Unikoulu vol 4

Abun nukkumisen kanssa on ollut haasteita syntymästä asti. Abu on tullut äitiinsä tässä asiassa, huono nukkuja ja herkkä heräilemään. Muistan itse lapsuudesta, kun heräsin keittiöstä tuleviin ääniin tai kevään auringonvaloon. Olisin tarvinnut hiljaisemman ja pimeämmän huoneen, minä en ainakaan koskaan tottunut nukkumaan metelissä ja valossa. Valitettavasti nämä geenit siirtyivät pojalleni. Uniongelmista on tullut puhuttua täällä ja täällä.  Aikaisemmista unikouluista on ollut puhetta täällä ja täällä. 

Elimme pitkään jonkinlaisessa melkein optimaalisessa tilanteessa. Abu piti nukuttaa sylissä heijaten, mutta sen jälkeen hän nukkui omassa sängyssään aamuyöhön asti, jolloin nostettiin poika meidän viereemme. Intiassa nukkuminen onnistui edelleen samalla kaavalla, ilman suurempia ongelmia. Pulmat alkoivat kun palasimme Suomeen. Abu oli varmaan sekaisin kaikista muutoksista - matkoista, ihmisistä, ympäristöstä, lämpötilasta - eikä enää osannut nukkua. Poikaa ei voinut laskea sänkyynsä ilman, että hän heräsi välittömästi, eikä enää suostunut nukahtamaan. Illat menivätkin sitten niin, että mies nukutti Abua klo 21.30 asti, sen jälkeen minä tulin nukkumaan, ja otin Abun viereeni. Poikaa ei voinut jättää yksin nukkumaan, ei edes meidän sänkyyn. Kaiken lisäksi nukutettiin Abu edelleen sylissä heijaten, tai jumppapallolla pomppien. Itsellä oli niskat ja selkä ihan jumissa kun ilta toisensa jälkeen pompittiin Abu sylissä nukkumaan. Oli pakko saada muutos. Siis uusi unikoulu.

Unikoulut on meille jo näiden varmaan neljän unikoulun jälkeen aika tuttua juttua, joten aloitettiin unikoulutus ilman suurempia valmistautumisia. Viime perjantaina Abu laitettiin iltasadun jälkeen omaan sänkyyn, toivotettiin hyvää yötä ja poistuttiin. Poika alkoi tietysti huutamaan kuin hyeena, viimeiset pari viikkoa on ollut niin kiva nukahtaa syliin ja nukkua äidissä kiinni. Tällä kertaa käytettiin metodina pistäytymismenetelmää. Abu laitettiin sänkyyn ja käytiin katsomassa poikaa ensin 5 minuutin, sitten 10 minuutin, ja sen jälkeen 15 minuutin välein.

Ja vihdoin unikoulu toimii niin kuin sen ilmeisesti pitääkin! Me olemme nähneet jo suurta edistystä näiden muutaman illan aikana. Ensimmäisenä iltana Abu huusi noin 45 minuuttia, toisena 30 minuuttia, kolmantena 20 minuuttia. Neljäntenä tuli vähän takapakkia, joka varmaan johtui liian myöhäisistä päikkäreistä, kun Abu huusi vajaan tunnin. Eilen hiljaisuus laskeutui jo 15 minuutin jälkeen sänkyyn laittamisesta. 

Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, ettei enää koko ilta mene lasta nukuttaessa ja voidaan viettää jopa hetki yhdessä, pariskuntana. Ja vihdoin olemme saaneet oman sängyn taas omaan käyttöön, ilman välissä olevaan pientä nyyttiä. Ehkä Abu ei vain ollut valmis unikouluun aiemmin, ehkä hän tarvitsi vielä tukea nukahtamiseensa.

Päivärytmi 10kk vauvalla

Katselin aikaisempia kirjoituksia kesältä ja erityisesti kirjoitusta Abun päivärytmistä, ja yllätyin että rutiinit ovat muuttuneet aika vähän parin kuukauden aikana. Toki poika on isompi ja päivät ovat aktiivisempia, mutta loppujen lopuksi päivän aikataulu on pysynyt aika samana. 

Suurimmat muutokset ovat päiväunien määrässä. Abu nukkui alkusyksystä kolme lyhyttä päikkäriä, mutta unet eivät jotenkaan tuntuneet virkistävän tarpeeksi. Aina välillä unet olivat pidempiä, puolitoista, jopa pari tuntia, mutta poika ei koskaan ollut erityisen pitkäuninen. Päätin syyskuussa venyttää aamun hereilläoloaikaa, joten aloimme skippaamaan aamu-unet ja aikaistimme Abun lounasunia. 10kk vanhan pojan päivän aikataulu näyttää nyt tältä: 

6.30-7.00 - Herätys

7.30 - Aamiainen

 10.00  -  Aamu-Lounas

10.45 - Päiväunet

 13.00 -  Lounas

  15.30 - Päikkärit

  16.30 - Välipala

19.15 - Iltapuuro

19.30 - Pyjama ja Iltasatu

19.45 - Unille

Abun ongelma (ainakin näin vanhempien mielestä) on aikaiset aamut. Poika herää useimmiten jo ennen seitsämää ja me väsyneet vanhemmat yritämme venyttää omaa sänkyaikaa edes vartilla antamalla kännykän Abun hipelöitäväksi. Poika tuijottelee ruutua kiinnostuneena sen 10-15 minuuttia kunnes kyllästyy ja sen jälkeen sängystä on noustava. Energiaa täynnä oleva poika kaipaa aamupuuroa ja leikkejä. 

Ensimmäinen kunnon ruoka on heti ennen pitkiä päikkäreitä, jotta poika jaksaa nukkua eikä herää ainakaan nälkään. "Aamulounaalla" annan liha- tai kalaruokaa ja hiukan hedelmäsosetta jälkiruuaksi. Ruuan jälkeen siirrytään vaipanvaihdon kautta haalareihin ja vaunuihin. Päikkärit nukutaan samalla kun kävelen kohti keskustaa, joko hoitamaan asioita tai jonkun kaverin kanssa lounaalle.

Abu jaksaa nukkua 2-3 tuntia, riippuen päivästä. Heräämisen jälkeen vaihdetaan vaippa, leikitään hiukan ja sitten vuorossa on päivän seuraava kunnon ruoka, jälleen sosetta lihan tai kalan kanssa. Iltapäivällä leikitään ja luetaan, ja äiti yrittää siinä ohessa syödä itsekin tai saada jotain omia asioita hoidettua. Abu on nyt oppinut nousemaan itse tukea vasten pystyyn, joten monesti huomaan, että housunpuntissa roikkuu puoliksi pystyssä oleva lapsi. 

Iltapäivällä on aika toisille unille, jotka yleensä ovat 45-60 minuuttia. Lyhyet unet virkistävät sen verran, että jaksetaan olla ilman suurempaa känkkäränkkää yöunille asti. Lyhyen unen jälkeen maistuu välipala, jolloin edessä on joko kasvissosetta, hedelmäsosetta tai jotain jogurtti-hedelmäsekoitusta. 

Sitten alkaakin päivän vaikein osuus - nukkuminen. Iltapuuron syöminen menee yleensä ilman suurempia ongelmia, paitsi jos Abu on superväsynyt. Yleensä pienellä harhautuksella ja muutamalla lelulla saadaan iso lautasellinen puuroa suusta sisään. Iltasadun jälkeen tosin alkaa taistelu - nukuttaminen. Taannoisen flunssan ja hampaiden puhkeamisen jälkeen meillä on nukahtamisesta tullut tosi vaikeaa. Ainoa paikka missä Abu suostuu nukahtamaan on sylissä, käsi paidan alla. Nyt kaiken lisäksi parina yönä pojan siirtäminen omaan sänkyyn on ollut todella vaikeaa, on tarvittu muutama siirtoyritys, ennen kuin poika asettuu sänkyyn heräämättä. Lisäksi Abu yleensä herää aamuyöstä, suurinpiirtein 3.30 maissa. Silloin yleensä hippuloidaan hereillä puolitoista tai jopa kaksi tuntia ennen kuin poika suostuu nukkumaan. Aamusta nukutaan reilu tunti ja herätään aamun tohinoihin. 

Nukkuminen ja yöherääminen on mennyt niin mahdottomaksi, että meidän on pakko aloittaa taas unikouluttaminen.. Eilen illalla vietettiin miehen kanssa lähes kaksi tuntia vuorotellen sylittelemässä Abua uneen. Se kuuluisa oma aika illasta kutistui lähes olemattomiin. Lisäksi poika alkaa olemaan jo niin painava, että pitkällinen sylittely käy jo tosi raskaaksi. Hyvää käsijumppaahan se on, pojan nostelu, mutten haluaisi viettää joka ilta reilua tuntia siinä hommassa. 

Ensi perjantaina otetaan kurinpalautus, ja opetetaan Abu nukahtamaan omaan sänkyyn ja pysymään siellä. Unikouluttaminen taitaa olla meidän normaalitila, siitä ei varmaan koskaan päästä eroon...

Vauvojen tekohampaat

Muistatko sen koirien purupalojen mainoksen, jossa hauvat hymyilivät kirkkaanvalkoisissa Pepsodent-tyylisissä hammaskalustoissa? Mainostivat koirien tekohampaita, mukamas. 

Kuva

 

Olen naureskellut nyt taas uudestaan tuolle mainokselle, koska Abu tulee näyttämään tuolta parin viikon kuluttua - pojalla on tulossa koko ylärivi hampaita kerralla! Hampaiden puhkeaminen tietysti ärsyttää ja kutittaa poikaa, mutta myös häiritsee meidän kaikkien unta. Päivisin hampaat eivät häiritse kovinkaan paljoa, mutta nukkumaanmenon aikaan alkaa kitinä ja kiemurtelu. Olemme antaneet iltaisin särkylääkettä, joka toivottavasti veisi pahimman kipuilun pois, mutta sekään ei helpota nukahtamista. Ainoastaan äidin syli kelpaa nukahtamiseen ja mielellään käsi puseron alla, ihoa vasten. 

Uni on levotonta ja katkonaista, ja heräämisiä on pahimmillaan ollut kaksi per yö. Sen lisäksi alkuillasta joudutaan käymään muutamaan kertaan rauhoittelemassa poikaa ja sylittelemässä uudestaan uneen. Miehen kanssa ollaan aika sippejä, vaikka vuorotellaan aamu- ja yövuorojen kanssa. Vaikka mies hoitaisi yöherätykset, herään väistämättä itsekin kun Abu alkaa huutamaan, vaikka olisi korvatulpat. Toissa yönä siirryin lopulta olohuoneen lattialle patjalla, jotta jaksaisin aamuherätyksen ja pitkän päivän energisen lapsen kanssa. 

Viimeinen kuukausi on siis mennyt ihan pieleen nukkumisjärjestysten suhteen. Ensin oli pari viikkoa kestänyt flunssa ja nenän tukkoisuus, jolloin jouduttiin antamaan öisin maitoa nuhaiselle pojalle. Nyt vuorossa ovat hampaat, jotka kiusaavat iltaisin ja öisin. Nukahtaminen tapahtuu siis käytännössä vain sylissä ja öisin heräillään pariin kertaan. Kunhan hammasepisodi on ohitse, harjoitellaan taas nukkumista omassa sängyssä. Tää meidän unikoulu taitaa olla pysyvä olotila...

Näin meillä nukutaan kahden unikoulun jälkeen

Purin tänne jo aiemmin ajatuksia Abun nukkumisesta ja omasta väsymyksestä. Homma oli tullut kesän jälkeen siihen pisteeseen, että jotain oli tehtävä oman väsymyksen takia. Abu roikkui tissillä ja heräili 45-60 minuutin välein ja oma jaksaminen oli nollassa. Olin niin uupunut, että pinna oli kireällä enkä jaksanut päivisin muuta kuin maata sohvalla ja käydä pakollisella päivittäisellä vaunukävelyllä. Hartiat kramppasivat huonon uniasennon takia ja selkä oli muutenkin jumissa kyljelläni "nukkumisen" takia. Olin nukkunut puoli vuotta hartia korvissa ja nänni tämän pienen suussa. Minäkin ansaitsin vihdoin edes muutaman yhtäjaksoisesti nukutun tunnin! 

Valmistauduttiin unikouluun lukemalla eri metodeista ja vauvan uniongelmien syistä - hampaat, eroahdistus, uniassosiaatio, nälkä. Totesin, että meillä ongelmana taitaa nimenomaan olla tapa - Abu oli tottunut nukkumaan tissi suussa. Vihdoin elokuun puolessä välissä, kun Abu oli vähän vajaa 7kk, aloitettiin tassuttelu-unikoulu. Yritettiin olla mahdollisimman johdonmukaisia ja tassutella Abu hellästi, mutta päättäväisesti uneen. Muutaman ensimmäisen yön jälkeen Abu heräili edelleen useasti, mutta nukahti suhteellisen helposti uudestaan lyhyen tassuttelun jälkeen. 

Unikoulun myötä alkoi eräs epätoivottava tapa - aamuyön heräämiset. Abun mielestä aamu alkoi useasti jo 05 jälkeen, eikä nukuttaminen silloin enää oikein onnistunut. Aikaiset herätykset saattoivat tapahtua klo 03, 04 tai 05, ja silloin poika kekkuloi hereillä jopa pari tuntia ennen kuin saatiin hänet kaikkien keinojen kautta uudestaan unille. Monesti tehtiin aamiainen jo 06.30, ja ensimmäiset päikkärit otettiin jo ennen kahdeksaa. Päikkärit olivat koko unikoulun ajan haasteellisia. Haasteellisten öiden takia haluttiin kuitenkin armahtaa Abua ja antaa hänen nukkua päikkäreitä, vaikka "väärillä" nukuttamistavoilla. 

Viikon jälkeen mies puhalsi pilliin ja otti aikalisän. Unikoulu ei toiminut ja mies halusi kokeilla toista keinoa - pistäytymisunikoulua, jota hänenkin tuttavansa olivat kokeilleet ja meidän kokeilua onnistuneemmin. Väsyneenä pitkiin nukuttamishuutoihin ja aamuyön heräilyihin, suostuin. Ehkä tassuttelu ei ollutkaan meille oikea keino.

Kokeiltiin siis pistäytymisunikoulua erään amerikkalaisen kirjan ohjeiden mukaan. Abu laitettiin iltarutiinien jälkeen väsyneenä sänkyyn ja lähdettiin pois huoneesta. Ohjeiden mukaan kuunneltiin huutoa ensin 5 minuuttia ja sitten mentiin huoneeseen rauhoittelemaan poikaa. Kirjan mukaan huoneessa sai olla vain 30 sekuntia kerrallaan eikä Abuun saanut koskea. Suhistiin ja rauhoiteltiin sanallisesti - nyt nukutaan. Ja poistuttiin jälleen huoneesta. Kuunneltiin huutoa seuraavat 10 minuuttia ja mentiin sisään toistamaan suhinat, ja taas ulos. Kuunneltiin huutoa seuraavat 15 minuuttia ja mentiin taas suhisemaan poikaa rauhallisemmaksi. Näin jatkettiin kunnes sängystä kuului vain unista tuhinaa. Joinain iltoina prosessi oli nopeampi ja Abu nukahti noin 20 minuutissa. Muutamana iltana jouduttiin puolestaan kuuntelemaan huutoa jopa 45 minuuttia. Pahinta oli kuunnella Abun huutoa seinän toisella puolella ja yrittää pysytellä kirjan ohjeissa - Abun huuto oli paniikkihuutoa, sellaista hätähuutoa. Meille vanhemmille illat olivat pahaa kidutusta, mutta oltiin päätetty kokeilla tätäkin keinoa edes viikon ajan. 

Muutaman illan jälkeen todettiin kuitenkin, ettei voida jättää poikaa sinne huutamaan. Abu ei näyttänyt oppivan rauhoittumaan itse, vaan lähinnä nukahti uupumukseen kovan huutokonsertin jälkeen. Päätettiin lyhentää käyntien välistä aikaa 10 minuuttiin ja yritettiin saada poika sillä rauhoittumaan nopeammin. Muutettiin siis strategiaa. Jäätiin myös huoneeseen vähän pidemmäksi aikaa, mutta pian aloitettiin myös tassuttelemaan poika rauhalliseksi. 

Unikouluista on nyt kulunut reilu kuukausi ja tilanne on tällä hetkellä hyvä ja huono. Abun unipätkät ovat pidentyneet reilusti - yleensä nukutaan välit 20-04 tai 20-05. On meillä ollutkin yksi heräämätön yökin - silloin piti tosin kysellä mieheltä moneen otteeseen että ei kai vaan nukkunut läpi Abun huudon. Nukuttaminen on toisaalta vielä ongelma - Abu ei kertakaikkiaan osaa nukahtaa itse. Tassutellaan ja suhistaan poika uneen, mutta yksin ei poika onnistu. Vierellä on unikaveri (johon Abu tosin suhtautuu välinpitämättömästi), yövalo ja rauhoittava musiikki. Välillä nukuttamisessa menee 45 minuuttia, mutta yleensä onnistutaan jo 20 minuutissa. Mies keksi viikko sitten hyvän keinon nukuttaa poika lähes täysin ilman huutoa - hyräily ja tassuttelu samaan aikaan. Näin huutokonsertti ei edes ehdi alkaa kun poika jää kuuntelemaan hyräilyä. Samalla väsymys vie voiton ja nukahtaminen helpottuu. 

Viimeiset pari yötä ovat taas olleet reilua takapakkia, sillä yöllä ollaan heräilty 2 tunnin välein. Monesti juuri kun pojan saa nukkumaan sänkyynsä, hän kiepsahtaakin mahalleen ja alkaa puoliunissaan huutamaan. Olemme laittaneet kummallekin puolelle isot tyynyt ja pienentäneet nukkumistilaa, mutta silti Abu jollain tavalla saa itsensä ängettyä mahalle. Toivottavasti uniongelmat ovat tilapäisiä ja johtuvat pelkästään liikkumisen lisääntymisestä tai hampaista, ja yöt rauhoittuvat taas. On nimittäin aika väsyttävää hyppiä tassuttelemassa poikaa joka toinen tunti...

Kun unikoulu ei toimi

Unikoulua on takana nyt muutama yö ja..  noh, unikoulu ei toiminut. Ensimmäinen yö oli vaikea, ja valitettavasti seuraavat yöt olivat yhtä hankalia. Viimeiset pari yötä ovat olleet jo aikamoisia koettelemuksia.

Toinen yö oli tosiaan aika samantyylinen kuin ensimmäinen yö. Mies otti taas vastuun koko yöstä, kun itse painuin lastenhuoneen lattialle unille. Nukahtaminen kesti lähes yhtä pitkään kuin ensimmäisenä yönä - Abu laittoi hanttiin ja huusi, itki ja kitisi melkein täyden tunnin. Sen jälkeen tosin nukuttiin ilman väliheräämisiä puoleen yöhön asti, jolloin mies sai pojan tassuteltua takaisin unille. Klo 01 sama tapahtui - herääminen ja tassuttelu. Klo 03 Abu heräsi kunnolla ja päätyi huutamaan tunnin tassuttelusta huolimatta. Lopulta pojan mielestä aamu alkoi jo klo 05.30 ja vähän ennen kuutta mies tuli Abu sylissä herättämään minut päivävuoroon. Painuttiin kaikki yhdessä isoon sänkyyn vielä unille (en todellakaan aio alkaa keittämään aamupuuroa ennen kuutta aamulla), josta nousimme lopulta puoli kahdeksalta aamiaiselle. Päivä menikin samoissa väsytunnelmissa kuin edellisenä päivänä. Päikkäreille en saanut nukutettua tassuttelemalla, vaan heijasin sylissä uneen ja laskin pojan omaan sänkyyn. Priorisoitiin unet. 

Kolmas yö, eli maanantain vastainen yö toisti aika lailla samaa kaavaa. Nukahtaminen tosin tapahtui todella nopeasti, poika nukahti alle viidessä minuutissa omaan sänkyynsä pienellä tassuttelulla. Ensimmäinen havahtuminen tapahtui jo tunnin päästä, mutta Abu nukahti taas nopeasti tassuttelulla. Yöllä havahduttiin hereille parin tunnin välein, mutta saatiin yhtä herätystä lukuunottamatta taas nopeasti nukkumaan. Viideltä aamulla Abu päätti, että on aamu ja syytä nousta, joten nostin hänet taas väliimme uinumaan vähän pidempään.

Neljäs yö olikin mielenkiintoinen. Oltiin jotenkin ajateltu, että kyllä poika tottuu nukkumaan itse ja omassa sängyssä ja unikoulu vaan kestää vähän pidempään Abun kohdalla. Nukahtaminen kesti puoli tuntia, ja jouduttiin tassuttelemaan poikaa koko ajan. Ensimmäinen herätys oli puolen yön maissa, jolloin mies sai nopeasti tassuteltua unille. Seuraava herätys olikin klo 01 ja tyyppiä ei saatu unille ennen kuin vasta klo 03! Poika oli välillä täysin hereillä ja jokelteli itsekseen. Välillä häntä väsytti niin, että kieriskeltiin puolelta toiselle välillä rauhoittuen, melkein nukahtaen. Vihdoin ja viimein mies sai tassuteltua Abun  uudestaan unille. Unta ei kestänyt kuitenkaan kuin viiteen asti, jolloin taas herättiin. Lähes tunnin huudon jälkeen oli tehtävä päätös - yritetäänkö tassutella unille sinnikkäästi ja jos ei nuku niin klo 7 mennessä ylös aamutoimille, vai yritetäänkö nukkua vaikka vähän pidempään mutta perhepedissä? Lopulta todettiin, että uni on meille kaikille tärkeätä ja nyt nukutaan hiukan pidempään. Tarvitseehan 7kk vauvakin enemmän unta kuin vain muutaman tunnin pätkissä!

Näiden öiden jälkeen totuus on aika karu - unikoulu ei toiminut ja nukkumisessa ollaan otettu takapakkia. Viime yönä Abu heräsi klo 3 ja oli taas hereillä klo 05 asti. Välillä huutaen, kitisten, jokellellen, leikkien. Yritettiin tassutella, sitten kuunneltiin pinnasängystä kuuluvaa meininkiä ja lopulta heijattiin uneen. Isä 0 - poika 1.

Lopputulos on se, että unikoulu epäonnistui ja olemme palanneet takaisin vanhaan heijaamiseen. Yritän saada Abun nukkumaan ilman tissiä, mutta siihenkin ollaan paristi jouduttu kun tyyppi ei meinaa millään rauhoittua. Päivisin taas ollaan tosi väsyneitä ja kitistään väsymystä. Päikkäreille rauhoittuminen oli tänään lähes mahdotonta, ja lopulta nukuttiin pitkät iltapäiväpäikkärit vaunuissa. 

Pidetään muutama päivä taukoa ja kokeillaan viikonloppuna uudestaan. Mielentila on aika epätoivoinen ja väsynyt kummallakin, eihän tässä näin pitänyt käydä! Ehkä me emme vain olleet tarpeeksi johdonmukaisia. Ehkä tassuttelu ei sovi Abulle. Ehkä tällä kerralla onnistutaan jollain muulla keinolla.

Onko sinulla vinkkejä vauvan unikouluun? 

Unikoulun 1. yö

Ensimmäinen unikouluyö ei ollut mitenkään helppo, mutta ei myöskään ihan niin vaikea kuin kuvittelimme. Yön kokemuksen jälkeen alan uskoa, että pystymme tähän. Uskon, että joku päivä Abu osaa nukahtaa itsekseen ja nukkuu läpi yön.

Sovimme miehen hoitavan unikouluttamisen, ainakin ensimmäisen kahden yön aikana. Tästä tulisi isän ja pojan välinen taistelu, itse nukkuisin varastohuoneen lastenhuoneen lattialla ja poistuisin kotoa ennen iltavalmisteluja. Emme halunneet, että Abu haistaisi maidon ja aistisi äidin läsnäolon, joten arvelimme poissaoloni olevan helpompi vaihtoehto. Mies hoitaisi tavanomaiset rutiinit - pyjama päälle, iltamaito ja -puuro, iltasatu, ja omaan sänkyyn unilelu viereen. Unikoulumetodiksi valitsimme tassuttelun, sillä erotuksella, että emme nostaisi Abua syliin, vaan tassuttelisimme ja silittelisimme pojan rauhalliseksi omassa sängyssään. Olimme varmoja, että syliin nostaminen ja sänkyyn laskeminen ei toimisi rauhoittavasti meidän pojan kohdalla.
 
Jätin miehen ja Abun valmistautumaan yön koitokseen ja lähdin joogaamaan.  Oli muuten tosi vaikeaa keskittyä pysymään jooga-asennoissa, kun samalla mietin onko Abu jo sängyssä ja kuinkakohan kauan hän mahtaa huutaa.  Vaikka tiesin, että lopputulema on lopulta meille kaikille paras, ajatus itkevästä lapsesta oli vaikea.

Pääsin kotiin hiukan klo 20 jälkeen ja kuulin makuuhuoneesta raivokasta huutoitkua. Itku loppui yllättäen ja mies tuli ulos Abun kanssa - poika oli oksentanut päällensä. Onneksi olin varautunut tähän ja ottanut sängyn viereen uudet lakanat. Ei muuta kuin nopeasti uusi pyjama pojalle päälle ja puhtaat lakanat sänkyyn. Huuto jatkui heti kun Abu laskettiin omaan sänkyynsä. Tällä kertaa itku ei tosin kestänyt kuin vartin verran. Hiljaisuus, Abu nukahti. Ensimmäinen nukuttaminen kesti noin 45 minuuttia. Isä-vauva 1-0.

Mies ei kestänyt katsella hermoiluani ja jännitystäni yön tulevasta taistelusta, joten painuin aikaisin evakkosänkyyni. En muutenkaan kestäisi kuunnella lapsen huutoa olematta vieressä lohduttamassa, joten oli parasta alkaa kuromaan univelkoja pois. 

Evakkopeti

Miehen kertomuksen mukaan yöllä oltiin herätty tavanomaisen aikataulun mukaisesti. Abu heräsi huutamaan klo 01, jolloin mies meni tassuttelemaan mahalleen kierähtäneen pojan jälleen unille. Seuraava herätys oli klo 02. Tässä vaiheessa mies antoi 100ml maitoa; olihan Abu oksentanut varmaan koko iltapuuronsa pois. Emme halunneet pojan itkevän ainakaan nälkäänsä. Seuraava herätys oli klo 03, nukuttaminen onnistui suhteellisen helposti tassuttelemalla. Yön viimeinen herätys oli klo 04. 

Itse olin laittanut herätyskellon soimaan jo klo 06; ei nimittäin ole harvinaista, että Abu herää aamulla näin aikaisin. Mies puolestaan oli päättänyt pysyä hereillä koko yön - hän ei halunnut nukkua samassa huoneessa unikoulutettavan kanssa eikä olisi herännyt sohvalla vauvan huutoihin. Kuudelta makuuhuoneessa oli vielä hiljaista, mutta puolisen tuntia myöhemmin kuulin pienestä sängystä ähellystä ja sen jälkeen itkua. Unissaan oltiin taas käännytty mahalle.

Päästiin siis aikaisin aamutoimille - imetin aika pingoittuneet tissit, annoin lisää maitoa ja riisipuuroa hedelmäsoseella. Abu leikki leikkimatolla sillä aikaa kun söin aamiaisen. Klo 08 maissa alkoi olemaan väsymyksen merkkejä ilmassa - ylivilkkautta, silmien hieromista, kärsimätöntä ääntelyä. Aika mennä ensimmäisille päikkäreille. Mutta miten?

Unikouluista kirjoitetaan neuvoja vaikka missä, mutta missään ei kerrota mitä niille päikkäreille pitäisi tehdä! Päikkäreille nukuttaminen on täysi mysteeri. Jos lapsi on tottunut nukahtamaan tissille päivin ja öin, miten lapsi pitäisi unikoulun aikana laittaa päikkäreille? Tissillä vai ilman? Miehen mielestä priorisoidaan vauvan uni ja yritetään ensin saada yörutiinit kuntoon. Omasta mielestäni olisi epäloogista kieltää tissi yöllä mutta antaa nukahtaa tissille päivällä. No, päikkärinukuttamisesta tulikin ihan kaaos. Nukutin ensin tissillä ja yritin siirtää nukkuvan vauvan omaan sänkyynsä. Abu tietysti heräsi noin minuutin jälkeen siirtämisestä. Tässä vaiheessa yritin tassutella unille, joka ei, ylläriylläri, toiminut. Siinä huutosählingissä heräsi sitten se nukkuva unikouluttaja - univajeinen mies, turhautunut äiti, ja huutava lapsi ei muuten ole loistava kombinaatio. Jossain vaiheessa kaikki huudettiin yhtä aikaa... ja sen jälkeen Abu oli niin yliväsynyt, ettei nukkumisesta tullut lopulta yhtään mitään. Ei muuta kuin pystyyn välipalalle ja uusi yritys myöhemmin. 

Välipalan jälkeen yritin uudestaan nukuttaa, tällä kertaa valmiina ottamaan tissit avuksi. Turhaan - Abu kääntyi selälleen ja nukahti. Siis ihan oikeasti nukahti päikkäreille noin 10 sekunnissa. Ja nukkui kuin tukki kolme tuntia. Noin pitkiä päikkäreitä ei meillä ole nukuttu viimeksi kuin pari kuukautta sitten. Jätin pojan suosiolla nukkumaan meidän sänkyyn - eiköhän päikkäritavatkin korjaannu kunhan öisin osataan nukahtaa omaan petiin.
  

Valmistautumista unikouluun

Meidän pitkään suunniteltu unikoulu alkaa huomenna perjantaina. Ennen varsinaista nukuttamistaistelua pojan kanssa olen perehtynyt aiheeseen ja metodeihin aika runsaasti. Olen lukenut kokemuksia muista blogeista, soittanut Ensi- ja Turvakotien unipuhelimeen, ja jutellut kavereiden kanssa unikoulukokemuksista. Erityisesti internetin englanninkielisiltä sivuilta saa hyviä vinkkejä unikoulun toteuttamiseen, vaikka kansainväliset sivustot selkeästi suosivat muita metodeja kuin Suomessa.  Unikouluja on monia erilaisia versioita (hyvä artikkeli niistä täällä), mutta tassuttelu-unikoulu taitaa ainakin Suomessa olla tunnetuin ja käytetyin. Valitsimme miehen kanssa Abun kesyttämiseksi tassuttelu-menetelmän, mutta toinen harkitsemamme metodi oli pistäytymisunikoulu. Pistäytymisunikoulusta on kirjoittanut mm. australialainen Elizabeth Sloane "Gift of Sleep" kirjassaan, jonka lukaisin nopeasti. Pistäytymisunikoulu saattaisi toimia meillä, jos lastenhuone olisi raivattu muuttolaatikoista ja saisimme pojan sinne nukkumaan.  

Luettuani aika paljon materiaalia unikouluista on helppo huomata, että tietyt perusasiat tulee olla kunnossa ennen unikoulun aloittamista. 

Rutiinit, rutiinit, rutiinit!

Kerroinkin meidän uudesta muutoksesta päivärutiinien suhteen - Abulle on asetettu kunnon päivärytmi, jonka mukaan yritämme elää. Rutiinit luovat päivän tapahtumille kehyksen ja ennakoitavuutta vauvalle.

Päivärytmin lisäksi iltarutiinit ovat myös ehdottoman tärkeitä. Samanlaisina toistuvat iltatoimet valmistavat lasta unen tuloon ja nukkumiseen. Iltarutiineista ei kannata tehdä liian pitkiä tai monimutkaisia, jotta ne voi helposti toistaa myös vieraissa paikoissa.

Mikä ajankohta unikoululle

Koskaan ei varmaan ole paras aika aloittaa unikoulu, mutta väsymys ei anna armoa ja on vain parasta lähteä tuumasta toimeen. Me laitoimme unikoulun ajankohdan kalenteriin jo pari kuukautta aikaisemmin, meille täydellinen aika on pahimman kesälomakauden ja ystävän häiden jälkeen.   
Toisaalta unikouluun kannattaa valmistautua. Eli ei kannata tehdä kuten me ja päättää keskellä yötä aloittaa uusien unirutiinien opettaminen, koska yöllinen tissi-tutittelu kävi liian rankaksi juuri sinä yönä. Tällä tavalla kukaan ei voita - vauva ei opi nukkumaan, eikä kumpikaan vanhemmista saa nukuttua. 

Yhteinen strategia ja taktiikka
Kannattaa sopia unikoulun tavoitteet. Onko tarkoituksena opettaa vauva nukkumaan omassa sängyssä? Onko tavoitteena lopettaa yösyöttö vai sallitaanko yksi yöllinen ruokailu? Meidän tavoitteena on opettaa Abu rauhoittamaan itse itsensä, jolloin iltaunille nukahtaminen helpottuu ja öiset heräämiset eivät vaadi tissittelyä uudelleen uneen pääsemiseksi.
Sopikaa unikoulumetodi - tassuttelu, pistäytyminen vai joku muu. Käykää läpi ne keinot mitä käytätte kun vauva herää viidettä kertaa huutamaan keskellä yötä. Eipähän tarvitse väsyneenä keskellä yötä arpoa, mitä nyt sen karjuvan lapsen kanssa pitäisi tehdä.  

Aikataulut
Päivän viimeisen päiväunen tulisi loppua viimeistään klo 16, jotta vauva on tarpeeksi väsynyt iltaunille mennessä. Liian myöhäiset päikkärit  viivästyttävät yöunien aloittamista, ja lisäksi vauvalla on liian paljon energiaa vastustella uutta unirutiinia. 
Samoin sopikaa koska "yö" päättyy. Milloin vauvan yö loppuu ja päivä alkaa - annetaanko aamumaito klo 06 vai klo 05.30? Toisaalta puolen tunnin liian aikaisen herätyksen takia ei varmaan kannata alkaa uusiin nukuttamisyrityksiin.

Muista kolme C:tä
Calm. Committed. Consistent. Eli pysy rauhallisena, päättäväisenä, ja johdonmukaisena.  Silloinkin kun se lapsi huutaa toista tuntia aamuyöllä ja tekisi mieli antaa se adoptoitavaksi. (Nämäkin fiilikset on koettu...)

No, helppo tässä on kirjoitella teoriaa. Huominen ja seuraavat pari yötä kertovat miten hyvin varsinainen käytäntö menikään. Toivottavasti unikoulu auttaa Abun uniongelmiin - tai edes vähentää heräämisten määrää. Edelliset pari yötä ovat jälleen olleet katastrofaaliset ja herätyksiä on ollut taas jopa 45-60 minuutin välein. Lisäksi päikkäreille nukuttaminen on ollut todella vaikeaa.. Abulla tuntuu olevan paljon univelkaa, jonka takia nukahtaminen on entistä hankalampaa. Olen itse jo niin lopussa valvomisten ja nukuttamisten kanssa, että jotain edistystä on tapahduttava. Pakko!  

Äiti on nyt vähän väsynyt

Unen vähyys ja uniongelmat eivät varmasti ole mikään kummallisuus lapsiperheissä, ei meilläkään. Unettomuus verottaa kummankin vanhemman, mutta erityisesti äidin voimia, varsinkin kun vähäinen uni ja pätkittäin nukkuminen jatkuu kuukausia. Abu on aina ollut huono nukkumaan, mutta päivistä ollaan silti selviydytty ihan kiitettävästi - tähän asti. Nyt ollaan  saavutettu sellainen romahtamispiste, että jotain muutoksia on pakko tehdä muuten mun päänuppi hajoaa!

Abun nukkumis- ja nukahtamisongelmat alkoivat ensimmäisten viikkojen kuherruskuukaden jälkeen. Meidän "nukun ihan missä tahansa tv:n mölyssä" -lapsi muuttui yhtäkkiä säpsähteleväksi ja herkkäuniseksi. Tyynyliinan kahina tai painoni sängyllä saattoi havahduttaa lapsen unilta. Vaikka olin muuta vannonut, päädyin hiipimään pitkin asuntoa, jottei lapsi heräisi päiväuniltaan taas huutamaan väsyneenä. (Nytkin näpyttelen konetta hiljaisessa asunnossa ja toivon ettei Abu havahdu ihan vielä hereille...) Jossain vaiheessa elämä helpottui hiukan, yöllä nukuttiin ensimmäisen pidemmän pätkän jälkeen jopa 3 tuntia ennen herätystä. Nukkuminen ja nukahtaminen on ottanut nyt kuitenkin loman jälkeen roimasti takapakkia, ja homma on mennyt entistä hankalammaksi. 

Abu on oikeastaan aina nukahtanut ainoastaan tissi ja äidinmaidon maku suussa. Tämä onkin ehkä ollut alusta alkaen meidän ongelmamme - Abu on yhdistänyt rinnan nukahtamiseen. Imetän iltaisin Abun uneen ja öisin rinta rauhoittaa pienen sählärin taas unten maille. Sätkiminen ja sählääminen on lisääntynyt viime viikkojen aikana, ja räpiköinti herättää lopulta pojan - ja minut. Abu nukahtaa nopeasti saadessaan tissin suuhun, mutta itse saatan olla hereillä pitkäänkin. Olen yrittänyt tietoisesti vähentää tissittelyä, vaikka aika turhaan. Yöheräilyihin ja sätkimisiin yritän aina ensin silittämistä ja suhinaa, mutta yleensä ainoa mikä rauhoittaa on tissi suussa. Abu ei tunnu osaavan rauhoittua itse, vaan vaatii siihen minun läsnäolon ja nännin.

Viime viikon yöt ovat olleet jotain ihan kamalia. Abu on heräillyt tunnin, parin välein sätkimään ja sen jälkeen lutkuttanut rintaa. Itse olen nukkunut todella huonosti ja entinenkin univaje on vain pahentunut. Kaiken huippu oli tosin sunnuntaiyö..  Ahdistuin jo ajatuksesta viettää jälleen yksi yö tissitakiaisen kanssa, joten yritimme siirtää Abun meidän sängystä omaansa. Yritys ei tietysti onnistunut ja mies joutui nukuttamaan poikaa useampaan kertaan jokaisen laskuyrityksen jälkeen. Kaikki keinot oli taas käytössä; jumppapallo, Manduca, heijaaminen, hyssyttely... Kahden tunnin yrittämisen jälkeen tissittely tuntui olevan ainoa vaihtoehto, jotta koko porukka saisi lopulta unta. Abu oli kuitenkin siinä vaiheessa yötä herännyt liiaksi koko siirtoyritykseen ja oli liian levoton tissittelyyn. Lopulta tuskaantuneena jätin pojat yöksi oman onnensa varaan ja siirryin olohuoneen sohvalle nukkumaan. Nappasin vielä päälle pienen murusen nukahtamislääkettä; ainakaan nyt rintani ei voi olla nukuttamassa. 

Unilääkkeen ottaminen ei tietysti ollut kovin fiksua klo 02 yöllä.. Abu nousi tietysti normaaliin tapaansa klo 7 ja otin mieheltä aamuvuoron, jotta hän saisi levättyä edes hetken ennen töitä. Yö oli tietysti ollut tosi levoton ja poika oli herännyt tunnin, kahden välein ja mies oli joutunut koko yön nukuttamaan Abua eri keinoin. Aamu oli puolestaan itselleni ihan tuskaa, univajeen ja unilääkkeen rippeiden takia. Mietimme seuraavana päivänä toteutammeko unikoulun nyt kun jo aloitimme venkoilun, mutta päätimme ensin luoda Abulle armeijatyylisen  päivärytmin ja tehdä unikoulun suunnitelman mukaan vasta parin viikon päästä. 

Makuuhuoneesta on tullut kuin hirviön luola, jonne astuminen ahdistaa. Jaksan tällä hetkellä eteenpäin aika lailla yksi päivä kerrallaan ja laitan kaiken toivoni unikoulun varaan. En edes uskalla ajatella mitä tapahtuu jos lapsemme on yksi niistä, joihin unikoulu ei tehoa toivotulla tavalla. Olen jo nyt fyysisesti ja henkisesti niin romuna, että en jaksa pitkään enää jatkaa tällä tavalla. Ajattelen siis positiivisesti - meillä on unikoulu parin viikon päästä ja sen jälkeen nukutaan kaikki levollisesti kellon ympäri! 

Onneksi juhannus on ohi...

Vietin juhannusta taas yh-äitinä kun mies lähti kaverinsa polttarireissulle ulkomaille. Itse pakkasin Abun, mansikkajuustokakun sekä runsaasti lämmintä vaatetta autoon ja suuntasin Lahden lähelle juhannuksen viettoon. Suunnitelma vaikutti loistavalta, viettäisin mukavan perhejuhannuksen monen lapsenvahdin kanssa ja ehtisin tuunailla uuteen asuntoon hankkimaa vanhaa kirjoituspöytää. Maalla oli vipinää kun saman katon alla juhannusta viettivät vanhempani, siskon kolmilapsinen perhe sekä tätini ja setäni. Käytännössä juhannus ei mennytkään ihan ruusuisissa merkeissä...

Suurin koettelemus oli perjantai-illan nukuttaminen. Meillä on päivärytmit käytännössä kadonneet Abun onnettoman nukkumisen takia, mutta iltarytmistä yritetään silti pitää kiinni. Perjantaina maalla noudatettiin samaa iltarutiinia kuin muutenkin - pyjama, iltamaito, imetyksellä uneen - sillä erotuksella, että emme olleetkaan kotona. Abu ei kuitenkaan suostunut nukkumaan. Jokelteli silmät suurina, tuijotteli kattoon, ja heilutteli käsiään. Yritin tunkea tissiä pojan suuhun ja saada tyypin keskittymään maitoon ja nukkumiseen, mutta turhaan. Tunnin päästä nousin, liityin muiden seuraan iltapalalle ja istutin pojan sitteriin. Jonkin aikaa Abu viihtyi itsekseen kunnes alkoi huuto. Siskoni yritti tutilla ja heijauksella saada Abun sylissään uneen. Se onnistui melkein, mutta ei kuitenkaan. Tämän jälkeen yritin itse uudestaan imettää hänet uneen, turhaan. Seuraava temppu oli yrittää heijata Abu uneen vaunuissa, pimeässä eteisessä - turhaan. Lopulta sain pikkumiehen uneen perinteisellä tavalla, tissillä sängyllä. Nukuttaminen kesti kolme tuntia ja vaati neljän naisen panoksen!

Nukkuminen oli yhtä huonoa seuraavana päivänäkin. Imetin Abun jälleen päikkäreille ja lähdin puuhailemaan pöytäprojektin pariin. Ilmeisesti poika oli taas herännyt lähes heti kun poistuin talosta, ja oli viihtynyt aikansa äitini sylissä. Seurue pakkasi pojan vaunuihin ja yritti lähteä vaunukävelylle ajatuksella kyllä se poika liikkuvissa vaunuissa nukkuu. No ei nukkunut ja sanoinkin, että hyvin todennäköisesti ei nuku. Yleensä vaunukävelyt meillä menee niin että Abu makaa vaunuissa peppu pystyssä ja varpaat suussaan.

Viimeinen tippa tälle mamalle oli paluumatka. Menomatka oli sujunut hyvin Abun nukkuessa koko autoreissu, ja toivoin samaa paluumatkallekin. Ensimmäinen puolisko menikin unessa, kunnes jostain syystä Abu heräsi. Ja huusi - ja niin että meinasi oksentaa. Pysähdyin imettämään ja jatkettiin toiveikkaina matkaa. Samantien kun pääsin takaisin moottoritielle takapenkiltä alkoi kuulua raivoisa karjunta. Jaksoin ajaa vartin verran, kunnes oli pakko pysähtyä. Imetin Abun uudestaan jossain moottoritien varren pysähtymispaikalla, ja onneksi sain pojan nukkumaan. Sain kaukalon takaisin autoon ja pääsin nukkuvan lapsen kanssa liikkeelle. Ensimmäisissä liikennevaloissa meidän uniongelmainen poika heräsi taas - huutaen. Matka kotiin oli onneksi lyhyt, mutta sekin raastoi hermoja. Mies oli vielä matkoilla joten kotiovella koitti juhannuksen viimeinen haaste - miten puran tavarat autosta sisään kotiin vauvan kanssa ja ajan sen jälkeen auton parempaan parkkiin? Vauva istui huutamassa autossa kun minä juoksin isoimmat tavarat kotiovesta sisään ja juoksin takaisin autoon viemään sitä parkkiin. Onneksi asumme ensimmäisessä kerroksessa...

Koettiin siis viikonloppuna aikamoinen show... Kotona olisi ollut helpompaa, mutta pakko täältäkin on joskus poistua. Juhannuksena tuli taas todettua, että meidän on pakko pitää Abulle unikoulu. Hänellä on selkeä nukahtamisongelma, ja vaatii siihen runsaasti avustusta. Merkkasin unikoulun jo kalenteriin, jotta osataan valmistautua siihen nukkumalla etukäteen. Kun kesälomat ja kaverin häät ovat ohi, koittaa Abulle unikoulu. Ja se tulee todella tarpeeseen!

Pussillinen unihiekkaa, kiitos!

Löytyisipä jostain tästä maailmasta nettikauppa, josta saisi pussillisen unihiekkaa vauvalle - ja äidille! Abu on nukkunut huonosti jo pari viikkoa, heräillen vähintään parin tunnin välein tissittelemään. Aluksi luulin, että käsillä on nyt se kuuluisa 3kk tiheän imun kausi.  Tiheä tissittely on tosin jatkunut jo  reilun viikon eikä imettämisessä näy minkäänlaista muutosta - edelleen syödään 2h välein päivin ja öin. Vielä kuukausi sitten ruokailurytmi oli noin 2.5-3 tuntia, joten ollaan valitettavasti palattu takaisin siihen vastasyntynen ruokailurytmiin. 

Toinen ongelma on nukahtaminen; iltaunille Abu osaa nukahtaa vain tissillle ja pitkän nukuttamiskierroksen jälkeen. Lauantaina illalla, kun nukuttaminen oli kestänyt lähes kaksi tuntia, päätin että nyt on tultava muutos iltarutiineihin. En halua olla yksi niistä vanhemmista, jotka viettävät tuntikausia illasta (ja omasta ajastaan) nukuttamassa lapsiaan. Abu on tietysti vielä pieni vauva, joka tarvitsee vanhemman lämpöä ja läheisyyttä, mutta uskon että nyt jo voidaan totuttaa häntä nukahtamaan myös omaan sänkyyn. 

Tähän asti ollaan nukutettu Abu seuraavan rutiinin mukaan: vaipanvaihto, pyjama ja kapalo päälle, sekä iltaruokinta. Abu on nukahtanut tissille, josta ollaan sitten siirretty Abu kohti omaa sänkyä. Pikkumies on tosin havahtunut hereille omasta sängystään noin 10 minuutin päästä. Tämän jälkeen nukuttamisvuoro on siirtynyt miehelle - alkuun tyynnytellään poika hytkymällä jumppapallon päällä, sen jälkeen istuskellaan sohvalla Abu rintaa vasten. Kun poika näyttää olevan tarpeeksi syvässä unessa, ollaan saatu hänet siirrettyä omaan sänkyyn. 

Tähän rutiiniin on nyt tultava muutos. Olemme tahtomattamme muodostaneet Abulle uniassosiaation, jossa uni tulee vain tissi suussa. Se on johtanut pitkiin nukuttamissessioihin ja omassa sängyssä heräilemiseen. Aloitettiin eilen tottuttamaan Abua uuteen rytmiin - nukahtamaan ilman tissiä suussa. Tarkoitus ei ole pitää mitään perinteistä unikoulua ja siten pyrkiä pidempiin unipätkiin, vaan lähinnä opettaa Abua rauhoittumaan omaan sänkyyn. Meidän vauva on vielä tosi pieni ja tarvitsee fyysisestikin vielä pari kertaa yössä ruokaa.

Totuttelu ei tosin alkanut hyvin... Eilen ennen kahdeksaa aloitettiin yövalmistelut ja imetin Abun. Siihen rinnalle se taas uuvahti, mutta tyypilliseen tapaan havahtui hereille kun saatiin hänet omaan sänkyynsä. Yritettiin pitää häntä omassa sängyssä, mutta huuto yltyi liian kovaksi. Tassuteltiin, nostettiin syliin rauhoittumaan, ja kun oli rauhoittunut laitettiin takaisin omaan sänkyyn. Tätä toisteltiin kolmen tunnin ajan.. Aina omassa sängyssä alkoi kova huuto, vaikka oli jo rauhoittunut syliin. Lopulta yhdentoista maissa totesin, että itku johtuu väsymyksen lisäksi jo varmaan nälästä. Imetin Abun uudestaan ja sen jälkeen siirrettiin väsähtänyt poika omaan sänkyyn, jossa pidettiin muutama minuutti käsiä napakasti Abun mahan päällä. Tähän poika lopulta nukahti.

Ensimmäisen yöruokinnan hoidin tavallisuudesta poiketen sohvalla, jotta Abu saa varmasti mahansa kunnolla täyteen kummastakin rinnasta. Kylkiasennossa sängyllä ruokittaessa tuntuu, että me kummatkin nukahdamme ennen kuin maha on kunnolla täynnä. Siirsin Abun takaisin omaan sänkyyn, ja muutaman minuutin silittelyn jälkeen poika nukahti. Oma kroppa ja päänuppi tosin kävi ylikierroksilla, enkä saanut unta vaan valvoin sen pari tuntia kunnes Abu heräsi jälleen ruokailemaan. Tässä vaiheessa otin poitsun suosiolla väliimme, jotta saisin itsekin unta.

En tiedä saavutettiinko mitään edistystä viime yön pelleilyllä, mutta jatketaan johdonmukaisesti Abun laittamista omaan sänkyyn. Ehkä vähitellen nukkumisesta omassa pesässä tulee rutiini, josta ei enää tarvitse taistella.

Millaisia nukuttamiskeinoja teillä on?