Viikon varrelta

Lähes viikko meni ilman blogin suurempaa päivitystä. Monet bloggaajat tuntuvat kirjoittavan lähes päivittäin ja lisäävän teksteihin kymmeniä kuvia. Itse olen ottanut lähtökohdaksi, että kirjoitan tänne silloin kun minulla on tunne, että on pakko jakaa ajatuksia ja kokemuksia. Bloggaaminen on minulle ollut lähinnä äidiksi opettelua ja kokemusten, "oppien", jakoa. 

Vuosi Abun syntymän jälkeen voin sanoa, että olen kasvanut ja kypsynyt äitinä, enää en jaksa jännittää kaikkea.  Tuntuu myös, että tapahtumarikkaan vauvavuoden jälkeen elo on tasaantunut. Abu syö ja nukkuu, ja minäkin syön ja nukun, ainakin useimmiten! Vietämme päivät joko kahdestaan kotona, muskarissa tai lounastreffeillä kaupungilla. Abu kehittyy ja kasvaa tietysti päivä päivältä, mutta niin suuria ja mullistavia virstanpylväitä ei enää ole, ainakaan ihan niin usein. Sen takia kirjoituksia tänne tulee harvemmin kuin aikaisemmin. Samalla oma ajankäyttöni on muuttunut; Abu nukkuu yleensä enää vain yhdet päikkärit ja sen ajan tarvitsen oman tulevaisuuden miettimiseen ja suunnitteluun. Kun poika on hereillä, on ihan turha kuvitella pystyvänsä istumaan koneen ääressä viittä minuuttia pidempään. Poika vaatii äidin huomion, ja kaiken. 

Tässä siis tapahtumia menneen viikon varrelta. Kun tätä luen, huomaan että kaikkea sitä ollaankin ehditty tehdä pikkumiehen kanssa!

Maanantai

Maanantaina tehtiin Abun kanssa retki Kallioon kuppiloihin. Treffasin erään entisen kollegan,  nykyisen mammakaverin, ja syötiin lounasta ihanassa Cafe Kardemummassa Brahen kentän nurkilla. Kahvilan tiskit notkuivat ihania paikan päällä tehtyjä herkkuja, mutta hillitsin itseni ja otin vain pienen lounasleivän. Abu tietysti heräsi jo samalla hetkellä kun parkkeerasin vaunut kahvilan eteen, mutta Abun tyttökaveri nukkui lounaan yli ja pidempäänkin, voi tylsyys. Lounaan ja juttelun jälkeen suunnattiin yhdessä keskustaan näyteikkunashoppailemaan.

Tiistai
Let's party! Abun kolmansia (ja viimeisiä!) synttärijuhlia vietettiin kotona pojan vauvakavereiden kanssa. Paikalla oli kaksi muskarikaveria, edellisen päivän vauvakaveri, Abun serkkutyttö, ja pari opiskelukaveriani vauvojensa kera. Juhlat meni kivasti herkkujen parissa, aikuisille oli couscous-salaattia, porkkanamuffinsseja ja karjalanpiirakoita. Vauvoille oli naksuja, banaania ja kurkkua, kuinka terveellistä! Juhlakalu oli bileiden jälkeen ihan uupunut, joten koisittiin kylki kyljessä lyhyet iltapäiväunet.

Keskiviikko
Keskiviikko on aina ollut muskaripäivä. Keväällä muskariaika vaihtui tosin aikaisempaan, joten aamut ovat aika tohinaa, jotta ehdimme ajoissa Töölön MLL:n tiloihin. Olemme alusta lähtien käyty parin muskarimamman kanssa lounaalla muskarituokion jälkeen. Kevään aikaisemman aloituksen takia jäämme ensi alkuun leikkimään MLL tiloihin ja sen jälkeen olemme suunnanneet lähistölle lounaalle. Yleensä viihdytään porukassa hyvin lähes koko päivä lounastaessa ja juttelemassa, kunnes iltapäivällä on aika suunnata kotiin iltapäiväleikkien pariin. 

Torstai
Torstaina oli poikkeuspäivä, itselläni oli keskellä päivää pakollinen meno, joten Abu lähti isovanhemmilleen hoitoon. Äitini tuli aamupäivällä päikkäriaikaan hakemaan poikaa ja käveli vaunujen kanssa kotiin. Hyödynsin itse koko oman ajan ja puuhailin omiani vielä varsinaisen tilaisuuden jälkeen, kunnes iltapäivällä hain Abun kotiin. Käytiin illalla vielä miehen ja Abun kanssa Ateneumissa katsomassa kovasti kehuttu Henri Cartier-Bresson valokuvanäyttely. 

Perjantai
En saanut perjantain vastaisena yönä unta, sillä koko selkä ja niska tuntuivat olevan täydellisessä krampissa. Olin kärsinyt koko viikon selkä- ja niskakivuista, mutta kivut äityivät tosi pahoiksi myöhään torstaina illalla. Makasin hereillä yhteen asti yöllä, kunnes mies hieroi hetken hartioitani ja sain pahimman jumin pois. Kahden kieppeillä Abu puolestaan heräsi ja pojan nukuttamiseen menikin tunti, tyypillistä. Kuudelta oli uusi herätys, kun Abu kiemurteli levottomasti vieressäni ja sitten heräsi omaan sätkimiseen. Hetken hyssyttelyn jälkeen poika onneksi nukahti ja nukuttiin vielä reilu tunti. 
Aamulla googlailin lähistöltä hierontapaikan ja lähdin sinne ensiapuun, onneksi äitini pääsi hakemaan Abun taas luokseen. Mitä sitä tekisikään ilman isovanhempia! Hieronta onneksi auttoi jonkin verran, ja pääsin eroon pahimmasta pää- ja niskakivusta. Hain Abun vanhemmiltani, ja lähdetiin vielä käymään mahtavassa Kaivarin Kanuuna -kirppiksellä. Sieltä löytyy usein hyviä lasten vaatteita, enkä pettynyt tälläkään kertaa. Löysin tosi hyväkuntoisen Ticket to Heaven -sadetakin hintaan 7€!

Lauantai
Mies valitteli jo perjantaina illalla flunssaista oloaan ja nukkuikin lauantaina aamulla pitkään. Meillä oli ollut suunnitelmissa lähteä aamusta Ikeaan, mutta päästiin liikenteeseen vasta myöhemmin. Vähän yllättäen, ostettiin Ikeasta kirjahylly ja vietettiin hyvä tovi Ikean parkkiksella sitomassa paketteja auton kattoon, sillä eihän sellaiset mahdu auton sisälle ja haluttiin säästää kuljetuskustannuksissa. Abu oli yllättävän hyväntuulinen koko kauppareissun ajan ja viihtyi kaukalossaan ilman hermoilua. Aika pitkään hän jaksoi myös katsella kun me sidottiin paketteja auton kattoon kiinni, kunnes alkoi huutaminen. Illalla olikin superhauskaa "auttaa" isiä huonekalujen kokoamisessa istumalla levyjen päällä, puremalla pahveja ja nappaamalla työkaluja...    

Sunnuntai
Päivä alkoi brunssilla kotonamme, kun luoksemme tuli 8 kaveria herkuttelemaan aamiastarvikkeilla. Olemme säännöllisesti järjestäneet brunssin aina vuorotellen jonkun kaverin luona ja päästäneet lapset vapaaksi lattialle kun aikuiset keskustelevat. Flunssa valitettavasti verotti osallistujia, mutta meillä oli mukava päivän aloitus pienessä porukassa. 
Iltapäivällä isäni tuli auttamaan kirjahyllyn kiinnittämisessä seinään. Abu-raukka oli ihan peloissaan kun asunnossa porattiin, imuroitiin ja vasaroitiin. Poika halusi kuitenkin innokkaasti auttaa tarttumalla poraan, heiluttamalla tikapuita ja istumalla tiellä, keskellä lattiaa. Oli ihanaa nähdä pienen pojan innokkuus remppahommia kohtaan, vaikka Abu olikin oikeastaan vain haittana. No, parin vuoden päästä voivat isänsä kanssa hoitaa remppahommat kahdestaan!

Äidillä ja pojalla on siis takana kiireinen viikko kahdestaan, kavereiden kanssa, isovanhempien kanssa, ja asioilla. Seuraava viikko ei tule olemaan yhtään sen tylsempi! 

Ihanaa viikonalkua kaikille! 

Vanhemmuudesta

Näiden kuuden kuukauden aikana olemme tajunneet millaista vanhemmuus todella on. Se on hurjasti hyvää ja kovasti kamalaa, sekä kaikkea mahdollista siitä väliltä. Lapsen kasvun seuraaminen on antoisaa, ja on ihana huomata miten Abu tunnistaa äitinsä ja etsii minua katseellaan.  Motoriset taidot kehittyvät ja lapsen kokema maailma kasvaa leikkimaton välittömästä läheisyydestä kauemmaksi. Äidin tuntema rakkaus ja hellyys lastaan kohtaan on rajatonta ja hämmentävää. Samoin oma turhautuminen lapsen jatkuviin vaatimuksiin yllättää voimakkuudeltaan kerta toisensa jälkeen. Vanhemmuus on tunteiden vuoristorataa, ylös ja alas, ja välillä pää alaspäin.

Näiden mainittujen lisäksi vanhemmuus on... 

... vuoroja. 

Vauvan vahtiminen, leikkiminen, hoitaminen ja ruokinta on vuorojen ottamista miehen kanssa. On aina toisen vuoro ruokkia/vaihtaa vaippaa/nukuttaa/sylitellä/lähteä ulos/ [täydennä omalla aktiviteetilla]. Kun mies tulee töistä kotiin, ojennan kiemurtelevan lapsen hänelle ja puuhaan muita juttuja. Kun vaipoissa on monsterikakka, pitää laskea kuka vaihtoi vaipat viimeksi ja kenen vuoro on nyt kääriä hihat. Kun pitää laittaa väsyhermoileva lapsi nukkumaan, käydään siitäkin pikaneuvottelut. Ystäväni totesikin kesämatkalla, että vanhemmuus taitaa lähinnä olla vuorojen ottamista puolison kanssa. Aivan oikein!

... kallista.

Vauvatarvikkeet ovat samanlaisia kuin häätarvikkeet, se etuliite "vauva" lisää kamojen hintaa noin 40%:lla. Lisäksi vanhempien epävarmuutta ja halua hankkia jälkikasvulleen parasta käytetään surutta hyödyksi lastentavaramarkkinoilla. Omasta mielestäni esimerkiksi vauvojen turvakypärä on täysin turha vekoitin. Vauvat kääntyilevät ja kaatuilevat, ja siinä voi välillä kolahtaa pää lattiaan. Vauva oppii ja vanhemmat oppivat myös olemaan valppaina.

Nyt suurin osa meidän tavaroista ja vaatteista on peräisin kirpputorilta, mutta tiedän että jossain vaiheessa koittaa se päivä kun poika haluaa uusinta muotia olevat sikakalliit kengät/farkut/Xboxin/koulurepun... vain koska muillakin on.

...epäterveellistä.

Suurin osa synnyttäneistä naisista kokeaa raskauskilojen karistamisen vaikeuden (myös minä, edelleen +4kg lähtöpainoon). Sen lisäksi tutkimusten mukaan miesten on todettu lihovan lasten syntymän jälkeen. Vanhemmuus on väsyttävää ja väsymystä ruokitaan huonoilla elämäntavoilla - epäterveellisellä ruualla ja liian vähäisellä liikunnalla. Naisen kehossa jatkuva unettomuus vaikuttaa aineenvaihduntaan ja elämäntapaan. Terveellistä ruokaa ei jakseta laittaa ja ruokailuhetket tapahtuvat muiden askareiden välissä. Liikuntaa pitäisi harrastaa, mutta silmiä kirvelevä väsymys muuttaa urheilullisemmankin äidin sohvan kuluttajaksi. Kehon sokeriaineenvaihdunta huononee ja rasvan palaminen urheilun aikana heikkenee. (Hyvä bloggaus aiheesta täällä) En edes uskalla ajatella mitä unettomuus tekee ulkonäölle.. Näin mutu-tuntumalla voisin sanoa, että rypyt ilmestyvät nopeammin ja olemassa olevat syvenevät. Kasvot näyttävät tosi huonojen öiden jälkeen harmailta. Iho veltostuu.

Jostain mysteerisistä syistä niitä lapsia kuitenkin hankitaan. Itsekin välillä valvoessani yön pimeinä tunteina mietin miksi ihmeessä ryhdyttiin tähän puuhaan. Aamulla kuitenkin Abun iso hampaaton hymy herättää tehokkaammin kuin kolme kuppia espressoa. Kaikesta selvitään, jos ei muuten niin 5 kg lihavampina ja ennenaikaisesti vanhentuneina!   

Kirppislauantain satoa

Lauantaina kierrettiin miehen kanssa Helsingin kirppiksiä, tähtäimessä äitiysvaatteet sekä lastenvaatteet - erityisesti pienet bodyt ja ensivaatetus.

Aamusta käväistiin ystävän kanssa Kruunuhaan Olkkari & Kruunukirppu -kirppiksessä. Olkkari on ihana pikku puoti Mariankadun kulman kivijalassa, jossa on myytävänä kaikkea suloista sisustukseen sekä lasten käytettyjä vaatteita. 

Lastenvaatteiden valikoimissa oli aika paljon pukinetta isommille lapsille, ihan vauvoille ei ollut kovin suurta valikoimaa bodyja tai potkareita. Poikavauvojen kuumin trendi näyttää olevan sini-raidalliset vaatteet...

Mies kävi noutamassa minut autolla ja ajettiin seuraavaksi Käpylään Hippula -nimiselle kirppikselle, jonka olemassaolosta olin löytänyt tietoa netistä - ihan googlaamalla. Hippula on pieni puoti keskellä Käpylän asuinaluetta. 

Muutaman neliön liikkeessä oli esillä sekä uutta että käytettyä tavaraa. Myynnissä oli "kosmetiikkaa" vauvalle, kantoliinoja sekä vaatteita. Taaempana seinällä oli hyllyllinen käytetettyjä lastenvaatteita. Valikoima vauvoille oli ihan okei, ei mitään ihmeellistä, perusbodyja ja potkuhousuja. Varmasti lähellä asuville äideille Hippula on helppo paikka tulla ostamaan ja myymään vauvanvaatteita, mutta en itse kokenut että paikalle olisi kannattanut tulla kauempaa. 

Viimeisenä listalla oli Kumpulan Vekarakirppis, joka on varsinaisesti itsepalvelukirppis kun taas Hippula on keskitetysti pyöritetty kirppis. Vekarakirppiksella oli hurja häslinki ja vanhempia lapsineen pyöri käytävillä ruuhkaksi asti. Oven vieressä oli selkeästi miesparkki, siinä istui useampi mies kännykkä kourassa naisten shoppaillessa. Onneksi oma mies valitsi kuitenkin kiertää hyllyjä kanssani, joten voitiin miettiä vaatteita yhdessä.   

Vekarakirppiksellä oli näistä kolmesta kirppiksestä laajin valikoima vauvan- ja lastenvaatteita. Häslinki liikkeessä oli kova, mutta ilmeisesti lauantai-iltapäivällä osa myyjistä oli tyhjentämässä pöytiä seuraavien myyjien tieltä. 

Näistä kolmesta kirppiksestä oma suosikki perusvaatteiden hankkimiselle oli Vekarakirppis, mutta Olkkarista löytyi kyllä erikoisempaa tavaraa ja laajempi valikoima merkkivaatteita. 

No mitä me sitten ostettiin? Vaikka mitä.. 

Olkkarista mukaan tarttui syötävän suloinen nallepipo sekä ihanat värikkäät villasukat. Itseäni surettaa, ettei vauvalla ole yhtään isovanhempaa, joka kutoisi pieniä myssyjä ja pipoja. Omat isoäitini ovat jo kuolleet, ja äitini on enemmän uraäiti kuin kotiäiti. Miehen puolen sukulaisille jo pelkästään villasukat ovat tuntematon käsite.. mihin jatkuvan helteen maassa villasukkia tarvitsisikaan!

Hippulasta ostettiin harmaa kollegeasu pienelle.

Vekarakirppikseltä ostettiin kaikkein eniten. Hyllyjen syövereistä löytyi suloisia yöpukuja, potkarit, body sekä uusi suosikkini superpehmeä Petit Bateau -asu. (En tiedä onko tämä yöpuku vai muuten vaan jonkinlainen oloasu, mutta syötävän suloinen se silti on.. )

Kirppisshoppailijoille tiedoksi, Facebookissa on myös runsaasti lastenvaatekirppiksiä. Itse olen sieltä jo useamman vaatteen ostanutkin. Huono puoli FB kirppiksissä on tilisiirtojen ja postikulujen kanssa sählääminen - ja aina on riski että myyjä huijaa eikä lähetäkään tuotetta. Vaatetta tai sen kuntoa ei myöskään näe livenä, joten vaate voi olla huonommassa (tai paremmassa) kunnossa kuin miltä se näyttää kuvassa. 

Kirppiksiä kiertäessä huomasi kuinka tyttöjen shoppailu alkaa jo vauvaiässä - jokaisella kirpiksellä oli huomattavasti enemmän tyttöjen kuin poikien vaatteita myytävänä. Ja kaikki vaaleanpunaista. Pojille oli aika tylsiä vaatteita tarjolla.. Ja kaikki raidallisia! Meillä on jo muutama raidallinen asu, joten olisi kiva saada muutakin täytettä vaatekaappiin. 

Kaiken kaikkiaan lauantai oli hyvä shoppailupäivä ja mama-to-be sai myös elämänsä ensimmäiset äitiyspöksyt H&M:ltä. Nyt ei mahaa kiristä töissäkään!

Pieniä vaatteita

Viime viikon kirppiskierrokselta tarttui mukaan muutama suloinen vauvanvaatekin. Kun jotain myy pois, on tilalle ostettava jotain uutta... Edellisellä viikolla olin juuri sanonut, etten osta neutraaleja vaatteita sillä ne eivät mielestäni ole yhtään niin söpöjä kuin tyttöjen tai poikien vaatteet. Nämä olivat kuitenkin pakko napata mukaan - tällaisiin perusvaatteisiin voi pukea sekä tyttöjä että poikia. 

Body ja harmaat housut ovat kokoa 56cm, valkoiset housut ovat hiukan isompaa mallia. Parasta näissä oli hinta, kahdet pöksyt ja body irtosi 6 eurolla. Kunhan vauvan sukupuoli selviää, aion käydä läpi kirppiksiä entistäkin suuremmalla innolla. 

Lisäksi saatiin viime viikon lomareissulta miehen ystävältä ihana yllätys pienelle tulokkaalle.  

Nyt on sen verran vaatteita jemmassa, että selvitään.. noh, yksi päivä. ;-) Vaatekasassa on nämä vaatteet, pienet tossut ja takki.

Ensimmäiset shoppailut vauvalle

Aloitin tarvikkeiden hankinnan tietysti tärkeimmästä...

Kaapissa roikkuu nyt Burberryn vaaleansininen trenssi 6kk ikäiselle lapselle. Minitrenssi on söpö kuin mikä! Nyt täytyy toivoa, että mahahytinä pitää paikkansa ja tulokas on poika. (Toisaalta tämä on niin hennon vaaleansininen, että pukisin sen myös tyttölapselle. Sukupuolineutraalia kasvatusta!) Toivotaan myös, että lapsi on sopivan kokoinen kun on takin paras käyttöaika.. siis näillä main ensi vuonna.

Lapsi tulee olemaan paremmin pukeutunut kuin vanhempansa!