Äitienergiaa!

Kirjoitin jo aiemmin, että osallistuin keväällä Kirppanoiden BabyPilates-kurssille. Sen lisäksi sain mahdollisuuden osallistua näin loppukeväästä heidän järjestämälle Äitienergiaa-kurssille Viikissä.

Kirppanoiden esittely kurssista kuulosti korviini hyvältä: 
Kuuden kerran liikuntastartti ennen kesää, liikkuen sekä sisällä että ulkona.
 Kurssilta saat kattavat ja innostavat ohjeet ja opastusta liikkumiseen lähiympäristössäsi - olohuoneessasi, vaunujen kanssa ulkona, puiston laidalla - missä vain!  Käymme yhdessä vaunulenkillä, kokeilemme vauvajumppaa ja kuntopiiriharjoittelua, lihashuoltoa unohtamatta. Kurssilaiset saavat liittyä suljettuun facebook-ryhmään, jossa kurssin teemojen käsittely jatkuu, ryhmäläiset voivat tsempata ja inspiroida toisiaan ja kysyä neuvoa ohjaajalta. 

Tätä olinkin kaivannut, vinkkejä miten vauvan kanssa voi urheilla itsenäisesti kotona ja ulkona, kun kuntokeskuksiin voi mennä näin pienen kanssa. Olen kuitenkin parhaimmillaan kolme kertaa päivässä ulkona Abun kanssa, joten tämänkin ajan voisi joskus käyttää hyödyksi ja urheilla. Välillä tietysti jaksan lähteä ihan kunnolliselle lenkille kun Abu nukkuu iltapäiväunia, mutta näin tapahtuu korkeintaan kerran viikossa. Sen takia olikin hyvä päästä kurssille, joka jo vähän itsessään pakottaa liikkumaan.

Kuuteen tapaamiskertaan kuuluu pari ulkojumppakertaa ja loput jumpat tapahtuvat sisätiloissa. Kurssin ulkojumpat on jo pidetty ja sisäjumppaa on vielä jäljellä pari kertaa. Ulkotapaamisissa käytiin läpi ergonomista ja ryhdikästä vaunujen työntöasentoa ja käytettiin vaunujen painoa hyväksi ulkoilun tehostamisessa. Olin jo aiemmin tajunnut miten helposti ryhti romahtaa vaunuja työntäessä ja selkä painuu kaarelle. Ryhtiä voi parantaa ottamalla yhden käden irti aisasta; selän asento suoristuu kuin itsestään kun vaunuja työntääkin vain yksi käsi. Reippaasta kävelystä saa rankempaa kun valitsee ulkoilureitille sopivia ylämäkiä, joita pitkin työntää vaunuja. Kevyet cityvaunutkin tuntuvat painavammilta kun niitä puskee puolijuoksua ylämäkeen! Lisäksi ulkoiluun voi yhdistää pienet lihaskuntotreenit matkan varrella; puiston penkillä voi tehdä ojentajadippejä ja askelkyykkyjä voi tehdä vaunujakin työtäessä.

Sisäjumppien tuntien sisältö oli jaettu kolmeen eri osioon. Alkuun tehtiin perinteisiä lämmittelyliikkeitä, sivuaskeleita ja jalan nostoja. Perinteistä ja tylsää, mutta tehokasta ja muutaman minuutin päästä oli kroppa lämmennyt. Toinen osio sisälsi lihaskuntoliikkeitä - kyykkyjä, käsivarsien treenaamista ja vatsalihaksia. Kaikissa liikkeissä pystyi pitämään vauvan mukana treeneissä. Kyykytkin tuntuvat rankemmilta kun sylissä on reilu viiden kiloinen lapsi. Vatsalihastreenit olivat lähinnä syvien vatsojen jumppaa, vaikka mukana oli hiukan myös lantionpohjan lihasten jumppaa. Kolmas osio oli enemmän lapsen kanssa peuhaamista, muskarityyppistä yhdessäoloa laulujen ja vauvan "vatkaamisen" myötä. 

Parasta kurssilla on uudenlainen yhteisöllisyys. Tärkeänä osana kurssia on oma Facebook-ryhmä, jossa kurssilaiset voivat tutustua toisiinsa ja ohjaaja voi antaa lisävinkkejä vaunujen kanssa liikkumiseen. Monesti liikuntaryhmissä kaikki tulevat ja menevät omien aikataulujen mukaan, eikä muihin kurssilaisiin välttämättä saa yhteyttä. Vauvan kanssa tämä on entistäkin hankalampaa, kun lisänä kaikilla on kainalossa oman huomionsa vaativa nyytti jota on kiire mennä syöttämään tai vaihtamaan vaippaa. 

Tähän mennessä kurssi on ollut hyvä ja tehokas lisä liikkumiseeni. Treenikerrat ovat olleet synnyttäneelle naiselle riittävän tehokkaita ja tälle kurssille uskaltavat osallistua myös huonokuntoisemmatkin äidit.  Tietysti olisi mahtavaa päästä välillä kunnon hikitehorääkkijumppaan, mutta sellaista treeniä täytyy hakea muualta. Voisin osallistua kurssille uudestaan myös syksyllä, jos tämä järjestettäisiin lähempänä keskustaa. Nyt matka Viikkiin ja takaisin vei meiltä aika paljon aikaa. Suosittelen tätä kurssia kuitenkin kaikille äideille, jotka haluavat mahdollisuuden päästä takaisin treenailun makuun ja jotka haluavat osallistua yhdessä vauvan kanssa.



Yhteistyössä Kirppanoiden kanssa.

Synnyttäneen naisen korsettijumppa

Naisen keskivartalo joutuu koville raskauden aikana kun syvät vatsalihakset löystyvät, suorat vatsalihakset erkaantuvat toisistaan mahan kasvaessa ja mahanahka venyy. Viimeistään synnytyksen aikana lantionpohjan lihakset joutuvat aikamoiseen koitokseen vauvan puskiessa itsensä synnytyskanavaa pitkin ulos. Itse huomasin nopeasti synnytyksen jälkeen miten huteralta olo tuntui; keskivartalo tuntui olevan kuin taikinaa ja lantionpohjan lihakset tuntui kuin... no, mitkä lihakset?

Syvät vatsalihakset sijaitsevat nimensä mukaisesti muiden vatsalihasten alla ja toimivat kropan korsettina. Jos vatsa pömpöttää vielä pitkään synnytyksen jälkeen, voi syynä olla syvien vatsalihasten huono kunto. Syviä vatsalihaksia vahvistamalla siis litistyy vatsakin. Syvät vatsalihakset aktivoidaan vetämällä vatsaa hiukan kohti selkärankaa, samalla lantionpohjalihaskin aktivoituu. Englanniksi syviä vatsalihaksia kutsutaan nimellä Transverse Abdominal Muscle (TVA), ja tällä nimellä löytää paljon hyviä treenivinkkejä.

Kuva

Kirjoittelinkin alkuun erinäisistä yrityksistä saada lihakset takaisin kuosiin, omalla jumpalla ja kurssilla. Syytän äitiyteen kuuluvaa lamauttavaa väsymystä, sillä en ole kovin ahkerasti jaksanut jumpata lihaksia itsekseni. Onneksi lähdin huhtikuussa alkaneelle BabyPilates-kurssille, sillä Kirppanoiden siellä on tehty juuri niitä lihasliikkeitä mitä en kotona ole jaksanut tehdä. Kuvittelin kurssin alkaessa, että vatsalihasten erkaantuminen ei ole enää ongelmana, mutta väärässä olin. Kurssin vetäjä testasi ensimmäisellä kerralla kaikkien vatsalihakset ja yllätyksekseni itselläni oli navan yläpuolella vielä pienehkö rako. No, erityisesti tässä tilanteessa kurssi tuli tarpeeseen. 

Jos vatsalihaksien välillä on synnytyksen jälkeen vielä rakoa, pitäisi suorien vatsalihasten treenaaminen jättää väliin. Sen sijaan tärkeää on harjoittaa nimenomaan syviä vatsalihaksia ja lantionpohjan lihaksia. Nämä liikkeet saattavat auttaa kuroa erkaantuneita vatsalihaksia yhteen. Olen itse yrittänyt etsiä paljon tietoa syvistä vatsalihaksista ja niiden treenaamisesta synnytyksen jälkeen, mutta yllätyin kuinka vähän suomeksi tästä löytyy tietoa. Lantionpohjan lihasten treenistä puhutaan (vaikkakin aika vähän), mutta syvien vatsalihasten treenistä ei oikeastaan mainita missään. Mielestäni näiden treenaaminen pitäisi aloittaa heti kun synnytyksestä on toipunut. 

Millä tavalla niitä vatsalihaksia voi sitten jumpata?  Ihan ensimmäisenä kannattaa oppia tunnistamaan milloin syvät lihakset ovat aktivoituneina, jotta et jännitä vääriä lihaksia ja tee enemmän haittaa itsellesi. Toisekseen, kannattaa muistaa tehdä liikkeet mahdollisimman huolellisesti ja hitaasti, jolloin syvät lihakset ovat oikeasti työssä. Kolmanneksi, lankku ei ole hyvä lihasliike syvien lihasten treenaamiseen, varsinkaan jos lantionpohjan lihakset eivät ole kunnossa.

Kuva

Hyviä liikkeitä ovat lattialla selällään tehtävät liikkeet, kuten jalan nosto lattiasta ilmaan, jalan ojennus lattiaa pitkin eteenpäin, ja lantion nosto. Kyljellään voi puolestaan nostaa päällimmäistä jalkaa hiukan koukistettuna ylös. Syviä vatsalihaksia voi treenata myös jumppapallon päällä istuen ja vuorotellen jalkoja nostellen. Nelinkontin voi myös jumpat; nosta vuorokäsiä lattialta suoraksi eteenpäin ilmaan, tai jalkoja suoraksi taakse. Liikkeiden ei tarvitse olla kovin suuria, kunhan ne tekee huolellisesti ja pitäen keskivartaloa täysin paikallaan.

Oheisesta videosta löytyy paljon perustason syvien vatsalihasten lihasliikkeitä, joita kannattaa alkaa harjoittamaan kotona joka päivä. 

Alla olevasta videosta löytyy puolestaan hyviä lantionpohjan lihasten treenivinkkejä. 

En ole personal trainer enkä minkään sortin urheiluvalmentaja, kirjoittamani perustuu lukemaani materiaaliin sekä Kirppanoiden kurssilla tehtyihin liikkeisiin. Halusin kuitenkin jakaa täälläkin löytämäni hyvät treenivinkit ja kokemukseni. Omat syvät vatsalihakset ovat vahvistuneet oheisten treenien mukaisesti ja aion jatkaa treenaamista muun liikunnan ohessa kunnes tunnen olevani täysin raskautta edeltävässä kunnossa. Raskaamman liikunnan määrä kasvaa sitä mukaa kun keskivartalo palautuu normaalitilaan.

Imetysajan ruokavalio

Kesäksi kuntoon -projektini vaatii kuntoilun lisäksi myös ruokavalion tuunausta. Raskausaikana herkut tulivat järjettömän makeanhimon takia tutuksi ja jokailtaiseksi tavaksi. Onneksi raskausajan makeanhimo on mennyt ohi ja nyt imetysaikana ei ole tehnyt mieli herkkuja juuri lainkaan. Imetysaikana ruokavalion pitää olla monipuolinen ja riittävä maidontulon turvaamiseksi. Samoin riittävän veden juominen on todella tärkeää. Itselläni on jatkuva jano ja yritänkin juoda vettä koko ajan. Pöydällä on päivisin iso kannullinen vettä muistuttamassa juomisesta ja öisin yöpöydällä on vesipullo. Imetyskertoja tulee päivässä 6-8 päivällä ja 2-3 yöllä, joten tarvitsen riittävästi ruokaa ja nestettä. Nyt kun imetys on lähtenyt toimimaan tarkoitus olisi imettää Abua noin 6-7 kuukautiseksi.  

Imetysajan ruokavalio on raskausaikaan verrattuna muuttunut siten, että syön entistä enemmän hiilareita ja vähemmän makeita. Syön aamiaisen, kunnon lounaan, pienen välipalan sekä päivällisen. Miehen mukana rytmi on muuttunut myöhäisemmäksi kuin mitä itse haluaisin, ja syödäänkin päivällistä vasta kahdeksan aikaan illalla. Imetys lisää energiantarvetta vain noin 500 kalorin verran, mutta itse olen yöimetysten aikaan hurjan nälkäinen ja aamulla koittaa lähes nälkäkuolema. Nyt jääkaapissa onkin pieniä rahkavälipaloja, jos yöllä on pakko syödä jotain.

Yritän panostaa ruuan laatuun ja syödä paljon tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ihan Abunkin hyvinvoinnin kannalta, mutta ajanpuute pakottaa välillä menemään siitä missä aita on matalin. Raskausaikana aamiaisena oli yleensä smoothie ja kananmuna jossain muodossa. Nykyään syön joko puuroa tai mysliä marjoilla ja rahkalla sekä pienen palan ruisleipää. Jos Abu nukkuu aamulla tarpeeksi pitkään, saatan ehtiä panostamaan terveellisempään aamiaiseen kuten tänään aamulla. 

Aamiaiseksi tein tänään siis vihersmootien ja amarattipuuroa mansikoilla ja manteleilla. Vihersmoothieen laitoin banaanin, kiwin, kourallisen pinaattia, kookoshiutaleita, chia-siemeniä sekä mantelimaitoa. Amarantti oli itselleni täysin tuntematon, kunnes löysin netistä ohjeen amaranttipuuroon. Amarantti on Meksikossa ja Perussa käytetty perinteinen vilja (tai itse asiassa "valevilja"), jota käyttivät jo Asteekki-intiaanit. Amarantti-kasvin siemenet sisältävät hurjasti proteiinia ja terveellisiä ravintoaineita kuten kalsiumia, magnesiumia ja C vitamiinia. Löysin Punnitse & Säästä kaupasta amaranttia, joten ostin sitä kokeilumielessä pienen määrän. Liotin siemeniä yön yli pienessä määrässä vettä, keitin siemeniä suolatussa vedessä noin puoli tuntia, lisäsin pienen määrän mantelimaitoa ja voilà - puuro on valmis. Maustoin puuron pakastemansikoilla, ruohituilla manteleilla ja hunajalla. Puuron maku oli aika erilainen, mutta mieto ja maustui ihan kivalta lisukkeiden kanssa.

Abulla on ollut tällä viikolla mahavaivoja, joiden syyksi epäilen suklaan syöntiä. Löysin kaapista joulusuklaan jämiä, jotka katosivat parempiin suihin (eli omaani!) heti alkuviikosta. Abu tuntuu kärsivän omasta suklaanhimostani, joten täytyy lopettaa vähäinenkin suklaaherkuttelu!

Kuntoilua raskauden jälkeen

Synnytyksestä on kohta 6 viikkoa, ja huomenna lääkärin lopputarkastuksessa koittaa lopullinen totuuden hetki - miten hyvin olen palautunut synnytyksestä. Nyt voikin alkaa vähitellen miettiä urheilemista ja kropan kursimista kasaan.

Kotivaa'an mukaan varressa roikkuu vielä muutama ylimääräinen kilo, jonka toivon saavani pois kesään mennessä. (Bikinikuntoon!) Mitään hullua treenirytmiä en aio suunnitella, vaan palata vähitellen takaisin urheilun pariin ja lisäillä tahtia sekä intensiteettiä oman jaksamisen mukaan. Ennen raskautta, eli heti meidän häiden jälkeen, olin elämäni kunnossa. Kuten kaikki morsiammet, halusin näyttää parhaimmaltani häissämme ja noudatin aika tiukkaa vähähiilihydraattista ruokavaliota ja urheilin keskimäärin 5-7 tuntia viikossa.  Pyöräilin töihin, lenkkeilin, kävin salilla, ratsastin... Alkuraskaudessa jatkoin samaa urheilumäärää kuin siihenkin asti, vaikka ehkä hiukan kevennettynä. Jätin ratsastuksen kuvioista turvallisuuden takia ja kevensin tahtia muissa lajeissa. 

Nyt kevään liikuntasuunnitelmissa on käydä 2-3 kertaa viikossa reippaalla vaunukävelyllä/juoksulla. Sykkeen saa aika hyvin ylös reippaalla kävelytahdilla kun edessä työntää usean kilon painoista vaunulastia. Lisään joukkoon lyhyitä juoksupätkiä, joiden nopeutta ja pituutta lisään vähitellen. Vaikka meidän Briot eivät olekaan juoksuvaunut, niillä pystyy hyvin juoksemaan lyhyitä pätkiä tasaisella alustalla. Mitään kunnon juoksulenkkiä en tosin lähtisi niillä tekemään. Aloitin lenkkeilyn jo viime perjantaina 45min reippaalla kävelyllä Abun vedellessä hirsiä vaunuissa. Paikoitellen hölkkäilin lyhyesti vaunuja työnnellen ja ihan hyvältähän sellainen kevyt juokseminen tuntui... edellisen kerran hölkkäilin joskus syyskuussa, joten aika rapakunnosta on noustava! Samalla huomasin kuinka keskivartalon lihaksisto on ihan rappiolla ja lantionpohjan lihakset tarvitsevat lisää jumppaa. Piti kunnolla keskittyä pitämään keskivartalo ja muut paikat tiukkoina juoksupätkien aikana.

Vatsalihastreeni saa odottaa vielä jonkin aikaa. Testasin viime viikolla kuinka erillään vatsalihakseni vielä ovat ja tunsin noin sormen levyisen raon lihasten välillä. Odotan vielä hiukan ennen kuin alan treenaamaan mahaa kuntoon. Ennenaikaisesti vatsalihasten jumppaaminenhan voi päinvastoin pahentaa erkaantumista ja jättää lihakset pysyvästi erilleen. Lihasten erkaantuminen kannattaa testata ennen kuin harkitsee treenin alkua, jottei joudu ojasta allikkoon. Samalla kannattaa treenata kunnolla lantionpohjan lihaksia, jotka tukevat koko keskivartaloa.

Kuva

Ilmoittauduin viime viikolla huhtikuussa alkavalle BabyPilates-kurssille. Kurssilla treenataan erityisesti lantionpohjan lihaksia. Samalla se on tälle äidille hyvä keino tavata muita äitejä harrastuksen parissa. Abu on vielä mielestäni liian pieni ryhmäjumppiin, mutta kuukauden päästä ollaan taas vanhempia ja viisaampia.

Kevään treeniohjelma tulee siis sisältämään vaunulenkkejä 2-3 kertaa viikossa, babypilates-kurssi, vatsalihastreeniä, sekä kuntosalia. Kesällä alkaa taas mun hullu harrastus - suunnistus. Siellä vasta tarvitsee juoksu- ja lihaskuntoa, jotta jaksaa nostaa jalkaa ja kiivetä kallioille. Samoin viime kesältä peruutettu estekurssi on siirtynyt tälle kesälle. Ratsastuskin on loistavaa keskivartalon treeniä; keskivartalon lihaksia tarvitsee jos ei halua tippua selästä. 

Aktiivinen kevät tiedossa! Miten te muut äidit olette alkaneet kuntoilemaan synnytyksen jälkeen?

Kegelbic

Raskauden aikana ja sen jälkeen pitäisi jumpata lantionpohjan lihaksia, jotta vältytään monelta ikävältä naisten vaivalta. Lihasten jumppaamisen mainostetaan olevan helppoa ja vaivatonta - niitä voi jumpata missä vain, milloin vain eikä kukaan huomaa. No periaatteessa näin, mutta näiden lihasten treenaaminen on jäätävän tylsää.

Olen aina ollut liian laiska jumppaamaan näitä rakkauslihaksia, mutta raskauden aikana lihakset oli vielä jotenkin kondiksessa. Synnytyssairaalassa huomasin kuinka käytännössä yhden aamun aikana lihakset olivat surkastuneet olemattomiin. Abu oli tehnyt tuhonsa matkalla ulkomaailmaan... Todennäköisesti lihakset siis vain venyivät synnytyksen extreme-olosuhteissa, mutta en voi kuvitella millaisessa kondiksessa paikat olisivat olleet isomman lapsen jäljiltä.

Kotioloissa treenaaminen on ollut säälittävän vähäistä, vaikka kyse on vain omasta hyvinvoinnista. Unettomien öiden ja jatkuvan imetystaistelun jälkeen mielessä ei ole ollut muita ajatuksia kuin uni, ruoka, ja vauvan paino. Kehitin kuitenkin hauskemman tavan jumpata lihaksia - Kegelbic! 

Hyödynnän imetykseen käytettävän ajan ja teen jumpasta vähän mielenkiintoisempaa. Imetän yleensä ainakin kerran päivässä makuuasennossa ja aikaa tähän menee reilu puoli tuntia. Makuuasento on hyvä aloitusasento lihasten jumppaamiseen synnytyksen jälkeen. Kiinnitän vauvan tissiin, laitan puhelimen Spotifysta musiikin soimaan ja aloitan jumpan. Supistelen lihaksia musiikin rytmissä - välillä nopealla tahdilla, välillä hitaammin, välillä pidempään. Jumppailen parin biisin ajan, joten lihaksia tulee treenattua 8-10 minuuttia kerrallaan. Eri biiseissä on eri tahti, joten lihaksia tulee jumpattua monipuolisesti yhden imetyssession ajan. Jumppaan käytettävää aikaa voi vähitellen pidentää ja siirtyä tekemään jumppaa myös muissa imetysasennoissa. Vaikutukset näkyvät ilmeisesti valitettavan hitaasti vasta muutaman viikon ajan eikä jumppaa voi (tai kannata) koskaan lopettaa. Tuloksena on kuitenkin vahvemmat rakkauslihakset ja Tenattomat housut myös vanhemmalla iällä.  

Kunhan Abu hiukan kasvaa, mennään jonnekin äiti-lapsi jumppaan, jossa treenataan näitä paikkoja lisää. Minusta olisi myös loistava idea lisätä tällainen 30min pikajumppa myös liikuntakeskusten jumppaohjelmistoon, vaikka tunnilla ei hiki virtaisikaan..

Kuva

Kroppa 3 viikkoa synnytyksen jälkeen

Abun syntymästä on nyt kolme viikkoa ja tämä aika on tuntunut tosi pitkältä. Vuorokauden tunnit ovat tehokkaassa käytössä, koska öisin nukutaan noin 2 tunnin pätkissä ja päivät menee käytännön kotipuuhissa kuten pyykinpesussa, ruuanlaitossa, ja yleisessä järjestelyssä. Intialainen malli, jossa samassa taloudessa asuvat isovanhemmat hoitavat vauvaa ei tunnukaan niin typerältä.. olisi ihanaa jos paikalla olisi kaiket päivät ylimääräinen käsipari auttamassa arjen sujumisessa.

Kaiken väsymyksen takia jaksan korkeintaan käydä reilun puolen tunnin vaunukävelyllä - eilen neuvolaan, tänään kirjastoon. Ajatukset eivät voisi olla kauempana treenailusta ja synnytyksestä palautumisesta. Onneksi kroppani on aikalailla palautunut ilman suurempia panostuksia itseltäni. Raskauskiloja on varmaan vielä muutama jäljellä, mutten jaksa stressailla niistä. Prioriteettinä on tällä hetkellä vauva ja uni.. Toivon, että imetys sulattaa jäljelle jääneet kilot itsekseen kevään mittaan. Maha on muuten pienentynyt jo lähes entisiin mittoihin, ja pienimpiä housuja lukuunottamatta mahdun jo vanhoihin vaatteisiini. Mahan päällä on vielä pitkä hormoniviiva, joka ei vielä näytä haalistumisen merkkejä. Onneksi en saanut raskausarpia, ehkä ahkera rasvaaminen vaikutti sittenkin? Kohtu supistui ällistyttävän nopeasti jo synnärillä, eikä itsellä oikeastaan näkynyt raskausmahan tapaista kumpua synnytyksen jälkeen. Kohtuni ilmeisesti työnsi vauvan ulos ja palautui samantien vanhoihin mittoihin.. Veni, vidi, vici.

Alakerran taistelutanner muistuttaa kokemuksestaan vielä silloin tällöin, enkä malta odottaa lääkärin lopputarkastusta. Haluan jonkun ammattilaisen kertovan olenko palautunut normaaliin tahtiin. Uskalsin itse kertaalleen kurkata alakertaan, mutta todellisuus masensi... Näyttää aika erilaiselta kuin ennen vauvaa! Luotan siihen, että paikat suurinpiirtein kursiutuvat kasaan - eivät kai naiset lisää vauvoja hankkisi jos paikat jäisi lopullisesti tuulitunneliksi. 

Olen huomannut, että paikkojen palautuminen on herkkä aihe, josta ei juurikaan puhuta - ei netissä eikä muutenkaan. Neuvolassa annettiin lappu lantionpohjan jumpasta, mutta ei mainittu lainkaan synnytyksen aiheuttamista vaivoista ja palautumisesta yleisemmin. Kun puhutaan synnytyksestä palautumisesta, puhutaan yleensä pelkästään mahan pienenemisestä, jälkisupistuksista ja jälkivuodosta. En ole löytänyt netistä yhtäkään asiallista artikkelia tai keskustelua paikkojen palautumisesta ja palautumisen kestosta. Olisi helpottavaa kuulla millaisia vaivoja voi yleisesti olla ja miten kauan palautumisessa yleensä menee. Lääkärin jälkitarkastus on vasta maaliskuun alussa, mutta harkitsen ennen sitä yksityiselle menemistä..

 

ps. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä tai muuten kökköä kirjoitusta. Ajatukset ovat kohmeessa kaaosmaisen yön jäljiltä..