perjantai 29. toukokuuta 2015

Parhaat matkarattaat vauvalle?

Kesän ulkomaanmatka lähestyy ja to-do listalla pyörii edelleen matkarattaiden ostaminen. Kotona ollaan pärjätty loistavasti Brio Smile vaunuillamme, mutta Espanjan kuumuuteen ja reissun päälle kaivataan kevyempiä ja näppärämpiä rattaita.

Rattaiden suhteen on muutama vaatimus. Niiden tulisi olla kätevästi yhdellä kädellä ohjattavat, kasautuvan mahdollisimman pieneen tilaan, ja rattaissa tulisi olla mahdollisimman vaakatasoon asetettava istuinosa. Perinteiset sateenvaunurattaat olemme poissulkeneet harkinnasta kokonaan, sille ne ovat meidän makuun liian köykäisen tuntuiset - ainakin näin pienelle vauvalle. Abu kun on kuitenkin pienikokoinen ja matkan aikaan hiukan alle 6kk. Alle puolivuotiaille vauvoille suositellaan vaaka-asennossa olemista, mutta entä jos lapsi on 2 viikkoa vajaa 6kk? Kysyin siis neuvolasta ja heidän vastaus oli, että hiukan koholla oleva asento kelpaa kunhan asento ei ole niin pystyssä että selkä rasittuu. Kaikissa vaunuissa selkänojan asento on verrattavissa sitterin ja turvakaukalon asentoon, mutta mieluiten tietysti hankimme vaunut, joissa saa selkänojan makuulle.  

Olemme harkinneet seuraavia rattaita: Britax B-Agile Plus, Babyzen YoYo, Mountain Buggy Nano ja Mama's & Papa's Armadillo Flip. Kävimme jo ensimmäiselle katsantokierrokselle lastentarvikeliikkeissä katsomassa miltä vaunut vaikuttivat.

Britax B-Agile Plus
Mitat: K 101 cm x L 58 cm x S 89 cm
Mitat kasattuna: 30x71x58 cm
Paino 9,5kg
Max ikä/paino: 15kg 

Britaxin rattaat ovat saman valmistajan tuotetta kuin Briot, joten ne ovat todennäköisesti samaa vankkaa vaunulaatua. B-Agile Plus on paranneltu malli vanhoista B-Agile rattaista, mutta tietääkseni muutoksia ei ole tehty kuin muutama. Hintakin on vain muutaman kympin kalliimpi kuin vanhemmissa malleissa. Hinta on matkarattaiden keskikastia - halvemmalla saa perinteisiä sateenvarjomalleja ja suuremmalla budjetilla löytyy näitä erikoisfiinejä vaunuja.
 
+ Tukevamman oloiset ja näköiset kuin perinteisest (sateenvarjo) matkarattaat
+ Istuinosan saa makuuasentoon, lisäksi selkänoja on portaattomasti säädettävissä.
+ Adapterien avulla rattaisiin saa turvakaukalon (tarvitseeko meidän pystyä liittämään näihin turvakaukalo kun nykyisiin Brioihinkin saa turvakaukalon liitettyä)
-  Aika isot ja painavat matkarattaiksi. Melkein yhtä isot kuin nykyiset Briot, onko siis järkeä ostaa lähes yhtä isot matkatarkoitukseen?
- Kuomua ei saa ihan yhtä alas kuin joissain muissa malleissa.

Babyzen YoYo
Mitat: K 106 cm x L 44 cm x S 86 cm
Mitat kasattuna: 52x44x18 cm
Paino 5.9kg
Max ikä/paino: 20kg

Legenda jo eläessään? Kun puhutaan kompakteista ja kevyistä matkarattaista, tulee Babyzen YoYo ensimmäisenä mieleen. Todella pieneen kasaan ne menevätkin, mutta olin hiukan pettynyt rattaiden ulkonäköön.  Ulkonäöllisesti ne olivat aika tylsät, vaikkakin vaikuttivat tosi käytännöllisiltä. Hinnaltaan YoYo:t ovat hintahaitarin yläpäästä, vaikka vielä ihan siedettävän hintaiset.
 
+ Markkinoiden kevyimmät ja kompaktimmat, saa vaikka lentokoneeseen käsimatkatavarana
+ Kevyet ja kätevät työntää
- Istuinosaa ei saa täysin makuuasentoon, mutta rattaisiin voi ostaa erikseen vastasyntyneen lisäosan (n. 200e)
- Vähän tylsän näköiset



Mountain Buggy Nano
Mitat: K 101 cm x L 58 cm x S 89 cm
Mitat kasattuna: 31x56x51 cm
Paino 5.9kg
Max ikä/paino: 20kg

Mountain Buggyn Nano oli itselle ihan uusi tuttavuus kun kaupassa niitä meille esiteltiin. Ne vaikuttavat tosi käteviltä ja pienikokoisilta rattailta, juuri matkustustarpeisiin. Vaikkei näitäkään suositella alle 6kk ikäiselle vauvalle juuri selkänojan takia, saa rattaisiin kiinni turvakaukalon eräänlaisiin turvavöihin. Kätevää sinänsä, muttei välttämättä kesäreissullamme kuumassa ilmastossa. Abu hikoilee istuimessaan jo nyt.

+ Kevyet  ja pienikokoiset, saa vaikka lentokoneeseen käsimatkatavarana
+ Mukana tulee kuljetuspussi
+ Rattaisiin saa Brion kaukalon kiinni
+  Pitkäikäiset, sillä sallittu lapsen maksimipaino on jopa 20kg
- Selkänoja ei mene aivan makuuasentoon, mutta selkänoja on portaattomasti säädettävissä



Mama's & Papa's Armadillo  Flip
Mitat: 55x92x98 cm 
Mitat kasattuna: 55x25x75 cmPaino 9kg
Max ikä/paino: n. 3v.
  
Oikeastaan olisin enemmän kiinnostunut Armadillo City -vaunuista, mutta niitä ei ilmeisesti myydä Suomessa. Hyvä vaihtoehto on myös Flip-malli, joka on kuitenkin ultrapientä City-mallia hiukan suurempi.

+ Mielettömän alas kääntyvä, UV-suojattu kuomu, joka olisi todella kätevä kesämatkalla!
+ Istuin voidaan asettaa joko kasvot tai selkä työntäjään päin - ehdottoman hyvä ominaisuus varsinkin pienemmälle vauvalle.
+ Selkäosan saa täysin makuulle, toisaalta säätömahdollisuuksia on vain kolme
- Kallis! Hinta on lähes 500 euroa
- Painavat matkarattaiksi, lähes yhtä painavat kuin Britaxin B-Agile Plus -rattaat
- Kasattunakin vievät aika paljon tilaa


No mitkä rattaat sitten aiotaan ostaa? Tämän vertailun jälkeen valinta on mielestäni joko Armadillon tai Nanon välillä. Britaxin rattaat ovat liian isot ja painavat, ja Babyzen - no, se nyt vaan ei jotenkin säväyttänyt. Tässä vaiheessa en tiedä yhtään mitkä rattaat meidän kannattaisi ostaa! Selkänojan saaminen makuuasentoon olisi plussa, mutta toisaalta Abu on ihan pian sen ikäinen ettei sitäkään vaadita. Todennäköisesti ajamme jälleen jonnekin lastenliikkeeseen tutkimaan rattaita tuntikausiksi.

Auta siis äitiä... Onko sinulla kokemuksia joko Mountain Buggyn tai Mamas&Papas rattaista? 

tiistai 26. toukokuuta 2015

Kesä tuli vaatteisiin

Vaikkei ulkona vielä liikuta kovin kesäisissä lämpötiloissa, kasvaa Abun kesävaatepino kovaa vauhtia. Pääsääntöisesti hankin kesäisiä vaatteita Espanjan matkaa varten, mutta elän toivossa, että näitä tarvitaan myös täällä Suomessa. 

Tilasin Nextiltä ihania vauvan vaatteita. Valikoima on paljon monipuolisempi kuin Suomessa, missä kaupat myyvät pienille pojille lähinnä vain sinistä ja harmaata, sekä paljon raitoja. Ok, en malttanut täysin pysyä poissa raidoista, sillä nämä ihanat seilori-tyyliset vaatteet hurmasivat! 


Kesää varten hankin muutaman haalariasun. Näissä on helppo matkustaa helteessä, mutta kätevää myös vaihtaa vaippa haarovälin neppareiden takia. Lisäksi yksiosainen asu on mukavampi myös Abulle kun ei shortsien vyötäröresorit hierra tai paina. Joudutaan kuitekin ajamaan muutama tunti lentokentältä määränpäähän. Kuvan autoasu on vielä liian iso, mutta luulen (ja toivon) että poika kasvaa siihen sisään, edes loppukesäksi. Nextin koot ovat aika reippaita - raita-asu on sopivasti väljä, vaikka on kokoa "up to 3 months".




Näiden asujen lisäksi ostin muutamat muutkin vaatteet, jotka tosin osoittautuivat aika valtavan kokoisiksi. Vauvan vaatteissa on tosin se hyvä puoli, että niihin kasvaa sisään. Parasta koko tilauksessa oli, että paketti toimitettiin DHL:n kautta suoraan kotiovelle, ilmaiseksi. Tällaisestä nettishoppailusta tykkään!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ison vauvan sänky

Lopulta se oli tehtävä - luovuttava vastasyntyneen pesästä ja ostettava uusi sänky isommalle vauvalle. Abun käytössä ollut korisänky alkoi tuntumaan ahtaalta  ja lyhyeltä pitkälle pojalle jo muutama viikko sitten. Olimme lykänneet uuden sängyn ostamista ihan viime tippaan, puhtaasti tilasyistä. Makuuhuoneemme ei ole niin tilava, että sinne mahtuu kaksi sänkyä rinnakkain. Halusin nimenomaan laittaa vauvansängyn kiinni omaan sänkyyni, jotta yöimetykset olisivat helpompia. Abu kun ei vieläkään osaa nukahtaa ilman liikettä (vaunut, Manduca tai auto) tai tissiä suussa.

Meillä oli vauvan sängylle kaksi vaatimusta: laskettava pohja ja laskettava laita. Laskettava pohja on varmaan lähes kaikissa vauvansängyissä, mutta sängyt, joissa on kummatkin ominaisuudet, ovat harvemmassa. Löysin sopivasti Huuto.netistä hyvännäköisen vauvansängyn, jonka saimme ostettua kohtuuhinnalla. Kaupan päälle saimme reunapehmusteen ja sängyn päälle ripustettavan verhon, joka jää toistaiseksi odottamaan käyttöönottoa. Patjan vauvansänkyyn ostimme Ikeasta. Uusi, käytetty, Little Footprints vauvansänky on nyt mahdutettu parisänkymme viereen. Pohjan saa lähes samalle korkeudelle meidän sängyn kanssa, ja reuna on patjaa pari senttiä korkeammalla, joten poika ei ihan helposti rullaa sängystä alas.



Käytännössä öiden rutiinit eivät ole kovin paljon muuttuneet uuden sängyn myötä. Kun pyjama ja kapalo on laitettu päälle, imetän Abun uneen parisängyllämme. Kun poika on vaipunut tarpeeksi syvään uneen, siirrän hänet omaan sänkyynsä nukkumaan. Ensimmäisen yöheräämisen jälkeen otan Abun viereeni ruokailemaan. Useimmiten nukahdetaan siihen vierekkäin, joskus mies nostaa nukkuvan Abun takaisin omaan sänkyynsä. Loppuyön ruokailut, jotka edelleen tapahtuvat kahden tunnin välein, sujuvat vierekkäin meidän parisängyssä.  Useimmiten en edes jaksa yrittää siirtää Abua omaan sänkyynsä, minulle on helpompaa vajota takaisin uneen kesken imetyksen.



Uusi sänky näyttää kovin suurelta näin pienelle pojalle, mutta eiköhän siihen vielä kasveta sisään! 

torstai 21. toukokuuta 2015

4kk neuvola - imetys ja paino-ongelmat

Kävimme tänään Abun 4kk neuvolatarkastuksessa. Kaikki on muuten hyvin, Abu on normaalisti kehittyvä iloinen vauva, paitsi että paino ei ole noussut tarpeeksi paljon. Viime neuvolakertaan verrattuna paino on noussut vain vaivaiset reilu 300g. Laskennalliseksi päivänousuksi tästä tulee noin 10g/päivä kun suositus ymmärtääkseni on yli 20g/päivä. Paino on nyt siis 5.1kg, aika vähän nelikuiselle pojalle.

Taas on siis samat ongelmat kuin aiemmin - ruokailu ja imetys... Koko Abun vauvavaihe on ollut painon ja imetyksen kanssa taistelua. Synnytyssairaalassa jouduttiin huolestumaan kun paino ei noussut huolimatta 3h välein tapahtuvasta korvikeruokinnasta. Yliväsyneenä itkeskelin sairaalan kanttiinissa, koska vauvamme paino ei noussut ja kätilöt uhkasivat laittaa letkuruokintaan jos ei saataisi enemmän maitoa kurkusta alas. Sairaalasta pääsyn jälkeen ongelmana oli imetyksen sujuminen ja lopulta lisämaidosta luopuminen. Se saatiin vihdoin 2kk maissa tehtyä, mutta nyt olemme jälleen ottaneet takapakkia tissiasioissa. 

Me olemme viimeisen kuukauden ajan antaneet Abulle iltaisin noin 80ml korviketta rintaruokinnan lisäksi; ihan vain sen takia, että hän nukkuisi pidemmän ensimmäisen unipätkän ja antaisi minullekin mahdollisuuden nukkua enemmän kuin 2h kerralla. Tästä jokailtaisesta korvikesyötöstä huolimatta paino ei siltikään ole noussut. Luulen, että yksi ongelma on Abun unettomuus päivisin. Poika ei saa nukuttua kuin 30-45 minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen herää. Väsyneenä ja känkkäränkässä ainoa paikka minne Abu rauhoittuu on tissi. Rinnalla Abu sitten syö jonkin aikaa kunnes nukahtaa siihen. Lyhyiden torkkujen jälkeen jaksetaan taas hetken aikaa olla aktiivisia kunnes väsähdetään eikä saadakaan unta kuin taas rinnalla. Luulen, että tällainen väsymyskierre, jolloin ei jaksetakaan syödä tarpeeksi vaan nukahdetaan, on yksi syy painon vähäiseen nousuun. Nyt täytyy siis tosissaan yrittää saada poika nukkumaan edes Manducassa pari tuntia päivässä, että päästään kierteestä eroon. 

Ohjeeksi sain antaa päivälläkin pienen annoksen korviketta, jos se auttaisi vauvaa nukahtamaan syvempään uneen. Kurjalla mielellän annan korviketta, sillä haluaisin jatkaa täysimettämistä 6kk asti (tai "täys"imettämistä, sillä virallisen määritelmän mukaan Abu ei ole täysimetetty tuon pienen iltakorvikkeen takia). En ole mikään imetysaktivisti enkä tietenkään halua nälkiinnyttää poikaa, mutta silti tuntuu pahalta tajuta, etten äitinä pysty ruokkimaan häntä tarpeeksi. Olen miettinyt voiko omassa toiminnassa olla parantamisen varaa. Yritän nyt keskittyä enemmän omaan syömiseen ja juomiseen, ehkä en ole syönyt tarpeeksi hiilareita enkä juonut tarpeeksi vettä. Ostin uuden paketin imetysteetä, sillä tuntui ainakin alkuviikkoina olevan vaikutusta maidon määrään. Hyvät yöunet ja rentoutuminen auttaisivat myös maidontuloon, mutta 2h välein heränneenä on vaikea olla pirteä ja rento.

Optimaalisen ravinnon lisäksi imetys on loistava tapa rauhoittaa väsyitkuinen tai muuten vaan känkkäränkkälapsi tissillä. Millä se sitten rauhoitetaan jos/kun imetys loppuu??

tiistai 19. toukokuuta 2015

Äitienergiaa!

Kirjoitin jo aiemmin, että osallistuin keväällä Kirppanoiden BabyPilates-kurssille. Sen lisäksi sain mahdollisuuden osallistua näin loppukeväästä heidän järjestämälle Äitienergiaa-kurssille Viikissä.

Kirppanoiden esittely kurssista kuulosti korviini hyvältä: 
Kuuden kerran liikuntastartti ennen kesää, liikkuen sekä sisällä että ulkona.
 Kurssilta saat kattavat ja innostavat ohjeet ja opastusta liikkumiseen lähiympäristössäsi - olohuoneessasi, vaunujen kanssa ulkona, puiston laidalla - missä vain!  Käymme yhdessä vaunulenkillä, kokeilemme vauvajumppaa ja kuntopiiriharjoittelua, lihashuoltoa unohtamatta. Kurssilaiset saavat liittyä suljettuun facebook-ryhmään, jossa kurssin teemojen käsittely jatkuu, ryhmäläiset voivat tsempata ja inspiroida toisiaan ja kysyä neuvoa ohjaajalta. 

Tätä olinkin kaivannut, vinkkejä miten vauvan kanssa voi urheilla itsenäisesti kotona ja ulkona, kun kuntokeskuksiin voi mennä näin pienen kanssa. Olen kuitenkin parhaimmillaan kolme kertaa päivässä ulkona Abun kanssa, joten tämänkin ajan voisi joskus käyttää hyödyksi ja urheilla. Välillä tietysti jaksan lähteä ihan kunnolliselle lenkille kun Abu nukkuu iltapäiväunia, mutta näin tapahtuu korkeintaan kerran viikossa. Sen takia olikin hyvä päästä kurssille, joka jo vähän itsessään pakottaa liikkumaan.

Kuuteen tapaamiskertaan kuuluu pari ulkojumppakertaa ja loput jumpat tapahtuvat sisätiloissa. Kurssin ulkojumpat on jo pidetty ja sisäjumppaa on vielä jäljellä pari kertaa. Ulkotapaamisissa käytiin läpi ergonomista ja ryhdikästä vaunujen työntöasentoa ja käytettiin vaunujen painoa hyväksi ulkoilun tehostamisessa. Olin jo aiemmin tajunnut miten helposti ryhti romahtaa vaunuja työntäessä ja selkä painuu kaarelle. Ryhtiä voi parantaa ottamalla yhden käden irti aisasta; selän asento suoristuu kuin itsestään kun vaunuja työntääkin vain yksi käsi. Reippaasta kävelystä saa rankempaa kun valitsee ulkoilureitille sopivia ylämäkiä, joita pitkin työntää vaunuja. Kevyet cityvaunutkin tuntuvat painavammilta kun niitä puskee puolijuoksua ylämäkeen! Lisäksi ulkoiluun voi yhdistää pienet lihaskuntotreenit matkan varrella; puiston penkillä voi tehdä ojentajadippejä ja askelkyykkyjä voi tehdä vaunujakin työtäessä.



Sisäjumppien tuntien sisältö oli jaettu kolmeen eri osioon. Alkuun tehtiin perinteisiä lämmittelyliikkeitä, sivuaskeleita ja jalan nostoja. Perinteistä ja tylsää, mutta tehokasta ja muutaman minuutin päästä oli kroppa lämmennyt. Toinen osio sisälsi lihaskuntoliikkeitä - kyykkyjä, käsivarsien treenaamista ja vatsalihaksia. Kaikissa liikkeissä pystyi pitämään vauvan mukana treeneissä. Kyykytkin tuntuvat rankemmilta kun sylissä on reilu viiden kiloinen lapsi. Vatsalihastreenit olivat lähinnä syvien vatsojen jumppaa, vaikka mukana oli hiukan myös lantionpohjan lihasten jumppaa. Kolmas osio oli enemmän lapsen kanssa peuhaamista, muskarityyppistä yhdessäoloa laulujen ja vauvan "vatkaamisen" myötä. 




Parasta kurssilla on uudenlainen yhteisöllisyys. Tärkeänä osana kurssia on oma Facebook-ryhmä, jossa kurssilaiset voivat tutustua toisiinsa ja ohjaaja voi antaa lisävinkkejä vaunujen kanssa liikkumiseen. Monesti liikuntaryhmissä kaikki tulevat ja menevät omien aikataulujen mukaan, eikä muihin kurssilaisiin välttämättä saa yhteyttä. Vauvan kanssa tämä on entistäkin hankalampaa, kun lisänä kaikilla on kainalossa oman huomionsa vaativa nyytti jota on kiire mennä syöttämään tai vaihtamaan vaippaa. 


Tähän mennessä kurssi on ollut hyvä ja tehokas lisä liikkumiseeni. Treenikerrat ovat olleet synnyttäneelle naiselle riittävän tehokkaita ja tälle kurssille uskaltavat osallistua myös huonokuntoisemmatkin äidit.  Tietysti olisi mahtavaa päästä välillä kunnon hikitehorääkkijumppaan, mutta sellaista treeniä täytyy hakea muualta. Voisin osallistua kurssille uudestaan myös syksyllä, jos tämä järjestettäisiin lähempänä keskustaa. Nyt matka Viikkiin ja takaisin vei meiltä aika paljon aikaa. Suosittelen tätä kurssia kuitenkin kaikille äideille, jotka haluavat mahdollisuuden päästä takaisin treenailun makuun ja jotka haluavat osallistua yhdessä vauvan kanssa.



Yhteistyössä Kirppanoiden kanssa.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

365 päivää

Tänään on tasan 365 päivää siitä kun sanoin alttarilla tahdon. Vuosi sitten seisoimme Johanneksen kirkossa papin edessä ykköset yllä ja juhlimme häitämme Kulosaaren Kasinolla ystävien ja sukulaisten kanssa. Kirjoitin häävalmisteluista omaa blogia ja nyt hääblogia lueskellessa on vaikea kuvitella kaikesta siitä olevan vain vuosi... Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia, joista suurin on raskaus ja Abun syntymä. Tulin raskaaksi yllätysnopeasti häiden jälkeen ja suurin osa vuodesta on kulunut vauvaelämään valmistautuessa tai vauva-arjessa.

Tämä toukokuun sunnuntai oli yhtä aurinkoinen kuin juhlapäivämme vuosi sitten ja lähes yhtä lämmin. Mies oli hoitanut Abua yön yli ja sain itse nukkua ruhtinaalliset 6 tuntia putkeen. Aamun herätyksen jälkeen sain mieheltä punaisen ruusun ja lahjan. Kuulemma tulen saamaan jokaisena hääpäivänä jokaiselta vuodelta ruusun - tänä vuonna siis vain tämän yhden. Hääpäivän lahjaksi sain ihastuttavat helmikorvakorut... ne samat joista olin vinkannut miehelle aiemmin!


Aamun lahjojen vaihdon jälkeen kävelimme ravintola Sunniin Senaatintorille brunssille. Sunn on ihana ravintola, josta on esteetön näkymä aurinkoiselle Senaatintorille. Brunssi on kiva sekoitus aamiaistarpeita ja ruokaisampia salaatteja, joiden jälkeen voi poistua maha täynnä jatkamaan sunnuntain puuhia. Näin lapsiperheenä oltiin tietysti ajoissa liikenteessä, joten päästiin rauhalliseen aikaan syömään. Abu tietysti heräsi vaunuissa heti kun saatiin lautanen lastattua herkuilla... Onneksi olemme kummatkin jo oppineet syömään yhdellä kädellä! 



Päivä kului arkiseen tyyliin kotona ja ulkona Abun kanssa päiväunikävelyllä. Illalla lähdimme vielä Bulevardille ravintola Gaijiniin aikuisten illanviettoon, kun äitini pääsi vahtimaan Abua muutamaksi tunniksi.

Ensimmäistä hääpäivää ei päästy viettämään kovin erikoisella tyylillä - emme olisi voineet jättää Abua vielä näin pienenä moneksi tunniksi kenenkään hoitoon. Hääpäivä oli meille kuitenkin tässä elämäntilanteessa täydellinen. Päivä päättyi täydelliseen auringonpaisteeseen täydellisessä seurassa.<3


tiistai 12. toukokuuta 2015

Synnyttäneen naisen korsettijumppa

Naisen keskivartalo joutuu koville raskauden aikana kun syvät vatsalihakset löystyvät, suorat vatsalihakset erkaantuvat toisistaan mahan kasvaessa ja mahanahka venyy. Viimeistään synnytyksen aikana lantionpohjan lihakset joutuvat aikamoiseen koitokseen vauvan puskiessa itsensä synnytyskanavaa pitkin ulos. Itse huomasin nopeasti synnytyksen jälkeen miten huteralta olo tuntui; keskivartalo tuntui olevan kuin taikinaa ja lantionpohjan lihakset tuntui kuin... no, mitkä lihakset?

Syvät vatsalihakset sijaitsevat nimensä mukaisesti muiden vatsalihasten alla ja toimivat kropan korsettina. Jos vatsa pömpöttää vielä pitkään synnytyksen jälkeen, voi syynä olla syvien vatsalihasten huono kunto. Syviä vatsalihaksia vahvistamalla siis litistyy vatsakin. Syvät vatsalihakset aktivoidaan vetämällä vatsaa hiukan kohti selkärankaa, samalla lantionpohjalihaskin aktivoituu. Englanniksi syviä vatsalihaksia kutsutaan nimellä Transverse Abdominal Muscle (TVA), ja tällä nimellä löytää paljon hyviä treenivinkkejä.

Kuva

Kirjoittelinkin alkuun erinäisistä yrityksistä saada lihakset takaisin kuosiin, omalla jumpalla ja kurssilla. Syytän äitiyteen kuuluvaa lamauttavaa väsymystä, sillä en ole kovin ahkerasti jaksanut jumpata lihaksia itsekseni. Onneksi lähdin huhtikuussa alkaneelle BabyPilates-kurssille, sillä Kirppanoiden siellä on tehty juuri niitä lihasliikkeitä mitä en kotona ole jaksanut tehdä. Kuvittelin kurssin alkaessa, että vatsalihasten erkaantuminen ei ole enää ongelmana, mutta väärässä olin. Kurssin vetäjä testasi ensimmäisellä kerralla kaikkien vatsalihakset ja yllätyksekseni itselläni oli navan yläpuolella vielä pienehkö rako. No, erityisesti tässä tilanteessa kurssi tuli tarpeeseen. 

Jos vatsalihaksien välillä on synnytyksen jälkeen vielä rakoa, pitäisi suorien vatsalihasten treenaaminen jättää väliin. Sen sijaan tärkeää on harjoittaa nimenomaan syviä vatsalihaksia ja lantionpohjan lihaksia. Nämä liikkeet saattavat auttaa kuroa erkaantuneita vatsalihaksia yhteen. Olen itse yrittänyt etsiä paljon tietoa syvistä vatsalihaksista ja niiden treenaamisesta synnytyksen jälkeen, mutta yllätyin kuinka vähän suomeksi tästä löytyy tietoa. Lantionpohjan lihasten treenistä puhutaan (vaikkakin aika vähän), mutta syvien vatsalihasten treenistä ei oikeastaan mainita missään. Mielestäni näiden treenaaminen pitäisi aloittaa heti kun synnytyksestä on toipunut. 

Millä tavalla niitä vatsalihaksia voi sitten jumpata?  Ihan ensimmäisenä kannattaa oppia tunnistamaan milloin syvät lihakset ovat aktivoituneina, jotta et jännitä vääriä lihaksia ja tee enemmän haittaa itsellesi. Toisekseen, kannattaa muistaa tehdä liikkeet mahdollisimman huolellisesti ja hitaasti, jolloin syvät lihakset ovat oikeasti työssä. Kolmanneksi, lankku ei ole hyvä lihasliike syvien lihasten treenaamiseen, varsinkaan jos lantionpohjan lihakset eivät ole kunnossa.
Hyviä liikkeitä ovat lattialla selällään tehtävät liikkeet, kuten jalan nosto lattiasta ilmaan, jalan ojennus lattiaa pitkin eteenpäin, ja lantion nosto. Kyljellään voi puolestaan nostaa päällimmäistä jalkaa hiukan koukistettuna ylös. Syviä vatsalihaksia voi treenata myös jumppapallon päällä istuen ja vuorotellen jalkoja nostellen. Nelinkontin voi myös jumpat; nosta vuorokäsiä lattialta suoraksi eteenpäin ilmaan, tai jalkoja suoraksi taakse. Liikkeiden ei tarvitse olla kovin suuria, kunhan ne tekee huolellisesti ja pitäen keskivartaloa täysin paikallaan.

Oheisesta videosta löytyy paljon perustason syvien vatsalihasten lihasliikkeitä, joita kannattaa alkaa harjoittamaan kotona joka päivä. 



Alla olevasta videosta löytyy puolestaan hyviä lantionpohjan lihasten treenivinkkejä. 


En ole personal trainer enkä minkään sortin urheiluvalmentaja, kirjoittamani perustuu lukemaani materiaaliin sekä Kirppanoiden kurssilla tehtyihin liikkeisiin. Halusin kuitenkin jakaa täälläkin löytämäni hyvät treenivinkit ja kokemukseni. Omat syvät vatsalihakset ovat vahvistuneet oheisten treenien mukaisesti ja aion jatkaa treenaamista muun liikunnan ohessa kunnes tunnen olevani täysin raskautta edeltävässä kunnossa. Raskaamman liikunnan määrä kasvaa sitä mukaa kun keskivartalo palautuu normaalitilaan.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Ensimmäinen äitienpäivä

Sain tänään juhlistaa ensimmäistä äitienpäivääni kahden ihanan miehen seurassa, isomman ja pienemmän. Abu ei tietysti vielä tällaisesta päivästä tajua mitään, mutta luulen saaneeni aamulla tavallistakin leveämmän hymyn. Mies yllätti (tai "yllätti", kovaäänistä kokkausta kuului jo aamuseitsämästä lähtien) runsaalla aamiaisella ja kukkakimpulla. Herkkuaamiainen sisälsi shampanjaa, mansikoita, lettuja sekä uunituoreen mustikkajuustokakun. Lisäksi mies oli yöllä ottanut Abun ensimmäisen syöttövuoron ja antanut minun nukkua lähes 6 tuntia putkeen. Uusi äiti pääsi siis virkeänä herkkuaamiaisen kimppuun!


Kaiken hemmottelun lisäksi sain lahjan - kauan odotetun uuden sykemittarin!

Herkkuaamiasta ja lahjaa parempaakin oli kuitenkin todeta kuinka ihanan lapsen äiti olen ja kuinka ihanan miehen olen saanut elämääni. <3

Ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille äideille!

lauantai 9. toukokuuta 2015

Miniaikuinen

Havahduin tänä aamuna tarkastelemaan kriittisesti Abun vaatekaappia. Tavanomaisen "mitkä vaatteet ovat nyt pieniä" -bongailun lisäksi katsoin tarkemmin millaisia vaatteita Abun vaatevalikoimassa oikeastaan on. Kaapista löytyy  farkkuja, pehmeitä housuja, (vielä liian isoja) lappuhaalareita, siistimpiä housuja, yöpukuja, muutama valkoinen body, värikkäitä bodyja, sekä huppareita. Yhdestä nurkasta löytyi ne muut... potkuhousuja, puolipotkuja, kietaisubodyja, ja vauvan pusakoita. Näitä perinteisiä hempeän värisiä vauvanvaatteita, joista aika moni on äitiyspakkauksesta. Tämä pino on se vähemmän käytetty.

Alkuun puimme Abun kietaisumallisiin bodyihin ja pehmeisiin housuihin, ihan pukemisen helppouden takia. Emme uskaltaneet tunkea pienen vastasyntyneen päätä tiukan bodyn läpi ja vääntää hentoja käsiä hihojen läpi. Abun kasvaessa ja muuttuessa jäntevämmäksi olemme siirtyneet käyttämään normaaleja pään yli sujautettavia bodyja. Olen yrittänyt löytää kaupoista ja kirppareilta kivoja värillisiä bodyja, sillä monet pikkuvauvan vaatteet ovat tylsästi valkoisia, vaaleanpunaisia (tytöille) tai sinisiä (pojille). Haluaisin pukea pojan myös vihreisiin, punaisiin, harmaisiin, ruskeisiin ja mustiin vaatteisiin, mutta monesta kaupasta tällaiset hauskemmat vaatteet löytyvät vasta koosta 68 eteenpäin. Vauvoille myydään vauvavaatteita - valkoisena, vaaleanpunaisena ja vaaleansinisenä.



Puen Abun vaatteisiin, jotka miellyttävät omaa silmää. Se tarkoittaa aika usein sitä, että poika on puettu farkkuihin ja johonkin kivaan paitaan. Itse asiassa Abun vaatteet ovat tyyliltään sellaisia, joita mieskin voisi käyttää. Abun on kuin mies, mutta minikokoinen. Lasten pikkuvanha pukeutuminen taitaa olla osa nykytrendiä, joissa lapsetkin puetaan aikuismaisiin vaatteisiin. Pinterestistä kun etsii hakusanalla "baby boy clothes" löytää tusinoittain kuvia, joissa pikkupoika esiintyy kuin pikkumies - Converseissa, farkuissa, ruutu- tai rusettipaidassa ja pipossa. Ehkä silmäni avautuivat tänään, mutta minusta miniaikuisen tyyli alkoi yhtäkkiä häiritsemään...

Abun lauantai-aamun asu näytti tällaiselta - nallepaita ja tummansiniset farkut. Tyylikäs pikkumies, mutta missä se meidän vauva on?
 
Pikkumies-asu


Puenko Abun minikokoisiin aikuisen miehen vaatteisiin? Eikö lapsen kuuluisi olla lapsi, myös pukeutumiseltaan? Vauva-aika on niin lyhyt, joten vauvojen tulisi myös näyttää niiltä pieniltä, avuttomilta vauvoilta joita he ovatkin. Kaivoin siis laatikoista äitiyspaketin sopivimmat vaatteet, vihreän raitabodyn. Ja kas, pikkumieshän näytti ihan vauvalta!

Vauva-asu

En usko, että heitän kaikki farkut ja ruutupaidat roskiin, mutta luulen Abun jatkossa käyttävän laajemmin myös äitiyspakkauksen vaatteita. Monet niistä alkavat vasta nyt olemaan sopivan kokoisia, joten kevääksi Abulla tulee olemaan uusi vaatekerta.  

Millaisiin vaatteisiin sinä puet lapsesi?

torstai 7. toukokuuta 2015

Uusi tuoli

Ostettiin Hulluilta Päiviltä valkoinen Stokken Tripp Trapp syöttötuoli ja huhtikuun kantistarjouksista siihen sopiva Newborn-istuin. Mun on pitänyt esitellä tuoli jo aiemmin, mutta päivät ovat menneet kaikenlaisessa muussa hulinassa. Tuoli on ollut päivittäisessä käytössä jo muutaman viikon. Nyt Abukin istuu samalla tasolla meidän kanssa ruokailujen aikana ja voi katsella mitä vanhemmat tekevät. 

Olin alkuun hiukan epäileväinen Stokken Newborn istuimesta - onko Abu siihen jo liian iso ja kuinka pitkään istuimelle on lopulta käyttöä. Stockmannilta löydettiin Newborn hyvällä kantishinnalla ja päätettiin ostaa se; soseiden maistelu onnistuu paremmin kunnollisella tuolilla. Abu ei muutenkaan viihdy kovin pitkään perinteisessä BabyBjörnin sitterissä lattiatasolla, varsinkaan silloin kun me istumme ruokapöydän ääressä syömässä. Lisäksi toivomme, että sitterissä istuu myöhemmin myös Abun pikkusisko tai -veli.


Tuoli tuntuu jämäkältä täyspuiselta laatutuolilta, jonka pitäisi kestää käytössä vuosia. Tuolin kokoamisessa taisi mieheltä mennä vajaa tunti ja valkoinen Newborn-istuin napsahti kätevästi kiinni uuden tuolin selkänojaan. Tuoli on ollut tosi kätevä ja aamuisin Abu istuu siinä katselemassa aamiaisen syömistä. Ainoa kritiikki tulee tuolin mukana tulevasta päällysteestä; kangas on jotain sellaista materiaalia, että kaikki pienemmätkin karvat jäävät siihen kiinni. Kun aloitetaan soseiden maistelu, täytyy päällinen suojata harsolla tai jollain kankaalla, vaikka sen saakin pestyä. 






Abun tuoli on päässyt aitiopaikalle ruokapöydän päätyyn, sieltä pikkumies katselee leikkikaareen kiinnitettyä soivaa hauvaa - ja imeskelee sen korvia. Mies osti koiran lähinnä sänkyyn unettajaksi, mutta kiinnitettiin se Newborniin paremman lelun puutteessa. Siihen koira jäi roikkumaan, mutta musiikkilelu on hyvä viihdyttäjä ruokailuiden ajaksi. 



tiistai 5. toukokuuta 2015

Känkkäränkkä tuli taloon

Meidän kolmekuukautinen söpöliini on kadonnut ja tilalle on tullut känkkäränkkävauva. Söpöilyvaihe näyttää olevan ohi, ainakin taas tämän vaiheen ajaksi, ja päivät täyttyy kitinästä ja itkusta. Milloin kitistään turhautuneena tylsälle leikkimatolle, milloin väännetään itkua kun tyhmä äiti laittoi istumaan sitteriin, milloin itketään ihan vaan maailmantuskasta. 

Ovelasti Abu osaa jo käyttää itkua äidin huomion hakemiseksi. Aamulla oli niin tylsää istua sitterissä, että piti vääntää pientä itkua ja samalla tuijotella äitiä isoilla kosteilla silmillä. Silti se tyhmä äiti ei tajunnut nostaa pois tarpeeksi nopeasti! Vaunuissa on yhtä tyhmää olla ja makaamista siellä siedetään vain jos vaunuverho on auki ja voidaan tuijotella taivaalle. Nukkumisen ja huutamisen raja on hiuksenhieno; jos vauhti pysähtyy, väsynyt känkkäränkkävauva herää ja huutaa. Eikä lopeta kovin helposti.

Välillä äidinkin tekisi mieli antaa periksi känkkäränkälle ja vääntää kunnon itkupotkut lattialla. Mikään ei kiristä väsyneen äidin hermoja niin kuin kiukkuinen ja itkuinen lapsi...