Vauvan kanssa Intiassa - osa 2

Intian matkakertomus jäi osittain kesken. Pitkältä matkalta löytyy paljon kerrottavaa ja vähän aikaa, kun kotona puuhaa aktiivinen pikkupoika. Tässä siis toinen osa Intian matkakokemuksista.  Ensimmäinen osa Intian matkasta löytyy täältä.  

Liikkumisesta

Pakkausvaiheessa tehtiin tietoinen päätös jättää matkarattaat kotiin. Intiassa tiet ovat huonossa kunnossa, eikä vaunuilla voi monessakaan paikkaa kulkea. Kadut ovat yhtä möykkyä, mutaa, ojaa, kuoppaa ja likakasoja! Lisäksi ihmisiä on niin paljon, ettei vaunuilla mahdu kovinkaan kätevästi liikkumaan kaduilla. En tuntisi oloani myöskään erityisen turvalliseksi jos Abu olisi vaunuissa kaikkien kosketeltavissa, katseltavissa ja kulkukoirien tasalla. Tästä syystä vaunut eivät ole intialaisillakaan yleisiä; matkan aikana näin tasan yhdet lastenvaunut, nimittäin Mumbain paremmalla asuinalueella.  

Käytettiin liikkumisessa siis aina oikeastaan Manducaa, tai sitten kannettiin Abua vain sylissä jos kyllästyi olemaan kantorepussa. Tämä toimi muuten, mutta väsyneenä ja nälkäisenä poika suostui olemaan kantorepussa vain liikkeessä, muuten alkoi heti kiukkuhuuto ja rimpuilu. Abu on muutenkin tottunut olemaan Suomessa vaunuissa ja lattialla aika vapaasti, mutta Intiassa pidettiin häntä paljon enemmän sylissä, monesti vain hygieniasyistä. Abu olisi halunnut olla paljon vapaammin lattialla ryömimässä, sillä Suomessa poika leikkii kuitenkin suurimman osan päivästä kotona lattialla.

Automatkoja varten otimme oman turvakaukalon Suomesta. Tiesin jo alusta pitäen, että sen käyttö Intiassa saattaa olla haasteellista, sillä kaikissa autoissa ei ole takapenkeillä turvavöitä. Parin lyhyemmän matkan aikana tehtiin kuten paikalliset, ja pidettiin Abua sylissä. Myönnän että alkuun olin aika kauhuissani ja pelkäsin kokoajan onnettomuutta, mutta myöhemmin asiaan tottui eikä sitä edes ajatellut sen suuremmin. Matkustettiin Etelä-Intiassa muutaman kerran rikshalla, eikä siinä ollut edes muuta vaihtoehtoa kuin pitää lasta sylissä.

Paikallisethan pitävät lapsia automatkoilla sylissä, lapsia ei edes lasketa mukaan nuppilukuun kun mietitään kuinka monta autoa tarvitaan. Nehän matkustavat aina sylissä! Miehen siskolla oli Mumbaissa turvaistuin, mutten nähnyt heidän käyttävän sitä kertaakaan. Useimmiten äiti ja lapsi istuivat auton etupenkillä sylikkäin.  


Nukkumisesta
Mietittiin nukkumisjärjestelyjä pitkään ennen lähtöä. Suomessa Abu on nukkunut pääsääntöisesti omassa sängyssään, mutta aamuyöllä usein olemme ottaneet hänet meidän väliin. Paikalliset nukkuvat perhepedissä vuosia, usein kouluikään asti, eikä siellä ole kovinkaan normaalia laittaa vauvoja omaan sänkyyn.

Meillä oli vaihtoehtoina joko nukkua perhepedissä tai hankkia Abulle oma sänky. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä halusimme jatkaa jo suhteellisen tuttuja nukkumisrutiineja ja varmistua turvallisuudesta. Epäilin, että jos Abun jättää yksin huoneeseen, hänelle tuntemattomaan paikkaan, poika saattaisi havahtua hereille ja lähteä ryömimään ja etsimään meitä. Emme uskaltaneet ottaa riskiä, että Abu lähtee liikkeelle ja tipahtaa pää edellä kovaan kivilattiaan.

Ensin ajattelimme vuokrata sängyn Suomesta ja viedä se mukanamme Intiaan. Ongelmana oli kuitenkin matkustus ja paino. Entä jos sänky hajoaakin lentokoneessa? Matkasängyt eivät muutenkaan ole erityisen kevyitä, jos ei ihan sellaista verkkokehystä osta. Jos vuokraisimme, joutuisimme tuomaan sängyn takaisin. Rikkoutumisriski olisi siis kaksinkertainen. Toiseksi suunnittelimme, ostavamme Intiasta matkasängyn, jonka olisimme voineet jättää miehen vanhemmille jemmaan seuraavaa visiittiä varten. Matkasänky on kuitenkin Intiassa sen verran tuntematon konsepti, että sänkyjä löytyi vain yhdestä nettikaupasta ja aika kovaan hintaan. Totesimmekin, että halvemmalla päästään kun ostetaan sänky Suomesta ja viedään se mukanamme Intiaan. Olimme ensin ostamassa käytettyä matkasänkyä Torista, mutta löydettiin edullinen sänky Verkkokaupasta, joka oli jopa halvempi kuin monet käytetyt. 

Matkasänky oli painava, ja jouduimme raahaamaan sitä mukanamme kolmella lennolla. Ensin Mumbaihin, sitten Etelä-Intiaan, ja sen jälkeen takaisin Mumbaihin. Matkasänky oli kuitenkin kannattava investointi - Abu nukkui kiltisti sängyssään aamuyöhön asti kunnes nostettiin meidän väliin. Lisäksi sängyssä oli hyöteisverkko, joten meidän ei tarvinnut pelätä hyttysen- tai muiden ötököiden puremia. Sänky odottaa meitä Mumbaissa, toivottavasti metallirunko ei ruostu kosteuden ja kesän sadekauden aikana...

 

Manducan käyttökokemuksia

Tämä postaus on ollut tulossa jo pitkään, mutta remontti- ja muut kiireet ovat lykänneet perusteellista kirjoittamista aina vain tuonnemmaksi. Manducan kantoreppu on ollut meillä käytössä jo useamman viikon sillä lapsestamme kehittyi vaunuvihaaja ja tarvitsin tavan päästä joskus ulos neljän seinän sisältä. Vaunuviha oli tietysi vaihe (ah, kuinka vihaankaan tuota sanaa..), mutta Manduca on siitä huolimatta pysynyt säännöllisessä käytössä.

Ostimme kantoreppumme helpoimmalla tavalla; suuntaamalla Jätkäsaaren Verkkokauppaan, jonka lastentarvikevalikoima alkaa olemaan jo kunnioitettavan laaja. Hinnat ovat hyvin kilpailukykyiset ja sijainti on meille kaupunkilaisille kätevä. Lisäksi siinä epätoivon suossa tarvitsimme kantorepun HETI eikä postin tuomana viiden arkipäivän päästä. Valitsimme väriksi perusharmahtavan Sand-sävyn, koska musta olisi ollut liian kuuma kesäkäytössä ja varsinkin kesämatkalla. 

Ensivaikutelma Manducasta on tekninen. Kantoreppu on selkeästi pääsiäisenä testaamaamme Tulaa teknisemmän näköinen. Hihnaa, nipsua ja remmiä on joka puolella ja joka lähtöön. Hyvä tai huono, sen päättää kukin kantaja. Remmit ja hihnat antavat tietysti mahdollisuuden säätää reppu juuri itselle sopivaksi, mutta oikeiden säätöjen löytäminen onkin sitten yhtä hankalaa. Itseä ei remmit haittaa, saan repun muokattua aika helposti oman kroppaan sopivaksi. Tietysti joku kokeneempi saattaisi osata sanoa onko repun säädöt oikeasti niin ergonomiset ja optimaaliset kuin voi olla, mutta tärkeintä on että kantajalla ja lapsella on mukava olla. 

Manducaan on sisäänrakennettu vauvatuki. Se oli yksi valintakriteeri - emme halunneet ostaa erillistä vauvatukea kun emme olleet varmoja tarvitseeko Abu sellaista ja miten pitkään. Manducan vauvatuki on toisaalta hiukan hankalan oloinen; paneelin alaosassa on kangaskaistale, jonka saa neppareilla kiinni ylemmäksi paneeliin. Itselle ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa selvää mihin kohtaan vauvatuki pitäisi kiinnittää (tuessa on kahdet nepparit, jotka voi kiinnittää eri korkeudelle paneeliin) ja missä asennossa vauvan pitäisi siinä olla.

Kantorepun paneelin voi pidentää vetoketjulla, joten paneelin pitäisi olla sopivan kokoinen myös isommalle lapselle. Paneelin voi pidentää myös kun lapsi nukahtaa reppuun, mutta tätä ominaisuutta ei olla käytetty alun jälkeen. Omasta mielestä kantotuntuma huononi kun paneeli pidentyi; en saanut olkahihnoja ilmeisesti tarpeeksi säädettyä. Abu tuntui kuin ikäänkuin valuvan lyttyyn repun sisälle, joten lopetettiin pidennyksen käyttö aika lyhyeen. Sen sijaan käytämme jatkuvasti reppussa kiinteänä olevaa huppua/päätukea. Laitan aina uloslähtiessä hupun toisen hakasen kiinni toiselta puolelta. Näin Abu voi katsella ympäriinsä, mutta huppu silti tukee hiukan niskaa ja suojaa viimalta tai auringolta. Kun Abu nukahtaa, kiinnitän hupun toisenkin puolen hakasella. Toki pelkän hupun tuki ei ole yhtä hyvä kuin paneelin pidennystä käyttäessä, mutta meille tämä vaihtoehto on ollut toimivin. 

Kavensimme paneelin leveyttä huivilla, jotta Abu sopii siihen paremmin. Paneeli itsessään on aika leveä ja näin pienelle ja hentoiselle pojalle sen kaventaminen on tarpeen. Kaventamiseen käytin yksinkertaisesti omaa ohutta huivia, joka  kieritettiin vauvatuen lenkkien läpi ja sidottiin tiukalle repun eteen.

No miten Abu sitten viihtyy repussa? Hyvin, ja tykkää nukkua siinä. Yleensä kun lähdetään ulos repussa, hän katselee uteliaana ympärilleen ja kääntelee päätään puolelta toiselle maisemia katsellen. Reilun vartin päästä maisemat on nähty ja lämpö ja keinuminen väsyttävät niin, että Abu nukahtaa reppuun. Parhaimmillaan miehen kyydissä Abu on nukkunut jopa yli kahden tunnin päikkärit. Ongelmana on yleensä se, että kun päikkärit loppuvat Abu ei malttaisi enää olla repussa ja puskee sieltä ulos. Silloin on parempi olla joko lähellä kotia tai muuten valmis nappaamaan pojan sieltä pois. 

Olemme olleet Manducaan tosi tyytyväisiä ja kannetaan sitä varmuudeksi aina mukana vaunuissa. Koskaan ei tiedä koska Abu hermostuu vaunuissa ja hänet täytyy nostaa pois. Vaunuissa päikkäreille nukahtaminen ei onnistu, mutta Manducaan Abu nukahtaa aina kun vain malttaa olla liikenteessä tarpeeksi pitkään.

Ostoslistalla kantoreppu

Me tarvitsemme kantorepun. Ihan kätevyyden takia, mutta myös sen takia että Abu on kehittänyt vihan vaunuja kohtaan - jokainen ulkoilu alkaa nykyään Abun silmittömällä raivokohtauksella. Huutaminen johtuu varmasti (toivottavasti) väsymyksestä, mutta itse stressaannun jokaisen ulkoilun alkaessa ja kohta kieltäydyn lähtemästä ulos hullun huutajalapsen kanssa... 

Meillä on jo muutama kantoväline - Boban trikoinen kantoliina ja miehen siskon lahjoittama rengasliina. Kummatkin ovat kelpo välineitä, mutta niissä on vain muutama ongelma - pukeminen. Trikooliinan sitominen on hankalaa ja vie aikaa, sillä liina tulisi sitoa ja kiristää napakaksi. Rengasliina on periaatteessa helppo, mutta siltikin liinan, ja Abun liinaan, asettamisessa menee aikaa. Rengasosa kun aina tuntuu menevän väärään kohtaan ja sojottavan Abun ohimoon. Olen käyttänyt liinoja lähinnä kotona kun en jaksa lähteä ulos päikkärikävelylle ja laittanut Abun liinaan nukkumaan. Kevääksi haluaisin kunnon kantovälineen, jonne lapsen saisi nopeasti sujautettua ja jonka kanssa voisi lähteä kävelyille.

Kantovälinemarkkinoilla on nykyään tunkua ja markkinoilta löytyy vaikka minkä merkkisiä reppuja. Lapsettomana kuvittelin vielä, että BabyBjörnin kantoreppu on markkinoiden paras kantoväline. Mutta nyt, yhden lapsen valistuneena äitinä ja kantofoorumeita lukeneena mieleeni on iskostettu, että BB on piruakin pahempi vauvan lonkille. Harkitsemisen arvoisia kantovälineitä meille on siis kolme - Tula, Manduca ja Boba.

Pääsiäisretken aikana testattiinkin jo Tulaa. Vuokrattiin Tula kahdeksi viikoksi Ipanaiselta, ja kannettiin sillä Abua lentokentille ja museoissa. Pääsääntöisesti mies kantoi Abua, joten oma kokemus kantorepusta jäi vähäisemmäksi. Sen vähän kokemuksen perusteella totesin kuitenkin, ettei reppu tunnu päälläni täysin sopivalta. Paino jäi tosi paljon vyötärölle, ja hartiahihnat tuntuivat vain roikkuvan kyydissä. Tunsin, ettei Abu saa tarpeeksi tukea kantorepun yläosasta. Todennäköisesti vain säädöt eivät olleet minulle oikeat. Toisaalta mies on hyvin leveäharteinen, joten ehkä reppu vain sopii hänen ruumiinrakenteeseen paremmin.

Miehen sisko käyttää Intiassa Bobaa, ja on tykännyt repusta. Heidän lapsensa on jo tosin reilun vuoden, joten käyttötuntuma on varmasti erilainen kuin pienen vauvan kanssa. Boba vaikuttaa aika samanlaiselta kuin Tula, värikkäitä kuoseja myöten, mutta muuten en ole löytänyt kovin montaa mielipidettä kantovälineestä. Boballa ilmeisesti voi kantaa vauvaa vain edessä, kun me toivomme löytävämme kantovälineen, joka kasvaa lapsen mukana. 
    

Manduca on legenda kantovälinemarkkinoilla. Manduca (ja Tula) on yksi suosituimmista kantovälineistä, joista löytyy melkeinpä vain positiivista kommenttia. Manducan ergonomisuutta on kehuttu, ja lasta voi siinä kantaa lähes missä asennossa tahansa - edessä, selässä, sivulla. Lisäksi Manducassa vauvatuki on sisäänrakennettu kantoreppuun, joten sellaista ei erikseen tarvitse ostaa. Onneksi, sillä Abu taitaa olla niillä rajoilla tarvitseeko enää vauvatukea. Manducan kuosit ja värivalikoimat ovat konservatiivisemmat kuin Tulan ja Boban. Vaikka kivat kuosit saattaa näyttää ihanilta, en usko että kuitenkaan tykkäisin kulkea ympäri kaupunkia kirjava pussukka sidottuna itseeni. 

No, näistä kolmesta oli päätettävä... Yleensä käyttäisin viikkoja pohdintaan ja vertailuun, mutta nyt en jaksa. Pääkaupunkiseudulla on yksi kantoliinalainaamon yhteyshenkilö, jonka kanssa voitaisiin vertailla eri kantovälineitä. Hän asuu tosin Espoossa enkä jaksa alkaa sopimaan tapaamista, joka sopii hänelle, minulle ja miehelleni. (Taitaa olla väsymystä ilmassa.. normaalisti en välittäisi tällaisista asioista.)

Manducaa saa nyt edulliseen hintaan monesta verkkokaupasta, joten tilasin eilen illalla kantorepun Verkkokauppa.comista hintaan 94e. Minusta hinta on todella kohdillaan, monet reput maksavat yli satasen. Toivottavasti säädöt saadaan kohdilleen ja Manduca tulee olemaan maineensa arvoinen!

Matkavalmisteluja

Pikku Abu pääsee kohta elämänsä ensimmäiselle lennolle ja ulkomaanmatkalle - Tukholmaan. Lähdetään pääsiäislauantaina parin yön minilomalle naapurimaahan, ja samalla hiukan harjoitellaan lentämistä vauvan kanssa. Vauva todennäköisesti selviää mistä tahansa kiitettävästi, mutta meistä vanhemmista ei ole takuuta. Tämä onkin siis harjoittelureissu vanhemmille.

Ostettiin Finnairilta halvat lentoliput, joiden hintaan ei kuulu kuin käsimatkatavarat kummallekin aikuiselle. Tarkistin asian Finnairilta, ja saadaan kuitenkin laittaa vaunut maksutta ruumaan. Näin pieni vauva tarvitsee matkalle vielä oikeat vaunut, eikä voida pelkästään jollain rimpakoilla matkarattailla lähteä liikenteeseen. Kesämatkaa varten hankimme kevyet matkarattaat, joiden kanssa liikkua pitkin Espanjan kaupunkeja.

Lentokenttämatkustamista varten olemme vuokranneet Ipanaiselta Tula-kantorepun. Vaunut laitetaan jo check-in pisteessä koneeseen, joten tarvitsemme jonkinlaisen kantovälineen lentokentällä liikkumiseen. Meillä on omasta takaa trikoinen kantoliina ja rengasliina, mutta ne ovat hankalat pukea päälle. Tulaan on helppo pukea päälle ja sujauttaa Abu sinne sisään.  

Tukholman matka ei ole kovin pitkä reissu, joten selvitään käsimatkatavaroilla. Abulle pakataan vähän ylimääräisiä vaatteita mahdollisten kakkavahinkojen takia:

• 3x body
• 3x housut
• 2x pyjama
• Kapalo
• Neulehaalari
• Kypärämyssy & pipo
• Tumput & villasukat

Hoitotarvikkeita:

• Vaippoja!
• Hiusharja
• Pari pientä pyyhettä vaipanvaihtoa ajatellen
• Muutama harso
• Hoitoalusta

Pakkaan Abun vaatteet todennäköisesti suoraan hoitolaukkuun ja otan mukaan koneeseen, miehen tavarat ovat vielä niin pieniä että mahtuvat kassiin hyvin. Osa vaipoista menee muihin kasseihin, mutta vaihtokassiin tulee pieneen muovipussiin muutama vaippa. Samoin pakkaan vaatteet erilliseen muovipussiin, jonne voin kakkakatastrofin yllättäessä pakata kakatut vaatteet. Leluista Abu ei vielä tajua mitään, mutta mukaan kuitenkin lähtee pieni unikaverina toimina apina. 

Tukholma here we come!