keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Unikoulu vol 4

Abun nukkumisen kanssa on ollut haasteita syntymästä asti. Abu on tullut äitiinsä tässä asiassa, huono nukkuja ja herkkä heräilemään. Muistan itse lapsuudesta, kun heräsin keittiöstä tuleviin ääniin tai kevään auringonvaloon. Olisin tarvinnut hiljaisemman ja pimeämmän huoneen, minä en ainakaan koskaan tottunut nukkumaan metelissä ja valossa. Valitettavasti nämä geenit siirtyivät pojalleni. Uniongelmista on tullut puhuttua täällä ja täällä.  Aikaisemmista unikouluista on ollut puhetta täällä ja täällä

Elimme pitkään jonkinlaisessa melkein optimaalisessa tilanteessa. Abu piti nukuttaa sylissä heijaten, mutta sen jälkeen hän nukkui omassa sängyssään aamuyöhön asti, jolloin nostettiin poika meidän viereemme. Intiassa nukkuminen onnistui edelleen samalla kaavalla, ilman suurempia ongelmia. Pulmat alkoivat kun palasimme Suomeen. Abu oli varmaan sekaisin kaikista muutoksista - matkoista, ihmisistä, ympäristöstä, lämpötilasta - eikä enää osannut nukkua. Poikaa ei voinut laskea sänkyynsä ilman, että hän heräsi välittömästi, eikä enää suostunut nukahtamaan. Illat menivätkin sitten niin, että mies nukutti Abua klo 21.30 asti, sen jälkeen minä tulin nukkumaan, ja otin Abun viereeni. Poikaa ei voinut jättää yksin nukkumaan, ei edes meidän sänkyyn. Kaiken lisäksi nukutettiin Abu edelleen sylissä heijaten, tai jumppapallolla pomppien. Itsellä oli niskat ja selkä ihan jumissa kun ilta toisensa jälkeen pompittiin Abu sylissä nukkumaan. Oli pakko saada muutos. Siis uusi unikoulu.



Unikoulut on meille jo näiden varmaan neljän unikoulun jälkeen aika tuttua juttua, joten aloitettiin unikoulutus ilman suurempia valmistautumisia. Viime perjantaina Abu laitettiin iltasadun jälkeen omaan sänkyyn, toivotettiin hyvää yötä ja poistuttiin. Poika alkoi tietysti huutamaan kuin hyeena, viimeiset pari viikkoa on ollut niin kiva nukahtaa syliin ja nukkua äidissä kiinni. Tällä kertaa käytettiin metodina pistäytymismenetelmää. Abu laitettiin sänkyyn ja käytiin katsomassa poikaa ensin 5 minuutin, sitten 10 minuutin, ja sen jälkeen 15 minuutin välein.

Ja vihdoin unikoulu toimii niin kuin sen ilmeisesti pitääkin! Me olemme nähneet jo suurta edistystä näiden muutaman illan aikana. Ensimmäisenä iltana Abu huusi noin 45 minuuttia, toisena 30 minuuttia, kolmantena 20 minuuttia. Neljäntenä tuli vähän takapakkia, joka varmaan johtui liian myöhäisistä päikkäreistä, kun Abu huusi vajaan tunnin. Eilen hiljaisuus laskeutui jo 15 minuutin jälkeen sänkyyn laittamisesta. 

Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, ettei enää koko ilta mene lasta nukuttaessa ja voidaan viettää jopa hetki yhdessä, pariskuntana. Ja vihdoin olemme saaneet oman sängyn taas omaan käyttöön, ilman välissä olevaan pientä nyyttiä. Ehkä Abu ei vain ollut valmis unikouluun aiemmin, ehkä hän tarvitsi vielä tukea nukahtamiseensa.

2 kommenttia:

  1. Siis me ollaan kans mietitty tota pistäytymis unikoulua ja mä oon miettiny et annetaanko siinä huutaa se väli ennen ku mennään jos vaikka aikana on se 5 minsaa? Ja pidennetäänkö väliä samalle iltaa vai vasta seuraavana iltana?
    Terkuin: huonosti nukkuvan lapsen äiti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistäytymisunikoulussa tosiaan pidennetään sitä odotusaikaa.. me tehtiin niin että ensin 5min, sitten 10min ja sitten 15min. Unikoulun pystyy tekemään ihan miten tahansa, voihan huoneessa käydä 5min välein, mutta saattaa häiritä lapsen rauhoittumista. Riippuu varmasti lapsesta ja luonteesta. Kokeiltiin aikaisemmin tassuttelua, mutta tämä poissa silmistä metodi näyttää toimivan parhaiten.

      Poista