Oma viikonloppu auringossa ja paluu arkeen

Takana on ihana niin kutsuttu virkistysviikonloppu ja jo ensimmäinen päivä arkiviikkoa toimistolla. Vietin viikonlopun hikoilemassa ja virkistymässä kauniissa keväisessä luonnossa, eli pitkään odotetulla GoodBoostin Boostcampilla. Viikonloppuun kuului monipuolista urheilua, terveellistä syömistä ja kavereiden kanssa oleskelua. 

Saavuttiin bootcampille Tampereen lähistölle perjantaina iltapäivällä. Majapaikassamme meitä odottivat BoostCampin järjestäjät, suurin osa osallistujista, sekä herkullinen välipala. Välipalana oli chia-vanukasta ja kurpitsansiemenjauhoista tehdyt (vihreät!) sämpylät. Välipalan ääressä täytimme kuntotestin alkulomakkeita - viikonlopun aikana meille tehtäisiin kuntotesti ja kehonkoostumusmittaus. Odotukset eivät olleet korkealla, olenhan ollut reilun vuoden lapsen kanssa kotona, yhdessä kädessä kahvikuppi ja toisessa suklaapatukka. Kunto olisi korkeintaan keskitasoa, heikkona lenkkinä keskivartalon lihakset ja anaerobinen kunto. Kestävyyskunto on luultavasti ihan keskitasoa tai parempaa, sillä olen kävellyt vaunujen kanssa ympäri Helsinkiä reilun vuoden. 

Perjantaina teimme siis ensimmäisen osan kuntotestiä, eli UKK-instituutin kävelytestin. Testiin kuului 2km:n kävely, joka piti suorittaa niin nopeasti kuin mahdollista. Nopeasti käveleminen on muuten hitsin hankalaa ja sattuu jalkojen ihmeellisiin nurkkiin! Testin jälkeen vuorossa oli tabata-treeni mahtavalla maisemapaikalla, ja ennen illallista rentouduimme vielä joogassa.

Heräsin lauantai-aamuun virkeänä ja energisenä, sillä unta tuli 8h putkeen. Valmiina jumppaamaan! Olo oli ihan toista kuin kotona, jossa Abu herää yleensä jo kuudelta huutelemaan sängyssään. Lauantai alkoi kevyellä aamutreenillä, joka sai veret kiertämään ja kehon lämpimäksi. Aamiaiseksi (aamujumpan jälkeen) herkuteltiin yllättävän hyvällä chia-tuorepuurolla ja keitetyillä kananmunilla. Heti aamiaisen jälkeen saimme yllätysvieraan, Kansallisbaletin entisen tanssijan, joka piti erittäin inspiroivan puheenvuoron tavoitteista ja uskosta omiin päämääriin. Taas muistui mieleen, miten oma pää (ja sydän) vaikuttavat suuresti siihen, millaiseksi oma elämä kehittyy ja saavuttaako omat tavoitteet. 

Lauantaina urheiltiin tosi monipuolisesti - funktionaalista treeniä järven rannalla, kävelyä, intervalli mäkitreeniä, ja venyttelyä. Päivä päättyi core-treeniin, saunaan ja grillattuun loheen kesäisen ruokapöydän ääressä. Ihana kesä!

Sunnuntaina aamulla olo ei enää ollutkaan niin virkeä kuin lauantaina, vaikka olin nukkunut samat 8h. Edellisen päivän tiukka fyysinen treeni tuntui vähän joka puolella ja kropan yleinen energiataso oli selkeästi alhaalla. Aamulla ei ollut treeniä, vaan jatkoimme kuntotaon mittausta ja teimme kehonkoostumusmittauksen. Näihin kuului siis useampi mittaus: puristusvoima, tasapaino, hartiaseudun liikkuvuus, paino, rasvaprosentti sekä kehon aineenvaihdunnan "ikä". Tuo aineenvaihdunnan ikä oli minulle suuri yllätys - laitteen mukaan minulla se oli 17v, eli reilusti alle oman ikäni. Se on sitten täysi mysteeri millä perusteella tuo lasketaan (varmaan jonkinlainen yhdistelmä painoa, rasvaprosenttia ja nesteytystä) sillä vain seisoin paljain jaloin laitteen päällä. Tosin isäni puoleinen suku on hyvinkin hoikkaa ja urheilullista porukkaa, joten oma geeniperimä saattaa vaikuttaa aineenvaihdunnan tasoon ja kehon kykyyn hyödyntää ravinto. Mutta mistä kone sen tietää, on vielä täysin auki. Saamme kuntotestin tulokset jälkikäteen sähköpostilla, joten totuus selviää myöhemmin!

  

Oma energiatasoni oli viimeisenä päivänä selkeästi kadoksissa, joten monet treenit tuli tehtyä vähän puoliteholla. Aikataulussa oli onneksi tabata-treenin lisäksi venyttelyä ja ashahia, joten saatiin myös rauhoittua ja rentoutua ennen kotiinlähtöä.

Viikonloppu oli mahtava, mutta palasin kotiin lähes väsyneempänä kuin lähtiessäni. Energiat oli kadonnut ja kroppaa kolotti joka puolelta. Toisaalta viikonlopun treenit oli niin tehokkaat, ettei ennen viikonloppua tarvitse varmaan kovin paljoa miettiä urheilua. Hienoa oli myös syödä terveellisesti kasvisruokaa ja olla sokerittomalla ruokavaliolla. Myönnän olevani sokeriaddikti, tähän asti olen aina viimeistään kaivannut illalla jotain herkkua. Olen pystynyt jatkamaan sokerittomuutta tämän päivän, vaikka välillä on tehnyt kahvin kanssa mieli jätskiä tai suklaata.. Toivottavasti pahin himo menee ohi, sillä sokerin määrä ruokavaliossani täytyy pysyvästi vähentää. 

Viikonloppu tuli todella tarpeeseen, mutta samalla ikävöin poikiani. Abu tuntui kasvaneen paljon jo pelkästään kahden päivän aikana, ja viihtyi sunnuntaina illalla paremmin miehen kuin minun seurassa, niisk. Miehen ja pojan kahdestaan viettämä aika on kyllä tosi tärkeää heille molemmille, joten senkin takia suosittelen kaikille äideillä omaa rentoutumisreissua, aina välillä!

ps. GoodBoostin blogi on täynnä herkullisia ruokaohjeita, joista osaa päästiin maistamaan myös viikonloppuna. 

Kuntoilustrategia: Lenkki + puisto

Olen talven aikana laiskistunut. Vetosin kiireisiin enkä kamalasti ehtinyt tai jaksanut urheilla. Syksyn sporttiset vaunulenkit Abun kanssa jäivät pois pakkasen iskiessä ja lapsen kasvaessa. Yrittäjä-miehen pitkät työpäivät eivät myöskään paljon antaneet mahdollisuutta lähteä edes iltaisin urheilemaan. Nyt kevään tultua alkaa urheiluinto taas kasvamaan, ihanassa auringonpaisteessa on kiva lähteä kävelylle tai hölkälle. Motivaatiota on myös auttanut lisääntyvä päivänvalo. Kun talvivaatteiden alta kuoriutuu broilerin koipi-reisipalaa muistuttava kalpea iho ja hyllyvä kroppa, alkaa urheiluinnostus kummasti kasvamaan! Ongelmana on edelleen aika - miehen aikataulut ovat yhtä hullut kuin aiemminkin, eikä lapsen kanssa urheilemiseen ole montaa mahdollisuutta.

Keksin siis yhdistää kuntoilun ja Abun pakollisen iltapäiväpuistoilun (pakollisen, koska poika muuttuu levottomaksi ilman kunnon ulkoilua). Lähdin eilen iltapäivällä vaunujen kanssa Töölönlahdelle lenkkeilemään, jonne on avattu jonkinlainen uusi aktiviteettipuisto. Paikka on ollut valmis jo melkein viime syksystä lähtien, mutta jostain ihmeen syystä sitä on pidetty aitojen takana tähän asti. Hölkkäiltiin siis Abun kanssa sinne katsomaan olisiko alueella jotain jännittävää myös näin pienelle pojalle. 

Aktiviteettipuisto on täynnä mahdollisuuksia kiipeilyyn, temppuiluun ja liikkumiseen, mutta näin pienelle siellä ei ole mitään tekemistä. Puistossa on kivoja juttuja lapsille, ja aikuisillekin, ja itsekin kiipeilin telineillä hetken. Sekin on hyvää urheilua, varsinkin jos yrittää pysyä lämpimänä pienen hölkän jälkeen. Hetken aikaa kierrettiin puistoa ja päätin jatkaa matkaa, kun Abu tuntui vain kipittelevän pois leikkialueelta. Abun mielestä parasta paikassa olivat viereisellä nurmikolla olevan hanhet. Itse taas olin tyytyväinen, että agressiiviset hanhet olivat aitojen takana, Abulla on tapana rynniä mielenkiintoisten asioiden luo. 

Kierrettiin Töölönlahti ja jatkettiin matkaa toisella puolella olevaan leikkipuistoon. Siellä Abu kiipeili kiipeilytelineessä ja keinui, samalla kun yritin pitää itseäni lämpimänä tekemällä erinäisiä jumppaliikkeitä. Kyllähän ne muut isät ja äidit vähän tuijottelivat kun tein askelkyykkyjä, haaraperushyppyä ja jalannostoa. Sainpahan kuitenkin edes jonkinlaisen lyhyen treenin aikaiseksi. Kotimatkan hölkkäilin taas kotiin, jotta sain vielä viimeisetkin hyödyt harvinaisesta urheiluhetkestä. 

Pukeutumisvinkkinä tällaisille tuulisille päiville: jos takamus tuntuu jäätyvän urheiluhousujen alla, pue alle miesten kalsarit. Mulla oli miehen pitempilahkeisen kalsarit, jotka juuri sopivasti pitivät takamuksen lämpimänä, myös puistossa. 

BoostCamp - äidin hyvinvointiviikonloppu

Kun Abu oli vauva, sanoin miehelle että ennen töihinpaluuta haluan viikonlopun mittaiselle jooga- tai muulle urheiluviikonlopulle. Tarvitsen omaa hyvinvointiaikaa ja oman viikonlopun jolloin rauhoittua ja nauttia itsekseni. Töihin meno ei nyt ole ihan nurkan takana, mutta hyvinvointiviikonloppu on !

Ilmoittauduin ns. bootcampille, vaikka meno taitaa siellä enemmänkin painottua hyvinvointiliikuntaan kuin veren maku suussa hikoilemiseen. Suomalainen GoodBoost järjestää hyvinvointi- ja urheiluviikonlopun eteläisessä Suomessa. Se toimii tällaiselle pikkulapsen vanhemmalle todella mainiosti - ei tarvitse lähteä lentomatkan päähän ulkomaille ja olla pitkään erossa Abusta.

BoostCamp-viikonloppu sisältää kaiken, paitsi matkat kohteeseen. Majoituksen, ruuan, välipalat ja urheilut. Viikonloppu ei (pelkästään) ole ryppyotsaista rutistamista, vaan siihen sisältyy joogaa, meditaatiota, venyttelyä, ja saunomista. Toki hikikin virtaa ja syke nousee HIIT- ja Tabata-treeneissä. 

En malta odottaa omaa viikonloppua! Pääsen nauttimaan keväisen Suomen maisemista ja panostamaan omaan hyvään oloon. Hintakin on todella kohtuullinen, koko viikonloppu, sisältäen kaiken, kustantaa 189€! 

Kuka lähtee mukaan?

Lisätietoja: BoostCamp 

Ensimmäiset kommentit lapsen erilaisesta ulkonäöstä

Tämän postauksen otsikko piti olla "Äiti jumpassa ja lapsi parkissa". Sain nimittäin viikon kokeilukortin erääseen tämän alueen suureen kuntokeskukseen ja kokeilin samalla myös kehuttua lapsiparkkia, mutta päälimmäiset tunteet jumppatuokion jälkeen olivat hämmennys, huoli ja ihmettely. 

Jätin Abun eilen ensimmäistä kertaa elämässään kuntokeskuksen lapsiparkkiin. Aiemmin olin vuorotellut miehen kanssa kuka ehtii urheilla ja milloin, tai käynyt vaunuhölkällä Abun päikkäriaikaan. Nyt oli kuitenkin luksusta urheilla keskellä päivää, sillä aikaa kun lapsi leikki valvotussa tilassa muiden kanssa. Lapsiparkkikin vaikutti kivalta, iso tila, jossa oli runsaasti leluja ja vehkeitä. Abu jäi kivanoloisen hoitajatytön huomaan. Otin puhelimen kuitenkin varmuudeksi jumppatunnille mukaan; jos vaikka Abu olisikin itkenyt hysteerisesti koko jumpan ajan. Sain kuitenkin rauhassa nostella kahvakuulaa, venytellä, ja saunoa - ja keskeytyksettä! Kertakaikkiaan luksusta pitkää päivää tekevän yksityisyrittäjän vaimolle, joka vastaa vauvan hoidosta pitkälti yksin kaikki päivät.

Abukin oli näköjään viihtynyt hyvin hoidossa ja oli ilmeisesti leikkinyt paljon toisen samanikäisen pojan kanssa. Hoitajat kertoivat Abun nauraneen ja leikkineen iloisesti parkin leluilla. Kaikki siis hyvin, kunnes nappasin Abun syliin hoitopaikan lattialta. Silloin viereeni tuli noin 7-8 vuotias poika, joka sanoi "se näyttää hassulta, sillä on ihan keltainen naama". Hämmennyin. Ilmeisesti poika viittasi Abun tummempaan ihonväriin, joka on mielestäni enemmän eteläeurooppalaista sävyä kuin kovinkaan tummaa (tai keltaista..). Kerroin pojalle, että Abun isä on intialainen ja sen takia poika näyttää vähän erilaiselta. 

Poistuin kuntokeskuksesta, mutta matkalla mielessä pyörivät monta asiaa. Nytkö se alkaa, Abun hiukan erilaisen ulkonäön kommentointi? Tullaanko Abua kiusaamaan tarhassa tai koulussa erilaisuutensa vuoksi? Saadaanko kesällä, kun poika ei ole enää suojassa vaunujen toppausten alla, kuulla herjaavia kommentteja ohikulkijoilta? Miten voimme varmistaa, että Abu kehittää hyvän itsetunnon eikä anna typerien kommenttien vaikuttaa häneen?

Tiedän tietenkin, että viimeaikoina, varsinkin turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua, ollaan puhuttu julkisuudessa hyvin kriitisesti turvapaikanhakijoista ja ulkomaalaistaustaisista ihmisistä. Jotenkin naiivisti kuvittelin, että täällä, keskustan hyvämaineisella asuinalueella, oltaisiin suvaitsevaisia ja sen verran maailmankansalaisia, että erilaisuutta siedettäisiin keskimääräistä paremmin. Ilmeisesti olin väärässä. Tietysti tajuan, että kommentin sanoi pieni poika, joka ei varmaan ymmärtänyt sanojensa merkitystä. Kuitenkaan en malta olla miettimättä saammeko kuulla herjaavia kommentteja tai känniläisten huuteluita sitten kun Abu ei ole piilossa talvivaatteiden alla ja vaunujen suojissa, vaan  tumma tukka ja tummat nappisilmät ovat esillä. Toivon, että vanhempina onnistumme kuitenkin kasvattamaan Abusta hyvän itsetunnon omaavan,  suoraselkäisen ja suvaitsevaisen ihmisen. Toivon myös, että muut vanhemmat tekevät saman; kasvattavat lapsistaan suvaitsevaisia ja erilaisuutta sietäviä.

 

Äitienergiaa!

Kirjoitin jo aiemmin, että osallistuin keväällä Kirppanoiden BabyPilates-kurssille. Sen lisäksi sain mahdollisuuden osallistua näin loppukeväästä heidän järjestämälle Äitienergiaa-kurssille Viikissä.

Kirppanoiden esittely kurssista kuulosti korviini hyvältä: 
Kuuden kerran liikuntastartti ennen kesää, liikkuen sekä sisällä että ulkona.
 Kurssilta saat kattavat ja innostavat ohjeet ja opastusta liikkumiseen lähiympäristössäsi - olohuoneessasi, vaunujen kanssa ulkona, puiston laidalla - missä vain!  Käymme yhdessä vaunulenkillä, kokeilemme vauvajumppaa ja kuntopiiriharjoittelua, lihashuoltoa unohtamatta. Kurssilaiset saavat liittyä suljettuun facebook-ryhmään, jossa kurssin teemojen käsittely jatkuu, ryhmäläiset voivat tsempata ja inspiroida toisiaan ja kysyä neuvoa ohjaajalta. 

Tätä olinkin kaivannut, vinkkejä miten vauvan kanssa voi urheilla itsenäisesti kotona ja ulkona, kun kuntokeskuksiin voi mennä näin pienen kanssa. Olen kuitenkin parhaimmillaan kolme kertaa päivässä ulkona Abun kanssa, joten tämänkin ajan voisi joskus käyttää hyödyksi ja urheilla. Välillä tietysti jaksan lähteä ihan kunnolliselle lenkille kun Abu nukkuu iltapäiväunia, mutta näin tapahtuu korkeintaan kerran viikossa. Sen takia olikin hyvä päästä kurssille, joka jo vähän itsessään pakottaa liikkumaan.

Kuuteen tapaamiskertaan kuuluu pari ulkojumppakertaa ja loput jumpat tapahtuvat sisätiloissa. Kurssin ulkojumpat on jo pidetty ja sisäjumppaa on vielä jäljellä pari kertaa. Ulkotapaamisissa käytiin läpi ergonomista ja ryhdikästä vaunujen työntöasentoa ja käytettiin vaunujen painoa hyväksi ulkoilun tehostamisessa. Olin jo aiemmin tajunnut miten helposti ryhti romahtaa vaunuja työntäessä ja selkä painuu kaarelle. Ryhtiä voi parantaa ottamalla yhden käden irti aisasta; selän asento suoristuu kuin itsestään kun vaunuja työntääkin vain yksi käsi. Reippaasta kävelystä saa rankempaa kun valitsee ulkoilureitille sopivia ylämäkiä, joita pitkin työntää vaunuja. Kevyet cityvaunutkin tuntuvat painavammilta kun niitä puskee puolijuoksua ylämäkeen! Lisäksi ulkoiluun voi yhdistää pienet lihaskuntotreenit matkan varrella; puiston penkillä voi tehdä ojentajadippejä ja askelkyykkyjä voi tehdä vaunujakin työtäessä.

Sisäjumppien tuntien sisältö oli jaettu kolmeen eri osioon. Alkuun tehtiin perinteisiä lämmittelyliikkeitä, sivuaskeleita ja jalan nostoja. Perinteistä ja tylsää, mutta tehokasta ja muutaman minuutin päästä oli kroppa lämmennyt. Toinen osio sisälsi lihaskuntoliikkeitä - kyykkyjä, käsivarsien treenaamista ja vatsalihaksia. Kaikissa liikkeissä pystyi pitämään vauvan mukana treeneissä. Kyykytkin tuntuvat rankemmilta kun sylissä on reilu viiden kiloinen lapsi. Vatsalihastreenit olivat lähinnä syvien vatsojen jumppaa, vaikka mukana oli hiukan myös lantionpohjan lihasten jumppaa. Kolmas osio oli enemmän lapsen kanssa peuhaamista, muskarityyppistä yhdessäoloa laulujen ja vauvan "vatkaamisen" myötä. 

Parasta kurssilla on uudenlainen yhteisöllisyys. Tärkeänä osana kurssia on oma Facebook-ryhmä, jossa kurssilaiset voivat tutustua toisiinsa ja ohjaaja voi antaa lisävinkkejä vaunujen kanssa liikkumiseen. Monesti liikuntaryhmissä kaikki tulevat ja menevät omien aikataulujen mukaan, eikä muihin kurssilaisiin välttämättä saa yhteyttä. Vauvan kanssa tämä on entistäkin hankalampaa, kun lisänä kaikilla on kainalossa oman huomionsa vaativa nyytti jota on kiire mennä syöttämään tai vaihtamaan vaippaa. 

Tähän mennessä kurssi on ollut hyvä ja tehokas lisä liikkumiseeni. Treenikerrat ovat olleet synnyttäneelle naiselle riittävän tehokkaita ja tälle kurssille uskaltavat osallistua myös huonokuntoisemmatkin äidit.  Tietysti olisi mahtavaa päästä välillä kunnon hikitehorääkkijumppaan, mutta sellaista treeniä täytyy hakea muualta. Voisin osallistua kurssille uudestaan myös syksyllä, jos tämä järjestettäisiin lähempänä keskustaa. Nyt matka Viikkiin ja takaisin vei meiltä aika paljon aikaa. Suosittelen tätä kurssia kuitenkin kaikille äideille, jotka haluavat mahdollisuuden päästä takaisin treenailun makuun ja jotka haluavat osallistua yhdessä vauvan kanssa.



Yhteistyössä Kirppanoiden kanssa.

Synnyttäneen naisen korsettijumppa

Naisen keskivartalo joutuu koville raskauden aikana kun syvät vatsalihakset löystyvät, suorat vatsalihakset erkaantuvat toisistaan mahan kasvaessa ja mahanahka venyy. Viimeistään synnytyksen aikana lantionpohjan lihakset joutuvat aikamoiseen koitokseen vauvan puskiessa itsensä synnytyskanavaa pitkin ulos. Itse huomasin nopeasti synnytyksen jälkeen miten huteralta olo tuntui; keskivartalo tuntui olevan kuin taikinaa ja lantionpohjan lihakset tuntui kuin... no, mitkä lihakset?

Syvät vatsalihakset sijaitsevat nimensä mukaisesti muiden vatsalihasten alla ja toimivat kropan korsettina. Jos vatsa pömpöttää vielä pitkään synnytyksen jälkeen, voi syynä olla syvien vatsalihasten huono kunto. Syviä vatsalihaksia vahvistamalla siis litistyy vatsakin. Syvät vatsalihakset aktivoidaan vetämällä vatsaa hiukan kohti selkärankaa, samalla lantionpohjalihaskin aktivoituu. Englanniksi syviä vatsalihaksia kutsutaan nimellä Transverse Abdominal Muscle (TVA), ja tällä nimellä löytää paljon hyviä treenivinkkejä.

Kuva

Kirjoittelinkin alkuun erinäisistä yrityksistä saada lihakset takaisin kuosiin, omalla jumpalla ja kurssilla. Syytän äitiyteen kuuluvaa lamauttavaa väsymystä, sillä en ole kovin ahkerasti jaksanut jumpata lihaksia itsekseni. Onneksi lähdin huhtikuussa alkaneelle BabyPilates-kurssille, sillä Kirppanoiden siellä on tehty juuri niitä lihasliikkeitä mitä en kotona ole jaksanut tehdä. Kuvittelin kurssin alkaessa, että vatsalihasten erkaantuminen ei ole enää ongelmana, mutta väärässä olin. Kurssin vetäjä testasi ensimmäisellä kerralla kaikkien vatsalihakset ja yllätyksekseni itselläni oli navan yläpuolella vielä pienehkö rako. No, erityisesti tässä tilanteessa kurssi tuli tarpeeseen. 

Jos vatsalihaksien välillä on synnytyksen jälkeen vielä rakoa, pitäisi suorien vatsalihasten treenaaminen jättää väliin. Sen sijaan tärkeää on harjoittaa nimenomaan syviä vatsalihaksia ja lantionpohjan lihaksia. Nämä liikkeet saattavat auttaa kuroa erkaantuneita vatsalihaksia yhteen. Olen itse yrittänyt etsiä paljon tietoa syvistä vatsalihaksista ja niiden treenaamisesta synnytyksen jälkeen, mutta yllätyin kuinka vähän suomeksi tästä löytyy tietoa. Lantionpohjan lihasten treenistä puhutaan (vaikkakin aika vähän), mutta syvien vatsalihasten treenistä ei oikeastaan mainita missään. Mielestäni näiden treenaaminen pitäisi aloittaa heti kun synnytyksestä on toipunut. 

Millä tavalla niitä vatsalihaksia voi sitten jumpata?  Ihan ensimmäisenä kannattaa oppia tunnistamaan milloin syvät lihakset ovat aktivoituneina, jotta et jännitä vääriä lihaksia ja tee enemmän haittaa itsellesi. Toisekseen, kannattaa muistaa tehdä liikkeet mahdollisimman huolellisesti ja hitaasti, jolloin syvät lihakset ovat oikeasti työssä. Kolmanneksi, lankku ei ole hyvä lihasliike syvien lihasten treenaamiseen, varsinkaan jos lantionpohjan lihakset eivät ole kunnossa.

Kuva

Hyviä liikkeitä ovat lattialla selällään tehtävät liikkeet, kuten jalan nosto lattiasta ilmaan, jalan ojennus lattiaa pitkin eteenpäin, ja lantion nosto. Kyljellään voi puolestaan nostaa päällimmäistä jalkaa hiukan koukistettuna ylös. Syviä vatsalihaksia voi treenata myös jumppapallon päällä istuen ja vuorotellen jalkoja nostellen. Nelinkontin voi myös jumpat; nosta vuorokäsiä lattialta suoraksi eteenpäin ilmaan, tai jalkoja suoraksi taakse. Liikkeiden ei tarvitse olla kovin suuria, kunhan ne tekee huolellisesti ja pitäen keskivartaloa täysin paikallaan.

Oheisesta videosta löytyy paljon perustason syvien vatsalihasten lihasliikkeitä, joita kannattaa alkaa harjoittamaan kotona joka päivä. 

Alla olevasta videosta löytyy puolestaan hyviä lantionpohjan lihasten treenivinkkejä. 

En ole personal trainer enkä minkään sortin urheiluvalmentaja, kirjoittamani perustuu lukemaani materiaaliin sekä Kirppanoiden kurssilla tehtyihin liikkeisiin. Halusin kuitenkin jakaa täälläkin löytämäni hyvät treenivinkit ja kokemukseni. Omat syvät vatsalihakset ovat vahvistuneet oheisten treenien mukaisesti ja aion jatkaa treenaamista muun liikunnan ohessa kunnes tunnen olevani täysin raskautta edeltävässä kunnossa. Raskaamman liikunnan määrä kasvaa sitä mukaa kun keskivartalo palautuu normaalitilaan.

Raskausaika kuukausi kuukaudelta

Olen Abun syntymän jälkeen miettinyt aina silloin tällöin jo niin kaukaisilta tuntuvia raskauskuukausia. Olen vähitellen myös kirjannut ylös muistamiani tuntemuksia raskausajalta ja millaiselta se tuntui kun mahassa kasvoi tuo pikkumies...

Toukokuu 2014

Olihan ne ensimmäiset merkit pitänyt tajuta jo silloin. Rinnat aristivat ihan hulluna, hyvä jos sain rintaliivit päälle parkaisematta. Olimme Koh Samuin luksushotellilla viettämässä hyvin ansaittua honeymoonia häiden jälkeen. Unelmalomalla ei ollut edes kuvitella, että lottoarpa oli tärpännyt jo niin nopeasti... eli heti! Monet ystävät olivat kertoneet monen kuukauden yrittämisistä, raskaustesteistä ja keskenmenosita. Olin jättänyt ehkäisy pois jo häiden aikaan ja ajateltiin, että vauvauutisia tulee kun on tullakseen. Se tapahtuikin samantien, mutta itse olimme vielä autuaan tietämättömiä tästä.

Kesäkuu 2014 

Vietimme juhannusta kaveriporukan kanssa Ranskan Rivieralla. Vuokrattiin talo iso talo ja nautittiin alueen antimista - eli viinistä. Kolmekymppiset (joista monet perheellisiä) eivät enää jaksa juhlia villisti, mutta lounaan, päivällisen ja jokaisen välipalan kera oli tietysti otettava lasi tai kaksi viiniä. Vieläkään emme aavistaneet, että pullat olivat jo kohoamassa uunissa, vaan lähinnä haaveltiin made in France -vauvasta. Olin itse asiassa jo ennen reissua tehnyt kaksi raskaustestiä - ensimmäinen näytti plussaa, toinen näytti miinusta. Ajattelin vain, että ensimmäinen oli jotenkin mennyt pilalle sen seistyä kaapissa jo muutaman vuoden (testeissäkin on parasta ennen päivämäärä!).

Heinäkuu 2014  

Loman jälkeen oli sellainen olo, että voisin tehdä uuden raskaustestin. En osaa selittää millainen olo oli, minulla oli yksinkertaisesti vain sellainen fiilis, että ehkä pitäisi tehdä uusi testi. Ostin muutaman testin apteekista ja yhden tein heti seuraavana aamuna. Onnistuin tietysti jotenkin ryssimään tikulle pissaamisen, eikä sen aamun testitulos ollut luotettava. Päätin kokeilla seuraavana aamuna uudestaan. Heräsin seuraavana aamuna ennen miestä ja suuntasin vessaan tekemään testiä. Plussa! Tein uuden testin. Taas plussa! Tuijotin tikkuja ihmeissäni, mitä hittoa, nehän näyttävät positiivista! Otin epäuskoisena kuvan tikuista ja lähdin herättämään miestä uutisella. Aamu meni unenomaisessa fiiliksessä ja tulevan elämän pohtimisessa. 

Ensimmäinen ajatus kaiken fiilistely jälkeen oli tietysti, että mitä nyt teen? Onneksi modernilla naisella on apunaan netti... googlasin ohjeita "postitiivinen raskaustesti mitä nyt" ja selvisi, että seuraavaksi pitäisi tietysti soittaa neuvolaan. Heti seuraavana aamuna työpaikalla kaivoin esiin lähineuvolan numeron ja soitin sinne vähän epävarmana miten koko neuvolahomma edes toimii. Raskauden kestosta ei tietysti ollut mitään aavistusta, koska olin syönyt pillereitä häihin asti. Varmaan tämän takia sain heti seuraavalle viikolle ajan ultraukseen, jossa selvitettäisiin raskauden kesto. 

Maanantaina 7.7.2014 suunnattiin kohti Töölön neuvolaa ultraukseen. Kumpaakin jännitti ihan hulluna. Mitä jos siellä ei olekaan mitään ja apteekin testit näyttikin väärin? Makasin tutkimustuolilla ja seurasin kun lääkäri levitti geeliä mahalleni ja aloitti tutkimuksen. Hetken verran rullailtiin ultralaitetta mahalla kunnes se pysähtyi.. siellä se oli pieni katkarapu. Olin arviolta 7 viikkoa raskaana. 7 viikkoa?!? Mies hymyili kuin Hangon keksi, mutta itse mietin vain hädissäni niitä juhannusviinejä ja kaikkea tuhoa mitä alkoholi on ehtinyt tehdä tuossa mahan katkaravussa. Pakotin itseni kuitenkin uskomaan lääkärin vakuutteluja, ettei viinin lipittäminen niin aikaisessa vaiheessa vaikuta vauvaan mitenkään.  

Raskaana oleminen kesällä on vaikeaa! Koko loppuheinäkuu menikin terasseja vältellessä ja valkoisten valheiden viidakossa. Emme halunneet kertoa uutista vielä kenellekään niin alkuvaiheessa vaan odottaa ensimmäiseen viralliseen ultraan ennen uutisen julkistamista. Jokaisessa illanistujaisessa tai terassikierroksella piti siis joko salaa juoda alkoholitonta tai keksiä valkoisia valheita virtsatietulehduksista, migreeneistä tai muista terveysongelmista. Kerrottiin asia tosin vanhemmilleni jo heinäkuun lopussa synttäreitteni yhteydessä. Ilmeisesti synnyttäneillä naisilla on kuudes aisti, sillä siskoni väitti jo arvanneensa!

Elokuu 2014

Ensimmäinen virallinen ultraus oli Kätilöopistolla tiistaina 5.8. Miten muutenkaan, lähdimme kotoa viime tipassa, ja stressin ja jännityksen takia tiuskin miehelle koko matkan - ajomatkalla, parkkipaikkaa etsiessä ja vastaanotolle juostessamme. Lyhyesti sanottava olin siis erittäin viehättävä tuore vaimo - not! Syytän tästä hormoneja. Hormonit, mikä ihana tekosyy. Ultraus meni hyvin, löydettiin pikkuinen sydämen syke ja kuvat pienestä vauvastamme. Aika uskomaton fiilis, siellä se oli. Meidän pieni tyyppi!

Syyskuu 2014
Syyskuussa raskaus alkoi tuntumaan entistä todemmalta. Uutinen oli jo kerrottu kavereille ja sukulaisille. Kerroin raskaudesta myös töissä ja sain samalla kuulla, että yt:iden melskeessä roolini katoaisi. Ilman raskautta olisin siis menettänyt työpaikkani, mutta nyt työsuhteeni säilyisi äitiysloman alkuun asti. Mies hermoili miksi vauvamahani ei näkynyt enempää kuin pienenä kumpuna ja mietti onko kaikki vauvalla hyvin. Aloimme varovasti hankkimaan ensimmäisiä isompia vauvatavaroita ja henkisesti valmistautumaan elämänmuutokseen. Meistä tulisi vanhempia. Millaisia vanhempia? Pärjäisimmekö?

Lokakuu 2014
Rakenneultra oli heti lokakuun alussa. Saavuttiin Naistenklinikalle hermostuneina, ja kuten tavallista, juosten sisään aivan viime tipassa. Kätilö ultraili mahaa ja osoitti meille vauvan kädet, jalat, sydämen... Muistan, ettei tajuttu kuvista juurikaan mitään, mutta henkäistiin aina helpotuksesta kun kätilö kertoi pala kerrallaan vauvan näyttävän normaalilta. Helpotuin myös suuresti kun kuulin, että aavistukseni olivat oikeassa ja meille oli tulossa pieni poika! Jostain oudosta syystä olisin ollut tosi pettynyt, jos ultrauksessa olisi todettu vauvan olevan tyttö. Ei sen takia, ettenkö haluaisi tyttöä, vaan että äiti-vaistot olisivat olleet väärässä jo tässä vaiheessa.
   

Marraskuu 2014
Sukupuolen selvittyä aloin oikeasti ostamaan vauvanvaatteita ja liittymään kaikkiin mahdollisiin Facebook-kirppariryhmiin... poikien housuja, paitoja, bodyja, pipoja, sukkia, tumppuja. Laskettuun aikaan oli vielä reilu kolme kuukautta aikaa ja olo oli mikä mainioin. Kävin säännöllisesti salilla, spinningissäkin vielä pari kertaa ja raskausjoogassa. Vauvan liikkeet alkoivat olemaan jokapäiväisiä ja mieskin alkoi tuntemaan liikkeen mahan pinnalta. Vaikka liikkeet tuntuivat välillä ikäviltä, huolestuin jos en pitkään aikaan ollut tuntenut mitään mahassa.

Joulukuu 2014
Joulukuu meni lähinnä viimeisiä työpäiviä laskiessa. Olin päättänyt käyttää viimeiset lomani ennen virallisen äitiysloman alkamista, ja tämä tarkoitti siis vapaille siirtymistä joulunpyhien aikaan. 
Äitiyspaketti saapui postissa joulukuun alussa, ja tutkittiin tarkasti kaikki palaset siitä yhteiskunnan isosta lahjapaketista. Veronmaksajina olimme siirtyneet ihan uudelle tasolle, maksajista saajien puolelle.
Pitkän pohdinnan ja vertailun jälkeen ostettiin Brio Smile -vaunut ferrarinpunaisilla kuomuilla. Vaunut saapuivat kotiin juuri ennen miehen jouluista Intian-lomaa.

Tammikuu 2015
Lomalomaloma! Tammikuussa mies palasi töihin lomien jälkeen ja minä jäin sänkyyn nukkumaan. Päivät kuluivat lähinnä asioita hoitaessa, lounastreffeillä ja kirppariostoksia tehden. Vointi vaihteli päivästä toiseen, ja jaksoin vielä käydä salillakin pari kertaa viikossa.
Sunnuntaina 18.1 syötiin perhelounasta vanhemmillani. Olo ei ollut hyvä, mahaa ja alaselkää särki ja lounaspöydässä oli vaikea istua. Puhuttiin siskon kanssa hänen kolmesta synnytyksestään ja pohdittiin olisiko minunkin synnytys yhtä nopea tapahtuma. En mitenkään aavistanut, että kaksi päivää myöhemmin olisin synnytyssairaalassa vastasyntynyt vauva rinnallani - ja mies työmatkalla Dubaissa!

Kuntoilua raskauden jälkeen

Synnytyksestä on kohta 6 viikkoa, ja huomenna lääkärin lopputarkastuksessa koittaa lopullinen totuuden hetki - miten hyvin olen palautunut synnytyksestä. Nyt voikin alkaa vähitellen miettiä urheilemista ja kropan kursimista kasaan.

Kotivaa'an mukaan varressa roikkuu vielä muutama ylimääräinen kilo, jonka toivon saavani pois kesään mennessä. (Bikinikuntoon!) Mitään hullua treenirytmiä en aio suunnitella, vaan palata vähitellen takaisin urheilun pariin ja lisäillä tahtia sekä intensiteettiä oman jaksamisen mukaan. Ennen raskautta, eli heti meidän häiden jälkeen, olin elämäni kunnossa. Kuten kaikki morsiammet, halusin näyttää parhaimmaltani häissämme ja noudatin aika tiukkaa vähähiilihydraattista ruokavaliota ja urheilin keskimäärin 5-7 tuntia viikossa.  Pyöräilin töihin, lenkkeilin, kävin salilla, ratsastin... Alkuraskaudessa jatkoin samaa urheilumäärää kuin siihenkin asti, vaikka ehkä hiukan kevennettynä. Jätin ratsastuksen kuvioista turvallisuuden takia ja kevensin tahtia muissa lajeissa. 

Nyt kevään liikuntasuunnitelmissa on käydä 2-3 kertaa viikossa reippaalla vaunukävelyllä/juoksulla. Sykkeen saa aika hyvin ylös reippaalla kävelytahdilla kun edessä työntää usean kilon painoista vaunulastia. Lisään joukkoon lyhyitä juoksupätkiä, joiden nopeutta ja pituutta lisään vähitellen. Vaikka meidän Briot eivät olekaan juoksuvaunut, niillä pystyy hyvin juoksemaan lyhyitä pätkiä tasaisella alustalla. Mitään kunnon juoksulenkkiä en tosin lähtisi niillä tekemään. Aloitin lenkkeilyn jo viime perjantaina 45min reippaalla kävelyllä Abun vedellessä hirsiä vaunuissa. Paikoitellen hölkkäilin lyhyesti vaunuja työnnellen ja ihan hyvältähän sellainen kevyt juokseminen tuntui... edellisen kerran hölkkäilin joskus syyskuussa, joten aika rapakunnosta on noustava! Samalla huomasin kuinka keskivartalon lihaksisto on ihan rappiolla ja lantionpohjan lihakset tarvitsevat lisää jumppaa. Piti kunnolla keskittyä pitämään keskivartalo ja muut paikat tiukkoina juoksupätkien aikana.

Vatsalihastreeni saa odottaa vielä jonkin aikaa. Testasin viime viikolla kuinka erillään vatsalihakseni vielä ovat ja tunsin noin sormen levyisen raon lihasten välillä. Odotan vielä hiukan ennen kuin alan treenaamaan mahaa kuntoon. Ennenaikaisesti vatsalihasten jumppaaminenhan voi päinvastoin pahentaa erkaantumista ja jättää lihakset pysyvästi erilleen. Lihasten erkaantuminen kannattaa testata ennen kuin harkitsee treenin alkua, jottei joudu ojasta allikkoon. Samalla kannattaa treenata kunnolla lantionpohjan lihaksia, jotka tukevat koko keskivartaloa.

Kuva

Ilmoittauduin viime viikolla huhtikuussa alkavalle BabyPilates-kurssille. Kurssilla treenataan erityisesti lantionpohjan lihaksia. Samalla se on tälle äidille hyvä keino tavata muita äitejä harrastuksen parissa. Abu on vielä mielestäni liian pieni ryhmäjumppiin, mutta kuukauden päästä ollaan taas vanhempia ja viisaampia.

Kevään treeniohjelma tulee siis sisältämään vaunulenkkejä 2-3 kertaa viikossa, babypilates-kurssi, vatsalihastreeniä, sekä kuntosalia. Kesällä alkaa taas mun hullu harrastus - suunnistus. Siellä vasta tarvitsee juoksu- ja lihaskuntoa, jotta jaksaa nostaa jalkaa ja kiivetä kallioille. Samoin viime kesältä peruutettu estekurssi on siirtynyt tälle kesälle. Ratsastuskin on loistavaa keskivartalon treeniä; keskivartalon lihaksia tarvitsee jos ei halua tippua selästä. 

Aktiivinen kevät tiedossa! Miten te muut äidit olette alkaneet kuntoilemaan synnytyksen jälkeen?

Kegelbic

Raskauden aikana ja sen jälkeen pitäisi jumpata lantionpohjan lihaksia, jotta vältytään monelta ikävältä naisten vaivalta. Lihasten jumppaamisen mainostetaan olevan helppoa ja vaivatonta - niitä voi jumpata missä vain, milloin vain eikä kukaan huomaa. No periaatteessa näin, mutta näiden lihasten treenaaminen on jäätävän tylsää.

Olen aina ollut liian laiska jumppaamaan näitä rakkauslihaksia, mutta raskauden aikana lihakset oli vielä jotenkin kondiksessa. Synnytyssairaalassa huomasin kuinka käytännössä yhden aamun aikana lihakset olivat surkastuneet olemattomiin. Abu oli tehnyt tuhonsa matkalla ulkomaailmaan... Todennäköisesti lihakset siis vain venyivät synnytyksen extreme-olosuhteissa, mutta en voi kuvitella millaisessa kondiksessa paikat olisivat olleet isomman lapsen jäljiltä.

Kotioloissa treenaaminen on ollut säälittävän vähäistä, vaikka kyse on vain omasta hyvinvoinnista. Unettomien öiden ja jatkuvan imetystaistelun jälkeen mielessä ei ole ollut muita ajatuksia kuin uni, ruoka, ja vauvan paino. Kehitin kuitenkin hauskemman tavan jumpata lihaksia - Kegelbic! 

Hyödynnän imetykseen käytettävän ajan ja teen jumpasta vähän mielenkiintoisempaa. Imetän yleensä ainakin kerran päivässä makuuasennossa ja aikaa tähän menee reilu puoli tuntia. Makuuasento on hyvä aloitusasento lihasten jumppaamiseen synnytyksen jälkeen. Kiinnitän vauvan tissiin, laitan puhelimen Spotifysta musiikin soimaan ja aloitan jumpan. Supistelen lihaksia musiikin rytmissä - välillä nopealla tahdilla, välillä hitaammin, välillä pidempään. Jumppailen parin biisin ajan, joten lihaksia tulee treenattua 8-10 minuuttia kerrallaan. Eri biiseissä on eri tahti, joten lihaksia tulee jumpattua monipuolisesti yhden imetyssession ajan. Jumppaan käytettävää aikaa voi vähitellen pidentää ja siirtyä tekemään jumppaa myös muissa imetysasennoissa. Vaikutukset näkyvät ilmeisesti valitettavan hitaasti vasta muutaman viikon ajan eikä jumppaa voi (tai kannata) koskaan lopettaa. Tuloksena on kuitenkin vahvemmat rakkauslihakset ja Tenattomat housut myös vanhemmalla iällä.  

Kunhan Abu hiukan kasvaa, mennään jonnekin äiti-lapsi jumppaan, jossa treenataan näitä paikkoja lisää. Minusta olisi myös loistava idea lisätä tällainen 30min pikajumppa myös liikuntakeskusten jumppaohjelmistoon, vaikka tunnilla ei hiki virtaisikaan..

Kuva

Sitten kun housut

Äitiyslomalla on kova kiire - kuluttaa rahaa. Tämä viikko on lähinnä mennyt lounastellessa kavereiden kanssa ja shoppaillessa vauvalle ja itselle. Alennusmyyntien loppupäivät ovat parasta aikaa löytää tavaroita hyvällä alennuksella. Yksi viime päivien löydöistä ovat uudet "sitten kun" housut.

"Sitten kun" vaatteet ovat niitä, jotka tungetaan kaappiin odottamaan oikeaa hetkeä. Yleensä onnistuneen nälkäkuurin jälkeen. Tai kun leveälahkeiset housut tulevat jälleen muotiin. Tai kun pinkki luomiväri on taas pop.

Nämä "sitten kun" housut kuuluvat kategoriaan "sitten kun raskaus on ohi ja pääsen taas urheilemaan". Ostin alennusmyynnistä hyvällä hinnalla uudet sporttihousut. Unelmissani pääsen vaunujen kanssa reippaalle kävelylenkille kevätaurinkoon pitkin Töölön rantoja, päässä Raybanit ja jalassa uudet pinkkiraitaiset sporttihousut. Ihmisellä on hyvä olla unelmia.

    

Näitä kuvia kun katsoo voin todeta, että oikeassa ovat - musta hoikentaa! Todellisuuden jättimäinen raskausmaha näyttää pieneltä kummulta. Hurjaa. 

Raskausviikko 19 & muhkura mahassa

Raskausviikko 19 ja maha vaan kasvaa, nyt näytän tennispallon nielaisseelta tai hyvin syöneeltä - kuin jouluaaton ruokailun jälkeen kun maha on kinkusta ja muista herkuista pingoittunut. 

Tällä raskausviikolla sikiölle kehittyy kivekset tai munasolut, ja rasvakerrosta kehittyy ihon alle. Odottavasta äidistä mainitaan seuraavaa:

"On tärkeää olla fyysisesti aktiivinen myös raskauden aikana. Säännöllinen liikunta piristää sekä fyysisesti että psyykkisesti. Muista kuitenkin välttää liian suuria rasituksia. Kun pidät itsesi fyysisesti hyvässä kunnossa raskausaikana, pysyt vahvana, notkeana ja kestävänä: silloin jaksat paremmin myös odotusajan ja synnytyksen ylimääräiset rasitukset." (Vau.fi )

Tämän takia olenkin osallistumassa raskausjoogaan loppusyksyllä. Kuntosalilla käyminen ja lenkkeily onnistuu vielä hyvin, vaikka viime viikonlopun lenkin jouduinkin puoliksi kävelemään. Jostain syystä juoksuaskel jotenkin tömisyttää virtsarakkoa (mitenköhän tätä fiilistä kuvaisi paremmin, ehkä se vauva tai kohtu osuu virtsarakkoon) ja parinkymmenen minuutin jälkeen tulee kova pissahätä - oli oikea tarve tai ei. Lisäksi kovatahtinen kävely tai juoksu tuntui siltä, kuin maha  hölskyisi liikkeen mukana - kuin kantaisi vesi-ilmapalloa paidan alla. Hiukan epämiellyttävä tunne.

Aamulla heräsin jännään tunteeseen. Käännyin aamulla sängyssä kyljeltä selälleni ja laitoin käden mahalle. Tunsin jonkun muhkuran navan vasemmalla puolella. Ilmeisesti pikkutyyppi siinä oleskeli sillä puolella yön jälkeen. Outo olo, kieltämättä tuli hiukan Alien-olo, joku olento elää sisälläni.. Tietysti liikuttava fiilis tuntea pieni vauvamme siinä konkreettisesti, mutta samalla todella epätodellinen olo. Käännähdin takaisin kyljelleni ja muhkura katosi mahaani. Ensi viikolla nähdään kumpi sinä oikein olet. 

Raskausjoogaa

Raskausjoogaa tarjotaan nykyään monessa joogakeskuksessa joko kursseina tai irtotunteina. Raskausjooga voi olla rentouttavaa harjoittelua tai hyvä keino ylläpitää fyysistä kuntoa raskauden aikana. Itse olen onnekseni pystynyt urheilemaan normaalisti ainakin tähän asti, mutta aion myös ilmoittautua raskausjoogaan. Ei varmasti haittaa olla mahdollisimman monella tavalla  valmistautunut loppuraskauden oloon ja fyysisesti rankkaan synnytykseen. Erityisesti odotan (ja toivon!) hengitys- ja rentoutumisharjoitusten auttavan minua avautumisvaiheessa ennen sairaalaan lähtemistä. Ainakaan tällä hetkellä en usko, että kykenen synnyttämään luomuna (olen sen verran kipuherkkä ja pelkkä hammasläärikäynti aiheuttaa pelkotilan ;-) ) mutta toivon kuitenkin saavani lisävarmuutta ja -rentoutta supistuksiin.

Olen vielä kartoittamassa Helsingin keskustan joogatarjontaa, mutta ainakin seuraavat keskukset tarjoavat raskausjoogatunteja: Manipura, Joogakoulu Shanti, Kirppanat ja Purnayoga. Itse haluaisin ensisijaisesti joogakurssille, enkä pelkästään irtotunneille. Haluaisin tutustua ryhmään samassa elämäntilanteessa oleviin naisiin sekä edetä ryhmänä samaa tahtia. Toisaalta irtotunneissa on enemmän joustoa - tunneille voi mennä aina kun pääsee, vaikka useamman kerran viikossa. Jostain syystä keskiviikkoiltapäivä näyttää olevan suosituin päivä joogatunneille, lähes kaikkialla tunteja on vain keskiviikkoisin! Keskiviikkoisin olen jo koko syksyn kestävällä kurssilla ja työssäkäyvänä on vaikea päästä keskellä päivää joogaamaan..

Manipura. 
+ Lyhyet kurssit, jotka alkavat eri aikoina pitkin syksyä. 
+ Kurssimuotoinen
+ Sisältää 3h synnytysvalmennuksen kurssin lopussa.
- Kurssien ajankohdat hankalat, en ehdi jo klo 16 alkaville tunneille. 
- Hinta 125€ (7 kertaa, joista viimeinen kerta on kaksoistunti synnytysvalmennusta)

Joogakoulu Shanti
+ Sijainti muutaman korttelin päässä kotoa
- Hinta 130€/10 kerran kortti
- Irtotunnit
- Ajankohta keskiviikkoisin, mikä on itselle huono/mahdoton päivä

Kirppanat
+ Kurssimuotoinen
+ Hinta 96€ (6 kertaa)
- Kurssit ovat alkaneet jo syyskuussa, eikä myöhäisempiä aloituksia ole

Purnayoga
+ Joogatunteja eri aikoina viikolla
+ Voi osallistua niin monelle tunnille kuin ehtii viikossa
- Irtotunnit
- Hinta 140€/10 kerran kortti

Osallistumme ensi viikolla neuvolan ensimmäiseen perhevalmennukseen, mutta en ole lainkaan varma saammeko me parina siitä mitään irti.. Suurimpana ongelmana tulee olemaan kurssin kieli - perhevalmennusta järjestetään vain suomeksi. Mieheni ei oikein puhu suomea, eikä varmasti ymmärrä kovin paljon tapaamisesta. Helsingin kaupunki ei järjestä englanninkielisiä perhevalmennuksia (toisin kuin ilmeisesti Espoo), vaan tarjolla on nettivalmennus, jonka sisältöön voi tutustua omaa tahtia. Ei olla vielä tutustuttu nettisivujen tarjontaan, mutta haluaisin kylläkin muutakin valmistautumista raskauteen ja synnytykseen kuin pelkän nettimateriaalin!

Onnekseni löysin siis loistavalta vaikuttavan englanninkielisen synnytysvalmennuksen.. Ilmoitin mieheni ja minut Joogastudio Manipuran raskausjoogan viikonloppukurssille. Active Birth -seminaari on kaksipäiväinen kurssi, jossa harjoitellaan synnytystä helpottavia hengitystekniikoita, liikkeitä ja asentoja. Puolisoille ja partnereille näytetään miten synnyttävän oloa voi helpottaa. Kurssi on yhtenä viikonloppuna joulukuussa, juuri sopivasti pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Odotukset on kovat, toivottavasti kurssi on 180 euron arvoinen!

Millaisia kokemuksia teillä muilla on raskausjoogasta, perhevalmennuksesta tai muista synnytysvalmennuksista?