Talven muotia pienelle pojalle

Abu on taas venähtänyt pituutta niin, että vaatteet alkavat olla vähissä.  Koon 68cm vaatteet ovat muutamaa kappaletta lukuunottamatta aika nafteja, joten vaatekaapissa alkaa siirtymä kokoon 74cm. Kirppareilta on löytynyt tosi vähän kivoja poikien vaatteita, tuntuu että koko 74cm on väliinputoaja vauvojen kokojen ja taaperoiden kokojen välillä. 

 

Koska kirppiksiltä ei ole löytynyt mitään mieleistä, eksyin ihastelemaan eri nettikauppojen antimia. Suosikkini on nykyään Next - tästä valikoimasta löytyy mielestäni aina superkivoja ja mielikuvituksellisia vaatteita. Monet muut merkit tarjoavat niitä perinteisiä sinisiä ja harmaita raitaisia vaatteita, mutta Next käyttää kivasti eri kuoseja ja värejä tuomaan hauskaa ekstraa vaatetukseen. Myös näiltä perusmerkeiltä (Lindex, KappAhl, H&M...) löytyy kivoja talven uutuuksia. Verkkokaupoista löytyy useasti parempi valikoima lasten vaatteita kuin itse myymälässä.

 1 - Lindex

 2 - DPam

3 - Next

4 - Next 

Lindexin nallekuosinen paita on ihana! Sopivan pörröinen ja suloinen talvikäyttöön. Lumiukkkopaita puolestaan on niin hauska, että voisin ostaa sen vaikka käyttöaika voisi jäädä aika lyhyeen. DPamin body päätyi jo meidän ostoskoriin ja nappasin sen Abun vaatekaapin uudeksi piristykseksi.

 1 - Next

 2 - Next

3 - Next

     4 - KappAhl 

5- H&M 

Housuilla on kiva tuoda väriä vaatteisiin, vaikka muuten vaatteet olisivat yksinkertaiset ja siniset tai harmaat. H&M:ltä löytyi ihanan vihreät collegehousut, joissa on kivat polvi"suojat". Abulta puuttuu vielä tummanpunaiset pöksyt, jotka KappAhlilta löytyi. Nextiltä löytyi useita ihania neulehaalareita, joista tämä harmaa on yksi suosikeistani. 

1 - Next

 2 - Next

Eksyin tietysti myös katsomaan takkivalikoimia, vaikka Suomessa vallitsee haalarikausi seuraavien kuukausien ajan. Tummansininen duffelitakki on takkiklassikko - must have jokaiselle tyylikkäälle pikkupojalle. Kunhan Abu oppii hiukan kävelemään, ostan hänelle tällaisen. Vaunuissa takki ei ole erityisen kätevä, helma jää aina kummallisesti ruttuun selän taakse ja jalkojen suojaksi tarvitsee kuitenkin laittaa jotain. Keltainen anorakki on myös tosi kiva, vaikka kevättakiksi jos poika osaa jo kävellä.

Kuvista näkee, että tykkään aika klassisesta tyylistä, vaikka vaatteissa saa olla jotain pientä ekstraa. Kovin räikeistä ja monivärisistä vaatteista en pidä - monet trendikkäät lastenvaatemerkit ovat omaan makuun liian kirjavia ja kummallisen kuviollisia (Molo, Mini Rodini,..). Samat linjaukset pätevät myös omaan pukeutumiseen - tykkään klassikoista ja perusväreistä, mutta ostan välillä myös joitain kirkkaampia vaatteita, joilla piristää asua. Mies välillä vitsailee, että Abu on kuin Ken-nukke, jolle ostan vaatteita... Mutta onhan se ihanaa pukea oma lapsi suloisiin vaatteisiin!

Syksyn viileimmät vaatteet

Ilmojen kylmetessä perheen pienimmälle tarvitaan taas vino pino lämmintä vaatetta, joten oli ihan pakko käydä shoppailemassa Abun kanssa. Varsinainen syy lähteä keskustaan oli ostaa itselle erittäin tarpeelliset farkut ja puseroita, mutta kun näitä vauvojen vaatteita on niin ihana ostaa...

Olen pyrkinyt ostamaan lähes kaikki Abun vaatteet kirppikseltä, mutta nyt tänä syksynä en ole löytänyt pojalle mitään sopivaa ulkoiluvaatetta, vaikka olen kolunnut kaikki Facebook-ryhmät ja usean varsinaisenkin kirppiksen. Haussa on ollut lämmin syystakki kaupunkikierroksille ja lyhyille ulkoiluille. Lindexiltä löysinkin juuri sopivan tummansinisen karvavuorellisen tikkitakin sekä suloiset Ugg-tyyliset harmaat karvabuutsit. Niiden kanssa sopii täydellisesti tämä Benettonin supersuloinen pipo. (Onko toi kettu vai koira? Ilmeisesti en ole enää kosketuksissa luontoon kun on niin vaikea tunnistaa eläintä...)

Takki ja tossut Lindex, pipo Benetton

Poikien mallistot ovat edelleen valitettavan sinisen ja harmaan sävyisiä, mutta onneksi välillä löytyy muitakin värejä. Benettonilta löysin ihanan raikkaan vihreäraidallisen neuletakin, jonka taskuja koristaa suloiset koirat. Zaran army-vihreä villapaita on ostettu jo aiemmin syksyllä ja käy täydellisesti alkusyksyn viileisiin päiviin. Kaipaisin poikien valikoimaan myös tumman punaista, sinapinkeltaista ja vaikka luumun väristä vaatetta. Toki meilläkin on paljon perus tummansinistä ja harmaata, kuten alla oleva Cartersin ihana neulerotsi, jonka mies osti kesän USAn matkaltaan.

Cartersin neule USAsta, Benettonin vihreäraidallinen villatakki, Zaran neule

Syksyn vaunulenkeille Abulla on jo viime kevään jäljiltä Polarn o Pyretin, jo klassikoksi muodostunut windfleece haalari. Kevään ihanin kirppislöytö on tämä käyttämätön ruskea kashmir-neulehaalari, jonka voi vaikka laittaa windfleecen alle antamaan lisälämpöä.

Haussa on vielä jonkinlainen välikausihaalari, jota voi käyttää windfleecen ohessa kun säät varsinaisesti kylmenevät. Äitiyspakkauksen toppahaalari on varmaan aika sopiva tänä talvena, joten ainakin aloitetaan talvikausi sillä. Kun Abu oppii kävelemään ja haluaa ryömiä/istua/möyrytä leikkipuistossa, tarvitaan vähän teknisempi ja paksumpi toppahaalari.

Kesä tuli vaatteisiin

Vaikkei ulkona vielä liikuta kovin kesäisissä lämpötiloissa, kasvaa Abun kesävaatepino kovaa vauhtia. Pääsääntöisesti hankin kesäisiä vaatteita Espanjan matkaa varten, mutta elän toivossa, että näitä tarvitaan myös täällä Suomessa. 

Tilasin Nextiltä ihania vauvan vaatteita. Valikoima on paljon monipuolisempi kuin Suomessa, missä kaupat myyvät pienille pojille lähinnä vain sinistä ja harmaata, sekä paljon raitoja. Ok, en malttanut täysin pysyä poissa raidoista, sillä nämä ihanat seilori-tyyliset vaatteet hurmasivat! 

Kesää varten hankin muutaman haalariasun. Näissä on helppo matkustaa helteessä, mutta kätevää myös vaihtaa vaippa haarovälin neppareiden takia. Lisäksi yksiosainen asu on mukavampi myös Abulle kun ei shortsien vyötäröresorit hierra tai paina. Joudutaan kuitekin ajamaan muutama tunti lentokentältä määränpäähän. Kuvan autoasu on vielä liian iso, mutta luulen (ja toivon) että poika kasvaa siihen sisään, edes loppukesäksi. Nextin koot ovat aika reippaita - raita-asu on sopivasti väljä, vaikka on kokoa "up to 3 months".

Näiden asujen lisäksi ostin muutamat muutkin vaatteet, jotka tosin osoittautuivat aika valtavan kokoisiksi. Vauvan vaatteissa on tosin se hyvä puoli, että niihin kasvaa sisään. Parasta koko tilauksessa oli, että paketti toimitettiin DHL:n kautta suoraan kotiovelle, ilmaiseksi. Tällaisestä nettishoppailusta tykkään!

Raskausaika kuukausi kuukaudelta

Olen Abun syntymän jälkeen miettinyt aina silloin tällöin jo niin kaukaisilta tuntuvia raskauskuukausia. Olen vähitellen myös kirjannut ylös muistamiani tuntemuksia raskausajalta ja millaiselta se tuntui kun mahassa kasvoi tuo pikkumies...

Toukokuu 2014

Olihan ne ensimmäiset merkit pitänyt tajuta jo silloin. Rinnat aristivat ihan hulluna, hyvä jos sain rintaliivit päälle parkaisematta. Olimme Koh Samuin luksushotellilla viettämässä hyvin ansaittua honeymoonia häiden jälkeen. Unelmalomalla ei ollut edes kuvitella, että lottoarpa oli tärpännyt jo niin nopeasti... eli heti! Monet ystävät olivat kertoneet monen kuukauden yrittämisistä, raskaustesteistä ja keskenmenosita. Olin jättänyt ehkäisy pois jo häiden aikaan ja ajateltiin, että vauvauutisia tulee kun on tullakseen. Se tapahtuikin samantien, mutta itse olimme vielä autuaan tietämättömiä tästä.

Kesäkuu 2014 

Vietimme juhannusta kaveriporukan kanssa Ranskan Rivieralla. Vuokrattiin talo iso talo ja nautittiin alueen antimista - eli viinistä. Kolmekymppiset (joista monet perheellisiä) eivät enää jaksa juhlia villisti, mutta lounaan, päivällisen ja jokaisen välipalan kera oli tietysti otettava lasi tai kaksi viiniä. Vieläkään emme aavistaneet, että pullat olivat jo kohoamassa uunissa, vaan lähinnä haaveltiin made in France -vauvasta. Olin itse asiassa jo ennen reissua tehnyt kaksi raskaustestiä - ensimmäinen näytti plussaa, toinen näytti miinusta. Ajattelin vain, että ensimmäinen oli jotenkin mennyt pilalle sen seistyä kaapissa jo muutaman vuoden (testeissäkin on parasta ennen päivämäärä!).

Heinäkuu 2014  

Loman jälkeen oli sellainen olo, että voisin tehdä uuden raskaustestin. En osaa selittää millainen olo oli, minulla oli yksinkertaisesti vain sellainen fiilis, että ehkä pitäisi tehdä uusi testi. Ostin muutaman testin apteekista ja yhden tein heti seuraavana aamuna. Onnistuin tietysti jotenkin ryssimään tikulle pissaamisen, eikä sen aamun testitulos ollut luotettava. Päätin kokeilla seuraavana aamuna uudestaan. Heräsin seuraavana aamuna ennen miestä ja suuntasin vessaan tekemään testiä. Plussa! Tein uuden testin. Taas plussa! Tuijotin tikkuja ihmeissäni, mitä hittoa, nehän näyttävät positiivista! Otin epäuskoisena kuvan tikuista ja lähdin herättämään miestä uutisella. Aamu meni unenomaisessa fiiliksessä ja tulevan elämän pohtimisessa. 

Ensimmäinen ajatus kaiken fiilistely jälkeen oli tietysti, että mitä nyt teen? Onneksi modernilla naisella on apunaan netti... googlasin ohjeita "postitiivinen raskaustesti mitä nyt" ja selvisi, että seuraavaksi pitäisi tietysti soittaa neuvolaan. Heti seuraavana aamuna työpaikalla kaivoin esiin lähineuvolan numeron ja soitin sinne vähän epävarmana miten koko neuvolahomma edes toimii. Raskauden kestosta ei tietysti ollut mitään aavistusta, koska olin syönyt pillereitä häihin asti. Varmaan tämän takia sain heti seuraavalle viikolle ajan ultraukseen, jossa selvitettäisiin raskauden kesto. 

Maanantaina 7.7.2014 suunnattiin kohti Töölön neuvolaa ultraukseen. Kumpaakin jännitti ihan hulluna. Mitä jos siellä ei olekaan mitään ja apteekin testit näyttikin väärin? Makasin tutkimustuolilla ja seurasin kun lääkäri levitti geeliä mahalleni ja aloitti tutkimuksen. Hetken verran rullailtiin ultralaitetta mahalla kunnes se pysähtyi.. siellä se oli pieni katkarapu. Olin arviolta 7 viikkoa raskaana. 7 viikkoa?!? Mies hymyili kuin Hangon keksi, mutta itse mietin vain hädissäni niitä juhannusviinejä ja kaikkea tuhoa mitä alkoholi on ehtinyt tehdä tuossa mahan katkaravussa. Pakotin itseni kuitenkin uskomaan lääkärin vakuutteluja, ettei viinin lipittäminen niin aikaisessa vaiheessa vaikuta vauvaan mitenkään.  

Raskaana oleminen kesällä on vaikeaa! Koko loppuheinäkuu menikin terasseja vältellessä ja valkoisten valheiden viidakossa. Emme halunneet kertoa uutista vielä kenellekään niin alkuvaiheessa vaan odottaa ensimmäiseen viralliseen ultraan ennen uutisen julkistamista. Jokaisessa illanistujaisessa tai terassikierroksella piti siis joko salaa juoda alkoholitonta tai keksiä valkoisia valheita virtsatietulehduksista, migreeneistä tai muista terveysongelmista. Kerrottiin asia tosin vanhemmilleni jo heinäkuun lopussa synttäreitteni yhteydessä. Ilmeisesti synnyttäneillä naisilla on kuudes aisti, sillä siskoni väitti jo arvanneensa!

Elokuu 2014

Ensimmäinen virallinen ultraus oli Kätilöopistolla tiistaina 5.8. Miten muutenkaan, lähdimme kotoa viime tipassa, ja stressin ja jännityksen takia tiuskin miehelle koko matkan - ajomatkalla, parkkipaikkaa etsiessä ja vastaanotolle juostessamme. Lyhyesti sanottava olin siis erittäin viehättävä tuore vaimo - not! Syytän tästä hormoneja. Hormonit, mikä ihana tekosyy. Ultraus meni hyvin, löydettiin pikkuinen sydämen syke ja kuvat pienestä vauvastamme. Aika uskomaton fiilis, siellä se oli. Meidän pieni tyyppi!

Syyskuu 2014
Syyskuussa raskaus alkoi tuntumaan entistä todemmalta. Uutinen oli jo kerrottu kavereille ja sukulaisille. Kerroin raskaudesta myös töissä ja sain samalla kuulla, että yt:iden melskeessä roolini katoaisi. Ilman raskautta olisin siis menettänyt työpaikkani, mutta nyt työsuhteeni säilyisi äitiysloman alkuun asti. Mies hermoili miksi vauvamahani ei näkynyt enempää kuin pienenä kumpuna ja mietti onko kaikki vauvalla hyvin. Aloimme varovasti hankkimaan ensimmäisiä isompia vauvatavaroita ja henkisesti valmistautumaan elämänmuutokseen. Meistä tulisi vanhempia. Millaisia vanhempia? Pärjäisimmekö?

Lokakuu 2014
Rakenneultra oli heti lokakuun alussa. Saavuttiin Naistenklinikalle hermostuneina, ja kuten tavallista, juosten sisään aivan viime tipassa. Kätilö ultraili mahaa ja osoitti meille vauvan kädet, jalat, sydämen... Muistan, ettei tajuttu kuvista juurikaan mitään, mutta henkäistiin aina helpotuksesta kun kätilö kertoi pala kerrallaan vauvan näyttävän normaalilta. Helpotuin myös suuresti kun kuulin, että aavistukseni olivat oikeassa ja meille oli tulossa pieni poika! Jostain oudosta syystä olisin ollut tosi pettynyt, jos ultrauksessa olisi todettu vauvan olevan tyttö. Ei sen takia, ettenkö haluaisi tyttöä, vaan että äiti-vaistot olisivat olleet väärässä jo tässä vaiheessa.
   

Marraskuu 2014
Sukupuolen selvittyä aloin oikeasti ostamaan vauvanvaatteita ja liittymään kaikkiin mahdollisiin Facebook-kirppariryhmiin... poikien housuja, paitoja, bodyja, pipoja, sukkia, tumppuja. Laskettuun aikaan oli vielä reilu kolme kuukautta aikaa ja olo oli mikä mainioin. Kävin säännöllisesti salilla, spinningissäkin vielä pari kertaa ja raskausjoogassa. Vauvan liikkeet alkoivat olemaan jokapäiväisiä ja mieskin alkoi tuntemaan liikkeen mahan pinnalta. Vaikka liikkeet tuntuivat välillä ikäviltä, huolestuin jos en pitkään aikaan ollut tuntenut mitään mahassa.

Joulukuu 2014
Joulukuu meni lähinnä viimeisiä työpäiviä laskiessa. Olin päättänyt käyttää viimeiset lomani ennen virallisen äitiysloman alkamista, ja tämä tarkoitti siis vapaille siirtymistä joulunpyhien aikaan. 
Äitiyspaketti saapui postissa joulukuun alussa, ja tutkittiin tarkasti kaikki palaset siitä yhteiskunnan isosta lahjapaketista. Veronmaksajina olimme siirtyneet ihan uudelle tasolle, maksajista saajien puolelle.
Pitkän pohdinnan ja vertailun jälkeen ostettiin Brio Smile -vaunut ferrarinpunaisilla kuomuilla. Vaunut saapuivat kotiin juuri ennen miehen jouluista Intian-lomaa.

Tammikuu 2015
Lomalomaloma! Tammikuussa mies palasi töihin lomien jälkeen ja minä jäin sänkyyn nukkumaan. Päivät kuluivat lähinnä asioita hoitaessa, lounastreffeillä ja kirppariostoksia tehden. Vointi vaihteli päivästä toiseen, ja jaksoin vielä käydä salillakin pari kertaa viikossa.
Sunnuntaina 18.1 syötiin perhelounasta vanhemmillani. Olo ei ollut hyvä, mahaa ja alaselkää särki ja lounaspöydässä oli vaikea istua. Puhuttiin siskon kanssa hänen kolmesta synnytyksestään ja pohdittiin olisiko minunkin synnytys yhtä nopea tapahtuma. En mitenkään aavistanut, että kaksi päivää myöhemmin olisin synnytyssairaalassa vastasyntynyt vauva rinnallani - ja mies työmatkalla Dubaissa!

Kirppislauantain satoa

Lauantaina kierrettiin miehen kanssa Helsingin kirppiksiä, tähtäimessä äitiysvaatteet sekä lastenvaatteet - erityisesti pienet bodyt ja ensivaatetus.

Aamusta käväistiin ystävän kanssa Kruunuhaan Olkkari & Kruunukirppu -kirppiksessä. Olkkari on ihana pikku puoti Mariankadun kulman kivijalassa, jossa on myytävänä kaikkea suloista sisustukseen sekä lasten käytettyjä vaatteita. 

Lastenvaatteiden valikoimissa oli aika paljon pukinetta isommille lapsille, ihan vauvoille ei ollut kovin suurta valikoimaa bodyja tai potkareita. Poikavauvojen kuumin trendi näyttää olevan sini-raidalliset vaatteet...

Mies kävi noutamassa minut autolla ja ajettiin seuraavaksi Käpylään Hippula -nimiselle kirppikselle, jonka olemassaolosta olin löytänyt tietoa netistä - ihan googlaamalla. Hippula on pieni puoti keskellä Käpylän asuinaluetta. 

Muutaman neliön liikkeessä oli esillä sekä uutta että käytettyä tavaraa. Myynnissä oli "kosmetiikkaa" vauvalle, kantoliinoja sekä vaatteita. Taaempana seinällä oli hyllyllinen käytetettyjä lastenvaatteita. Valikoima vauvoille oli ihan okei, ei mitään ihmeellistä, perusbodyja ja potkuhousuja. Varmasti lähellä asuville äideille Hippula on helppo paikka tulla ostamaan ja myymään vauvanvaatteita, mutta en itse kokenut että paikalle olisi kannattanut tulla kauempaa. 

Viimeisenä listalla oli Kumpulan Vekarakirppis, joka on varsinaisesti itsepalvelukirppis kun taas Hippula on keskitetysti pyöritetty kirppis. Vekarakirppiksella oli hurja häslinki ja vanhempia lapsineen pyöri käytävillä ruuhkaksi asti. Oven vieressä oli selkeästi miesparkki, siinä istui useampi mies kännykkä kourassa naisten shoppaillessa. Onneksi oma mies valitsi kuitenkin kiertää hyllyjä kanssani, joten voitiin miettiä vaatteita yhdessä.   

Vekarakirppiksellä oli näistä kolmesta kirppiksestä laajin valikoima vauvan- ja lastenvaatteita. Häslinki liikkeessä oli kova, mutta ilmeisesti lauantai-iltapäivällä osa myyjistä oli tyhjentämässä pöytiä seuraavien myyjien tieltä. 

Näistä kolmesta kirppiksestä oma suosikki perusvaatteiden hankkimiselle oli Vekarakirppis, mutta Olkkarista löytyi kyllä erikoisempaa tavaraa ja laajempi valikoima merkkivaatteita. 

No mitä me sitten ostettiin? Vaikka mitä.. 

Olkkarista mukaan tarttui syötävän suloinen nallepipo sekä ihanat värikkäät villasukat. Itseäni surettaa, ettei vauvalla ole yhtään isovanhempaa, joka kutoisi pieniä myssyjä ja pipoja. Omat isoäitini ovat jo kuolleet, ja äitini on enemmän uraäiti kuin kotiäiti. Miehen puolen sukulaisille jo pelkästään villasukat ovat tuntematon käsite.. mihin jatkuvan helteen maassa villasukkia tarvitsisikaan!

Hippulasta ostettiin harmaa kollegeasu pienelle.

Vekarakirppikseltä ostettiin kaikkein eniten. Hyllyjen syövereistä löytyi suloisia yöpukuja, potkarit, body sekä uusi suosikkini superpehmeä Petit Bateau -asu. (En tiedä onko tämä yöpuku vai muuten vaan jonkinlainen oloasu, mutta syötävän suloinen se silti on.. )

Kirppisshoppailijoille tiedoksi, Facebookissa on myös runsaasti lastenvaatekirppiksiä. Itse olen sieltä jo useamman vaatteen ostanutkin. Huono puoli FB kirppiksissä on tilisiirtojen ja postikulujen kanssa sählääminen - ja aina on riski että myyjä huijaa eikä lähetäkään tuotetta. Vaatetta tai sen kuntoa ei myöskään näe livenä, joten vaate voi olla huonommassa (tai paremmassa) kunnossa kuin miltä se näyttää kuvassa. 

Kirppiksiä kiertäessä huomasi kuinka tyttöjen shoppailu alkaa jo vauvaiässä - jokaisella kirpiksellä oli huomattavasti enemmän tyttöjen kuin poikien vaatteita myytävänä. Ja kaikki vaaleanpunaista. Pojille oli aika tylsiä vaatteita tarjolla.. Ja kaikki raidallisia! Meillä on jo muutama raidallinen asu, joten olisi kiva saada muutakin täytettä vaatekaappiin. 

Kaiken kaikkiaan lauantai oli hyvä shoppailupäivä ja mama-to-be sai myös elämänsä ensimmäiset äitiyspöksyt H&M:ltä. Nyt ei mahaa kiristä töissäkään!

Himojeni kohde

Himojeni kohde ei tällä kertaa ole Pasta Carbonara tai omenapiirakka kuten viime viikkoina, vaan jotain paljon käytännöllisempää, suloisempaa, ja .. hurjasti kalliimpaa. Olen löytänyt lapsellemme täydellisen sängyn - Stokke Sleepi Minin. (Tämä ei ole maksettu mainos, vaikkakaan en panisi pahakseni jos Stokke yllättää ja lähettää bloggaajalle testisängyn. ;-)  Tai Joulupukki, hoi! Tässä lahjavinkki!)

Kuva

Kyseessähän on siis Stokken sänky, jota voi suurentaa lapsen kasvaessa. Pienimmillään sänky on pieni pyöreä pesä vastasyntyneelle, suurimmillaan siihen mahtuu esikouluikäinen lapsi. Sänkyä saa siis suurennettua lisäpaloilla ja suuremmalla patjalla lapsen kasvaessa.

Kuva

Suurin etu tästä sängystä on koko - meidän pieneen kaksioon sopii paremmin tuollainen tiivis pesä, jota voi säätää isommaksi vasta kun on pakko. Isot pinnasängyt vievät heti ison tilan makuuhuoneesta, vaikka lapsi mahtuisi hyvin pienempäänkin sänkyyn. Lisäksi Stokken sängyssä on pyörät, joten sängyn voi rullata tarpeen mukaan vaikka olohuoneeseen.

Huonoin puoli sängyssä on ehdottomasti hinta. Uutena sänky maksaa vajaa 500€, ja käytettynäkin siitä pyydetään yleisestikin 300€. Tähän tulee sitten tietysti lisäpalojen ja uusien patjojen hinnat päälle. Aikamoisen suolainen hinta lapsen sängystä.. varsinkin kun nettikaupoissa myydään peruspinnasänkyjä muutamalla kympillä. Olen yrittänyt kurkkia Tori.fi:stä, Huuto.net:stä ja Facebookin kirppiksiltä tarjontaa, mutta tarjontaa Stokken sängyille ei kovin paljoa ole. Lisäksi haluaisin valkoisen version sängystä, ja näitä taas ei montaa ole näkynyt. Tietysti kysymys on kannattaako käytetystä sängystä edes maksaa noin paljoa - kannattaisiko vain suoraan ostaa uusi ja laittaa se aikanaan itse myyntiin?

Ylipäänsäkin viime viikkoina mielessä on ollut tila, tai lähinnä sen puute. Asuntomme on erinomaisen hyvä kahdelle aikuiselle, mutta pienen lapsen mukana tuleva tavaramäärä kauhistuttaa. Ostamme todennäköisesti vaatekaappiin pienen lipaston, minne voimme laittaa vauvan vaatteet ja tavarat (sori mies, joudut nyt tiivistämään tavarasi pienempään tilaan sillä mun mekkoni tarvitsevat edelleen henkaritilan!). Ongelmaksi muodostuu isommat ostokset, kuten lastenvaunut ja kylpyammeet.. Mihin ne tungetaan? Pieni paniikki nousee pintaan kun mietin tulevia tilatarpeita. Ehkä me pärjätään ainakin ensi kesään asti tuossa asunnossa.. Toivottavasti!

Pieniä vaatteita

Viime viikon kirppiskierrokselta tarttui mukaan muutama suloinen vauvanvaatekin. Kun jotain myy pois, on tilalle ostettava jotain uutta... Edellisellä viikolla olin juuri sanonut, etten osta neutraaleja vaatteita sillä ne eivät mielestäni ole yhtään niin söpöjä kuin tyttöjen tai poikien vaatteet. Nämä olivat kuitenkin pakko napata mukaan - tällaisiin perusvaatteisiin voi pukea sekä tyttöjä että poikia. 

Body ja harmaat housut ovat kokoa 56cm, valkoiset housut ovat hiukan isompaa mallia. Parasta näissä oli hinta, kahdet pöksyt ja body irtosi 6 eurolla. Kunhan vauvan sukupuoli selviää, aion käydä läpi kirppiksiä entistäkin suuremmalla innolla. 

Lisäksi saatiin viime viikon lomareissulta miehen ystävältä ihana yllätys pienelle tulokkaalle.  

Nyt on sen verran vaatteita jemmassa, että selvitään.. noh, yksi päivä. ;-) Vaatekasassa on nämä vaatteet, pienet tossut ja takki.

Söpöilyä

Tasan kolmen viikon päästä meillä on rakenneultra, jossa vihdoin saamme tietää vauvan sukupuolen. Toivottavasti tyyppi ei sitten istu jalat ristissä kainoilemassa. Tällä mammalla on nimittäin paha vauvanvaate-kuume, joka kaipaa purkautumista!

Ehdin alkuviikon työmatkan aikana kipaista läheiselle ostarille ja meinasin sortua ostamaan toinen toistaan suloisempia lastenvaatteita sveitsiläisillä hinnoilla. Vauvanvaatteet ovat niin söpöjä (ainakin suurin osa).. Mutta kun ei tiedetä vauvan sukupuolta. En halua ostaa vaatteita, jotka ovat tavallaan "väärälle" sukupuolelle. Tosin, en kannnata sitäkään, että tyttölapselle ostetaan pelkkää vaaleanpunaista ja poikalapselle pelkkää vaaleansinistä, mutta ne  neutraalit vaatteet olivat jotenkin tylsiä. Olisi ihana löytää kivoja keltaisia, harmaita, ja oransseja vaatteita ilman selkeitä tyttö tai poika elementtejä niissä.

Uusia ihania tuttavuuksia minulle olivat merkit Petit Bateau, Mayoral (ja erityisesti Mayoral Chic), sekä Sveitsin oma Frilo, joka valmistaa suloisia neulevaatteita.  Vaikka olinkin suunnitellut ostavani lapselle kaikki vaatteet käytettynä, näitä katsoessa tekee mieli kaivaa luottokortti esiin ja alkaa nettishoppailemaan!

Mayoral - Kuva Pinterest

Mayoral - Kuva

Petit Bateau - Kuva

Petit Bateau - Kuva

Frilo - Kuva

Jostain syystä suurin osa näistä vaatteista on tytöille.. Tytöille on vain niin paljon ihania vaatteita. Meillä on ollut maha-asukista poikaolo, mutta muutaman viikon päästä tämä tosiaan selviää. Ja sitten päästään shoppailemaan..!

Ensimmäiset shoppailut vauvalle

Aloitin tarvikkeiden hankinnan tietysti tärkeimmästä...

Kaapissa roikkuu nyt Burberryn vaaleansininen trenssi 6kk ikäiselle lapselle. Minitrenssi on söpö kuin mikä! Nyt täytyy toivoa, että mahahytinä pitää paikkansa ja tulokas on poika. (Toisaalta tämä on niin hennon vaaleansininen, että pukisin sen myös tyttölapselle. Sukupuolineutraalia kasvatusta!) Toivotaan myös, että lapsi on sopivan kokoinen kun on takin paras käyttöaika.. siis näillä main ensi vuonna.

Lapsi tulee olemaan paremmin pukeutunut kuin vanhempansa!