäisee äitiä. Abu sanoo ee ja nauraa päälle - eli kasvatus ei ole vielä täysin menestys...  
  

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kuulumisia

Blogissa on ollut hurjan hiljaista, liian hiljaista.. Kirjoittaminen on ollut mielessä joka päivä, mutta energiaa ja aikaa on ollut vähemmän kuin halua. Viime viikon matka meni hyvin, sain nukuttua ja liikuttua enemmän kuin kotona. Menin ajoissa nukkumaan ja hyödynsin aamun tunnin lenkkeilemällä Berliinin Tiergartenin puistossa. Ihanaa!  

Tämä mennyt viikko on puolestaan ollut hiukan helpompi töiden osalta, ei ole ollut ihan niin kiireistä kuin aiemmin. Olen yrittänyt lähteä ajoissa hakemaan Abua päiväkodista, mutta ne ruuhkat.. Nyt yksityisautoilijana huomaa miten älytömiä ruuhkia tietyissä kohdissa on aina ruuhka-aikaan. Jokaisessa autossa istuu tietysti vain yksi henkilö - kuski itse. Katsotaan auttaako ruuhkaan jossain vaiheessa valmistuva Länsimetro yhtään. Todennäköisesti ei. Itse matkustaisin mieluummin julkisilla, koska voisin käyttää työmatka-ajan jotenkin hyödyksi, voisin lukea kirjaa, tehdä töitä (vaikka heiluvassa bussissa se on hiukan haasteellista), tai päivittää tätä blogia! Autolla tosin matka-aikani puolittui ja ruuhkavuosielämässä se on iso päivittäinen säästö. 



Töiden jälkeen olemme Abun kanssa olleet lähinnä kotona sisätiloissa, luettu kirjaa, leikitty legoilla ja vain hassuteltu. Tänään olimme pojan kanssa aikaisemmin kotona, joten ehdittiin vielä iltapäivästä lähteä asioille kauppaan ja postiin. Nappasin kaupasta jätskin ja mentiin vielä lyhyeksi ajaksi puistoon keinumaan. Abukin oli hyvällä tuulella koko päivän, monena päivänä poika on olllut todella kiukkuinen ja kärttyinen. Jatkuisipa hyvä tuuli koko viikonlopun! Tällaisia kaikkien iltapäivien tulisi olla - rentoa ja huoletonta aikaa.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Viikon työmatka

Blogissa on ollut hiljaista hetken aikaa, yksinkertaisesti työn ja elämän kiireiden takia. Päivät menee hyvässä energiassa ja täysiä töitä paahtaen, sillä kahdeksassa tunnissa on yksinkertaisesti saatava mahdollisimman paljon aikaan. Aamulla ja iltapäivällä rynnätään töiden ja kodin väliä kamalalla kiireellä, jotta ehditään töihin tai töistä ajoissa päiväkotiin. Illat menevät Abun kanssa ja kotihommissa - pyykätessä, lattiaa syöttötuolin alla putsaten, syöden itse, suunnitellen seuraavaa päivää ja kaikessa muussa sekalaisessa. 

Tämä viikko on kuitenkin erilainen - olen koko viikon työmatkalla Berliinissä! Mies ja Abu jäävät kahdestaan kotiin. Mies hoitaa aamut ja illat sekä pojan viemiset ja hakemiset päiväkodista. Minä nukun täysiä yöunia hotellissa, syön ravintoloissa ja ehkä käyn aamulla jopa lenkillä Berliinin kaduilla. Ei hullumpi viikko tulossa! Toki päivät ovat täynnä ohjelmaa, mutta samalla saan lapsetonta aikaa ja ehkä joitain tunteja omaakin aikaa. Laukkuun on pakattu kirja, tai kaksikin, ja korvatulpat odottavat jo väsynyttä nukkujaa. 

Jossain vaiheessa pohdin kannattaako minun edes lähteä reissuun - viikko tuntuu pitkältä ajalta olla poissa pojan luota. Päätin kuitenkin, että kyllä melkein puolentoista vuoden ikäinen poika pärjää hyvin ilman äitiä. Äitikin pärjää ilman poikaa ja on päättänyt olla matkoilla ilman mitään syyllisyyden tuntoa ja "huono äiti" fiilistä. Kyllä ne miehetkin lähtevät työmatkoille ja muille matkoille pohtimatta voivatko edes lähteä tai ylipäänsä ilman minkäänlaisia syyllisyyden tuntoja! 

Olen kuitenkin kerrannut miehen kanssa muutamia päivittäisiä juttuja - en sentään voinut vain lähteä. Enpä kuitenkaan ole tehnyt jääkaappia täyteen ruokia vaikka jossain vaiheessa niin ajattelin - pojalla on omia purkkeja ja mies osaa kokata omat ruuat. Jos ei osaa, pizzataksi tai Wolt tuo ruuan kotiovelle. Sen verran kuitenkin valmensin miestä, että kerrattiin hätänumero (112, ei 911.. ), muistutettiin pyykin pesemisestä (Abun päällä likaantuu kaksi vaatekertaa päivässä) ja muistutettiin sääennusteen tarkistaminen viimeistään aamulla (ei shortseilla päiväkotiin jos on iltapäiväksi luvattu vettä). Kaikkein tärkein oli kuitenkin tämä muistutus: älä nuku kun Abu on hereillä! Itsestään selvä ohje? No ei meillä, miehen eräskin aamun vahtivuoro meni sohvalla nukkuessa kun Abu leikki vieressä leluilllaan - onneksi ei sentään tukehtunut mihinkään. 

Näillä eväillä mennään tämä viikko. Katsotaan kuka meistä selviää tämän viikon parhaiten..  

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Haltialan kotieläintilalla

Me ostettiin viime viikolla oma auto ja sen kunniaksi lähdettiin lauantai-iltapäivän vierailulle Haltialan eläintilalle. Itse en ole koskaan ollut siellä, ja olenkin pitkään halunnut vierailla tilalla katsomassa eläimiä. Abu rakastaa kaikkia eläimiä, joten olin ihan varma pojan olevan innoissaan lehmistä, possuista ja lampaista. Niitä vilisee kuitenkin kaikissa lastenkirjoissa, olisipa siis hauskaa nähdä eläimet oikeasti! 



No, oltaisiin ihan hyvin voitu jäädä Töölönlahdelle. Abu tuijotteli lähellä seisovaa lehmää hetken aikaa kiinnostuneena, kunnes jäi tuijottamaan vieressä seisovaa ja lehmälle ruohoa antavaa pikkutyttöä. Kanojen aitauksen kohdalla Abun mielestä pikkukivet olivat jännempiä kuin verkon toisella puolella olevat eläimet. Possuja poika ei tainnut huomatakaan, sillä maassa oli juuri silloin hieno iso oksa... Taidettiin olla vuoden liian aikaisin kotieläintilalla. Luulen, että Abu on  kiinnostuneempi eläimistä vasta vähän isompana. Nyt reissun jännin osa oli leikkipuisto ja tiellä olevat pikkukivet.. 




Ensi vuonna uudestaan! Nyt tiedetään, että arkiset ihmeellisyydet ovat tässä vaiheessa jännempiä kuin vanhempien suuret ohjelmat ja suunnitelmat..