Viikon työmatka

Blogissa on ollut hiljaista hetken aikaa, yksinkertaisesti työn ja elämän kiireiden takia. Päivät menee hyvässä energiassa ja täysiä töitä paahtaen, sillä kahdeksassa tunnissa on yksinkertaisesti saatava mahdollisimman paljon aikaan. Aamulla ja iltapäivällä rynnätään töiden ja kodin väliä kamalalla kiireellä, jotta ehditään töihin tai töistä ajoissa päiväkotiin. Illat menevät Abun kanssa ja kotihommissa - pyykätessä, lattiaa syöttötuolin alla putsaten, syöden itse, suunnitellen seuraavaa päivää ja kaikessa muussa sekalaisessa. 

Tämä viikko on kuitenkin erilainen - olen koko viikon työmatkalla Berliinissä! Mies ja Abu jäävät kahdestaan kotiin. Mies hoitaa aamut ja illat sekä pojan viemiset ja hakemiset päiväkodista. Minä nukun täysiä yöunia hotellissa, syön ravintoloissa ja ehkä käyn aamulla jopa lenkillä Berliinin kaduilla. Ei hullumpi viikko tulossa! Toki päivät ovat täynnä ohjelmaa, mutta samalla saan lapsetonta aikaa ja ehkä joitain tunteja omaakin aikaa. Laukkuun on pakattu kirja, tai kaksikin, ja korvatulpat odottavat jo väsynyttä nukkujaa. 

Jossain vaiheessa pohdin kannattaako minun edes lähteä reissuun - viikko tuntuu pitkältä ajalta olla poissa pojan luota. Päätin kuitenkin, että kyllä melkein puolentoista vuoden ikäinen poika pärjää hyvin ilman äitiä. Äitikin pärjää ilman poikaa ja on päättänyt olla matkoilla ilman mitään syyllisyyden tuntoa ja "huono äiti" fiilistä. Kyllä ne miehetkin lähtevät työmatkoille ja muille matkoille pohtimatta voivatko edes lähteä tai ylipäänsä ilman minkäänlaisia syyllisyyden tuntoja! 

Olen kuitenkin kerrannut miehen kanssa muutamia päivittäisiä juttuja - en sentään voinut vain lähteä. Enpä kuitenkaan ole tehnyt jääkaappia täyteen ruokia vaikka jossain vaiheessa niin ajattelin - pojalla on omia purkkeja ja mies osaa kokata omat ruuat. Jos ei osaa, pizzataksi tai Wolt tuo ruuan kotiovelle. Sen verran kuitenkin valmensin miestä, että kerrattiin hätänumero (112, ei 911.. ), muistutettiin pyykin pesemisestä (Abun päällä likaantuu kaksi vaatekertaa päivässä) ja muistutettiin sääennusteen tarkistaminen viimeistään aamulla (ei shortseilla päiväkotiin jos on iltapäiväksi luvattu vettä). Kaikkein tärkein oli kuitenkin tämä muistutus: älä nuku kun Abu on hereillä! Itsestään selvä ohje? No ei meillä, miehen eräskin aamun vahtivuoro meni sohvalla nukkuessa kun Abu leikki vieressä leluilllaan - onneksi ei sentään tukehtunut mihinkään. 

Näillä eväillä mennään tämä viikko. Katsotaan kuka meistä selviää tämän viikon parhaiten..  

Turvaistuimen valinta

Kun Abu syntyi, turvakaukalon valinnassa ei ollut vaihtoehtoja. Brio Smile vaunujen kanssa sopi tasan yksi malli - Brion oma Primo-kaukalo. Nyt Abu alkaa olemaan jo kasvanut ulos turvakaukalosta, ja alkaa olemaan ajankohtaista ostaa oikea turvaistuin. Mutta millainen?

Turvaistuimen ostaminen on samanlainen kamala homma kuin lastenvaunujen ostaminen, tai jopa pahempi. Vaihtoehtoja pitäisi vertailla, jotta ei osta täysin surkeaa ja omaan elämäänsä sopimatonta mallia. Turvaistuimen ostaminen on hankalaa, sillä aina jokin kriteeri jää täyttymättä; hinta, turvallisuus, selkä menosuuntaan ja koko. Istuinten hinnatkin ovat aika huimia, joten istuimen tulisi mielellään olla mahdollisimman pitkäikäinen. Turvallisuus on tietysti tärkein kriteeri, mutta sen lisäksi meille tärkeää on siirreltävyys sekä koko.

Mitä pitää ottaa istuimen valinnassa huomioon? 

Tärkein tekijä turvallisuuden kannalta on turvaistuimen asennusmahdollisuus selkä menosuuntaan. Pienten lasten suositellaan istuvan selkä menosuuntaan niin kauan kuin mahdollista, jopa 4-5 vuoden ikään asti. Pienet lapset ovat onnettomuustilanteessa alttiimpia saamaan päävammoja, johtuen pään suhteellisen suuresta koosta ruumiiseen nähden. Niskan lihakset ja nivelsiteet eivät ole vielä vahvistuneet riittävästi tukeakseen pään liikettä onnettomuustilanteessa. Päähän kohdistuu siis huomattavasti vähemmän rasitetta kun turvaistuin on asetettu selkä menosuuntaan.

Lähde: Folksam turvaistuinraportti

Istuimen pitkä selkänoja varmistaa, että sillä on pitkä käyttöikä. Istuin käy liian pieneksi kun pää tulee selkänojan yli, tällöin istuin ei suojaa enää optimaalisesti lasta onnettomuustilanteessa. Monesti vanhemmat luulevat istuimen olevan pieni kun jalkatila käy ahtaaksi, mutta selkänojan koko on tätä tärkeämpi seikka. Lisäksi monissa (kalliimmissa) malleissa on selkänojan kallistusmahdollisuus, joka lisää hiukan jalkatilaa.

Meillä ei ole tällä hetkellä omaa autoa, mutta kesällä tulemme luultavasti lainaamaan vanhempien autoa tai vuokraamaan auton viikonloppureissuja varten. Meille tärkeä kriteeri on siis istuimen siirreltävyys, joka tarkoittaa suhteellisen kevyttä painoa ja mahdollisuutta kiinnittää istuin Isofixin ohella tarvittaessa myös turvavöillä. Pääsääntöisesti olemme istuttamassa Abua selkä menosuuntaan, mutta jos tila käy ahtaaksi jo vuoden kuluttua olen valmis siirtämään istuimen myös toisinpäin. Istuimen tulee siis olla kiinnitettävissä eri tavoilla autoon. Palkki-istuin on meille täysin poissuljettu vaihtoehto. Olen lukenut aika paljon tarinoita siitä ja sen turvallisuudesta, joten etsimme perinteistä selkä menosuuntaan kiinnitettävää istuinta.

Myös istuimen koolla on merkitystä. Jos joskus ostamme auton, en usko että kyseessä on iso perhefarmari. Turvaistuimen lisäksi takapenkille tulee siis mahtua muutakin tai muitakin henkilöitä, joten istuin ei voi olla massiivisen leveä ja jykevä. Emme tietenkään tingi turvallisuudesta; jos isompi istuin on meille muuten sopivampi ja parempi, kokokriteeristä voi joustaa. 

Hinnan yläraja meille on varmaan vähän yli 400€. Turvaistuimet ovat aivan älyttömän hintaisia, ja haaveena on hankkia joku hiukan edullisempi perusmalli. Hintaan varmasti vaikuttaa turvallisuusluokitukset, materiaalit, merkki, sekä malli. Vanhemmat mallit ovat varmasti edullisempia kuin juuri markkinoille tuodut uudet istuimet.   

Meidän vaihtoehdot
No mihin vaihtoehtoihin olemme päätyneet? Istuinten vertailu on ihan kamalaa, verkkokaupoissa on näyttää olevan samat mallit, ja mikään näistä ei vastaa meidän kriteerejä. Oma suosikkini olisi Recaron Young Sport Hero - MUTTA se on tietysti kasvot menosuuntaan asennettava. Se on siis poissa pelistä. Nettisurffailun perusteella meille voisi kotiutua kolme eri mallia: Concord Reverso, Britax Two Way Elite ja Britax Hi-Way II. Emme ole vielä käyneet missään liikkeessä katsomassa ja kokeilemassa malleja, joten lopullinen suosikki voi vielä muuttua. 


Concord Reverso 
Concordin uusi turvaistuin Reverso sai hyvän turvallisuusarvion autoliiton testissä, ja on uuden i-Size turvastandardin mukainen. Concord taitaakin olla  Plussaa on istuimen kallistuksen säätö ja istuimen leveys, vain 44cm. Miinusta Reverso saa siitä, että istuinta ei voi asentaa kasvot menosuuntaan ja kiinnitys on pelkästään isofixillä. Istuimen mukana tulee kummallinen tukijalka, jonka käytön helppous vähän mietityttää. Niin pitkään kuin meillä ei ole omaa autoa vaan joudumme lainaamaan/vuokraamaan pitäisi istuimen olla mahdollisimman kätevästi siirrettävissä. Reverson paino on vajaa 10kg, joten se taitaa olla vähän keskimääräistä painavampi istuin. Hinnaltaan Reverso on vajaa 400€ eli aika kallis, mutta kestää todennäköisesti Abun käytössä ainakin pari vuotta.

Concord Reverso

 

Britax Two Way Elite
Britaxin istuin on peruskarvalakkimalli - kevyt, edullinen ja sen saa asennettua selkä tai kasvot menosuuntaan. Paino on vain 7kg, eikä mukana ole isofix-hässäköitä, vaan istuimen saa asennettua turvavöillä selkä tai kasvot menosuuntaan. Tästä mallista en tosin ole löytänyt turvatestiä, joten en ole varma kuinka hyvä istuin lopulta on, turvallisuusmielessä. Kuvasta katsottuna istuimessa ei taida olla erityisen hyvä sivutörmäyssuojaa ainakin verrattuna muihin istuimiin, jotka muistuttavat bunkkereita suojamuurineen. Britaxin istuin on harvinaisen edullinen (joka sekin saa epäilemään turvallisuutta!), vain n. 140€.

Britax Two Way Elite

Britax MultiTech II
Tämä istuin on saanut aika ristiriitaisia arvioita Suomen ja Ruotsin testeissä. Suomen autoliitto on tosin testannut istuimen vanhemman mallin, Multi Techin, turvallisuutta, eikä tätä uudempaa versiota. Autoliiton testissä annetaan pisteet kasvot menosuuntaan asennuksen mukaan, vaikka istuin voidaan asentaa myös selkä menosuuntaan. Testissä kritisoidaan istuimen kiinnitettävyyttä ja väärin asentamisen mahdollisuutta. Ruotsin testeissä, joita luin netissä, istuin on saanut ihan kohtalaisen hyvän arvion turvallisuudesta. Meille istuin olisi kätevä, sillä se vastaa oikeastaan kaikkiin kriteereihin - istuin on käännettävissä, se kiinnitetään turvavöillä ja hinta on sopiva. Ainoa mikä tässä istuimessa mietityttää on turvallisuus... onko uudempi malli ominaisuuksiltaan yhtä huono kuin aiempi? Onko Abu tässä tuolissa turvassa?

Britax Multi Tech II

Onko teillä kokemuksia näistä turvaistuimista? Mitkä istuimet ovat olleet teillä käytössä ja millaisia kokemuksia teillä on?
 

ps. Hyvä raportti turvaistuimista, joka myös sisältää testit turvaistuimista. 

Lapsen kanssa lomalla - resort vai BnB?

Kesäksi on taas suunnitteilla jonkinlainen matka Etelä-Eurooppaan, varmuudeksi jos Suomessa on karsean kylmä. Edelliset kesälomat vietettiin Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa, joten vuorossa voisi olla vaikka Portugal!

Me emme miehen kanssa ole mitään rantaleijonia, jotka jaksavat maata tuntikausia palvomassa aurinkoa. Itse olen niin vaalea, että palan helposti muutaman päivän auringonoton jälkeen. Vietämme lomaa mieluummin tutustumalla paikallisiin nähtävyyksiin ja alueen kulttuuriin (ja ruokaan!), kuin makaamme biitsillä. Olemme siis yleensä yhdistäneet matkaan pari päivää suuremmassa kaupungissa ja vajaan viikon vuokratalolla. 

Viime kesänä oli ensimmäinen kunnon matka Abun kanssa, ja matka oli suoraan sanottuna aika rankka. Vauvan rutiinit eivät katoa mihinkään loman aikana, vaan ruuan, vaipanvaihdon ja päikkäreiden tulee toimia kuten kotonakin. Se siis tarkoitti vuokratalolla jatkuvaa kokkaamista, siivoamista, nukuttamista ja kakkavaippojen viemistä ulos. Kuulostaa arjelta Suomessa. Tietysti erona oli se, että maisema oli parempi, ulkona oli lämpimämpi ja ruoka oli parempaa. 

Tänä kesänä on edessä se suurin kysymys - miten vietämme lomaa lapsen kanssa? Abu ei ole enää pieni, mukana raahattava vauva, joka vain nukkuu ja möllöttää sylissä. Ensi kesänä hän jo juoksee pitkin pihoja (ja me hänen perässään), tahtoo uimaan ja tahtoo varmasti tehdä montaa asiaa oman mielen mukaan (uhmaikä tuntuu välillä puskevan jo nyt päälle). Olisiko siis helpompaa vaan maata biitsillä ja raahautua valmiiksi katettuun buffet-pöytään, kuin autoilla pitkin Portugalin maaseutua ja tapella lapsen kanssa ravintoloissa? Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa!

All-inclusive resort rannalla
Monen ystävän perhematka tarkoittaa nimenomaan tällaista: puoli-/täysihoito isossa hotellissa rannan läheisyydessä. Minulle tällainen matka on aina ollut kauhistus; en maksa satoja euroja syödäkseni kalapuikkoja ketjuhotellissa muiden ulkomaalaisten kanssa. Perheellisen näkökulmasta resorteissa on tosin monia hyviä puolia: valmiit ruuat, puuhaa lapsille, ja rentoutumista. Monessa isommassa hotellissa vanhemmat lapset voi jopa laittaa jonnekin puuhakerhoon muutamaksi tunniksi. 

Toki resort-loma poistaa ruuanlaiton ja siivoamisen tarpeen, mutta se toisaalta rajoittaa monia muita asioita. Omaa tilaa on vain hotellihuone ja oma pyyhe rannalla. Lapsen päikkärin ajaksi on oltava hotellihuoneessa, hiirenhiljaa, koska 15-kerroksisessa hotellissa et voi häipyä altaalle itkuhälyttimen päähän. Lapsen nukkumaanmenon koittaessa huoneessa on oltava, ja taas hiirenhiljaa. Lisäksi hotellissa on kymmenittäin muita perheitä, jotka aiheuttavat meteliä ja sotkua. 

Kuin olisi viikon ruotsinlaivalla syömässä buffetista kuorittavia katkarapuja ja oleskelemalla pallomeren luona, vai?

Bed & Breakfast     
En usko, että vuokraamme tänä kesänä taloa, vaan resortin vaihtoehto on todennäköisesti pieni B&B jossain Portugalin maaseudulla. Tykkään viettää lomaa rauhallisella alueella, keskellä autenttista elämää ja kulttuuria. Haluan kokea paikallisen maan elämäntyylin, ruokakulttuurin ja nähtävyydet. Senhän takia matkustan. 

B&B:ssä oman huoneen lisäksi on yleensä jonkinlainen yhteinen olohuone, tai muu oleskelutila, jossa voi viettää aikaa. Muutenkin B&B:t ovat pienempiä kuin hotellit ja lapsen voi tarvittaessa jättää yksin ja istua itkuhälyttimen etäisyydellä ulkona. Teimme näin viime kesänä kun vietimme viimeiset pari yötä pienessä B&B:ssä Espanjassa. Laitoimme Abun nukkumaan päikkäreitä, ja istuimme ikkunan toisella puolella, uima-altaan reunalla pojan unien ajan. 

Majoituspaikka pitää tosin valita huolella, jotta B&B tarjoaa jotain viihdykettä lapsille. Abu on ensi kesänä jo sen verran iso, että leikkipaikka tulee olemaan tarpeen. Resort-hotellissa olisi mahdollisuus valita puoli/täysihoito, kun taas yleensä B&B:ssä on tarjolla vain aamiainen ja muut ruokailut täytyy hoitaa itse. Tämä tarkoittaa ravintolakäyntejä.. Abu ei ole maailman kärsivällisin istumaan pitkiä aikoja ruokapöydässä ilman jatkuvaa huomiota, leluja ja pelejä. 

    
Millaisia kokemuksia sinulla on resort-lomista? 
Onko lapsen kanssa hankalaa matkustaa?

Vauvan kanssa Intiassa - osa 2

Intian matkakertomus jäi osittain kesken. Pitkältä matkalta löytyy paljon kerrottavaa ja vähän aikaa, kun kotona puuhaa aktiivinen pikkupoika. Tässä siis toinen osa Intian matkakokemuksista.  Ensimmäinen osa Intian matkasta löytyy täältä.  

Liikkumisesta

Pakkausvaiheessa tehtiin tietoinen päätös jättää matkarattaat kotiin. Intiassa tiet ovat huonossa kunnossa, eikä vaunuilla voi monessakaan paikkaa kulkea. Kadut ovat yhtä möykkyä, mutaa, ojaa, kuoppaa ja likakasoja! Lisäksi ihmisiä on niin paljon, ettei vaunuilla mahdu kovinkaan kätevästi liikkumaan kaduilla. En tuntisi oloani myöskään erityisen turvalliseksi jos Abu olisi vaunuissa kaikkien kosketeltavissa, katseltavissa ja kulkukoirien tasalla. Tästä syystä vaunut eivät ole intialaisillakaan yleisiä; matkan aikana näin tasan yhdet lastenvaunut, nimittäin Mumbain paremmalla asuinalueella.  

Käytettiin liikkumisessa siis aina oikeastaan Manducaa, tai sitten kannettiin Abua vain sylissä jos kyllästyi olemaan kantorepussa. Tämä toimi muuten, mutta väsyneenä ja nälkäisenä poika suostui olemaan kantorepussa vain liikkeessä, muuten alkoi heti kiukkuhuuto ja rimpuilu. Abu on muutenkin tottunut olemaan Suomessa vaunuissa ja lattialla aika vapaasti, mutta Intiassa pidettiin häntä paljon enemmän sylissä, monesti vain hygieniasyistä. Abu olisi halunnut olla paljon vapaammin lattialla ryömimässä, sillä Suomessa poika leikkii kuitenkin suurimman osan päivästä kotona lattialla.

Automatkoja varten otimme oman turvakaukalon Suomesta. Tiesin jo alusta pitäen, että sen käyttö Intiassa saattaa olla haasteellista, sillä kaikissa autoissa ei ole takapenkeillä turvavöitä. Parin lyhyemmän matkan aikana tehtiin kuten paikalliset, ja pidettiin Abua sylissä. Myönnän että alkuun olin aika kauhuissani ja pelkäsin kokoajan onnettomuutta, mutta myöhemmin asiaan tottui eikä sitä edes ajatellut sen suuremmin. Matkustettiin Etelä-Intiassa muutaman kerran rikshalla, eikä siinä ollut edes muuta vaihtoehtoa kuin pitää lasta sylissä.

Paikallisethan pitävät lapsia automatkoilla sylissä, lapsia ei edes lasketa mukaan nuppilukuun kun mietitään kuinka monta autoa tarvitaan. Nehän matkustavat aina sylissä! Miehen siskolla oli Mumbaissa turvaistuin, mutten nähnyt heidän käyttävän sitä kertaakaan. Useimmiten äiti ja lapsi istuivat auton etupenkillä sylikkäin.  


Nukkumisesta
Mietittiin nukkumisjärjestelyjä pitkään ennen lähtöä. Suomessa Abu on nukkunut pääsääntöisesti omassa sängyssään, mutta aamuyöllä usein olemme ottaneet hänet meidän väliin. Paikalliset nukkuvat perhepedissä vuosia, usein kouluikään asti, eikä siellä ole kovinkaan normaalia laittaa vauvoja omaan sänkyyn.

Meillä oli vaihtoehtoina joko nukkua perhepedissä tai hankkia Abulle oma sänky. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä halusimme jatkaa jo suhteellisen tuttuja nukkumisrutiineja ja varmistua turvallisuudesta. Epäilin, että jos Abun jättää yksin huoneeseen, hänelle tuntemattomaan paikkaan, poika saattaisi havahtua hereille ja lähteä ryömimään ja etsimään meitä. Emme uskaltaneet ottaa riskiä, että Abu lähtee liikkeelle ja tipahtaa pää edellä kovaan kivilattiaan.

Ensin ajattelimme vuokrata sängyn Suomesta ja viedä se mukanamme Intiaan. Ongelmana oli kuitenkin matkustus ja paino. Entä jos sänky hajoaakin lentokoneessa? Matkasängyt eivät muutenkaan ole erityisen kevyitä, jos ei ihan sellaista verkkokehystä osta. Jos vuokraisimme, joutuisimme tuomaan sängyn takaisin. Rikkoutumisriski olisi siis kaksinkertainen. Toiseksi suunnittelimme, ostavamme Intiasta matkasängyn, jonka olisimme voineet jättää miehen vanhemmille jemmaan seuraavaa visiittiä varten. Matkasänky on kuitenkin Intiassa sen verran tuntematon konsepti, että sänkyjä löytyi vain yhdestä nettikaupasta ja aika kovaan hintaan. Totesimmekin, että halvemmalla päästään kun ostetaan sänky Suomesta ja viedään se mukanamme Intiaan. Olimme ensin ostamassa käytettyä matkasänkyä Torista, mutta löydettiin edullinen sänky Verkkokaupasta, joka oli jopa halvempi kuin monet käytetyt. 

Matkasänky oli painava, ja jouduimme raahaamaan sitä mukanamme kolmella lennolla. Ensin Mumbaihin, sitten Etelä-Intiaan, ja sen jälkeen takaisin Mumbaihin. Matkasänky oli kuitenkin kannattava investointi - Abu nukkui kiltisti sängyssään aamuyöhön asti kunnes nostettiin meidän väliin. Lisäksi sängyssä oli hyöteisverkko, joten meidän ei tarvinnut pelätä hyttysen- tai muiden ötököiden puremia. Sänky odottaa meitä Mumbaissa, toivottavasti metallirunko ei ruostu kosteuden ja kesän sadekauden aikana...

 

Vauvan kanssa Intiassa

Ilmeisesti reissuväsymys ja/tai jetlag painaa päälle, sillä olemme kaikki olleet tosi väsyneitä koko viikonlopun. Lisäksi minä ja Abu olemme kummatkin saaneet lievän flunssan - Abulla nenä valuu räkää ja mulla taas on yleisesti heikko ja kipeä olo. 

 

Pahimman reissuväsymyksen väistyttyä on aika muistella Intian matkaa ja kertoa miten ihmeessä selvisimme reissusta 1-vuotiaan kanssa.

Lentämisestä

Menomatka ei alkanut kovin lupaavasti, lähtöä edellisenä yönä Abu heräsi klo 01 ja valvoi viiteen asti. Kokeiltiin kaikki maailman nukuttamiskikat - heijattiin, pomputettiin, yritettiin antaa maitoa/vettä, kuunneltiin unimusiikkia, tassuteltiin. Vuorotellen miehen kanssa kokeiltiin aina jotain keinoa saada poika uneen, turhaan. Lopulta puoli viideltä, kun mies oli jo uuvahtanut, mulla meni hermot - laitoin pojan omaan sänkyyn ja sanoin nyt nukutaan. Puoli tuntia jouduin kuuntelemaan huutoa, kunnes Abu sammui väsyneenä petiinsä.

 

Kahdeksan jälkeen havahduttiin taas hereille, nukuttiin tietysti liian pitkään koska yleensä Abu herättää meidät viimeistään seitsemältä. Lentokentälle piti lähteä kymmenen maissa, ja sitä ennen pakata viimeiset kamat ja syödä. Kiirehän siinä tuli, mutta oltiin aikataulusta myöhässä vain puolisen tuntia. Rynnittiin lentokentälle taksille - ja huomattiin että lento oli peruutettu!

 

Jouduttiin lopulta odottamaan vahvistusta uusista lennoista oikeastaan koko päivä. Vaikka vauvan kanssa päästiin jonon ohi, uusien lentojen buukkaaminen ja varmistaminen oli hidasta. Iltapäivällä saatiin vihdoin käteen uudet lennot - Finnairilla Delhiin ja intialaisella JetAirwaysilla jatkolento Mumbaihin. Finnairin iltalennon lähtöön oli vielä useampi tunti, joten ajettiin vanhemmilleni syömään ja lepäilemään. Abu oli tietysti kiukkuinen kuin pyrstöön ammuttu karhu - päiväunet olivat jääneet vain tunnin uniin Manducassa.
 

Kun vihdoin päästiin lennolle, saatiin edes jotain iloitsemisen aihetta. Saimme hyvät paikat ensimmäiseltä riviltä seinää vasten, siinä oli hiukan enemmän jalkatilaa kuin normaaliriveissä. Lisäksi kone oli puolityhjä, joten voitiin nousun jälkeen levittäytyä omille riveillemme. Alun huutoraivareiden jälkeen Abu nukahti, ja heräsi vasta kun kiinnitimme laskua varten turvavyötä pojan ympärille. Me olimme vuorotelleet pojan sylittelemisen kanssa; toinen katseli leffoja nukkuva Abu sylissä kun toinen yritti nukkua.

Jatkolento Delhistä Mumbaihin meni oikeastaan yhtä kivuttomasti. Yhteensä Abun unet olivat jääneet vähäiseksi, joten poika väsähti aika pian syliini pienen heijaamisen jälkeen. Nukuttiin reilun kolmen tunnin lentomatka sylikkäin, olimme kummatkin ihan uuvuksissa matkustamisesta ja huonoista yöunista.

Yleisestikin lentomatkat menivät aika hyvin, vaikka lähinnä vain sen takia että Abu nukkui suurimman osan matka-ajasta. Jos poika olisi ollut hereillä matkan, olisi reissaaminen ollut aivan tuskaa. Abu on siinä iässä, ettei malta olla paikoillaan. Lentokoneessa ei kuitenkaan ole tilaa liikkua, lattialle ei voi laittaa, eikä Abu kuitenkaan jaksanut kävelyharjoituksia muutamaa askelta pidempään. Naksut olivat salainen aseeni; olin ottanut ison laatikollisen naksuja mukaan kotoa ja annoin niitä aina kun muut keinot eivät toimineet. Lisää vinkkejä lentämiseen löydät täältä.

Ruokailusta
Olin pakannut Abulle mukaan isot määrät vauvan ruokia, puuroja, hedelmäsoseita, ja naksuja. Tiesin kuitenkin etteivät purkit riitä jokaiselle aterialle, vaan täytyisi antaa pojalle jotain helppoa sormisyötävää paikallisesta valikoimasta. Menolennolle pakkasin mukaan syötävää, lähinnä hedelmäsoseita pusseissa sekä jogurttivälipaloja; ruokia joita oli helppo antaa ja syödä. Heti kun päästiin perille Intiaan, laitoin paluulentoa varten ruuat erikseen. Näin ei tarvinnut pelätä, että loman loputtua kaikki ruuat onkin jo loppu. Matkalla totesin, että kätevimpiä olivat pusseihin pakatut ruuat - niitä oli helppo antaa lapselle suoraan suuhun erityisesti kun olimme tien päällä. Lasipurkeissa olleita soseita tarjoilin pääsääntöisesti vain kotona kun saatiin ruoka lämmitettyä ja lautaselle.

Ruuat riittivät suhteellisen hyvin, osittain varmaan sen takia että Abu söi aika vähän ja huonosti, todennäköisesti kuumuuden takia. Aamuille meillä oli varattu makeutettua pussipuuroa, jonka kanssa ei siis tarvinnut enää tarjoilla hedelmäsosetta. Mukana oli lisäksi 3 pussia Nan 2 -korvikejauhetta, joita käytettiin lähinnä puuron keittämiseen. Abu oli lopettanut (korvike)maidon juomisen jo pari viikkoa ennen matkaa, mutten uskaltanut kotona alkaa maisteluttamaan lehmänmaitoa mahdollisten oireiden takia.

Omien ruokien lisäksi Abu söi hyvällä ruokahalulla Etelä-Intian herkullisia banaaneja. Etelässä on vähintään 25 erilaista banaanilajiketta, ja ainakin 10 erilaista ehdittiin maistamaan. Banaanit olivat ihanan kypsiä ja makeita, joten Abukin tykkäsi niistä. Lisäksi mandariinit olivat pojan suosikkeja; mehua tihkuvia hedelmiä syötiin ainakin kerran päivässä. Lisäksi Abun intialainen isoäiti teki paikallisia riisikakkuja, idlejä. Idlit ovat Etelä-Intian erikoisuus ja ne tehdään höyryttämällä jauhettua riisiä ja linssejä (lisätietoa täältä). Idlejä varten tarvitaan erikoinen höyrytyspannu, joka löytyy nyt meiltäkin. Idlit olivat Abulle hyvä sormiruokailuun, sillä ne ovat sopivan pehmeitä ja tahmeita, eivätkä siis tipu pikkuisista sormista. Koska idlit tehdään höyryttämällä riisistä ja linsseistä, ne ovat tosi terveellisiä ja täyttäviä. Aikuiset syövät ne yleensä kookoksen ja linssimuhennoksen kanssa aamiaiseksi, Abu sai pelkkiä idlejä.

Aivan ehdoton apuvälinen olli Sack'n'Seat tyyppinen matkasyöttötuoli, vaikkakin halvempi versio, jonka ostin parilla eurolla Facebook-kirppikseltä. Sen avulla saatiin Abu sidottua kiinni normaaliin tuoliin ruokailujen ajaksi. Ok, poika ei kauaa viihtynyt siinä kunnes halusi taas lattialle liikkumaan, mutta ehdittiin kuitenkin yleensä syöttää lapsi. Paikalliset tuijottivat meitä uteliaasti kun alettiin kiinnittämään tuolia ja istuttamaan Abua siihen. Eräässä ravintolassa huomasin sitten, miten intialaiset tekivät pienen lapsen kanssa - istuttivat lapsen normaalille tuolille istumaan. Kaikki sujui hyvin, kunnes lapsi muksahti sivulleen suoraan lattialle. Se meidän ruma matkasyöttötuoli oli sittenkin parempi ratkaisu!

 

Matkasta löytyy vielä paljon muuta kerrottavaa, mutta nyt on flunssaisen pakko päästä lepäämään. Flunssainen Abu on roikkunut lahkeessa koko päivän, joten omaa aikaa ei juurikaan ole ollut. Hetkeksi naistenlehden ääreen ja sitten nukkumaan! 

 

 

Miten selviytyä lennolla 1-vuotiaan kanssa

Olimme Intian matkalla yhteensä lähes 20 tuntia lentokoneessa 1-vuotiaan vilkkaan pojan kanssa, ja selvisimme. Jännitin lentomatkustamista tosi paljon jo ennen lähtöä, Abu alkaa olemaan siinä iässä, ettei malta istua aloillaan puolta minuuttia pidempään. Meillä oli onnea menomatkan puolityhjän koneen kanssa, mutta paluumatkalla istuimme täpötäydessä koneessa.

 

Tässä muutamia vinkkejä lapsen kanssa matkustamiseen. Näillä 1-vuotiaan kanssa lentäminen on edes jotenkin siedettävää!

Varaa hyvät paikat. Hyvät istuinpaikat lentokoneessa varmistaa sen, että matkustaminen ei ole täyttä tuskaa. Vauva varmasti nukkuu sylissäsi istuitpa bisnes-luokassa tai vessojen vieressä, mutta sinä et välttämättä. Jo varausvaiheessa on hyvä varmistaa, että perheesi saa mahdollisimman hyvät paikat. Liikkuvan lapsen kanssa käytäväpaikka on kätevä; me jouduimme vähän väliä kaivamaan leluja, ruokaa tai muita ylhäällä olevasta vaippakassista. Jo kävelevän lapsen kanssa on kiva päästä hetkeksi jaloittelemaan käytävälle, häiritsemättä muita (useimmiten nukkuvia) matkustajia. Ihan pienen vauvan kanssa ikkunapaikka saattaa kuitenkin olla kätevämpi.

 

Varaa mukaan tarpeeksi herkkuja -  naksuja, hedelmäsosetta, keksejä tai muita. Vaikka olisi suotavaa, että lapsi syö terveellisen liha-aterian pitkän matkan aikana, et halua taistella syömisestä ahtaassa lentokoneessa. Lapsi  kyllä pysyy  lennon ajan elossa pelkkien hedelmäsoseiden avulla.

 

Ota koneeseen tarpeeksi uusia leluja. Uudet lelut viihdyttävät lasta pidempään kuin vanhat, kotona lojuvat lelut. Kun kassista löytyy useampi pieni uusi juttu, säilyy lapsen mielenkiinto pidempään kuin jos mukana on vain se yksi iso dinosaurus-lelu. Kirpparilta voi löytää pieniä leluja halvalla, joiden mahdollinen katoaminen ei harmita.

 

Hanki leluja, joissa on ääniä tai valoja. Ääni- ja valotehosteet pitävät pienen lapsen huomion paremmin kuin ne opettavaiset ja kasvattavat puulelut, näillä voi leikkiä sitten kotona. Lataa myös kännykkään erilaisia pelejä ja videoita, joita katsella lapsen kanssa. Lentokoneen humina peittää ääniefektit aika tehokkaasti. Sitä paitsi, muut matkustajat useimmiten sietävät lelujen ääniä paremmin kuin lapsen raivoamista. Vältä kuitenkin ylipakkaamista - kaikkien tavaroiden raahaaminen läpi lentokentän on tosi raskasta.

 

Pakkaa mukaan vaihtovaatteet. Siis myös itsellesi. Kun kakka roiskuu vaipanvaihdon yhteydessä tai väsynyt lapsi huitaisee juomat syliisi, on kiva vaihtaa päälle kuivat ja siistit vaatteet.

 

Anna lapsen purkaa liike-energiaansa lentokentällä ennen lähtöä. Kun pahimmat mehut on purettu, jaksaa aktiivinenkin lapsi istua vähän pidempään ahtaassa koneessa.

 

Yritä saada lapsi nukkumaan koneessa. Tämä on ainoa varma tapa, jolla saat itsekin hengähdettyä matkan aikana! Etenkin pitkät lennot ovat huomattavasti kivuttomampia kun lapsi nukkuu edes osan matkasta. Valitse siis mieluummin yölento pitkälle matkalle. Muista myös itse nukkua hyvin edellinen yö - vanhemmat ovat non-stop viihdyttäjiä lennon aikana, joten et halua olla uupunut valmiiksi jo koneen kiihdyttäessä kiitoradalle.

 

Jos muu ei auta, ota lasi viiniä. Pieni tujaus skumppaa tai punaviiniä rentouttaa kireimmänkin vanhemman. Lasillisen jälkeen pystyt olemaan stressaamatta kun lapsesi heittää itkupotkuraivarit keskellä koneen käytävää. 

Kotona, ehjin nahoin ja mahoin

Ilmasto muuttui lyhyessä ajassa aika huimasti - meidän perhe palasi eilen illalla Intian +30 asteesta Suomen hyisevään -10 asteeseen. Meidän trooppiseen ilmastoon tottuneet keuhkot salpaantuivat pakkasilman iskettyä naamaan lentokentällä. Abu varmasti ihmetteli missä ihmeessä me taas ollaan ja mitä tämä valkoinen juttu on...

 

Viimeiset pari viikkoa on ollut aikamoista matkustamista pienelle pojalle, sekä meille vanhemmille. Pienen vilkkaan lapsen kanssa matkustaminen ei ollut herkkua kenellekään ja hermoja koeteltiin vähän joka käänteessä. Lensimme heti uudenvuoden jälkeen Mumbaihin, sieltä Etelä-Intian Nagercoiliin, sieltä takaisin Mumbaihin ja sitten takaisin Suomeen. Neljä lentoa kahden viikon aikana ja päälle vielä aikaero... ei ole helppoa aikuisellekaan! Matka alkoi kaiken lisäksi kurjasti kun menolento Mumbaihin olikin peruutettu Istanbulin lumisateiden (!) takia. Odoteltiin koko päivä lentokentällä ennen uusien lentojen varmistumista. Abun matka alkoi siis jo valmiiksi väsyneenä ja nälkäisenä.

 

 

Tämä oli ensimmäinen matka, jolla minulla oli enemmän lääkkeitä mukana kuin kosmetiikkaa. Kassissa oli kaiken maailman troppeja Abun mahdollisia tauteja varten, mutta onneksi me kaikki selvisimme matkasta ilman minkäänlaisia mahaongelmia. En ole itse aikaisemmillakaan Intian reissuilla saanut mitään pöpöjä, mutta en ollut varma miten Abun maha kestää erilaisen bakteerikannan. Laukusta löytyi siis paria erilaista särkylääkettä eri muodossa, ripulilääkettä, nesteytyslääkettä, sekä lentoa varten korvakäytävää puuduttavia tippoja. Mitään näistä ei täytynyt käyttää, hienoa!

Paluu Intiasta Suomeen on aina yhtä ristiriitaista. On ihana olla kotona omassa asunnossa ja omassa rauhassa toimivassa yhteiskunnassa. Samalla kuitenkin Suomi tuntuu niin hajuttomalta ja mauttomalta Intian loputtoman kaaoksen, värisekamelskan ja hajujen ja makujen jälkeen. Tällä kertaa jäimme myös ikävöimään Abun serkkua ja isovanhempia. On surullista lähteä, kun tietää miten harvoin toinen puoli sukua näkee Abua.