torstai 30. huhtikuuta 2015

Ostoslistalla kantoreppu

Me tarvitsemme kantorepun. Ihan kätevyyden takia, mutta myös sen takia että Abu on kehittänyt vihan vaunuja kohtaan - jokainen ulkoilu alkaa nykyään Abun silmittömällä raivokohtauksella. Huutaminen johtuu varmasti (toivottavasti) väsymyksestä, mutta itse stressaannun jokaisen ulkoilun alkaessa ja kohta kieltäydyn lähtemästä ulos hullun huutajalapsen kanssa... 

Meillä on jo muutama kantoväline - Boban trikoinen kantoliina ja miehen siskon lahjoittama rengasliina. Kummatkin ovat kelpo välineitä, mutta niissä on vain muutama ongelma - pukeminen. Trikooliinan sitominen on hankalaa ja vie aikaa, sillä liina tulisi sitoa ja kiristää napakaksi. Rengasliina on periaatteessa helppo, mutta siltikin liinan, ja Abun liinaan, asettamisessa menee aikaa. Rengasosa kun aina tuntuu menevän väärään kohtaan ja sojottavan Abun ohimoon. Olen käyttänyt liinoja lähinnä kotona kun en jaksa lähteä ulos päikkärikävelylle ja laittanut Abun liinaan nukkumaan. Kevääksi haluaisin kunnon kantovälineen, jonne lapsen saisi nopeasti sujautettua ja jonka kanssa voisi lähteä kävelyille.

Kantovälinemarkkinoilla on nykyään tunkua ja markkinoilta löytyy vaikka minkä merkkisiä reppuja. Lapsettomana kuvittelin vielä, että BabyBjörnin kantoreppu on markkinoiden paras kantoväline. Mutta nyt, yhden lapsen valistuneena äitinä ja kantofoorumeita lukeneena mieleeni on iskostettu, että BB on piruakin pahempi vauvan lonkille. Harkitsemisen arvoisia kantovälineitä meille on siis kolme - Tula, Manduca ja Boba.

Pääsiäisretken aikana testattiinkin jo Tulaa. Vuokrattiin Tula kahdeksi viikoksi Ipanaiselta, ja kannettiin sillä Abua lentokentille ja museoissa. Pääsääntöisesti mies kantoi Abua, joten oma kokemus kantorepusta jäi vähäisemmäksi. Sen vähän kokemuksen perusteella totesin kuitenkin, ettei reppu tunnu päälläni täysin sopivalta. Paino jäi tosi paljon vyötärölle, ja hartiahihnat tuntuivat vain roikkuvan kyydissä. Tunsin, ettei Abu saa tarpeeksi tukea kantorepun yläosasta. Todennäköisesti vain säädöt eivät olleet minulle oikeat. Toisaalta mies on hyvin leveäharteinen, joten ehkä reppu vain sopii hänen ruumiinrakenteeseen paremmin.



Miehen sisko käyttää Intiassa Bobaa, ja on tykännyt repusta. Heidän lapsensa on jo tosin reilun vuoden, joten käyttötuntuma on varmasti erilainen kuin pienen vauvan kanssa. Boba vaikuttaa aika samanlaiselta kuin Tula, värikkäitä kuoseja myöten, mutta muuten en ole löytänyt kovin montaa mielipidettä kantovälineestä. Boballa ilmeisesti voi kantaa vauvaa vain edessä, kun me toivomme löytävämme kantovälineen, joka kasvaa lapsen mukana. 
    


Manduca on legenda kantovälinemarkkinoilla. Manduca (ja Tula) on yksi suosituimmista kantovälineistä, joista löytyy melkeinpä vain positiivista kommenttia. Manducan ergonomisuutta on kehuttu, ja lasta voi siinä kantaa lähes missä asennossa tahansa - edessä, selässä, sivulla. Lisäksi Manducassa vauvatuki on sisäänrakennettu kantoreppuun, joten sellaista ei erikseen tarvitse ostaa. Onneksi, sillä Abu taitaa olla niillä rajoilla tarvitseeko enää vauvatukea. Manducan kuosit ja värivalikoimat ovat konservatiivisemmat kuin Tulan ja Boban. Vaikka kivat kuosit saattaa näyttää ihanilta, en usko että kuitenkaan tykkäisin kulkea ympäri kaupunkia kirjava pussukka sidottuna itseeni. 




No, näistä kolmesta oli päätettävä... Yleensä käyttäisin viikkoja pohdintaan ja vertailuun, mutta nyt en jaksa. Pääkaupunkiseudulla on yksi kantoliinalainaamon yhteyshenkilö, jonka kanssa voitaisiin vertailla eri kantovälineitä. Hän asuu tosin Espoossa enkä jaksa alkaa sopimaan tapaamista, joka sopii hänelle, minulle ja miehelleni. (Taitaa olla väsymystä ilmassa.. normaalisti en välittäisi tällaisista asioista.)

Manducaa saa nyt edulliseen hintaan monesta verkkokaupasta, joten tilasin eilen illalla kantorepun Verkkokauppa.comista hintaan 94e. Minusta hinta on todella kohdillaan, monet reput maksavat yli satasen. Toivottavasti säädöt saadaan kohdilleen ja Manduca tulee olemaan maineensa arvoinen!

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mammamonologit

Lukuunottamatta lähes päivittäisiä lounastreffejä, olen päivät yksin kotona Abun kanssa. Yritän jaksaa puhua Abulle jotain järkevää (kuten lukea Hesarin juttua YK vuosituhattavoitteista mutta Abu alkoi heilua niin että tarvitsin kummatkin kädet ettei pudonnut), mutta monesti keskustelut rajoittuvat, no, alapääjuttuihin. Ja ei-niin yllättäen monet keskustelunavaukset alkavat sanalla OHO.


"OHO, mikä töräys, tuliko sulta nyt kakka?"

"Mennään katsomaan onko sulle tullut kakka!"

"Oho, iso kakka! Nyt pestään pylly."

"Kuivataan pylly joka puolelta... Kuivataan täältä. Ja täältä. Ja täältäkin kuivataan. Noniin, nyt on kuiva pylly!"

"Oho, tuliko nyt uusi kakka! Ei haittaa, laitetaan uusi vaippa..."


Välillä mietin kasvaisiko lapsista fiksumpia jos niille jaksaisi puhua aikuisten asioita. Vaikka vaalituloksesta. Tai Suomen taloudellisesta tilanteesta. Ehkä Abusta kuoriutuu lapsinero, jos jaksan lukea hänelle päivän politiikkaa. Ja soittaa klassista musiikkia.
Pitänee kokeilla.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Brio Smile käyttökokemuksia

Meidän Brio Smile -vaunut ovat nyt olleet lähes jokapäiväisessä käytössä sitten Abun tammikuisen syntymän. Niillä on kuljettu ulkona, kauppakeskuksissa, rappukäytävissä, juoksulenkeillä.. Näiden kuukausien käytön aikana ovat vaunujen hyvät ja huonot puolet tulleet tutuiksi. 

Ostimme vaunut ennen joulua valtavan vaunujen vertailu-urakan jälkeen. Siis kävimme varmasti joka ikisessä vauvatarvikeliikkeessä pääkaupunkiseudulla. Vertailimme ja arvioimme (tai siis minä vertailin ja arvioin, mies olisi voinut ostaa ensimmäiset vaunut ensimmäisestä kaupasta) eri malleja, ja loppuvaiheessa tasoissa olivat Brio Smilet ja Britax Affinityt. Meillä oli vaunuille muutama vaatimus: vaunujen piti olla näppärästi kääntyvät (keskustassa asuvalle äidille elintärkeää), pieneen tilaan taitettavissa (minikokoisen auton takia) ja kohtuuhintaiset (heihei Bugaboot..), mutta samalla laadukkaat. Tarkan vertailun jälkeen valitsimme punaiset Brio Smilet kovalla vaunukopalla ja mustalla rungolla. Väriyhdistelmä on ollut kiva ja hyvin erilainen - 3kk aikana vastaan on kävellyt vain yhdet samanlaiset vaunut. 



Hyvää
Liikkuminen Brioilla on superhelppoa! Kuljen päivittäin vaunujen kanssa keskustan kaduilla ja kaupoissa, muutaman kerran viikossa lähden kävelylle tai kevyelle juoksulle hiekkatielle. Kummassakin ympäristössä vaunut toimivat loistavasti, ei tarvitse pohtia pääsenkö vaunuilla kulkemaan. Etupyörät kääntyvät todella näppärästi ja vaunuilla pystyy tekemään vaikka 360 asteen käännöksen paikallaan. Etupyörät saa myös lukittua helpottaakseen esimerkiksi lumessa kulkemista, mutta meidän käyttöaikana ei Helsingissä ole juurikaan ollut lunta, eli emme ole kertaakaan lukinneet pyöriä.

Vaunut ovat kapeat ja mahtuvat monesta vanhasta töölöläisovesta sisään, vaikkakin nipin napin. Myös kauppojen vaaterekkien välissä mahtuu liikkumaan miettimättä kulkureittejä, kiitos myöskin yllä mainittujen näppärien etupyörien. Vaikka vaunut ovat kapeat, tuntuvat ne kuitenkin aika pitkiltä. Joudun välillä kaupungin vilinässä varomaan, etten survo etupyörillä edessäni kävelevien kantapäitä. 

Briot ovat todella kevyet työntää, ja vaikka ne eivät olekaan varsinaiset juoksuvaunut, olemme voineet hyvin käydä kevyillä juoksulenkeillä vaunujen kanssa. Toki vaunut painavat kuten mitkä muut tahansa lastenvaunut, ja niiden työntäminen ylämäkeen hölkätessä tuokin kivan vastustuksen.

Brion taittaminen kasaan on suhteellisen helppoa, vaikka hommaan tarvitaan kummatkin kädet, ja välillä yksi polvi. Rungon sivulla on hakanen, joka on nostettava sivuun ja vedettävä kahdesta palasta rungon lukitus auki. Runko taittuu yllättävän pieneen tilaan, vaikka se ei ihan sellaisenaan vielä mahdu meidän mini-Audiimme. Runko ei sellaisenaan mahdu auton takakonttiin, vaan joudumme ottamaan takapyörät irti rungosta. Toisaalta pyörät irtoavat yhdellä napsaisulla ja samalla napsaisulla ne saa laitettua takaisin. 


Kova kantokoppa oli meille selvä valinta - kova koppa oli mielestämme paremman ja ryhdikkäämmän näköinen kuin pehmeä. Vaunukoppa on helppo irrottaa rungosta - nostamalla kopan edessä olevaa hakasta ja tarttumalla vaunusuojan kahvaan kopan saa helposti irti. Samoin kopan kiinnittäminen runkoon on helppoa, kunhan löytää oikeat koloset mihin asettaa kopan kiinnikkeet. Irrottamisesta ja kiinnittämisestä selviää myös normaalivahvuinen naishenkilö, vaikka välillä kiinnikkeiden asettaminen oikeaan kohtaan saattaa olla hiukan haasteellista. Käytämme Brion turvakaukaloa yhdessä rungon kanssa viikoittain, joten kätevä ja helppo kiinnittäminen ja irrottaminen on tarpeellista.

Huonoa
Brion kova vaunukoppa on niin iso, tai syvä, että tavarakorin ja kopan välillä on aika vähän tilaa. Tavarakori itsessään on riittävän tilava, vaikka keskellä oleva tukirunko jakaakin tilan kahteen erikokoiseen osastoon, mutta tavaroiden laittaminen koriin on välillä todella hankalaa. Kassit, eikä edes kovin isotkaan, joutuu kunnolla tunkemaan koriin, eikä ole helppoa saada ostoskassia ujutettua kopan alle. Ruokaostoksia ei oikeastaan siis saa koriin täysinäisessä pussissa, vaan olemme laittaneet painavammat ostokset erillisinä vaunujen alle ja loput kantaneet kassissa kädessä.



Vaunujen jousitus ei ole kovin hyvä, itse asiassa jousitus tuntuu olevan aika olematon. Kova vaunukoppa heiluu eteen ja taakse, mutta vaunun omat jousitukset ovat minimaaliset. Meitä kunnon jousituksen puute ei ole  haitannut arkipäiväisessä käytössä, Abu ilmeisesti on sikeä nukkuja. Brio Smilet ovat kuitenkin kaupunkikäyttöön tarkoitetut, eikä keskustassa ei suurimmaksi osaksi aikaa edes tarvita isoa ilmatyynyalusta. Välillä hiekkateillä ja mukulakivikaduilla kävelemme varovaisemmin ja hitaammin, jotta tärinä ei herätä vaunuissa nukkuvaa Abua.

Smileihin ei ainkaan ostohetkellä ollut saatavilla muiden turvakaukaloiden adaptereita, joten olimme pakotettuja ostamaan vaunuihin sopivan Brio Primo -turvakaukalon. Primo on kelpo turvakaukalo, joten emme joutuneet tinkimään turvallisuudesta yhteensopivuuden takia. Toisaalta olisi hienoa myös saada valinnanvapaus turvakaukalon suhteen, nyt vaunujen ostajan on käytännössä pakko ostaa Primo jos haluaa saada kaukalon kiinni vaunujen runkoon.

Lisäksi vaunut tuntuvat olevan hyvinkin takapainotteiset, ainakin Brion turvakaukalon kanssa. Painavaa hoitolaukkua ei voi ripustaa työntöaisaan ilman pelkoa vaunujen kaatumisesta. Meillä vaunut meinasivat nimittäin kipata heti ensimmäisellä ostosreissulla sairaalan jälkeen, mutta onneksi mies huomasi etupyörien pyörivän vapaasti ilmassa. Olisikin ollut hurjaa jos pienikokoinen vastasyntynyt olisi lentänyt ulos vaunuista äitinsä painavan käsilaukun takia!
 

Kaiken kaikkiaan olemme olleet tyytyväisiä vaunuostokseen. Tässä vaiheessa vauvavaihetta tuntuu siltä, että tehtiin oikea valinta vaunujen suhteen. Briot tuntuvat sopivan meidän elämäntyyliimme, eivätkä vaunut ainakaan rajoita meidän liikkumista Abun kanssa. Kunhan otamme ratasosan käyttöön syksymmällä näemme miten hyvin Brion rattaat toimivat siinä vauvavaiheessa.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Eräs arkipäivä kuvina

Torstaiaamu venähti tavallista myöhemmäksi, sillä Abulle nousi lievä kuume eilisen 3kk neuvolan rokotusten jälkeen. Ilta meni kipuillessa ja yöllä herättiin antamaan kuumelääkettä. Me kaikki nukuimme tavallistakin huonommin, joten jaksoimme nousta vasta puoli kymmeneltä.

Nukkumatti on vielä kylässä

Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja päästä eroon näistä viimeisistä, erittäin tiukassa olevista raskauskiloista. Aamiaiseksi söin kaurapuuron kaikilla mausteilla, smoothien ja vihreää teetä. Kaurapuuro on tehty mantelimaitoon, päällä on hunajaa, kookoshiutaleita, manteleita, kardemummaa, ja lisäksi heitin mukaan vielä lusikallisen maustamatonta jogurttia. Smoothieen meni tänä aamuna omena, banaani, inkivääriä, hiukan puolukoita, chia-siemeniä, kookoshiutaleita ja kanelia. 

Kaurapuuro kaikilla mausteilla

Lähdin keskustaan hoitamaan asioita ja noutamaan Facebook-kirppikseltä ostamani maidonsäilytyspurkit. Auringonpaisteen ja keväisen fiiliksen kunniaksi laitoin jalkaani kevätpöksyt ja uudehkot Converset.



Matkalla tajusin, ettei mulla ollutkaan käteistä, joten hilpaisin Robertsin kautta ostamassa kahvin ja samalla vaihtamassa pikkurahaa.

Latteäiti liikenteessä

Ostosten jälkeen kävelin hetken Bulevardin nurkilla ja Ruttopuistossa nauttimassa keväisestä auringonpaisteesta ja kiireettömästä olemisesta. Täältä suuntasin nopeasti HM:ään katsomaan mitä uutta kevätmuoti tarjoaa. Vielä ehtii shoppailla ennen kuin äitiysrahojen taso valahtaa pienemmäksi...


Abu heräsi samantien kun pääsin kotiovesta sisään, tietenkin. Ruokin pienen unenpöppöröisen pojan ennen kuin pääsin oman lounaan valmistukseen. Lounaaksi oli tänään pestomarinoitua kanaa, couscousta ja salaattia.



Abu jaksoi olla selällään leikkimatolla kokkailun ja syömisen ajan, muttei tämän jälkeen viihtynytkään muutamaa minuuttia pidempään mahallaan vaikka yritin houkutella häntä pieneen jumppatuokioon. Iltapäiväksi varasin itselleni pienen hemmotteluhetken - naistenlehti ja suklaata! Sorruin herkkuihin väsymyksen takia, joka on terveellisen syömisen pahin vihollinen...


Iltapäivä meni Abun kanssa seurustellessa ja kirjaa lukien. Sain Abun pieneksi hetkeksi mahalleen.. Meillä köllötellään mahalla peiton päällä, jonka suojana on harso. Leikkimatto on liian kapea kierimiseen ja peitto on mukavan pehmeä, joten ei haittaakaan jos pää kopsahtelee lattiaan silloin tällöin. 


Ilta menikin samalla rutiinilla kuin muutenkin - illallinen miehen kanssa, Abun ruokkiminen ja nukuttaminen. Huomenna uusi päivä ja onneksi se on miehen kotitoimistopäivä! 

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Meidän beibi on 3kk

Meidän pikkuisena syntynyt nyytti on tänään 3kk vanha. Unisen ja avuttoman vauvan sijaan meidän eloamme ihastuttaa vilkas pikkumies, joka ottaa jo kovasti kontaktia katseellaan, käsillään ja äänellään. Kasa vaatteita on jäänyt pieneksi, vaippakoko on kasvanut, ja lelut alkavat olemaan uusia kivoja kavereita.  

Vauvablogi

Abu osaa jo kääntyä vatsaltaan selälleen - tosin vain yhdeltä puolelta ja aina niin hämmästyneen näköisenä. Poika ei vielä ole ihan ymmärtänyt uutta taitoaan. Selältään ei puolestaan osata kuin korkeintaan kaatua hitaasti toiselle kyljelle, kun leikkimatolla olo käy liian jännittäväksi. Pienet, mutta niin isot kourat, alkavat ottaa leikkimaton roikkuvista leluista tukevasti kiinni. Suosikkilelu on pehmeä tiikerihelistin, joka löytää melkein aina tiensä Abun suuhun järsittäväksi. Äitiä ja isää piristetään aamuisin isolla hymyllä, ja äidinkin väsynyt mieli virkistyy kun vieressä potkii hymyilevä poika. Vaikka olisihan sitä kiva nukkua vähän pidempään...

Vauvablogi
 

Mieleen nousee aina välillä kysymys, mihin se meidän pikkuinen vauva meni? Kuten kaikki sanovat, pikkuvauva-aika on todella lyhyt!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

The Liebster Award - Blogihaaste!

Vau, ensimmäinen blogihaaste heitettiin tälle mammalle Kochanie -blogista! Tarkoituksena on vastata haasteen antajan 11 kysymykseen, ja keksiä 11 uutta kysymystä, jotka laittaa eteenpäin seuraaville blogeille. Pyrkimyksenä on saada näkyvyyttä ja lukijoita alle 1000 lukijan blogeille.

Vastataan siis ensimmäisenä Nellin kysymyksiin. 

1. Mikä on kivointa / vaikeinta bloggaamisessa? 
 Kivointa on varmasti kuulla lukijoiden omia kokemuksia heidän omasta vauvaelämästä. Näin esikoisen äitinä olen välillä pihalla kuin lumiukko monesta jutusta vauvaelämässä ja on siis kiva vertaisryhmän elämästä.
Vaikeinta on löytää aikaa kirjoittamiselle - Abu nukkuu päiväunia nykyään aika huonosti eikä hän viihdy kovin pitkiä aikoja itsekseen leikkimatolla tai sitterissä. Vapaat hetket tulee helposti käytettyä normaalielämän pyörittämiseen kotona, tai syömiseen!


2. Minkälaisia blogeja luet itse mieluiten?
Samassa elämäntilanteessa olevien äitien vauvablogeja. On kiva lukea muiden kokemuksista ja arjen haasteista. 


3. Jos pääsisit matkalle juuri nyt, niin minne ja minkälaiselle lomalle lähtisit?
Perjantaina, Abun nukkumattomuudesta turhautuneena, haaveilin että pääsisin yksin pariksi päiväksi jonnekin. Nukkumaan. Urheilemaan. Syömään rauhassa, ja kahdella kädellä! Varmaan lähtisin johonkin etelän kohteeseen uima-altaan äärelle!


4. Oletko enemmän kissa- vai koiraihminen?
Olen eläinrakas, joten kaikki eläimet ovat omalla tavallaan ihania. Valitsisin kuitenkin koiran, sillä koiran kanssa voi lähteä lenkille tai tehdä jotain muuta aktiivista yhdessä. Kissat vain nautiskelevat elämästä kotona.


5. Minkä kirjan luit viimeksi?
Abun viimeaikaisten nukahtamisvaikeuksien takia lainasin kirjastosta kaksi uni-aiheista opusta: Unihiekkaa etsimässä ja Pehmeä matka höyhensaarille. Ensimmäistä olen jo saanut luettua puoleen väliin. 


6. Mikä on lempipaikkasi kotikaupungissasi?
Töölön rannat ja Hietaniemen hautausmaa. Perjantain kävelyllä näin kuinka kaksi uikkua rakensivat pesää ihan kävelytien viereen. Keskustan paras puoli on lyhyt matka keskustaan ja luontoon. Hietsun hautausmaalla on puolestaan ainutlaatuista vanhaa tunnelmaa. 


7. Mitä odotat eniten tulevassa kesässä?
Aurinkoa, lämpöä ja Abun kanssa maalla oleskelua. Vanhemmilla on Hämeenlinnan lähellä kesäpaikka, jonne ajattelin lähteä nautiskelemaan täysihoidosta sillä aikaa kun mies istuu hikoilemassa toimistolla.


8. Missä olit viisi vuotta sitten?

Viisi vuotta sitten olin juuri aloittanut uudessa firmassa. Enpä olisi ajatellut, että tällainen tumma ja charmantti intialainen mies bongaa minut sieltä ja päädymme naimisiin...!

9. Minkä uuden harrastuksen haluaisit aloittaa?

En haluaisi aloittaa uutta harrastusta, mutta haluaisin jatkaa vanhaa. Ratsastin nuorempana ja nyt pari vuotta sitten minä, ikuinen heppahullu, aloitin ratsastuksen uudelleen. Raskauden takia harrastus jäi taas tauolle, mutta toivon että pääsen pian taas hevosen selkään.

10. Mitä uutta hankit viimeksi kotiisi?

Olemme viime aikoina ostaneet tosi vähän mitään uutta tähän asuntoon, sillä etsimme koko ajan uutta kotia meidän kolmen komppanialle. Säästetään ostokset uuteen asuntoon! En maltakaan odottaa että pääsen sisustamaan vauvan huonetta...

11. Mistä keksit blogisi nimen?
Bloginimen keksiminen oli tosi vaikeaa.. Halusin nimen, joka liittyy äitiyteen ja raskauteen, mutten mitään kliseistä nimeä tyyliin "odotan unelmavauvaani". MamaMood tuli mieleeni jostain ja tykkäsin miten nimi oli lyhyt ja ytimekäs. 



Kysymykseni uusille blogeille: 
1. Kuka olet?
2. Mikä on salainen paheesi?
3. Mikä on lempivuodenaikasi?
4. Mitä haluaisit tehdä isona?
5. Mikä on unelmiesi matkakohde?
6. Mikä on typerin asia mistä riitelette puolisosi kanssa?
7. Milloin viimeksi itkit?
8. Lihapullat ja perunamuusi vai sushi?
9. Mikä on kotisi rakkain huonekalu ja miksi?
10. Miten mieluiten vietät vapaa-aikaasi?
11. Mikä on ihanin asia puolisossasi?

Seuraavaksi heitän haasteen eteenpäin 11 blogille. Olen pääsääntöisesti seurannut ison lukijamäärän blogeja (ne kun on helpompi löytää blogiviidakosta), mutta tämä haaste sai minut etsimään uutta luettavaa.  Mutta hei, näin vaalisunnuntain kiireessä en löytänyt kuin 8 uutta mielenkiintoista blogia! Kertokaapa siis mitä pienempiä blogeja seuraatte aktiivisesti?

Haastan siis seuraavat blogit:
Ai minäkö äiti?
Askeleita hiekassa
Mama loves you two
Punainen orvokki

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Ihana kamala tutti

Vauva ja tutti - luonnollinen yhdistelmä. Mies osti jouluiselta Intian-matkaltaan Aventin ergonomiset glow-in-the-dark hi-tech tutit, koska oletettiin meidänkin vauvamme kasvavan tutti-riippuvaiseksi. Ei edes ajateltu "joutuvamme" tällaiseen tilanteeseen - Abu ei syö tuttia.

Mikään tutti ei kelpaa - ei Aventin supertutti, ei pehmeä luonnonkuminen tutti, eikä mikään muukaan supermarketin tusinatutti. Olen jopa kokeillut levittää tutille muutaman tipan rintamaitoa, mutta sekään ei auttanut. Abu vain nuoli maidot tutista ja sylkäisi sen ulos. Yleensä tutti saadaan laitettua suuhun, mutta Abu vain pyörittelee sitä suussa, availee suutaan ja jopa puree sitä. Ehkä ottaa muutaman imaisuun kuin kokeeksi, tuleekohan sieltä maitoa. Lopulta tutti joko liukuu ulos suusta tai lentää kaaressa viereen. Phyi.


Iltojen nukahtamisongelmiin auttaisi varmasti tutti, edes jonkin verran. Useimpia lapsia se rauhoittaa ja auttaa jopa nukahtamisessa. Meidän vauvamme, jos tutin saa edes hetken pysymään suussa, aloittaa raivokkaan imemisen ja lutkutuksen, jonka aikana koko kroppa heiluu levottomasti. Lopulta tutti lentää kaaressa pois. Jos tuttia yrittää tunkea liian monta kertaa suuhun, menevät huulet suppuun ja jopa saattaa alkaa kiukkuinen ininä. Viimeisenä oljenkortena ostettiin pehmeä luonnonkumitutti (se tosin haisee todella pahalle), jonka toivottiin toimivan meidän tapauksessa. Ensimmäisellä yrityksellä Abu otti tutin jopa muutamaksi minuutiksi suuhun ja näytti vaipuvan uneen. Ehdittiin jo iloita menestyksestä, mutta ilo oli muutaman minuutin mittainen. Tutti tippui suusta, eikä sitä otettu enää takaisin.

Yritetään silti vähitellen totuttaa Abu tuttiin. Tarjotaan hänelle tuttia päivän mittaan kun masu on täynnä eikä väsytä, niin tutti ei aina yhdisty nukuttamisyrityksiin ja vanhempien (epä)toivoon. Ehkä jonain päivänä Abukin nukahtaa tutti suussa. Tai sitten ei, ja sekin on ihan ok.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Pussillinen unihiekkaa, kiitos!

Löytyisipä jostain tästä maailmasta nettikauppa, josta saisi pussillisen unihiekkaa vauvalle - ja äidille! Abu on nukkunut huonosti jo pari viikkoa, heräillen vähintään parin tunnin välein tissittelemään. Aluksi luulin, että käsillä on nyt se kuuluisa 3kk tiheän imun kausi.  Tiheä tissittely on tosin jatkunut jo  reilun viikon eikä imettämisessä näy minkäänlaista muutosta - edelleen syödään 2h välein päivin ja öin. Vielä kuukausi sitten ruokailurytmi oli noin 2.5-3 tuntia, joten ollaan valitettavasti palattu takaisin siihen vastasyntynen ruokailurytmiin. 

Toinen ongelma on nukahtaminen; iltaunille Abu osaa nukahtaa vain tissillle ja pitkän nukuttamiskierroksen jälkeen. Lauantaina illalla, kun nukuttaminen oli kestänyt lähes kaksi tuntia, päätin että nyt on tultava muutos iltarutiineihin. En halua olla yksi niistä vanhemmista, jotka viettävät tuntikausia illasta (ja omasta ajastaan) nukuttamassa lapsiaan. Abu on tietysti vielä pieni vauva, joka tarvitsee vanhemman lämpöä ja läheisyyttä, mutta uskon että nyt jo voidaan totuttaa häntä nukahtamaan myös omaan sänkyyn. 

Tähän asti ollaan nukutettu Abu seuraavan rutiinin mukaan: vaipanvaihto, pyjama ja kapalo päälle, sekä iltaruokinta. Abu on nukahtanut tissille, josta ollaan sitten siirretty Abu kohti omaa sänkyä. Pikkumies on tosin havahtunut hereille omasta sängystään noin 10 minuutin päästä. Tämän jälkeen nukuttamisvuoro on siirtynyt miehelle - alkuun tyynnytellään poika hytkymällä jumppapallon päällä, sen jälkeen istuskellaan sohvalla Abu rintaa vasten. Kun poika näyttää olevan tarpeeksi syvässä unessa, ollaan saatu hänet siirrettyä omaan sänkyyn. 

Tähän rutiiniin on nyt tultava muutos. Olemme tahtomattamme muodostaneet Abulle uniassosiaation, jossa uni tulee vain tissi suussa. Se on johtanut pitkiin nukuttamissessioihin ja omassa sängyssä heräilemiseen. Aloitettiin eilen tottuttamaan Abua uuteen rytmiin - nukahtamaan ilman tissiä suussa. Tarkoitus ei ole pitää mitään perinteistä unikoulua ja siten pyrkiä pidempiin unipätkiin, vaan lähinnä opettaa Abua rauhoittumaan omaan sänkyyn. Meidän vauva on vielä tosi pieni ja tarvitsee fyysisestikin vielä pari kertaa yössä ruokaa.

Totuttelu ei tosin alkanut hyvin... Eilen ennen kahdeksaa aloitettiin yövalmistelut ja imetin Abun. Siihen rinnalle se taas uuvahti, mutta tyypilliseen tapaan havahtui hereille kun saatiin hänet omaan sänkyynsä. Yritettiin pitää häntä omassa sängyssä, mutta huuto yltyi liian kovaksi. Tassuteltiin, nostettiin syliin rauhoittumaan, ja kun oli rauhoittunut laitettiin takaisin omaan sänkyyn. Tätä toisteltiin kolmen tunnin ajan.. Aina omassa sängyssä alkoi kova huuto, vaikka oli jo rauhoittunut syliin. Lopulta yhdentoista maissa totesin, että itku johtuu väsymyksen lisäksi jo varmaan nälästä. Imetin Abun uudestaan ja sen jälkeen siirrettiin väsähtänyt poika omaan sänkyyn, jossa pidettiin muutama minuutti käsiä napakasti Abun mahan päällä. Tähän poika lopulta nukahti.

Ensimmäisen yöruokinnan hoidin tavallisuudesta poiketen sohvalla, jotta Abu saa varmasti mahansa kunnolla täyteen kummastakin rinnasta. Kylkiasennossa sängyllä ruokittaessa tuntuu, että me kummatkin nukahdamme ennen kuin maha on kunnolla täynnä. Siirsin Abun takaisin omaan sänkyyn, ja muutaman minuutin silittelyn jälkeen poika nukahti. Oma kroppa ja päänuppi tosin kävi ylikierroksilla, enkä saanut unta vaan valvoin sen pari tuntia kunnes Abu heräsi jälleen ruokailemaan. Tässä vaiheessa otin poitsun suosiolla väliimme, jotta saisin itsekin unta.

En tiedä saavutettiinko mitään edistystä viime yön pelleilyllä, mutta jatketaan johdonmukaisesti Abun laittamista omaan sänkyyn. Ehkä vähitellen nukkumisesta omassa pesässä tulee rutiini, josta ei enää tarvitse taistella.

Millaisia nukuttamiskeinoja teillä on? 

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kestovaippakokeilua

Raskausaikana suunnittelin käyttäväni vauvalla kestovaippoja ihan ekologisista syistä. Vaippoja kuluu nimittäin vauvan parin vuoden vaippa-aikana ihan uskomattomat määrät ja yhdenkin vaipan maatuminen kestää satoja vuosia... Meidänkin osalta vaippakasa olisi siis aika hurja. Vauva-arjen alkaessa kestoilun tavoitteet olivat vielä mielessä, mutta suunnittelin aloittavani vaippakokeilun sitten joskus myöhemmin... Sitten kun väsymys hellittää, kun Abu kasvaa hiukan, tai kun tajuan millainen kestovaippa olisi meille paras.

Tähän mennessä en ollut vielä ehtinyt oikeasti harkita kestoilun aloittamista, kunnes eteeni ilmestyi vaippoja. Nyt ei enää ollut tekosyitä kestoilun lykkäämiselle, sillä siskoltani oli kolmen lapsen jäljeltä jäänyt kassillinen kestoja seuraavalle vauvalle. Otinpa testikäyttöön pari pienintä AIO-kestoa (all in one) ja pari froteista lisäimua, joten eilen ja tänään kokeiltiin Abun ensimmäisiä kestoja. 



 
Kestovaipoissa on erityisen tärkeää, että koko on sopiva ja vaippa istuu napakasti jalkojen ympärillä ohivuotojen estämiseksi. Abu on aina ollut hoikka poika, mutta onneksi nämä pari kestovaippaa ovat tarpeeksi pieniä ja istuvat täydellisesti. Vaippakuoren sisään tulee froteeimu ja leveät tarrakiinnitykset pitävät huolen kunnollisesta kiinnityksestä. 

 

Vaippa tuntui hyvältä ja tukevalta.. mutta paksulta! Abun haaroissa oli iso pullottava vaippa, eivätkä normaalisti päällä olevat housut mahtuneetkaan jalkaan. Oli pakko turvautua laatikon pohjalla olleisiin epämääräisiin pussimallisiin housuihin. Sama ongelma oli bodyn suhteen - normaalisti päälle mahtuva body olikin liian lyhyt jalkojen välissä pullottavan paksun keston takia. Onneksi kaapin pohjalta löytyi malliltaan isompi ja leveämpi body kestojen testikaveriksi.



Eilisen illan testikierros kesti muutaman tunnin ja seuraavan vaipanvaihdon yhteydessä oli aika tarkistaa miten vaippa toimi käytössä. Valkoisessa bodyssa näkyi hento läikkä, pissa oli vuotanut hiukan vaipan ohi. Body meni suoraan pyykkiin. Kakan yritin huuhdella lavuaarissa ennen pesua, mutta vaipan pintaan jäänyt kakka ei suostunut irtoamaan valuvan veden alla. Onneksi pesuun oli valmiiksi menossa 60-asteista pyykkiä, joten heitin vaipan ja imun samaan satsiin. Jos pyykinpesu ei olisi ollut ajankohtainen, olisi vaipalle pitänyt keksiä joku tiivis säilytyspaikka odottamaan seuraavaa koneellista.

Tänään aamupäivä tulos oli vieläkin surkeampi. Abu istui sitterissä ja kitisi. Makasi leikkimatolla ja kitisi. Lopulta tajusin että kastunut kestovaippa oli se, joka Abua vaivasi. Jostain syystä kestovaipan pinta oli kostunut pissasta, ja kostuttanut Abun uuden Tukholmasta ostetun bodyn. Tämäkin vaatekerta meni suoraan pyykkiin.

Ensimmäinen kestovaippakokeilu ei ollut mikään suuri menestys, mutta en vielä heitä toivoani. Edes yhdenkin vaipan korvaaminen kestolla on ympäristölle hyvä. Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla vaippaan laitettavia mikrokuituliinoja, jotka pitävät hiukan paremmin kosteutta ja joiden mukana kakan saa heitettyä suoraan roskiin.  

Kestoiletko sinä? Minkä merkkiset kestot ovat toimineet arjessa parhaiten?

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäismatkalla vauvan kanssa

Palasimme maanantaina aamulla Abun ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta Tukholmasta. Me vanhemmat olimme helpottuneita ja tyytyväisiä, vaikka emme kovin levänneitä olleetkaan matkan jälkeen. Vauvan kanssa matkustaminen on hyvin erilaista kuin kahdestaan matkustaminen - moni asia pitää miettiä etukäteen ja moneen pitää varautua. Monet tavarat pakattiin mukaan varmuuden vuoksi, sitä kun ei koskaan tiedä missä kakkakatastrofi tai yllättävä kuume tapahtuu.

Matkalle pakattiin mukaan kunnon vaunut - Abu on vielä liian pieni matkarattaisiin ja Tukholmassa on yhtä kylmän kolea kuin Helsingissäkin. Finnairin lennoille saa ottaa vaunut ilmaiseksi mukaan ja ne pitää antaa koneeseen sisälle jo check-in tiskillä. Matkarattaitakaan ei saa ilmeisesti enää ottaa portille asti. Lainasimme kaveriltani Bugaboon valtavan kokoisen kuljetuskassin, jonne saatiin meidän pienikokoiset Briotkin mahdutettua. Kassi itsessään oli tosiaan iso, joten mietin pitkään otetaanko se ylipäänsä matkalle vai käytetäänkö pelkkää muovia suojaamaan rattaita. Nopean kaverigallupin mukaan vaunuja on kuljetettu lennoilla myös pelkässä muovissa tai muovissa ja suojamateriaalissa - ilman hajoamisia. Kuljetuskassi suojaa rattaita muovia paremmin hajoamiselta, joten päädyttiin lopulta lähtemään suksiboksin kokoisen kassin kanssa matkaan. Onneksi isäni pystyi viemään meidät lentokentälle, emme olisi mitenkään mahtuneet pikku-Audiimme kaikkien tavaroiden kanssa. 

Kentällä liikkumista varten olimme vuokranneet Ipanaiselta Tula-kantorepun, jolla mies kantoi Abua tarkastuspisteen läpi ja koneeseen asti. Kantoreppu toimi hyvin, se oli helppo pukea päälle ja saatiin kädet vapaaksi muita kasseja varten. Helsingin turvatarkastuksessa jouduttiin tosin riisumaan nukkuva Abu esille kantorepusta, mutta onneksi paluumatkalla Tukholmassa saatiin kulkea tarkastuspisteen läpi lapsi kantorepussa.



Lento itsessään meni helposti, Abu nukkui koko matkan eikä hätkähtänyt koneen ääniä, nousua eikä laskua. Lentoa varten saimme omaan turvavyöhön kiinnitettävän lasten lisäturvavyön, joka oli oltava Abun ympärillä nousun ja laskun aikana. Olin varautunut imettämään, mikäli ilmanpaine olisi aiheuttanut korvakipua Abulle. 



Kasasimme vaunut käyttökuntoon Tukholman lentokentällä. Pakkaamista varten olimme irrrottaneet takapyörät sekä litistäneet kantokopan ottamalla tukiraudat irti kopan sisällä. Brio oli nopea laittaa takaisin pelikuntoon - muutamassa minuutissa vaunut oli kasassa, Abu otettu irti kantorepusta ja istutettu vaunuihin. Lisäksi käytimme valtavan kuljetuskassin hyödyksemme, ja tungettiin muut laukut kassin sisälle. Näin päästiin kätevästi liikkumaan Arlanda Express -junalla keskustaan ja siitä lähellä sijaitsevaan hotelliin.


Matkustaminen vauvan kanssa oli helppoa, kunhan muisti vain edetä vauvan tahdissa ja ehdoilla. Abu nukkui vaunuissa ja heräili ruokailemaan parin tunnin välein. Imetettyä tulikin lentokentän vaipanvaihtotilassa, Åhlensin perhehuoneessa, Jamie Oliverin italialaisen ravintolan vessassa, Tekniska Museet -museon eteistiloissa... Oma julki-imetysneitsyys oli vielä tallessa, joten hermoilin etukäteen miten imetys onnistuu matkalla. Onneksi sain siskoltani mahtavan hyödyllisen tarvikkeen - imetysessun. Englanniksi tuote on nimeltä nursing cover, ja se näyttää juurikin essulta. Yläreunan rautalanka pitää essun reunan auki niin, että äidillä on esteetön näkymä vauvaan ja ruokailun sujumiseen. Essu helpotti meidän elämää huomattavasti; näin suoraan Abun imuotteen, imetysasennon, sekä miten ruokailu sujui pieneltä mieheltä. Essun avulla imetinkin monessa sellaisessa paikassa missä muuten olisin turvautunut pulloon ja korvikkeeseen.

Miniloma oli siis positiivinen kokemus ja odotetaan jo malttamattomana kesän lomamatkaa. Kesällä Abu on jo todennäköisesti tarpeeksi vanha kevyisiin matkarattaisiin ja säästytään isommilta vaunupakkauksilta.  

torstai 2. huhtikuuta 2015

Matkavalmisteluja

Pikku Abu pääsee kohta elämänsä ensimmäiselle lennolle ja ulkomaanmatkalle - Tukholmaan. Lähdetään pääsiäislauantaina parin yön minilomalle naapurimaahan, ja samalla hiukan harjoitellaan lentämistä vauvan kanssa. Vauva todennäköisesti selviää mistä tahansa kiitettävästi, mutta meistä vanhemmista ei ole takuuta. Tämä onkin siis harjoittelureissu vanhemmille.

Ostettiin Finnairilta halvat lentoliput, joiden hintaan ei kuulu kuin käsimatkatavarat kummallekin aikuiselle. Tarkistin asian Finnairilta, ja saadaan kuitenkin laittaa vaunut maksutta ruumaan. Näin pieni vauva tarvitsee matkalle vielä oikeat vaunut, eikä voida pelkästään jollain rimpakoilla matkarattailla lähteä liikenteeseen. Kesämatkaa varten hankimme kevyet matkarattaat, joiden kanssa liikkua pitkin Espanjan kaupunkeja.

Lentokenttämatkustamista varten olemme vuokranneet Ipanaiselta Tula-kantorepun. Vaunut laitetaan jo check-in pisteessä koneeseen, joten tarvitsemme jonkinlaisen kantovälineen lentokentällä liikkumiseen. Meillä on omasta takaa trikoinen kantoliina ja rengasliina, mutta ne ovat hankalat pukea päälle. Tulaan on helppo pukea päälle ja sujauttaa Abu sinne sisään.  

Tukholman matka ei ole kovin pitkä reissu, joten selvitään käsimatkatavaroilla. Abulle pakataan vähän ylimääräisiä vaatteita mahdollisten kakkavahinkojen takia:
  • 3x body
  • 3x housut
  • 2x pyjama
  • Kapalo
  • Neulehaalari
  • Kypärämyssy & pipo
  • Tumput & villasukat

Hoitotarvikkeita:
  • Vaippoja!
  • Hiusharja
  • Pari pientä pyyhettä vaipanvaihtoa ajatellen
  • Muutama harso
  • Hoitoalusta




Pakkaan Abun vaatteet todennäköisesti suoraan hoitolaukkuun ja otan mukaan koneeseen, miehen tavarat ovat vielä niin pieniä että mahtuvat kassiin hyvin. Osa vaipoista menee muihin kasseihin, mutta vaihtokassiin tulee pieneen muovipussiin muutama vaippa. Samoin pakkaan vaatteet erilliseen muovipussiin, jonne voin kakkakatastrofin yllättäessä pakata kakatut vaatteet. Leluista Abu ei vielä tajua mitään, mutta mukaan kuitenkin lähtee pieni unikaverina toimina apina. 

Tukholma here we come!