Turvaistuimen valinta

Kun Abu syntyi, turvakaukalon valinnassa ei ollut vaihtoehtoja. Brio Smile vaunujen kanssa sopi tasan yksi malli - Brion oma Primo-kaukalo. Nyt Abu alkaa olemaan jo kasvanut ulos turvakaukalosta, ja alkaa olemaan ajankohtaista ostaa oikea turvaistuin. Mutta millainen?

Turvaistuimen ostaminen on samanlainen kamala homma kuin lastenvaunujen ostaminen, tai jopa pahempi. Vaihtoehtoja pitäisi vertailla, jotta ei osta täysin surkeaa ja omaan elämäänsä sopimatonta mallia. Turvaistuimen ostaminen on hankalaa, sillä aina jokin kriteeri jää täyttymättä; hinta, turvallisuus, selkä menosuuntaan ja koko. Istuinten hinnatkin ovat aika huimia, joten istuimen tulisi mielellään olla mahdollisimman pitkäikäinen. Turvallisuus on tietysti tärkein kriteeri, mutta sen lisäksi meille tärkeää on siirreltävyys sekä koko.

Mitä pitää ottaa istuimen valinnassa huomioon? 

Tärkein tekijä turvallisuuden kannalta on turvaistuimen asennusmahdollisuus selkä menosuuntaan. Pienten lasten suositellaan istuvan selkä menosuuntaan niin kauan kuin mahdollista, jopa 4-5 vuoden ikään asti. Pienet lapset ovat onnettomuustilanteessa alttiimpia saamaan päävammoja, johtuen pään suhteellisen suuresta koosta ruumiiseen nähden. Niskan lihakset ja nivelsiteet eivät ole vielä vahvistuneet riittävästi tukeakseen pään liikettä onnettomuustilanteessa. Päähän kohdistuu siis huomattavasti vähemmän rasitetta kun turvaistuin on asetettu selkä menosuuntaan.

Lähde: Folksam turvaistuinraportti

Istuimen pitkä selkänoja varmistaa, että sillä on pitkä käyttöikä. Istuin käy liian pieneksi kun pää tulee selkänojan yli, tällöin istuin ei suojaa enää optimaalisesti lasta onnettomuustilanteessa. Monesti vanhemmat luulevat istuimen olevan pieni kun jalkatila käy ahtaaksi, mutta selkänojan koko on tätä tärkeämpi seikka. Lisäksi monissa (kalliimmissa) malleissa on selkänojan kallistusmahdollisuus, joka lisää hiukan jalkatilaa.

Meillä ei ole tällä hetkellä omaa autoa, mutta kesällä tulemme luultavasti lainaamaan vanhempien autoa tai vuokraamaan auton viikonloppureissuja varten. Meille tärkeä kriteeri on siis istuimen siirreltävyys, joka tarkoittaa suhteellisen kevyttä painoa ja mahdollisuutta kiinnittää istuin Isofixin ohella tarvittaessa myös turvavöillä. Pääsääntöisesti olemme istuttamassa Abua selkä menosuuntaan, mutta jos tila käy ahtaaksi jo vuoden kuluttua olen valmis siirtämään istuimen myös toisinpäin. Istuimen tulee siis olla kiinnitettävissä eri tavoilla autoon. Palkki-istuin on meille täysin poissuljettu vaihtoehto. Olen lukenut aika paljon tarinoita siitä ja sen turvallisuudesta, joten etsimme perinteistä selkä menosuuntaan kiinnitettävää istuinta.

Myös istuimen koolla on merkitystä. Jos joskus ostamme auton, en usko että kyseessä on iso perhefarmari. Turvaistuimen lisäksi takapenkille tulee siis mahtua muutakin tai muitakin henkilöitä, joten istuin ei voi olla massiivisen leveä ja jykevä. Emme tietenkään tingi turvallisuudesta; jos isompi istuin on meille muuten sopivampi ja parempi, kokokriteeristä voi joustaa. 

Hinnan yläraja meille on varmaan vähän yli 400€. Turvaistuimet ovat aivan älyttömän hintaisia, ja haaveena on hankkia joku hiukan edullisempi perusmalli. Hintaan varmasti vaikuttaa turvallisuusluokitukset, materiaalit, merkki, sekä malli. Vanhemmat mallit ovat varmasti edullisempia kuin juuri markkinoille tuodut uudet istuimet.   

Meidän vaihtoehdot
No mihin vaihtoehtoihin olemme päätyneet? Istuinten vertailu on ihan kamalaa, verkkokaupoissa on näyttää olevan samat mallit, ja mikään näistä ei vastaa meidän kriteerejä. Oma suosikkini olisi Recaron Young Sport Hero - MUTTA se on tietysti kasvot menosuuntaan asennettava. Se on siis poissa pelistä. Nettisurffailun perusteella meille voisi kotiutua kolme eri mallia: Concord Reverso, Britax Two Way Elite ja Britax Hi-Way II. Emme ole vielä käyneet missään liikkeessä katsomassa ja kokeilemassa malleja, joten lopullinen suosikki voi vielä muuttua. 


Concord Reverso 
Concordin uusi turvaistuin Reverso sai hyvän turvallisuusarvion autoliiton testissä, ja on uuden i-Size turvastandardin mukainen. Concord taitaakin olla  Plussaa on istuimen kallistuksen säätö ja istuimen leveys, vain 44cm. Miinusta Reverso saa siitä, että istuinta ei voi asentaa kasvot menosuuntaan ja kiinnitys on pelkästään isofixillä. Istuimen mukana tulee kummallinen tukijalka, jonka käytön helppous vähän mietityttää. Niin pitkään kuin meillä ei ole omaa autoa vaan joudumme lainaamaan/vuokraamaan pitäisi istuimen olla mahdollisimman kätevästi siirrettävissä. Reverson paino on vajaa 10kg, joten se taitaa olla vähän keskimääräistä painavampi istuin. Hinnaltaan Reverso on vajaa 400€ eli aika kallis, mutta kestää todennäköisesti Abun käytössä ainakin pari vuotta.

Concord Reverso

 

Britax Two Way Elite
Britaxin istuin on peruskarvalakkimalli - kevyt, edullinen ja sen saa asennettua selkä tai kasvot menosuuntaan. Paino on vain 7kg, eikä mukana ole isofix-hässäköitä, vaan istuimen saa asennettua turvavöillä selkä tai kasvot menosuuntaan. Tästä mallista en tosin ole löytänyt turvatestiä, joten en ole varma kuinka hyvä istuin lopulta on, turvallisuusmielessä. Kuvasta katsottuna istuimessa ei taida olla erityisen hyvä sivutörmäyssuojaa ainakin verrattuna muihin istuimiin, jotka muistuttavat bunkkereita suojamuurineen. Britaxin istuin on harvinaisen edullinen (joka sekin saa epäilemään turvallisuutta!), vain n. 140€.

Britax Two Way Elite

Britax MultiTech II
Tämä istuin on saanut aika ristiriitaisia arvioita Suomen ja Ruotsin testeissä. Suomen autoliitto on tosin testannut istuimen vanhemman mallin, Multi Techin, turvallisuutta, eikä tätä uudempaa versiota. Autoliiton testissä annetaan pisteet kasvot menosuuntaan asennuksen mukaan, vaikka istuin voidaan asentaa myös selkä menosuuntaan. Testissä kritisoidaan istuimen kiinnitettävyyttä ja väärin asentamisen mahdollisuutta. Ruotsin testeissä, joita luin netissä, istuin on saanut ihan kohtalaisen hyvän arvion turvallisuudesta. Meille istuin olisi kätevä, sillä se vastaa oikeastaan kaikkiin kriteereihin - istuin on käännettävissä, se kiinnitetään turvavöillä ja hinta on sopiva. Ainoa mikä tässä istuimessa mietityttää on turvallisuus... onko uudempi malli ominaisuuksiltaan yhtä huono kuin aiempi? Onko Abu tässä tuolissa turvassa?

Britax Multi Tech II

Onko teillä kokemuksia näistä turvaistuimista? Mitkä istuimet ovat olleet teillä käytössä ja millaisia kokemuksia teillä on?
 

ps. Hyvä raportti turvaistuimista, joka myös sisältää testit turvaistuimista. 

Brio Smile käyttökokemukset, osa 2 - ratasosa

Tämä kirjoitus on istunut luonnoksissa pitkään, ihan liian pitkään! Minun on pitänyt kirjoittaa tänne jatkokokemukset Brio Smile -vaunuista, ja nimenomaan ratasosasta. Kirjoitin jo keväällä kokemuksista Brion vaunukopan kanssa. Meillä on ollut ratasosa käytössä nyt jo alkusyksystä lähtien, ja kokemus on ollut voittopuolisesti positiivinen.

Abu alkoi vihaamaan vaunukopassa makoilua jo kolmen-neljän kuukauden iässä, ja se johtui varmaan siitä ettei poika nähnyt kopasta minnekään muualle kuin yläilmoihin. Jossain vaiheessa ulkoiltiin lähes pelkästään Manducalla, koska vaunuissa Abu sai suunnattomat raivarit ja karjui kuin pieni eläin. Kesäaikana ulkoiltiin lähinnä pelkästään maailman parhaimmilla matkarattailla, mutta syksyllä oli siirryttävä vähän suojaavampiin Brioihin. Siirto laadukkaista ja näppäristä Mamas & Papas rattaista isompiin Brioihin oli pienimuotoinen shokki. 

Selkänojan säätömahdollisuus

Vaikka siirtyminen ketteristä matkiksista olikin lievä shokki, lopulta ainoa ominaisuus, jota todella jäin kaipaamaan matkarattaista on portaaton selkänojan säätö. Matkarattaissa selkänojan kaltevuutta sai säädyttyä ihan mihin asentoon tahansa, ja Brion kolme asentoa tuntuivat alkuun tosi rajoittavilta. Nopeasti kuitenkin totesin, että Abulla on käytössä vain kaksi asentoa - makuuasento nukkumista varten ja puolipystyasento kun poika on hereillä. Pystyasentoa käytämme todella harvoin, lähinnä vain silloin kun Abua syötetään rattaissa istuen.

Kuomun peittävyys

Brio Smilen istuimessa on hyvin peittävä kuomu, jota voi pidentää entisestään avaamalla vetoketjun ja vetämällä pienen aurinkosuojan esiin. Talvella, paksun vaunupussin kanssa, kuomun ja jalkapussin väliin jää vain pieni suojaamaton alue, joten Abu voi nukkua päikkärit hyvinkin suojassa valolta ja hälinältä. Kuomun takaosassa on pieni vetoketjulla avattava suojaluukku, josta voi kurkkia vauvan vointia. Plussaa tästä ominaisuudesta! 

Työnnettävyys

Parasta rattaissa on mielestäni työnnettävyys - Briot rullaavat kevyesti kaikilla alustoilla ja painavassakaan lastissa (Abu, pari kauppakassia, vaippakassi ja käsilaukku roikkumassa aisassa) ei työntäminen tunnu ylivoimaiselta. Kiitos etupyörien, Brioilla mahtuu liikkumaan ahtaissakin paikoissa ja kääntyminen on näppärää. Rattaita pystyy työntämään hyvin yhdelläkin kädellä ja niillä voi mennä kevyille juoksulenkeillekin. 

 

Materiaalien laatu

Brio Smile rattaat ovat rattaiden keskikastia - eivät halvimmat mutteivat myöskään markkinoiden kalleimmat. Jostain on siis täytynyt karsia, ja Briossa se on materiaalien laatu. Verrattuna matkiksiin, rattaiden valjaat tuntuvat olevan halvinta muovisekoitetta, sellaisia muovia näkee myös halvoissa urheilukasseissa. Myös kuomun kangas tuntuu olevan tosi muovista, jälleen verrattuna meidän matkiksiin. Toki materiaalien laatu on kriteerien listassa viimeisenä, kaiken muun edelle menee käytettävyys ja turvallisuus, ja ne ovat Briossa huippuluokkaa.

Takapainoisuus

Takapainoisuus oli ongelma myös vauvakopan kanssa, ja sama jatkuu myös ratasosan kohdalla. Rattaiden tasapaino tuntuu olevan enemmän rattaiden takaosassa kuin tasaisesti keskellä, joten joskus etupyörät tuntuvat olevan lähes ilmassa painavan kauppalastin kanssa. Kun tavarakorissa on painavat ostokset ja aisassa roikkuu käsilaukku, kynnysten tai vastaavien ylittäminen tuntuu epävakaalta rattaiden painon kaatuessa taaksepäin. Sosiaalinen ja utelias Abu on ollut alusta lähtien rattaissa naama menosuuntaan, joten en osaa sanoa olisiko tuntuma erilainen ja painopiste eri kohdassa jos lapsi istuisi selkä menosuuntaan.

Kaiken kaikkiaan, en ole lainkaan katunut Briojen hankintaa. Ne ovat huippuhyvät vaunut kohtuullisella hinnalla. Toki parempiakin vaunuja on varmasti markkinoilla, mutta meille Briot ovat olleet todella hyvä ostos. Meille tärkeimmät ominaisuudet olivat kapea runko, työnnettävyys ja pitkäikäisyys. Kaksi ensimmäistä ovat toteutuneet, enkä epäile etteikö Abu viihtyisi rattaissa vielä pitkään.

Mamas&Papas Armadillo matkarattaiden kokemuksia

Me ostimme parhaat matkarattaat, ainakin parhaat meille. Kirjoittelin aiemmin keväällä matkarattaiden hankinnasta (kun näköjään kaikki hankinnat tuntuu vaativan kuukausien vertailun ja harkinnan) vielä alle puolivuotiaalle vauvalle. Valinta oli vähän hankala, sillä yleensä matkarattaat, erityisesti ne perinteiset sateenvarjorattaat, eivät ole parhaimmat pienille vauvoille selkänojan rajallisten säätömahdollisuuksien takia. Joka tapauksessa päädyttiin lopulta Mamas & Papas Armadillo -matkarattaisiin ja ne ovat osoittautuneet joka pennin arvoisiksi! Niillä rullaillaan kotikaupunginkin katuja vaikka Briotkin olisivat valmiudessa. Brioista muuten lisää myöhemmin, niihin en olekaan enää niin tyytyväinen...

Meillä oli muutama vaatimus rattaille. Selkänoja piti saada mahdollisimman makuuasentoon, rattaat tuli saada kasattua mahdollisimman pieneen tilaan sekä niiden piti olla ohjattavissa yhdellä kädellä. Vertailin Britax B-Agile Plus, BabyZen YoYo, Mountain Buggy Nano, ja Mamas & Papas Armadillo Flip rattaita ennen päätöksentekoa. Lopulta päädyttiin vähän erilaiseen Armadillo-malliin kuin ajattelimme, mutta emme ole katuneet valintaa lainkaan!

Ostimme Mamas&Papas rattaat eräästä Espoon lastentarvikeliikkeestä. Varsinaisesti eksyttiin sinne katsomaan miltä Armadillo City rattaat näyttävät in real life. Rattaat olivat kuitenkin niin suositut, että jopa mallikappale oli myyty. Myyjä kuitenkin esitteli kaikki muut listallani olleet rattaat, ja lopulta suositteli meille Armadillo-mallia. Mietimme pitkään Armadillo Flip- ja Armadillo-mallin välillä, mutta lopulta päätimme ettei istuimen käännettävyys ole meille yli 150 euron arvoinen - Flip-malli oli tämän verran Armadilloa kalliimpi. City-malli puolestaan vaikutti liian pieneltä, malli oli Armadilloa kapeampi ja jalkatukea ei saanut nostettua vaakasuoraan. Tärkeä tekijä päätöksessämme oli myös rattaiden pitkäikäisyys - emme halua joutua ostamaan uusia rattaita vuoden kuluttua.

Parin kuukauden käytön jälkeen Armadillot ovat osoittautuneet todella näppäriksi ja laadukkaiksi. 

Plussat: 

+ Hyvännäköiset! 

Miksi ostaa rumaa, kun voi saada kaunista... Ostimme ihanat sitruunankeltaiset rattaat, jotka tosiaan erottuvat muista (mustista) rattaista.

+ Selkänojan portaaton säätö. 

Tämä on todella kätevä ominaisuus, Abu on yleensä puoli-istuvassa asennossa ja kun poika nukahtaa vaunuihin, vedän selkänojan varovasti alas makuuasentoon. 

+ Kuomu. 

Kuomun saa vedettyä tosi matalalle suojaten lasta auringolta ja tuulelta. Tämä oli meille tärkeä tekijä - ostimme matkarattaat pääsääntöisesti Espanjan kesämatkaa varten. Vaunujen piti antaa mahdollisimman hyvä suoja auringonsäteiltä, ja Armadillon kuomu on parempi kuin muut vertailulistan vaunut. Alkuun olin vähän jännittynyt miten Abu viihtyy kasvot menosuuntaan, mutta onneksi kuomussa on pieni muovinen kurkistusluukku. Siitä kurkin mitä poika puuhaa ja nukkuuko hän. 

+ Kasattavuus. 

Työntöaisassa on rulla, jota kääntämällä rattaat saa nopeasti kasaan.  Rattaat kasautuvat eteenpäin kaksinkerroin ja pohjassa on pieni kahva, joista rattaat saa napattua mukaan. Kasattuna rattaat eivät ole markkinoiden pienimmät eikä näitä saa mitenkään pakattua lentokoneen matkatavaratilaan, mutta sellaista emme edes kaipaisikaan.

+ Tukevuus. 

Armadilloilla kelpaa mennä hyvin myös hiekkatiellä ja epätasaisemmassa maastossa. Toki kyseessä ovat matkikset, joten ihan pusikkoon näillä ei kuitenkaan kannata lähteä. 

+ Tavarakori.

Tavarakori on aika tilava, ja vaunujen tukevuuden takia sinne voi laittaa tavaraa ilman rattaiden romahdusvaaraa. Painava ostoskassi ei sinne mahdu, enkä laittaisikaan, mutta hoitolaukku ja toinen kassi mahtuvat tilaan hyvin.

+ Laadukkaat materiaalit.
Verrattuna Brion ratasosaan, Armadillossa on tosi laadukkaat valjaat, kuomu ja istuinosa. Suosittelen kuitenkin ostamaan jonkinlaisen istuinpehmusteen - valjaat saattavat pidemmän päälle painaa pientä selästä.

 

Miinukset: 

- Tavarakori. 
Tavarakori on aika matala, joten isompien kassien asettaminen alle ja niiden ottaminen pois on vähän hankalaa. Kuitenkaan en tiedä kuinka isot tilat muissa matkarattaissa on, joten

- Paino. 
Armadillot eivät ole markkinoiden kevyimmät rattaat, joten kyllä niitä pitää kunnolla kantaa. Toisaalta painonsa takia ne ovatkin varmaan tukevammat kuin monet muut ultrakevyet rattaat. Onneksi rattaiden pohjassa on kahva, joten kasattuna niistä saa järkevän otteen. Rattaat muuten mahtuvat juuri Britaxin B-Agilen kuljetuspussiin, joten sillä rattaita on entistä helpompi kantaa mukana.

Kauheasti huonoa sanottavaa en edes keksi näistä rattaista. Matkarattaiksi nämä ovat ihan ykköset, mutta eivät ole yhtään huonommat myöskään arkikäytössä kaupungissa. Tietysti ne ovat raskaammat työntää kuin normaalit kaupunkirattaat, mutta muuten olen täysin ihastunut Abun uuteen kesäiseen menopeliin!  

Vanhemmuudesta

Näiden kuuden kuukauden aikana olemme tajunneet millaista vanhemmuus todella on. Se on hurjasti hyvää ja kovasti kamalaa, sekä kaikkea mahdollista siitä väliltä. Lapsen kasvun seuraaminen on antoisaa, ja on ihana huomata miten Abu tunnistaa äitinsä ja etsii minua katseellaan.  Motoriset taidot kehittyvät ja lapsen kokema maailma kasvaa leikkimaton välittömästä läheisyydestä kauemmaksi. Äidin tuntema rakkaus ja hellyys lastaan kohtaan on rajatonta ja hämmentävää. Samoin oma turhautuminen lapsen jatkuviin vaatimuksiin yllättää voimakkuudeltaan kerta toisensa jälkeen. Vanhemmuus on tunteiden vuoristorataa, ylös ja alas, ja välillä pää alaspäin.

Näiden mainittujen lisäksi vanhemmuus on... 

... vuoroja. 

Vauvan vahtiminen, leikkiminen, hoitaminen ja ruokinta on vuorojen ottamista miehen kanssa. On aina toisen vuoro ruokkia/vaihtaa vaippaa/nukuttaa/sylitellä/lähteä ulos/ [täydennä omalla aktiviteetilla]. Kun mies tulee töistä kotiin, ojennan kiemurtelevan lapsen hänelle ja puuhaan muita juttuja. Kun vaipoissa on monsterikakka, pitää laskea kuka vaihtoi vaipat viimeksi ja kenen vuoro on nyt kääriä hihat. Kun pitää laittaa väsyhermoileva lapsi nukkumaan, käydään siitäkin pikaneuvottelut. Ystäväni totesikin kesämatkalla, että vanhemmuus taitaa lähinnä olla vuorojen ottamista puolison kanssa. Aivan oikein!

... kallista.

Vauvatarvikkeet ovat samanlaisia kuin häätarvikkeet, se etuliite "vauva" lisää kamojen hintaa noin 40%:lla. Lisäksi vanhempien epävarmuutta ja halua hankkia jälkikasvulleen parasta käytetään surutta hyödyksi lastentavaramarkkinoilla. Omasta mielestäni esimerkiksi vauvojen turvakypärä on täysin turha vekoitin. Vauvat kääntyilevät ja kaatuilevat, ja siinä voi välillä kolahtaa pää lattiaan. Vauva oppii ja vanhemmat oppivat myös olemaan valppaina.

Nyt suurin osa meidän tavaroista ja vaatteista on peräisin kirpputorilta, mutta tiedän että jossain vaiheessa koittaa se päivä kun poika haluaa uusinta muotia olevat sikakalliit kengät/farkut/Xboxin/koulurepun... vain koska muillakin on.

...epäterveellistä.

Suurin osa synnyttäneistä naisista kokeaa raskauskilojen karistamisen vaikeuden (myös minä, edelleen +4kg lähtöpainoon). Sen lisäksi tutkimusten mukaan miesten on todettu lihovan lasten syntymän jälkeen. Vanhemmuus on väsyttävää ja väsymystä ruokitaan huonoilla elämäntavoilla - epäterveellisellä ruualla ja liian vähäisellä liikunnalla. Naisen kehossa jatkuva unettomuus vaikuttaa aineenvaihduntaan ja elämäntapaan. Terveellistä ruokaa ei jakseta laittaa ja ruokailuhetket tapahtuvat muiden askareiden välissä. Liikuntaa pitäisi harrastaa, mutta silmiä kirvelevä väsymys muuttaa urheilullisemmankin äidin sohvan kuluttajaksi. Kehon sokeriaineenvaihdunta huononee ja rasvan palaminen urheilun aikana heikkenee. (Hyvä bloggaus aiheesta täällä) En edes uskalla ajatella mitä unettomuus tekee ulkonäölle.. Näin mutu-tuntumalla voisin sanoa, että rypyt ilmestyvät nopeammin ja olemassa olevat syvenevät. Kasvot näyttävät tosi huonojen öiden jälkeen harmailta. Iho veltostuu.

Jostain mysteerisistä syistä niitä lapsia kuitenkin hankitaan. Itsekin välillä valvoessani yön pimeinä tunteina mietin miksi ihmeessä ryhdyttiin tähän puuhaan. Aamulla kuitenkin Abun iso hampaaton hymy herättää tehokkaammin kuin kolme kuppia espressoa. Kaikesta selvitään, jos ei muuten niin 5 kg lihavampina ja ennenaikaisesti vanhentuneina!   

Manducan käyttökokemuksia

Tämä postaus on ollut tulossa jo pitkään, mutta remontti- ja muut kiireet ovat lykänneet perusteellista kirjoittamista aina vain tuonnemmaksi. Manducan kantoreppu on ollut meillä käytössä jo useamman viikon sillä lapsestamme kehittyi vaunuvihaaja ja tarvitsin tavan päästä joskus ulos neljän seinän sisältä. Vaunuviha oli tietysi vaihe (ah, kuinka vihaankaan tuota sanaa..), mutta Manduca on siitä huolimatta pysynyt säännöllisessä käytössä.

Ostimme kantoreppumme helpoimmalla tavalla; suuntaamalla Jätkäsaaren Verkkokauppaan, jonka lastentarvikevalikoima alkaa olemaan jo kunnioitettavan laaja. Hinnat ovat hyvin kilpailukykyiset ja sijainti on meille kaupunkilaisille kätevä. Lisäksi siinä epätoivon suossa tarvitsimme kantorepun HETI eikä postin tuomana viiden arkipäivän päästä. Valitsimme väriksi perusharmahtavan Sand-sävyn, koska musta olisi ollut liian kuuma kesäkäytössä ja varsinkin kesämatkalla. 

Ensivaikutelma Manducasta on tekninen. Kantoreppu on selkeästi pääsiäisenä testaamaamme Tulaa teknisemmän näköinen. Hihnaa, nipsua ja remmiä on joka puolella ja joka lähtöön. Hyvä tai huono, sen päättää kukin kantaja. Remmit ja hihnat antavat tietysti mahdollisuuden säätää reppu juuri itselle sopivaksi, mutta oikeiden säätöjen löytäminen onkin sitten yhtä hankalaa. Itseä ei remmit haittaa, saan repun muokattua aika helposti oman kroppaan sopivaksi. Tietysti joku kokeneempi saattaisi osata sanoa onko repun säädöt oikeasti niin ergonomiset ja optimaaliset kuin voi olla, mutta tärkeintä on että kantajalla ja lapsella on mukava olla. 

Manducaan on sisäänrakennettu vauvatuki. Se oli yksi valintakriteeri - emme halunneet ostaa erillistä vauvatukea kun emme olleet varmoja tarvitseeko Abu sellaista ja miten pitkään. Manducan vauvatuki on toisaalta hiukan hankalan oloinen; paneelin alaosassa on kangaskaistale, jonka saa neppareilla kiinni ylemmäksi paneeliin. Itselle ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa selvää mihin kohtaan vauvatuki pitäisi kiinnittää (tuessa on kahdet nepparit, jotka voi kiinnittää eri korkeudelle paneeliin) ja missä asennossa vauvan pitäisi siinä olla.

Kantorepun paneelin voi pidentää vetoketjulla, joten paneelin pitäisi olla sopivan kokoinen myös isommalle lapselle. Paneelin voi pidentää myös kun lapsi nukahtaa reppuun, mutta tätä ominaisuutta ei olla käytetty alun jälkeen. Omasta mielestä kantotuntuma huononi kun paneeli pidentyi; en saanut olkahihnoja ilmeisesti tarpeeksi säädettyä. Abu tuntui kuin ikäänkuin valuvan lyttyyn repun sisälle, joten lopetettiin pidennyksen käyttö aika lyhyeen. Sen sijaan käytämme jatkuvasti reppussa kiinteänä olevaa huppua/päätukea. Laitan aina uloslähtiessä hupun toisen hakasen kiinni toiselta puolelta. Näin Abu voi katsella ympäriinsä, mutta huppu silti tukee hiukan niskaa ja suojaa viimalta tai auringolta. Kun Abu nukahtaa, kiinnitän hupun toisenkin puolen hakasella. Toki pelkän hupun tuki ei ole yhtä hyvä kuin paneelin pidennystä käyttäessä, mutta meille tämä vaihtoehto on ollut toimivin. 

Kavensimme paneelin leveyttä huivilla, jotta Abu sopii siihen paremmin. Paneeli itsessään on aika leveä ja näin pienelle ja hentoiselle pojalle sen kaventaminen on tarpeen. Kaventamiseen käytin yksinkertaisesti omaa ohutta huivia, joka  kieritettiin vauvatuen lenkkien läpi ja sidottiin tiukalle repun eteen.

No miten Abu sitten viihtyy repussa? Hyvin, ja tykkää nukkua siinä. Yleensä kun lähdetään ulos repussa, hän katselee uteliaana ympärilleen ja kääntelee päätään puolelta toiselle maisemia katsellen. Reilun vartin päästä maisemat on nähty ja lämpö ja keinuminen väsyttävät niin, että Abu nukahtaa reppuun. Parhaimmillaan miehen kyydissä Abu on nukkunut jopa yli kahden tunnin päikkärit. Ongelmana on yleensä se, että kun päikkärit loppuvat Abu ei malttaisi enää olla repussa ja puskee sieltä ulos. Silloin on parempi olla joko lähellä kotia tai muuten valmis nappaamaan pojan sieltä pois. 

Olemme olleet Manducaan tosi tyytyväisiä ja kannetaan sitä varmuudeksi aina mukana vaunuissa. Koskaan ei tiedä koska Abu hermostuu vaunuissa ja hänet täytyy nostaa pois. Vaunuissa päikkäreille nukahtaminen ei onnistu, mutta Manducaan Abu nukahtaa aina kun vain malttaa olla liikenteessä tarpeeksi pitkään.

Ison vauvan sänky

Lopulta se oli tehtävä - luovuttava vastasyntyneen pesästä ja ostettava uusi sänky isommalle vauvalle. Abun käytössä ollut korisänky alkoi tuntumaan ahtaalta  ja lyhyeltä pitkälle pojalle jo muutama viikko sitten. Olimme lykänneet uuden sängyn ostamista ihan viime tippaan, puhtaasti tilasyistä. Makuuhuoneemme ei ole niin tilava, että sinne mahtuu kaksi sänkyä rinnakkain. Halusin nimenomaan laittaa vauvansängyn kiinni omaan sänkyyni, jotta yöimetykset olisivat helpompia. Abu kun ei vieläkään osaa nukahtaa ilman liikettä (vaunut, Manduca tai auto) tai tissiä suussa.

Meillä oli vauvan sängylle kaksi vaatimusta: laskettava pohja ja laskettava laita. Laskettava pohja on varmaan lähes kaikissa vauvansängyissä, mutta sängyt, joissa on kummatkin ominaisuudet, ovat harvemmassa. Löysin sopivasti Huuto.netistä hyvännäköisen vauvansängyn, jonka saimme ostettua kohtuuhinnalla. Kaupan päälle saimme reunapehmusteen ja sängyn päälle ripustettavan verhon, joka jää toistaiseksi odottamaan käyttöönottoa. Patjan vauvansänkyyn ostimme Ikeasta. Uusi, käytetty, Little Footprints vauvansänky on nyt mahdutettu parisänkymme viereen. Pohjan saa lähes samalle korkeudelle meidän sängyn kanssa, ja reuna on patjaa pari senttiä korkeammalla, joten poika ei ihan helposti rullaa sängystä alas.

Käytännössä öiden rutiinit eivät ole kovin paljon muuttuneet uuden sängyn myötä. Kun pyjama ja kapalo on laitettu päälle, imetän Abun uneen parisängyllämme. Kun poika on vaipunut tarpeeksi syvään uneen, siirrän hänet omaan sänkyynsä nukkumaan. Ensimmäisen yöheräämisen jälkeen otan Abun viereeni ruokailemaan. Useimmiten nukahdetaan siihen vierekkäin, joskus mies nostaa nukkuvan Abun takaisin omaan sänkyynsä. Loppuyön ruokailut, jotka edelleen tapahtuvat kahden tunnin välein, sujuvat vierekkäin meidän parisängyssä.  Useimmiten en edes jaksa yrittää siirtää Abua omaan sänkyynsä, minulle on helpompaa vajota takaisin uneen kesken imetyksen.

Uusi sänky näyttää kovin suurelta näin pienelle pojalle, mutta eiköhän siihen vielä kasveta sisään! 

Uusi tuoli

Ostettiin Hulluilta Päiviltä valkoinen Stokken Tripp Trapp syöttötuoli ja huhtikuun kantistarjouksista siihen sopiva Newborn-istuin. Mun on pitänyt esitellä tuoli jo aiemmin, mutta päivät ovat menneet kaikenlaisessa muussa hulinassa. Tuoli on ollut päivittäisessä käytössä jo muutaman viikon. Nyt Abukin istuu samalla tasolla meidän kanssa ruokailujen aikana ja voi katsella mitä vanhemmat tekevät. 

Olin alkuun hiukan epäileväinen Stokken Newborn istuimesta - onko Abu siihen jo liian iso ja kuinka pitkään istuimelle on lopulta käyttöä. Stockmannilta löydettiin Newborn hyvällä kantishinnalla ja päätettiin ostaa se; soseiden maistelu onnistuu paremmin kunnollisella tuolilla. Abu ei muutenkaan viihdy kovin pitkään perinteisessä BabyBjörnin sitterissä lattiatasolla, varsinkaan silloin kun me istumme ruokapöydän ääressä syömässä. Lisäksi toivomme, että sitterissä istuu myöhemmin myös Abun pikkusisko tai -veli.

Tuoli tuntuu jämäkältä täyspuiselta laatutuolilta, jonka pitäisi kestää käytössä vuosia. Tuolin kokoamisessa taisi mieheltä mennä vajaa tunti ja valkoinen Newborn-istuin napsahti kätevästi kiinni uuden tuolin selkänojaan. Tuoli on ollut tosi kätevä ja aamuisin Abu istuu siinä katselemassa aamiaisen syömistä. Ainoa kritiikki tulee tuolin mukana tulevasta päällysteestä; kangas on jotain sellaista materiaalia, että kaikki pienemmätkin karvat jäävät siihen kiinni. Kun aloitetaan soseiden maistelu, täytyy päällinen suojata harsolla tai jollain kankaalla, vaikka sen saakin pestyä. 

Abun tuoli on päässyt aitiopaikalle ruokapöydän päätyyn, sieltä pikkumies katselee leikkikaareen kiinnitettyä soivaa hauvaa - ja imeskelee sen korvia. Mies osti koiran lähinnä sänkyyn unettajaksi, mutta kiinnitettiin se Newborniin paremman lelun puutteessa. Siihen koira jäi roikkumaan, mutta musiikkilelu on hyvä viihdyttäjä ruokailuiden ajaksi. 

Kantopuuhissa

Abu nukkuu nyt kantoliinassa edessäni, joten nyt on mitä parhain aika puhua kantoliinoista! Erityisesti nyt miehen ollessa poissa kotoa, on kantoliina aika ehdoton väline.  Vauva on kantoliinassa lähellä, mutta antaa kuitenkin vapauden liikkua ja puuhailla muutakin kuin pidellä häntä sylissä. Päivisin Abulla on selkeästi vaikeuksia nukahtaa, ainut tapa saada unen päästä tuntuu olevan tissillä tai sylissä - tai vaunuissa. Vaunulenkit ovat siis varma keino nukuttaa, mutta aina ei jaksa eikä voi lähteä ulos. Tähän hätään kantoliina on mainio apuväline.

Perin siskon lapsilla käytössä olleen Boban trikoisen kantoliinan, jolla ollaan silloin tällöin kotioloissa kanniskeltu Abua. Trikoinen liina on helppo väline aloittaa kantaminen ja joustaa mukavasti kantajan päällä. Tosin liina on muistettava kiristää todella tiukaksi, jotta vauva pysyy mukavasti oikeassa asennossa. Itselläkin alun ongelmat johtuivat lähinnä liian löysästi sidotusta liinasta, jolloin tuntui että Abu luiskahtaisi ulos liinan alaosasta. Alussa kannettiin Abua jalat liinan sisällä, mutta nyt lantion avauduttua sammakkoasentoon jalat roikkuvat ulkona takamus tuettuna. 

Siskon mies antoi vauvalahjaksi jo joulun aikaan kauniin turkoosin sävyisen kustomoidun rengasliinan Intiasta. Halusin kuitenkin aloittaa kantamisen helpommalta tuntuvalla trikooliinalla, ja kokeiltiin rengasliinaa ensimmäisen kerran vasta viime viikolla. Netti on täynnä ohjevideoita miten laittaa vastasyntynyt rengasliinaan, niiden opastuksella minäkin asettelin liinan olalleni ja ujutin Abun sisälle. Pari kertaa jouduin korjaamaan asentoa, mutta lopulta sain ihan liinan siedettävään asentoon sekä itselleni että vauvalle. Silti tuntui, että Abun paino oli liian paljon toisella sivulla ja jouduin itse tasapainottamaan asentoa pitämällä painon toisella puolella. Lisäksi Abu tuntui valahtavan kummalliseen myttyyn liinan sisälllä. Voi olla, että rengasliina ei ollut kiristetty tarpeeksi kireäksi keskeltä, jolloin liina muodosti liian ison pussin. Sain lisää vinkkejä kantamiseen miehen siskolta Intiasta, joka on innokas liinailija - eikä ihme sillä Intian huonokuntoisilla teillä ei pahemmin työnnellä vaunuja.

Aiomme hankkia kunnollisen kantorepun kesää varten, jossa voidaan lähteä matkaan. Kesälle on suunniteltu perinteinen matka kaveriporukan kanssa vuokratalossa, tällä kertaa Espanjassa. Lentokentällä kulkemiseen kantoreppu on oivallinen apu, saadaan kädet vapaiksi laukkujen kantamista varten. Vaihtoehtoja kantorepulle on älyttömän monta, joten aiomme todennäköisesti hyödyntää Ipanaisen kantolainaamoa testataksemme eri vaihtoehtoja.

 

Odotan kunnon kevätsäiden alkamista, jolloin voidaan lähteä Abun kanssa liikenteeseen pelkässä kantorepussa tai -liinassa. Mikään ei estä liinailua myöskään talvella, mutta itse koen hankalaksi tunkea vauva talvivermeissä liinan sisään tai arvioida mikä määrä vaatteita on riittävästi pitämään pieni lämpimänä. 

Millaisia kantovälineitä teillä on käytössä? Kaipaan vinkkejä hyvistä repuista!

Melkein DIY: Babynest

En ole mikään käsityöihminen - ala-asteen käsityötunnin lapasetkin taisivat jäädä aikoinaan kesken - mutta ilmeisesti äitihormonit laittavat jonkinlaiset perimmäiset naisgeenit toimintaan. Otin nimittäin ompelukoneesta niskalenkin ja ompelin meidän pikkumiehelle ihanan Babynestin! Ihailin mainiota ideaa jo aikoinaan kun mietin vaihtoehtoja nukkumisjärjestelyille, mutta en viitsinyt ostaa kallista petipoteroa Ruotsista asti. Boostia ompeluprojektille sain kun joku oli eräällä FB kirpparilla myymässä itse tehtyä Babynestiä... siitä sisuunnuin, että kyllähän minäkin tuollaisen osaan tehdä! Ohjeetkin löytyi netistä, ei kai se niin vaikeaa voi olla... Kuuluisat viimeiset sanat!

Ohjeena käytin tätä nettisivua, vaikka googlaamalla DIY Babynest löytyy useampi ohje. Blogin perusteella homma näytti simppeliltä - hanki materiaalit, leikkaa kaava, leikkaa kankaat, ompele kankaat yhteen ja täytä pehmusteella. Ja voilá - Babynest on valmis. Projektin yhteydessä huomasin, että piheys ("no en todella maksa lähes 100e tästä, vaan teen itse!") ja kärsimättömyys käsitöissä ("argh, miksei kone ompele suoraan!") ei ole paras yhdistelmä...

Löysin Eurokankaan alelaarista tammikuun alussa kivat vihreät ja beigen tähtikuviolliset kankaat - juuri pojalle sopivat. Ajattelin, että ehdin näin äitiyslomalaisena ommella homman rauhassa valmiiksi ennen Abun syntymää, eikä projektia tarvitse stressata. Suunnitelmat menivät tietysti uusiksi ennenaikaisen syntymän takia, ja jouduin viimeistelemään poteron (kuten äitini Babynestiä kutsuu) kaksi viikkoa Abun syntymän jälkeen.

Babynestiin tarvitsee siis kangasta (kahta, jos haluat kummankin puolen olevan eri kankaasta), narua, ja nauhaa, jonka sisään naru pujoitetaan.

Kaavan tekemiseen käytin lahjapaperia, sillä en halunnut ostaa oikeaa kaavapaperia vain tähän projektiin eikä Hesari (enää) ole tarpeeksi leveää tähän tarkoitukseen. (Insinööri)mies avusti piirtämisessä, jotta kaavasta tuli symmetrinen ja siisti. Kaava on siis piirretty blogikirjoituksen kuvan mittojen mukaan, mitat kannattaa tarkistaa tuolta alkuperäisestä linkistä. 

Leikkaa kaava irti ja leikkaa kummastakin kankaasta kaavan kokoinen kangaspala. Itse jätin kankaaseen vielä noin sentin saumavarat, en tiedä olisiko tämä oikeastaan tarpeen, riippuu tietysti kuinka ison babynestin haluaa tehdä. Jälkeenpäin arvioituna kankaan alareuna tuli leikattua liian pyöreänä, sen olisi voinut leikata suoremmin.

Tein alkuperäisestä ohjeesta poiketen yhden lisäjutun - siksakkasin kankaiden reunat siistimmäksi. Ehkä tätä ei tarvitsisi tehdä, kankaan reunat jäävät kuitenkin piiloon saumojen sisään. Keskipehmusteeksi leikkasin kolminkertaiset levyt pehmustemateriaalista, jotta babynest olisi mahdollisimman mukava. Ompelin pehmustelevyt yhteen, jotta ne pysyvät paremmin kuosissaan. Tämän jälkeen ompelin pehmusteen kiinni päällimmäiseksi tulevaan kankaaseen, joka omassa versiossa on tähtikuosinen kangas.

Tässä vaiheessa ompelin kaksi kangasta yhteen nurjalta puolelta ja käänsin homman oikein päin. Hankalin vaihe oli ommella kanttinauha poteron reunoihin. Alkuperäisessä ohjeessa vaihe on esitelty yksinkertaisesti (en tiedä teinkö itse vaikeimman kautta), mutta itse ompelin ensin yhden reunan kiinni poteroon, silitin sauman suoraksi ja ompelin toisen reunan. 

Ostamani naru oli aika paksua, joten nauha piti ommella kiinni mahdollisimman tilavasti. Kun nauha on ommeltu, pujota naru nauhakäytävän läpi hakaneulaa apuna käyttäen. Viimeinen vaihe oli pujottaa reunapehmusteet kankaaseen ja ommella kankaat yhteen reunapehmusteiden vierestä, jotta pehmusteet pysyvät paikoillaan. Tässä vaiheessa sain lähes itkupotkuraivarin kun äitini 70-luvun ompelukone tyssäsi paksuun pehmusteeseen ja koneen alalanka jäi jumiin vetäen kankaan ruttuun. Voimat ja hermot loppuivat väsymykseen ja ompeluosaamattomuuteeni, joten projekti oli laitettava tauolle siksi viikonlopuksi. Tarkoituksena oli tulla seuraavana viikonloppuna viimeistelemään potero, mutta äitini ihanasti viimeisteli homman ompelemalla pehmusteen paikoilleen ja alareunan kiinni. 

Lopputuloksena on kaunis ja käytännöllinen DIY Babynest - jonka Abu on jo kastanut käyttöön pissaamalla ja puklaamalla!