Ensimmäinen vuosi

Abu täytti eilen vuoden! Vuosi on mennyt tosi nopeasti ja hitaasti, välillä salamannopeasti ja välillä tuskastuttavan tahmeasti. Päiviämme ilahduttaa aktiivinen, iloinen, kärsimätön ja rakastettava pieni taapero. Niin, vauvasta on tullut taapero, vauvavuosi on lopullisesti ohi. 

Abun ensimmäinen vuosi tuli virallisesti täyteen eilen aamulla klo 09.47. Olin ratikassa matkalla asioille ja yhtäkkiä tajusin, että nyt on se hetki. Juuri nyt vuosi sitten sain puserrettua pienen tummatukkaisen pojan tähän maailmaan. Yhdeksän kuukauden odotuksen, aamuyöllä alkaneiden nopeiden supistusten ja ikuisuudelta tuntuvan ponnistusvaiheen jälkeen siinä hän oli. Pieni, hentoraajainen tumma poika. Itkuhan siinä ratikassa meinasi tulla.

Vuoden aikana olen ehtinyt itkea turhautumista, nauraa onnesta, koomailla puolikuolleena väsymyksestä, ihailla suurta hampaatonta hymyä, halailla pientä nukkuvaa poikaa, ja miljoonaa muuta asiaa. Tässä on Abun vuosi. 

Tammikuu

Työt loppuivat ja edessä häämötti 7 viikon loma. Tai näin piti olla, mutta Abu päätti syntyä 5 viikoa etukäteen, juuri silloin kun isänsä oli työmatkalla. Istuin yksin sairaalassa pieni vastasyntynyt sylissäni ja ihmettelin pientä perheenjäsentä. Huolestuttiin painon kehityksestä ja itkin turhautumista ja kipua kun imetys ei onnistunut. Kotona yritettiin päästä sinuiksi sen tosiasian kanssa että meitä on nyt kolme. Mies lähti töihin ja yritin selvitä arjesta päivä kerrallaan.

Helmikuu

Käytettiin uudesta pojasta nimeä Abu; Aladdin leffan esikuvansa mukaisesti poika oli hento ja karvainen. Helmikuussa vauva heräsi vastasyntyneen unimaailmasta ja alkoi reagoimaan ulkomaailmaan. Arki tuntui menevän imettäessä ja neuvolan painokontrolleissa; alussa käytiin viikoittain punnituksessa. Illat istuin sohvalla telkkarin ääressä ja imetin. Yöheräämiset eivät tuntuneet vielä miltään, hormonit kai auttoivat selviämään. Poika nukkui päikkäreitä huonosti, ja käytin päivisin paljon aikaa nukuttamiseen. Mikä äitiysloma, oli välillä mielessäni.    

Maaliskuu

Aloin itse heräämään siitä vastasyntyneen vauvakuplasta. Mielessä kävi säännöllisesti miten kivaa olisi päästä jumppaamaan ja saada pre-vauvavartalo takaisin. Väsymyksen takia koko ajatus urheilusta tuntui kuitenkin kaukaiselta. Välillä tsemppasin ja kävin salilla ja vähän hölkällä, mutta urheilu oli lähinnä poikkeus kuin sääntö. Arki tasaantui ja kävin ahkerasti lounastreffeillä ja pyörimässä kaupoilla. Mies teki pitkää työpäivää ja kävi työmatkoilla, niiden yksinäisten viikkojen aikana välillä pääsi itku pelkästä uupumuksesta. Abu oppi kääntymään mahalta selälleen, ensin kauhun kiljahduksen kera, sen jälkeen pitkän ähellyksen päätteeksi.

Maaliskuun lopussa oli vihdoin aika antaa pojalle virallinen nimi. Miehen isä ja veli saapuivat sitä varten Suomeen tutustumaan poikaan. Abu hurmasi kaikki omissa ristiäisissään kauluspaidassa ja pikku rusetissa. 

Huhtikuu

Abu alkoi leikkimään leluilla, ja heilutti ahkerasti käsiään leikkimaton alla. Roikkuvia leluja oli kiva kolistella ja kiljahdella tahdissa. Pääsiäisenä uskaltauduttiin Abun ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Ruotsiin. Jännitettiin lentämistä ihan hulluna, mutta matka meni yllättävän helposti. Tästä saatiin lisäuskoa siihen, että selviämme myös kesämatkalla Espanjassa. 

Toukokuu

Toukokuu oli sisustamisen kuukausi. Abu sai uuden tuolin, kun tuotiin kotiin klassinen Stokke Tripp Trapp ja siihen sopiva vauvaistuin. Abu pääsi näkemään kaiken mitä pöydässä tapahtui ja malttoi leikkiä itsekseen ruokailun ajan. Toukokuussa poika sai vielä uuden, isomman sängyn. Korisänky jäi pois ja meidän sängyn viereen tuotiin valkoinen pinnasänky. Kovin paljoa poika ei tosin nukkunut siinä, vaan viihtyi lähinnä kiinni rinnassani läpi yön. Väsymys alkoi jo vähitellen painamaan enemmän. Hormonien vaikutus oli haihtumassa, varsinkin kun imetyksen rooli alkoi vähentymään.

Kesäkuu 

Kesäkuussa elettiin rankkoja ja jänniä viikkoja. Ostettiin uusi, ensimmäinen koti, ja suurin osa kesäkuusta meni remonttia suunnitellessa ja tehdessä. Abu istuskeli remonttikämpässä sitterissään, pureskeli tiikeriään ja valvoi maalaamista. Juhannuksen jälkeen päästiin vihdoin muuttamaan ja tuotiin tavarat vanhasta asunnosta uuteen. Loppukuusta aloitettiin Abun kanssa vähitellen maistelemaan kiinteitä, onneksi soseet eivät aiheuttaneet mahaongelmia. Ensimmäinen herkku oli banaani.

Heinäkuu

Kesäloma! Pitkään suunniteltu kesälomamatka Espanjaan oli kaikesta jännityksestä huolimatta menestys. Abu pärjäsi pitkät automatkat hyvin, kunhan nukkui. Kuumuus oli välillä aika tukalaa, mutta kaikesta selvisi vesi- ja maitopullojen avulla. 

Elokuu

Elokuussa oli aika pitkään odotetulle unikoululle. Abun nukahtamis- ja uniongelmat olivat verottaneet omat voimat, ja laskin päiviä unikoulun alkuun. Lähtötilanne oli se, että Abu havahtui hereille noin tunnin välein, jolloin vaihdettiin rintaa. Unikoulua treenattiin paria eri versiota muutaman viikon ajan, mutta unien laatu parani selkeästi. Useasta heräämisestä päästiin eroon ja lopulta poika heräsi 1-2 kertaa yössä. Sain vihdoin nukkua... edes vähän enemmän! 

Syyskuu

Abun liikkuminen muistutti mittarimatoa - kroppaa vedettiin mukana käsien varassa ja varpaat vähän työnsivät apuna. Kesän aikana soseiden määrään ja monipuolisuutta oli lisätty ja tein säännöllisesti Abulle omat sosepöperöt. Perunaruokia lukuunottamatta lähes kaikki maistuivat tosi hyvin. Annokset kasvoivat samaa tahtia liikkumisen kanssa, ja välillä tuntui että annoskoko oli sopiva hevoselle eikä vauvalle.

Lokakuu

Syksyn mittaan aloin miettimään tarkemmin omia työkuvioita ja Abun tulevia hoitosuunnitelmia. Päivähoidon aloitus tuntui tosi kaukaiselta, mutta hakemukset oli laitettava jo sisään hyvissä ajoin. Hoitotavan valinta tuntui (ja tuntuu) haastavalta; kuka on tarpeeksi hyvä ja turvallinen hoitamaan pientä suloista poikaani? 

Marraskuu

Marraskuu kului lähinnä omien työkuvioiden miettimisten parissa. Oli tehtävä vaikea valinta; palaanko vanhaan työpaikkaan ei-niin-motivoituneena vai otanko riskin ja yritän löytää uuden suunnan uralleni? Venkoilin asian kanssa viimeiseen päivään asti ja päätin, että tästä se alkaa, uusi suunta uralleni. Vuosi lapsen kanssa on tarpeeksi pitkä aika arvostamaan myös sitä aikuisten elämää. Pohdintojen aikana Abu oppi nousemaan seisomaan, ja tarttumaan kaikkeen sohvalle unohdettuun tavaraan.

 

Joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi sujui lähinnä jouluun ja Intian matkaa valmistellessa. Joulu yllätti taas, enkä ehtinyt yhteenkään joulukonserttiin ja saatiin joulukoristeetkin laitettua vain viikkoa ennen juhlaa. Joulu sujui perinteisellä tavalla perheen kanssa, ja välipäivät pestiin kilokaupalla pyykkiä ja pakattiin karmea määrä tavaraa jättimäisiin matkalaukkuihin. Tällä välillä Abu oppi kävelemään tukea vasten ja alkoi tutkimaan kotiamme entistä rohkeammin.

Tissistä pulloon

Olen avautunut täällä blogissa aika paljon imetyksestä - alkuongelmista ja Abun paino-ongelmista. Imetys ei ole koskaan ollut minulle helppoa ja itsestään selvää. Alussa oli ongelmia imetysotteen ja -asentojen suhteen. Myöhemmin oli ongelmia vauvan painon kanssa. Olemme rampanneet neuvolassa enemmän kuin keskivertovauva - lähinnä painon takia, joka ei ole noussut tarpeeksi. Tilasimme jopa imetysohjaajan kotikäynnille oman loputtoman epävarmuuteni takia ja antamaan itselleni jotain luottamusta siihen etten ole vaarantamassa lapsen hyvinvointia itsekkyyteni takia. Lopulta 5kk neuvolassa keskustelimme terveydenhoitajan kanssa Abun kasvukäyristä ja painosta. Korvikkeen määrää oli lisättävä rutkasti, sillä Abu ei vain kasvanut tarpeeksi.

Imetystä ei ollut tarkoitus lopettaa, vaan lisätä korvikkeen määrää imetyksen ohella. Imetys on kuitenkin vähitellen hiipunut, oikeastaan salakavalasti. Muuton aikana Abu oli hoidossa vuoroin kaverilla ja vuoroin äidilläni. Saattoi mennä monta tuntia, etten laatikoiden kantamisen ja pakkaamisen lomasta päässyt imettämään. Juhannuksena työskentelin pienen käsityöprojektin parissa, jonka aikana äitini hoiti Abua. Ja imetys taas jäi muutamaksi tunniksi. Kesämatkalla oli helpompi antaa pullosta maitoa kuin ottaa hikinen lapsi hikiselle tissille kuuman harson alle. Vähitellen huomasin, että Abun ruoka tulee lähes kokonaan pullosta. Eikä se nyt enää haittaa.

 

Kävin läpi oman luopumisprosessin ja jonkinlaisen surutyön. Alussa pullon antaminen Abulle suretti - vieressä kuitenkin oli tarjolla hyvää kamaa ja sitä aitoa maitoa. Nyt tunteet ovat jo laantuneet ja vaikka tunnen jonkinlaista epäonnistumista, tiedän että ratkaisu on ainoa oikea vauvan hyvinvoinnin kannalta. Jos imetykseen voisi vaikuttaa tahdonvoimalla, niin meillä olisi täysimetetty lapsi. Imetyskokemukseni jälkeen en vain voi uskoa, että imetys onnistuu kaikilta. Olen tehnyt kaikki temput ja pyytänyt kaiken tuen ja neuvot mitä imetykseen on saatavilla. Olen juonyt imetysteetä, pesinyt vauvan kanssa, imettänyt tiheästi, painellut rintaa imetyksen tehostamiseksi, syönyt hiilareita, juonut vettä... En pysty uskomaan, että olisin itse voinut vaikuttaa asiaan enää tämän enempää. Myönnän, että olen pettynyt ja surullinen. Olen pettynyt itseeni, etten voi ruokkia vauvaa ainoastaan rintamaidolla. Imetyksen lopettaminen on surullista, sillä se on se ainutlaatuinen yhteinen hetki lapsen kanssa, jota pulloruokinta ei voi koskaan täysin korvata.

Lapsen terveys on kuitenkin laitettava ykköseksi ja unohdettava muut asiat. Nyt tuntuu, että Abu on kasvanut ihan mahdottoman paljon sitten viime neuvolan. Toki painoon on varmasti vaikuttanut puurojen ja soseiden syöttäminen, mutta Abu näyttää nyt terveemmältä ja pulleammalta vauvalta. Jään haikeudella kaipaamaan niitä hetkiä, jolloin pieni mies löysi lohdun, ruuan ja rakkauden rinnoiltani. Ehkä seuraavan kanssa onnistun paremmin.

Soseessa

Ei menty 6kk asti täysimetyksellä, vaikka neuvolatäti antoi "luvan" viivytellä sinne asti. Tarjosin ensimmäiset sosemaistiaiset viime viikon lopulla. Alun perin ajattelin odottaa puolivuotiaaksi asti ja aloittaa siinä vaiheessa  sormiruokailu. On kuitenkin mukavampi aloittaa oikeiden ruokien maistelu rauhassa tässä vaiheessa, 5kk iässä, kuin odottaa kuukausi ja sen jälkeen tarjoilla uusia makuja vauhdilla. 

Ihan ensimmäisenä kokeiltiin miten kurkku maistuu. Annoin Abun imeskeltäväksi kuoritun kurkun palasen (pidin tietysti tiukasti kiinni, ettei hän imaise sitä vahingossa nieluun asti). Pikkuherra imeskeli sitä, maisteli sitä, irvisteli sille, ja sen jälkeen työnsi sitä pois suustaan. Ilmeisesti kurkku oli liian kylmää lämpimään maitoon tottuneelle suulle.

Varsinainen soseiden tarjoaminen tuli osaksi päivärytmiä vasta viime viikonloppuna. Tarjosin Abulle banaania, joka maistui jopa parin teelusikallisen verran. Alkuviikon makuna on ollut porkkana, joka on maistunut jo vähän paremmin kuin banaani. Keitin porkkanat pienessä määrässä vettä, soseutin, ja tarjoiluvaiheessa sekoitin mukaan hiukan korviketta. Määrät eivät todellakaan ole suuria - soseutin yhden porkkanan ja sillä ollaan pärjätty jo monta päivää! 

Maistelu on sujunut nyt alkuvaiheessa paremmin kuin hyvin. Abu ei ole huitonut lusikkaa pois eikä ole sylkenyt soseita suustaan. Kulmakarvoja on hiukan kurtisteltu, mutta samalla on kuitenkin tarrattu lusikasta kiinni ja viety se määrätietoisesti kohti omaa suuta. Ruokailu ei vielä ole ollut kovin säännöllistä. Tarjoan sosetta lähinnä päivällä imettämisen jälkeen. Lisään tarjoilukertoja ensi viikon neuvolatapaamisen jälkeen, ja aloitetaan samalla myös iltapuuro. Toivottavasti se auttaa pidentämään Abun unipätkiä, nyt ollaan nimittäin menty nukkumisessa jälleen huonompaan suuntaan.

Abun ruokkiminen on tähän asti ollut tosi helppoa ja on onnistunut missä vain. Kodin ulkopuolella olen joko imettänyt tai antanut pulloa, lähinnä alussa oman imetysujouden takia. Nyt soseiden astuttua kuvioon, liikkuminen todennäköisesti rajoittuu tarkemmin ruokailuaikojen väliin. Muussa tapauksessa joudutaan parkkeeraamaan jonnekin vauvojen ruokailutilaan syöttämään porkkanaa ja perunaa purkista. 

Imetysohjaaja kotikäynnillä

Joku suihkutissinen saattaa pitää minua neuroottisena tai epätoivoisena, mutta tilasin imetysohjaajan kotikäynnille. Kaikkien paino- ja imetysongelmien takia päätin turvautua vielä viimeiseen oljenkorteen - imetysohjaajaan. Totesin, että jos imetys ei tämänkään jälkeen ala sujumaan, lopetan. Voin ainakin hyvällä omatunnolla sanoa, että olen tehnyt kaikkeni imetyksen onnistumisen eteen. 

Mies oli tosiaan lähes 2,5 viikkoa putkeen työmatkalla ja sen aikana tuntui pariin otteeseen siltä, ettei Abu edelleenkään tuntunut saavan tarpeeksi maitoa. Erään päivällisen pullotankkauksen jälkeen päätin hankkia ammattiapua katsomaan ja opastamaan meidän imetystä. Googlailemalla löysin pari Helsingissä toimivaa ohjaajaa, joista päädyin Laura Merivirtaan.

Sain ajan heti seuraavalle viikolle, ja Laura tuli kotiin katsomaan Abun ja minun imetystapoja. Minun päällimmäiset kysymykset Lauralle olivat: Saako Abu paino-ongelmista huolimatta tarpeeksi maitoa? Syökö Abu vain "etumaidon", jonka takia hän ei kasva paremmin? Syökö vauva myös selkeiden herumisten välissä? Onko imetysote hyvä? Imettämistä ei tarvinnut katsoa kuin muutama minuutti kun sain selkeän vastauksen - maitoa tulee hyvin, Abu syö hyvällä otteella, maitoa tulee voimaakkaalla virtauksella herumisen aikana, mutta Abu syö myös niiden välissä. Voin yhden rinnan syöttämisen jälkeen nostaa Abun pystyyn röyhtäisemään, ja jos hän näyttää nälkäiseltä voin ruokkia toisenkin rinnan.

Oli helpottavaa kuulla, että imetys sujuu ja paino-ongelmatkin ovat normaalia 4kk iässä. Tässä vaiheessa vauvojen painoon tulee yleensä notkahdus, eikä kuukausittainen kasvu ole enää ihan niin vauhdikasta kuin alkukuukausina. Ilmeisesti monet neuvolat ohjeistavat tässä vaiheessa turhaan ylimääräiseen punnitukseen ja antamaan lisämaitoa. Korvikkeen käyttö ei olisi meille tarpeellista, mutta alle 200ml korviketta päivässä ei vaikuta imetykseen lainkaan, eli voimme halutessamme jatkaa iltapullon antamista. Korviketta tulee pullosta yleensä niin helposti (vaikka olisi käytössä erikoispullo Medelan Alma, kuten meillä), että vauva syö yleensä sitä enemmän kuin äidinmaitoa. Äidinmaito on muutenkin niin hyvin imeytyvää, että vauva tarvitsee sitä vähemmän kuin korviketta. 

Hienoa, että kaikki sujuu hyvin eikä maidon määrää tai imetystä tarvitse enää miettiä. Imetysohjaajan vierailu maksoi 92 euroa, mutta eiköhän se pitkällä tähtäimellä maksa itsensä takaisin. Oma mielenrauha palautui ja lisäksi säästetään varmasti myös korvikerahoissakin. Suosittelen imetysohjaajan tilaamista käymään kotona, jos imetyksen suhteen on haasteita ja haluaa silti imettää.

  

Neuvolan kontrollipunnitus

Tänään oli kontrollipunnitus neuvolassa johtuen Abun paino-ongelmista. Oma terkkarimme oli sairaana, joten päästiin/jouduttiin toisen tädin luokse. Jännitin punnitusta, sillä olin viimeisen kahden viikon aikana yrittänyt imettää Abua tosi useasti. Abun paino oli kuitenkin noussut 4kk neuvolakäynnistä vain 180g - eli ei edelleenkään tarpeeksi. Laskennalliseksi päiväkasvuksi tuli siis vain 12g/päivä. 

Pohdittiin neuvolatädin kanssa ensin pitäisikö aloittaa soseet, mutta päädyttiin jatkamaan korvikkeen antamista ja lisäämään määriä. Ohjeistukseksi sain antaa korviketta n. 80-100ml kolme kertaa päivässä. Tärkeää oli myös saada Abu nukkumaan, ja siihenkin korvikkeen pitäisi auttaa. Maha täynnä on helpompi nukahtaa. 

Vaa'an tulos oli taas pienoinen pettymys. Aavistinkin jo ettei paino ollut noussut tarpeeksi, mutta samalla silti toivoin että imetyksen tehostaminen olisi vaikuttanut pojan painoon. Valitettavasti painonnousu ei ollut riittävän hyvää.  Onneksi poika on kuitenkin iloinen ja pirteä, joten en sentään ole nälkiinnyttänyt lastani.

Ei kai tässä ole muita vaihtoehtoja kuin antaa korviketta entistä enemmän, vaikka se välttämättä samalla tarkoittaa imetyksen vähenemistä ja nopeampaa loppumista. Ymmärrän toki, että kyse on lapsen hyvinvoinnista ja kasvusta. Tunnetasolla kuitenkin tunnen pettymystä ja surua siitä, että imetystaipaleeni kutistuu näin lyhyeksi. Ennen Abun syntymää olin ajatellut imettää korkeintaan 6kk, nyt puolestaan toivon, että saisin imettää edes 6kk.

4kk neuvola - imetys ja paino-ongelmat

Kävimme tänään Abun 4kk neuvolatarkastuksessa. Kaikki on muuten hyvin, Abu on normaalisti kehittyvä iloinen vauva, paitsi että paino ei ole noussut tarpeeksi paljon. Viime neuvolakertaan verrattuna paino on noussut vain vaivaiset reilu 300g. Laskennalliseksi päivänousuksi tästä tulee noin 10g/päivä kun suositus ymmärtääkseni on yli 20g/päivä. Paino on nyt siis 5.1kg, aika vähän nelikuiselle pojalle.

Taas on siis samat ongelmat kuin aiemmin - ruokailu ja imetys... Koko Abun vauvavaihe on ollut painon ja imetyksen kanssa taistelua. Synnytyssairaalassa jouduttiin huolestumaan kun paino ei noussut huolimatta 3h välein tapahtuvasta korvikeruokinnasta. Yliväsyneenä itkeskelin sairaalan kanttiinissa, koska vauvamme paino ei noussut ja kätilöt uhkasivat laittaa letkuruokintaan jos ei saataisi enemmän maitoa kurkusta alas. Sairaalasta pääsyn jälkeen ongelmana oli imetyksen sujuminen ja lopulta lisämaidosta luopuminen. Se saatiin vihdoin 2kk maissa tehtyä, mutta nyt olemme jälleen ottaneet takapakkia tissiasioissa. 

Me olemme viimeisen kuukauden ajan antaneet Abulle iltaisin noin 80ml korviketta rintaruokinnan lisäksi; ihan vain sen takia, että hän nukkuisi pidemmän ensimmäisen unipätkän ja antaisi minullekin mahdollisuuden nukkua enemmän kuin 2h kerralla. Tästä jokailtaisesta korvikesyötöstä huolimatta paino ei siltikään ole noussut. Luulen, että yksi ongelma on Abun unettomuus päivisin. Poika ei saa nukuttua kuin 30-45 minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen herää. Väsyneenä ja känkkäränkässä ainoa paikka minne Abu rauhoittuu on tissi. Rinnalla Abu sitten syö jonkin aikaa kunnes nukahtaa siihen. Lyhyiden torkkujen jälkeen jaksetaan taas hetken aikaa olla aktiivisia kunnes väsähdetään eikä saadakaan unta kuin taas rinnalla. Luulen, että tällainen väsymyskierre, jolloin ei jaksetakaan syödä tarpeeksi vaan nukahdetaan, on yksi syy painon vähäiseen nousuun. Nyt täytyy siis tosissaan yrittää saada poika nukkumaan edes Manducassa pari tuntia päivässä, että päästään kierteestä eroon. 

Ohjeeksi sain antaa päivälläkin pienen annoksen korviketta, jos se auttaisi vauvaa nukahtamaan syvempään uneen. Kurjalla mielellän annan korviketta, sillä haluaisin jatkaa täysimettämistä 6kk asti (tai "täys"imettämistä, sillä virallisen määritelmän mukaan Abu ei ole täysimetetty tuon pienen iltakorvikkeen takia). En ole mikään imetysaktivisti enkä tietenkään halua nälkiinnyttää poikaa, mutta silti tuntuu pahalta tajuta, etten äitinä pysty ruokkimaan häntä tarpeeksi. Olen miettinyt voiko omassa toiminnassa olla parantamisen varaa. Yritän nyt keskittyä enemmän omaan syömiseen ja juomiseen, ehkä en ole syönyt tarpeeksi hiilareita enkä juonut tarpeeksi vettä. Ostin uuden paketin imetysteetä, sillä tuntui ainakin alkuviikkoina olevan vaikutusta maidon määrään. Hyvät yöunet ja rentoutuminen auttaisivat myös maidontuloon, mutta 2h välein heränneenä on vaikea olla pirteä ja rento.

Optimaalisen ravinnon lisäksi imetys on loistava tapa rauhoittaa väsyitkuinen tai muuten vaan känkkäränkkälapsi tissillä. Millä se sitten rauhoitetaan jos/kun imetys loppuu??

Ihana kamala tutti

Vauva ja tutti - luonnollinen yhdistelmä. Mies osti jouluiselta Intian-matkaltaan Aventin ergonomiset glow-in-the-dark hi-tech tutit, koska oletettiin meidänkin vauvamme kasvavan tutti-riippuvaiseksi. Ei edes ajateltu "joutuvamme" tällaiseen tilanteeseen - Abu ei syö tuttia.

Mikään tutti ei kelpaa - ei Aventin supertutti, ei pehmeä luonnonkuminen tutti, eikä mikään muukaan supermarketin tusinatutti. Olen jopa kokeillut levittää tutille muutaman tipan rintamaitoa, mutta sekään ei auttanut. Abu vain nuoli maidot tutista ja sylkäisi sen ulos. Yleensä tutti saadaan laitettua suuhun, mutta Abu vain pyörittelee sitä suussa, availee suutaan ja jopa puree sitä. Ehkä ottaa muutaman imaisuun kuin kokeeksi, tuleekohan sieltä maitoa. Lopulta tutti joko liukuu ulos suusta tai lentää kaaressa viereen. Phyi.

Iltojen nukahtamisongelmiin auttaisi varmasti tutti, edes jonkin verran. Useimpia lapsia se rauhoittaa ja auttaa jopa nukahtamisessa. Meidän vauvamme, jos tutin saa edes hetken pysymään suussa, aloittaa raivokkaan imemisen ja lutkutuksen, jonka aikana koko kroppa heiluu levottomasti. Lopulta tutti lentää kaaressa pois. Jos tuttia yrittää tunkea liian monta kertaa suuhun, menevät huulet suppuun ja jopa saattaa alkaa kiukkuinen ininä. Viimeisenä oljenkortena ostettiin pehmeä luonnonkumitutti (se tosin haisee todella pahalle), jonka toivottiin toimivan meidän tapauksessa. Ensimmäisellä yrityksellä Abu otti tutin jopa muutamaksi minuutiksi suuhun ja näytti vaipuvan uneen. Ehdittiin jo iloita menestyksestä, mutta ilo oli muutaman minuutin mittainen. Tutti tippui suusta, eikä sitä otettu enää takaisin.

Yritetään silti vähitellen totuttaa Abu tuttiin. Tarjotaan hänelle tuttia päivän mittaan kun masu on täynnä eikä väsytä, niin tutti ei aina yhdisty nukuttamisyrityksiin ja vanhempien (epä)toivoon. Ehkä jonain päivänä Abukin nukahtaa tutti suussa. Tai sitten ei, ja sekin on ihan ok.

Pussillinen unihiekkaa, kiitos!

Löytyisipä jostain tästä maailmasta nettikauppa, josta saisi pussillisen unihiekkaa vauvalle - ja äidille! Abu on nukkunut huonosti jo pari viikkoa, heräillen vähintään parin tunnin välein tissittelemään. Aluksi luulin, että käsillä on nyt se kuuluisa 3kk tiheän imun kausi.  Tiheä tissittely on tosin jatkunut jo  reilun viikon eikä imettämisessä näy minkäänlaista muutosta - edelleen syödään 2h välein päivin ja öin. Vielä kuukausi sitten ruokailurytmi oli noin 2.5-3 tuntia, joten ollaan valitettavasti palattu takaisin siihen vastasyntynen ruokailurytmiin. 

Toinen ongelma on nukahtaminen; iltaunille Abu osaa nukahtaa vain tissillle ja pitkän nukuttamiskierroksen jälkeen. Lauantaina illalla, kun nukuttaminen oli kestänyt lähes kaksi tuntia, päätin että nyt on tultava muutos iltarutiineihin. En halua olla yksi niistä vanhemmista, jotka viettävät tuntikausia illasta (ja omasta ajastaan) nukuttamassa lapsiaan. Abu on tietysti vielä pieni vauva, joka tarvitsee vanhemman lämpöä ja läheisyyttä, mutta uskon että nyt jo voidaan totuttaa häntä nukahtamaan myös omaan sänkyyn. 

Tähän asti ollaan nukutettu Abu seuraavan rutiinin mukaan: vaipanvaihto, pyjama ja kapalo päälle, sekä iltaruokinta. Abu on nukahtanut tissille, josta ollaan sitten siirretty Abu kohti omaa sänkyä. Pikkumies on tosin havahtunut hereille omasta sängystään noin 10 minuutin päästä. Tämän jälkeen nukuttamisvuoro on siirtynyt miehelle - alkuun tyynnytellään poika hytkymällä jumppapallon päällä, sen jälkeen istuskellaan sohvalla Abu rintaa vasten. Kun poika näyttää olevan tarpeeksi syvässä unessa, ollaan saatu hänet siirrettyä omaan sänkyyn. 

Tähän rutiiniin on nyt tultava muutos. Olemme tahtomattamme muodostaneet Abulle uniassosiaation, jossa uni tulee vain tissi suussa. Se on johtanut pitkiin nukuttamissessioihin ja omassa sängyssä heräilemiseen. Aloitettiin eilen tottuttamaan Abua uuteen rytmiin - nukahtamaan ilman tissiä suussa. Tarkoitus ei ole pitää mitään perinteistä unikoulua ja siten pyrkiä pidempiin unipätkiin, vaan lähinnä opettaa Abua rauhoittumaan omaan sänkyyn. Meidän vauva on vielä tosi pieni ja tarvitsee fyysisestikin vielä pari kertaa yössä ruokaa.

Totuttelu ei tosin alkanut hyvin... Eilen ennen kahdeksaa aloitettiin yövalmistelut ja imetin Abun. Siihen rinnalle se taas uuvahti, mutta tyypilliseen tapaan havahtui hereille kun saatiin hänet omaan sänkyynsä. Yritettiin pitää häntä omassa sängyssä, mutta huuto yltyi liian kovaksi. Tassuteltiin, nostettiin syliin rauhoittumaan, ja kun oli rauhoittunut laitettiin takaisin omaan sänkyyn. Tätä toisteltiin kolmen tunnin ajan.. Aina omassa sängyssä alkoi kova huuto, vaikka oli jo rauhoittunut syliin. Lopulta yhdentoista maissa totesin, että itku johtuu väsymyksen lisäksi jo varmaan nälästä. Imetin Abun uudestaan ja sen jälkeen siirrettiin väsähtänyt poika omaan sänkyyn, jossa pidettiin muutama minuutti käsiä napakasti Abun mahan päällä. Tähän poika lopulta nukahti.

Ensimmäisen yöruokinnan hoidin tavallisuudesta poiketen sohvalla, jotta Abu saa varmasti mahansa kunnolla täyteen kummastakin rinnasta. Kylkiasennossa sängyllä ruokittaessa tuntuu, että me kummatkin nukahdamme ennen kuin maha on kunnolla täynnä. Siirsin Abun takaisin omaan sänkyyn, ja muutaman minuutin silittelyn jälkeen poika nukahti. Oma kroppa ja päänuppi tosin kävi ylikierroksilla, enkä saanut unta vaan valvoin sen pari tuntia kunnes Abu heräsi jälleen ruokailemaan. Tässä vaiheessa otin poitsun suosiolla väliimme, jotta saisin itsekin unta.

En tiedä saavutettiinko mitään edistystä viime yön pelleilyllä, mutta jatketaan johdonmukaisesti Abun laittamista omaan sänkyyn. Ehkä vähitellen nukkumisesta omassa pesässä tulee rutiini, josta ei enää tarvitse taistella.

Millaisia nukuttamiskeinoja teillä on? 

Näin meillä nukutaan

Raskausaikana meillä oli suuret suunnitelmat ja vielä suuremmat luulot elämästä vauvan syntymän jälkeen. Päätimme, että meidän vauva kyllä nukkuu omassa sängyssä heti alusta alkaen ja että parisänkymme pysyy meidän omana tilana, rauhoittumista varten. Pidettiin perhepedissä nukkuvia perheitä jotenkin outoina; ajateltiin, että ehkä ne vanhemmat ei vaan osaa päästää lapsistaan irti, edes öisin. Oletimme meidän perheen nukkuvan paremmin jos nukumme omissa sängyissämme - Abu omassa korikehdossa ja me parisängyssämme. 

Todellisuus on kuitenkin ollut odotettua haasteellismpaa, ainakin nukkumisjärjestelyjen suhteen, vaikka elämä vauvan kanssa onkin aika suoraviivaista. Vauvalla on perustarpeensa - ruoka, puhtaus ja lohtu. Abukin kaipaa läheisyyttä ja lohtua sylissä, ja uni tulee paremmin turvallisessa ja lämpimässä läheisyydessä, isän tai äidin tuoksussa. Kunnianhimoiset suunnitelmat nukuttamisesta omaan sänkyyn kariutuivat heti parin viikon yrittämisen jälkeen.  Tehtiin parhaamme totuttaa Abun omassa sängyssä nukkumiseen, mutta meidän oman jaksamisen takia luovuttiin tästä tavoitteesta nopeasti. Muutaman katastrofaalisen yön jälkeen oli pakko todeta, ettei meidän keinot toimi ja että perhepeti on meidänkin ratkaisu. 

Kun vielä annoimme korviketta pullosta, oli pakko nousta sängystä lämmittämään maito ja syöttämään Abu. Yleensä mies hoiti joka toisen pullosyötön, jonka jälkeen hän tuli herättämään minut imetystä varten. Nousin siis 2-3 tunnin välein sohvalle imettämään, koska Abu sai parhaimman imetysotteen istualteen imetettäessä. Ruokkimisen jälkeen hyssyttelin Abun tarpeeksi syvään uneen, jotta pystyin nostamaan hänet omaan sänkyynsä nukkumaan. Jos uni ei ollut tarpeeksi syvää ja Abu havahtui hereille, tarkoitti se uutta, pahimmillaan puolen tunnin, nukuttamista. Kokeiltiin vaikka mitä vippaskonsteja millä saataisiin poika viihtymään omassa pedissään - kapalointia, lämpötyynyn pitämistä sängyssä ennen sinne siirtämistä, sekä babynestiä sängyssä pesämäisemmän uniympäristön luomiseksi. Turhaan. Yleensä Abu heräsi muutaman minuutin nukkumisen jälkeen ja jouduttiin aloittamaan nukuttaminen uudelleen. Meidän minun unen ja jaksamisen takia on ollut parempi ratkaisu siirtää koko sakki samaan petiin ja uinua yhdessä - perhepedissä.

Nyt kun täysimetän, ovat yöt tavallaan helpompia vaikka olenkin yksin vastuussa ruokkimisesta. Meillä on jo iltarutiini. Klo 21 maissa vaihdetaan vaippa ja laitetaan Abulle yöpuku sekä kapalo päälle. Sen jälkeen imetän Abua kunnes hän nukahtaa ja voidaan siirtää hänet sänkyyn. Ensimmäinen unipätkä nukutaan omassa sängyssä, mutta ensimmäisen herätyksen jälkeen nostan pojan rinnalleni viereeni. Siinä kyljelläni imettäessäni yleensä nukahdan nopeasti itsekin.  Abu havahtuu nälkäänsä noin 2.5 tunnin välein, jolloin vaihdan hänet toiselle rinnalle syömään. Klo 7 maissa aamulla Abu heräilee virkeänä, jolloin mies käy vaihtamassa vaipan ja ottaa kapalon pois. Hetken aikaa poika jaksaa heilua ja jutella välissämme, kunnes väsähtää ja nukahtaa taas rinnalle. Nukutaan noin klo 9 asti, jolloin vihdoin noustaan päivän toimiin.

 

Tällä hetkellä meillä on hyvät iltarutiinit ja nukkumisjärjestelyt; minäkin saan nukuttua suhteellisen hyvin eikä päivisin tarvitse yrittää nukkua päiväunia. Toivottavasti kesän tienoilla saadaan Abu nukkumaan pääsääntöisesti omassa sängyssään eikä minun tarvitse enää nukkua kahden miehen puristuksessa.

Videovinkki: Imetysasentoja

Me olemme Abun kanssa jo siirtyneet täysimetykseen, mutta imetyksen alkutaipale oli jonkinmoista taistelua imuotteen, imetysasennon ja unisuuden kanssa. Mielestäni emme saaneet erityisen hyvää tukea imetyksestä neuvolasta tai synnytyssairaalasta. Neuvolatäti ei osannut sanoa asentoihin mitään ja mainitsi neuvolan imetystukiryhmästä vasta kun puhuin etsineeni tukiryhmiä keskustan alueelta. Kävimme kerran sairaalassa imetystapaamisessa, mutta siellä lähinnä katsottiin perinteisen kehtoasennon imuote. Neuvolan imetystukiryhmässä lopulta vain keskusteltiin ongelmista, eikä ehditty konkreettisesti katsomaan asentoja ja imetysotteita. Olisin kummassakin tapaamisessa kaivannut mahdollisuuksia kokeilla eri imetysasentoja ja vinkkejä miten tehostaa imetystä. Parhaimmat neuvot sain lopulta Imetyksen tuki ry:n Facebook-sivustolta sekä heidän nettisivuiltaan. 

Sinnikkyys kuitenkin palkitsi ja olemme jo pari viikkoa olleet pelkän rintamaidon varassa. Imuotteen kanssa on edelleen silloin tällöin haasteita ja joudunkin välillä maanittelemaan Abua avaamaan suunsa isoksi ennen haukkaamista.. Abun ensimmäiset sanat tulevatkin varmasti olemaan "iso suu!", niin usein joudun muistuttamaan häntä oikeasta tyylistä. Tyylipisteitä ei varmaan edelleenkään saataisi, mutta tuleepahan pikkumies ruokittua.

Haasteellisin imetysasento meillä on jatkuvasti ollut makuuasennossa imettäminen, ja nimenomaan selällään maaten siten, että Abu makaa mahallani. Tällä viikolla vinkkejä googlaillessani löysin muutamia tosi käyttännöllisiä apuvideoita imetysasentoihin, jotka halusin jakaa täälläkin. Olisinpa löytänyt nämä kuukausi sitten, olisi omatkin niska- ja hartialihakset ihan eri fiiliksessä kuin nyt! 

Hyvä imetysasento varmistaa siis optimaalisen imettämisen, jolloin vauva saa parhaiten ja tehokkaimmin imettyä maitoa. Kaikissa asennoissa on muistettava muutama tärkeä asia: nänni pitkälle vauvan kitalakea kohti, vatsa äitiä vasten, ja leuka hiukan kohotettuna.

1) Makuuasennossa selällään imettäminen, ns. biological nurturing.

Tätä asentoa en saanut meillä toimimaan kuin vasta tämän viikon alussa, kiitos tämän videon. Videolla nainen näyttää havainnollisesti mikä on vauvan oikea asento, jolloin lapsella on tukeva olo. Olin aina ihmetellyt miten vauvan pään pitäisi asettua, Abulla aina pää retkahtaa sivulle, eikä hän jaksa kannatella sitä pystyssä. Nyt Abu nojailee päätä mun käsivarteen ja itse voin lepäillä ruokinnan aikana.

2)  Imetys istualtaan, ns. ristikehtoasento (cross-cradle position)

Siinä vauvaa tuetaan oikealla kädellä, jos imetetään vasemmasta rinnasta. Oikea käsi tukee vauvaa niskasta ja vasen käsi on vapaana. Tätä en ole kokeillut, meille sopii paremmin tuo perinteinen kehtoasento.

3) Imetys istualtaan, ns. kehtoasento (cradle position). 

Tämä on varmasti perinteisin imetysasento, joka tulee monille äideille ensimmäisenä mieleen ja jossain määrin luonnostaan. Vauvan päätä tuetaan vasemmalla kädellä, jos imetetään vasemmasta rinnasta. Itselle tämä asento on yleisin imetysasento, vaikka tavallaan samalla vaikein. Imetystyynyistä huolimatta on vaikeaa löytää sellaista asentoa, jossa en jännittäisi niskoja ja hartioita.

4) Istualtaan imettäminen, ns. jalkapalloasento (football hold). 

Tätä asentoa yritin alkuviikkoina etsiessä epätoivoisesti asentoa, jossa kipeät nännit tuntuisivat vähiten kipeiltä. Asennon löytäminen oli epätoivoista kiemurtelua ja lopulta Abun jalat sojottivat ilmaan takana olevaa tukityynyä vasten ja minä nojailin rintojen kanssa eteenpäin yltääkseni Abun suuhun. Ei näin. 

5) Istualtaan imettäminen, ns. koala-asento.

Tämä asento sopii ilmeisesti erityisesti suihkutissi-tapauksille. Vauva istuu hajajaloin äidin reidellä ja ottaa istualtaan kiinni rinnasta. Tätä kokeilimme neuvolan imetystukiryhmässä, mutta ei onnistuttu, ehkä Abun pienen koon takia. Asento on äidin kannalta helppo eikä rasita hartioita tai niskaa, sillä vauvaa ei tarvitse pitää makuuasennossa. Tämä taitaa olla meidän seuraava treenattava asento. 

6) Kyljellään imettäminen, side lying position.

Yöimetykset sujuu lähinnä tässä asennossa, jotta itsekin saan nukuttua. Jos Abu ei nukahda istualtaan imettämisen jälkeen, hänet saa lopulta maidolla tainnutettua tässä asennossa. Otan Abun lähelle itseäni rinnalleni ja laitan yhden tyynyn selkäni taakse tueksi, johon voin nojailla yön aikana. Haasteena tässä on nähdä millainen imetysote Abulla on, varsinkin pimeässä makuuhuoneessa. Sen takia monesti nousen olohuoneen sohvalle asti imettämään, jolloin näen imetysotteen ja Abu syö tehokkaammin.

7) Viimeinen videoklippi sisältää vinkkejä imetyksen ongelmatapauksiin.

Jos sopivan imetysasennon löytämisessä on ongelmia, suosittelen katsomaan nämä ja harjoittelemaan vauvan asettamista oikeaan asentoon. Netti on täynnä imetysvideoita, mutta näistä oli meille hyvä apu, harmi etten löytänyt videoita aikaisemmin!

Yh-äiti

Mies lähti aamulla ensimmäiselle työmatkalleen sitten Abun syntymän - viikoksi jenkkeihin. Oma jaksaminen ja pärjääminen hiukan jännittävät sekä itseäni että miestä, olenhan 24/7 vastuussa ja hoitamassa Abua. Tällä viikolla en voi ojentaa Abua miehen syliin kun itse lepäilen, en antaa miehen nukuttaa Abu jumppapallolla uneen, enkä jäädä sänkyyn nukkumaan kun mies käy vaihtamassa aamun ensimmäisen vaipan.

Aamu ei mennyt erityisen lupaavasti, heräsin jo aamuyöstä kun Abu kiljaisi kovaa ja korkealta. Siinä olikin pieni maistiainen aamun tapahtumista, sillä miehen suljettua oven takanaan alkoi pikku miehen show... Abu alkoi kiljumaan, ei huutamaan vaan ihan oikeasti kiljumaan, kuin sika jota tapetaan ja sellaisella äänenvoimakkuudella, jota en tiennytkään herralla olevan. Muutaman minuutin kiljumisen jälkeen hän rauhoittui, mutta sama toistui useasti aamun aikana. Istuin siis vuorotellen sohvalla, vuorotellen jumppapallolla imettämässä tai rauhoittelemassa Abua koko aamun ja oma aamiainen tuli nielaistua vasta lähempänä puolta päivää. Meidän pieni kakkakone ilmeisesti kärsi ummetyksesta ja olo helpottui myöhemmin päivällä kun kakka lähti taas liikkeelle.

Käytiin päivällä Abun kanssa reippaalla kävelyjuoksulla ja päiväunet jatkuivat lenkin jälkeen niin pitkään, että piti pariin otteeseen käydä kurkkaamassa vaunuissa ollaanko siellä edes elossa. Heräämisen jälkeen loppuilta menikin sohvalla ja jumppapallolla - iltatankkaus alkoi jo aikaisin ja mahavaivat alkoivat taas hiukan vaivaamaan. Abulla on nyt alkanut hurja puklailu, yhden rinnan imettämisen jälkeen täytyy röyhäyttää ja aina ruokailun jälkeen tulee pukluja. Mulla on säännöllisesti pusero täynnä puklujälkiä ja pulautettu maito on mun uusi hajuvesi. Sänky on öiden jäljiltä pukluista märkä ja läikykäs. Iltatankkauksen kohdalla tämä tarkoitti siis lukemattomia pukluja ja jatkuvaa rinnan vaihtoa. Siinä hössäkässä jumiuttuivat jo valmiiksi kipeät niska ja hartiat..

Ei kyllä käy kateeksi yh-äitejä, sen verran rankka oli ensimmäinen päivä yksin Abun kanssa. Onneksi arkipäivät menevät aika vauhdikkaasti lounastreffien ja iltavierailuiden merkeissä. Vaikka moni kaveri on muuttanut Espoon lapsilähiöihin, on keskustassakin sentään vielä seuraa tällaiselle city-mamalle, ainakin arkipäivisin.

Imetysajan ruokavalio

Kesäksi kuntoon -projektini vaatii kuntoilun lisäksi myös ruokavalion tuunausta. Raskausaikana herkut tulivat järjettömän makeanhimon takia tutuksi ja jokailtaiseksi tavaksi. Onneksi raskausajan makeanhimo on mennyt ohi ja nyt imetysaikana ei ole tehnyt mieli herkkuja juuri lainkaan. Imetysaikana ruokavalion pitää olla monipuolinen ja riittävä maidontulon turvaamiseksi. Samoin riittävän veden juominen on todella tärkeää. Itselläni on jatkuva jano ja yritänkin juoda vettä koko ajan. Pöydällä on päivisin iso kannullinen vettä muistuttamassa juomisesta ja öisin yöpöydällä on vesipullo. Imetyskertoja tulee päivässä 6-8 päivällä ja 2-3 yöllä, joten tarvitsen riittävästi ruokaa ja nestettä. Nyt kun imetys on lähtenyt toimimaan tarkoitus olisi imettää Abua noin 6-7 kuukautiseksi.  

Imetysajan ruokavalio on raskausaikaan verrattuna muuttunut siten, että syön entistä enemmän hiilareita ja vähemmän makeita. Syön aamiaisen, kunnon lounaan, pienen välipalan sekä päivällisen. Miehen mukana rytmi on muuttunut myöhäisemmäksi kuin mitä itse haluaisin, ja syödäänkin päivällistä vasta kahdeksan aikaan illalla. Imetys lisää energiantarvetta vain noin 500 kalorin verran, mutta itse olen yöimetysten aikaan hurjan nälkäinen ja aamulla koittaa lähes nälkäkuolema. Nyt jääkaapissa onkin pieniä rahkavälipaloja, jos yöllä on pakko syödä jotain.

Yritän panostaa ruuan laatuun ja syödä paljon tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ihan Abunkin hyvinvoinnin kannalta, mutta ajanpuute pakottaa välillä menemään siitä missä aita on matalin. Raskausaikana aamiaisena oli yleensä smoothie ja kananmuna jossain muodossa. Nykyään syön joko puuroa tai mysliä marjoilla ja rahkalla sekä pienen palan ruisleipää. Jos Abu nukkuu aamulla tarpeeksi pitkään, saatan ehtiä panostamaan terveellisempään aamiaiseen kuten tänään aamulla. 

Aamiaiseksi tein tänään siis vihersmootien ja amarattipuuroa mansikoilla ja manteleilla. Vihersmoothieen laitoin banaanin, kiwin, kourallisen pinaattia, kookoshiutaleita, chia-siemeniä sekä mantelimaitoa. Amarantti oli itselleni täysin tuntematon, kunnes löysin netistä ohjeen amaranttipuuroon. Amarantti on Meksikossa ja Perussa käytetty perinteinen vilja (tai itse asiassa "valevilja"), jota käyttivät jo Asteekki-intiaanit. Amarantti-kasvin siemenet sisältävät hurjasti proteiinia ja terveellisiä ravintoaineita kuten kalsiumia, magnesiumia ja C vitamiinia. Löysin Punnitse & Säästä kaupasta amaranttia, joten ostin sitä kokeilumielessä pienen määrän. Liotin siemeniä yön yli pienessä määrässä vettä, keitin siemeniä suolatussa vedessä noin puoli tuntia, lisäsin pienen määrän mantelimaitoa ja voilà - puuro on valmis. Maustoin puuron pakastemansikoilla, ruohituilla manteleilla ja hunajalla. Puuron maku oli aika erilainen, mutta mieto ja maustui ihan kivalta lisukkeiden kanssa.

Abulla on ollut tällä viikolla mahavaivoja, joiden syyksi epäilen suklaan syöntiä. Löysin kaapista joulusuklaan jämiä, jotka katosivat parempiin suihin (eli omaani!) heti alkuviikosta. Abu tuntuu kärsivän omasta suklaanhimostani, joten täytyy lopettaa vähäinenkin suklaaherkuttelu!

Meidän poika

Lähes kuusi viikkoa yhteiseloa takana ja me vanhemmat olemme oppineet Abusta paljon. Abu on rauhallinen lapsi (koputtaa puuta), joka ei pahemmin hötkyile turhasta. Pääsen itse suihkuun ja laittautumaan, kun laitan Abun hoitotasolle kylppärin lattialle. Siinä Abu ihmettelee kylppärin valoja ja seiniä, ja itse saan rauhassa laittautua. Sen jälkeen laitan Abun sitteriin istuskelemaan, kun itse pukeudun ja pakkaan tavarat ulkoilua varten.  Iltaisin meno vähän kiihtyy, mutta kaiken kaikkiaan päivät sujuvat pienen miehen kanssa hyvin jouhevasti.

Abu

• venyttelee hartaasti aina ruokailun jälkeen
• nukkuu sikeiten kädet päänsä takana, kuten isänsä
• murisee ja hyökkää rinnan kimppuun kun iso nälkä iskee, kuin pieni  villipeto
• herää keskustelemaan ja tutkimaan maailmaa joka aamuyö neljän maissa
• nukkuu parhaiten liikkeessä tai vanhempien sylissä
• hermostuu kun isä vaihtaa vaippoja, mutta rauhoittuu hindinkielisiä lauluihin

 
 

Kuusi viikkoa on mennyt hujauksessa ja jo nyt hirvittää, että äitiyslomavuosi hurahtaa ohi! Toisaalta en malta odottaa kunnon kevätsäiden alkamista, jolloin pääsen oikeasti nauttimaan ulkoilusta ja vapaista päivistä! 

Bermudan kolmio - uni, paino ja imetys

Abu syntyi viisi viikkoa ennenaikaisena ja painokin oli sen takia alhainen. Syntymäpaino oli vain 2,5 kiloa, josta ollaan tultu hitaasti, mutta varmasti ylöspäin. Alhaisen syntymäpainon takia olemme olleet neuvolan kanta-asiakkaita - painoa on seurattu kaksi kertaa viikossa. 

Alkuun paino nousi reippaasti noin 60g/päivässä, mutta tahti on nyt hidastunut. Jatkoimme korvikemaidon antamista, mutta vähensimme sen määrää asteittain pienemmäksi. Nyt viime viikolla ja tällä viikolla olemme antaneet korviketta 20ml kerralla ja lähinnä Abun tarpeiden mukaan. Jos lapsi on vaikuttanut nälkäiseltä, olemme antaneet lisämaitoa, ja jos hän on nukahtanut tyytyväisenä, olemme tyytyneet tissituotantoon. Viime viikon torstain neuvolakäynnillä paino oli kehittynyt sen verran hyvin (silloin 3050g) että sovittiin saman menon jatkamisella. Maanantain painokontrollissa paino oli kuitenkin käytännössä pysynyt ennallaan ja vaaka näytti vain +50g nousua. Ei ihme, kun ottaa huomioon viikonlopun kaaosmaiset yökukkuilut. Voi olla, että kyseessä ei ollutkaan varsinainen tiheän imun kausi, vaan lähinnä nälkäinen lapsi, joka kaipasi lisää ruokaa. Sovittiin siis, että annetaan Abulle päivittäin 5 kertaa 20ml korviketta ja tullaan taas keskiviikkona painokontrolliin.

Maanantain ja tiistain välinen yö olikin kaikkea muuta kuin rauhallinen. Abu heräsi tapansa mukaan puolenyön jälkeen, jolloin imetin ja annoin 20ml korviketta. Pitkällisen nukuttamisyrityksen jälkeen jatkoin imettämistä ja annoin lopulta toiset 20ml. Sama peli jatkui kuin aiemminkin - Abu ruokaili hetken, nukahti ja heräsi vartin päästä. Puoli neljältä aamulla totesin, että mun on aivan pakko nukkua muuten menetän järkeni. Abukaan ei selkeästi saanut tarpeeksi ruokaa ja tiesin korvikemaidon aikaansaavan ihanan maitokooman. Tarjoilin reilut 40ml korviketta, jonka jälkeen uni maistuikin, kummallekin. Tiistaina ja keskiviikon välisenä yönä muutettiin rutiineja. Olin halunnut pitää meidän sänkymme omana reviirinä ja totuttavan Abun omaan sänkyynsä. Todellisuudessa tämä ei näytä toimivan, joten tehtiin Abulle suosiolla tilaa meidän väliin. Lisäksi käärittiin hänet kapaloon ja annettiin ensimmäistä kertaa tutti suuhun. Miehen sisko epäili, että heräilyjen takana voisi osittain olla pelkkä imemistarve, eikä pelkästään nälkä. Tutti ei toisaalta ollut suuri menestys, Abu sylki sen aina säännöllisen väliajoin pois suustaan, mutta jokin tässä yhtälössä toimi paremmin kuin aiemmin ja saatiin nukuttua edes jonkinlaisissa puolijärkevissä pätkissä. Ainakin mies tuntui olevan virkistynyt aamulla, itsellä taitaa olla niin kroonistunut univaje, ettei yksi yö auta. 

Keskiviikon punnituksessa paino olikin noussut, mutta todennäköisesti pelkästään korvikkeen voimin. Jatketaan toistaiseksi nyt samalla linjalla - imetän, mutta sen lisäksi annetaan korviketta tilanteen mukaan. Neuvolatäti käski miestä antamaan mun nukkua 5-6 tunnin pätkän ja ruokkimaan Abu pullolla - unettomuuskin voi vaikuttaa rintamaidon määrään ja herumiseen. Olen huomannut sen jo aiemmin - päikkäreiden ja parin tunnin oman menon jälkeen sain kerralla pumpattua huimat 40ml.

En olisi ikinä ennen vauvan syntymistä uskonut, että ihmisen on mahdollista selvitä täysijärkisenä näin vähällä unella. Olo on kuitenkin puoliksi ihmismäinen, vaikka tietysti aamuisin on uninen ja iltapäivällä iskee väsymys - ja kovaa. Lyhytkestoisessa muistissa taitaa tosin olla jotain häikkää, en usein muista sanoinko miehelle jotain vai en. Viimekin yönä heräsin paniikissa 2.30 ruokkimaan muka nälkiintynyttä lasta, koska unohdin että annettiin puolen yön maissa pieni määrä korviketta... Guantanamon vankileirilläkään ei varmaan käytetty tällaista unettomuutta kidutuskeinona, joten hurjaa että luonto kurittaa meitä äitejä tällä tavalla!  

Tiheän imun yöt

Pari viimeistä yötä on ollut täyttä kaaosta. Ilmeisesti käynnissä on tiheän imun kausi, tai ainakin tiheän imun yöt.. päivisin ruokailu noudattaa normaalia rytmiä, mutta öisin pieni mies ei malta irrottaa otettta minusta.

Lauantai 

23.00

Maltan irrottaa itseni kännykän viihdetarjonnasta ja pääsen vihdoin sänkyyn rauhoittumaan unille. Abun pitäisi herätä viimeistään parin tunnin päästä, joten tässähän on "ruhtinaallisesti" aikaa nukkua.

00.15

Herään siihen kun mies tuo rääkyvän Abun makuuhuoneeseen tissilleni; mikään muu hyssyttely-yritys ei ole auttanut eikä mies keksinyt muuta ratkaisua. Vartin päästä mies tulee itsekin sänkyyn nukkumaan. Vaihdan Abun kylkiasennossa rinnalta toiselle, imuote on taas huono ja nännit tuntuvat irtoavan.

01.10

Siirryn istumaan sängylle ja imettämään. Abu sen kun jaksaa ruokailla. Mies nukahti Kindle kädessään. 

02.00

Käyn vessassa, sinä aikana Abu alkaa ärisemään tissin poissaoloa. Lapsemme ärisee tai vinkuu, ei huuda. Isken vauvan takaisin kiinni tissiin. Abun ote alkaa olemaan huono, kunnon imun sijaan Abu nuolee nänniä ja lutkuttaa aikansa, kunnes saa taas rytmistä kiinni.

02.30

Nyt alkaa huumorintaju olemaan koetuksella. Väsyttää ja nännit aristaa. Abua on siirretty rinnalta toiselle varmasti 15 kertaa, eikä edelleen näy väsymisen merkkejä. 

03.00

Irrotan puoliunisen Abun tissiltä ja siirrän babynestiin väliimme. Pieni ei nuku vaan ärisee ja vinkuu oudosti. Ehkä vaippa on märkä ja/tai kakassa? Käyn vaihtamassa vaipan ja sitä tehdessäni Abu tietysti virkistyy. Vaipanvaihdon jälkeen isken rinnan Abun suuhun, pieni tissihetki yleensä väsyttää virkeimmänkin. 

03.20

Äiti ei nyt jaksa... Tissi on kipeänä ja päätä jomottaa. Joku saattaa tässä vaiheessa kutsua minua huonoksi äidiksi, mutten enää jaksa lutkututtaa rintaa Abun suussa. Käyn hakemassa tuttipullon ja lämmitän 20ml korviketta. Ehkä tämä maitotilkka auttaa Abua nukahtamaan ja armahtaa rintani. 

03.30 

Abu nukahtaa omaan sänkyynsä. Vihdoin! Makaan puolikuolleena sängyssä. Pidätän hengitystä jokaisen vingahduksen kohdalla kunnes rentoudun. Kyllä se varmaan jo nukkuu... 

06.00 

Olemme ilmeisesti takaisin normaalissa ruokintasyklissä. Abu alkaa vinkumaan nälkäänsä, ja käyn nostamassa hänet rinnalle. Makoillaan kummatkin mahat vastakkain ja nukahdetaan.

Sunnuntai

22.00

Saimme syötyä rauhassa oman myöhäisen illallisemme Abun istuessa sitterissä maailmaa tutkien. Nyt alkaa Abun iltaruokailu. Katsellaan samalla Kauhea kankkunen -leffaa miehen kanssa. 

23.00

Vaikuttaa jo eilisillan toistolta.. Takamus alkaa puutumaan sohvalla. Voiko liiasta istumisesta tulla makuuhaavoja? 

23.30

Käyn vessassa, sinä aikana Abu hermostuu ja alkaa huutaa. Tissi takaisin suuhun ja rauha palautuu maan päälle. 

00.15

Edellisen yön sirkus alkaa tosissaan väsyttää. Imetysmaratonille ei näy loppua. Rinnat tuntuvat tyhjiltä pusseilta, saakohan niistä edes mitään irti? Sama osittainen nännin lutkutus ja nuoleminen jatkuu, mutta kun otan Abun hetkeksi pois rinnalta, alkaa nälkäinen ininä. Ilmeisesti rinnoista kuitenkin jotain pientä tihkuu.

00.30

Siirrytään sänkyyn ja yritetään nukkua. Laitan Abun babynestiin väliimme, mutta pikkumies ei viihdy siinä ollenkaan. Kärsimätön vinkuna saa minut nostamaan hänet takaisin rinnalle. 

00.45

Abu on omassa sängyssä ja me omassamme. Uni, mikä ihana keksintö!

02.00

Nälkä, mikä ihana tekosyy.. Abu vinkuu nälkäänsä tai tissikaipuutaan. Haen herran viereeni ja alan jälleen imettää. Rinnat ovat ehtineet täyttyä tämän parin tunnin aikana ja kuulen tyytyväistä nielemistä. Imuote on edelleen kaukana optimaalisesta, mutta tuntuu jo paremmalta.

03.00

Abu pääsee takaisin omaan sänkyyn ja nukahtaa. Minä sammun ja vajoan unettomaan koomaan.

05.00

Taas herätys. Haen Abun rinnalle ruokailemaan. Olen jo niin väsynyt, että nukahdan imetykseen. Herätään kuuden jälkeen ja tönin miehen vaihtamaan vaippaa ennen töihin menoaan. Itse jään vielä sänkyyn koomailemaan. 

Imetyksestä ja rintapumpuista

Imetys - niin luonnollista ja helppoa. No ei ainakaan meillä. Edelleen kamppaillaan imetyksen sujumisen kanssa ja yritetään löytää yhteinen sävel ruokailuihin.  Välillä tuntuu että imetys sujuu ihan kivasti, välillä taas vaivun epätoivoon kun pikkumies ei saa kunnon otetta ja vaan kiemurtelee rinnalla. Tässä vaiheessa pikkumiehen kasvu on ykkösprioriteetti; imetystä treenaillaan sen ehdoilla ja annetaan lisämaitoa tarvittaessa.

Ennenaikaisuuden ja alhaisen syntymäpainon takia vauvalle annettiin sairaalassa lisämaitoa. Pienikokoisuuden ja nousevien bilirubiiniarvojen takia pikkuinen oli ensimmäiset pari päivää aika flegmaattinen ja ruokailu oli välillä tosi haastavaa. Taisteltiin öisin, että tyyppi nielisi edes 20ml pullomaitoa. Alhaisen syntymäpainon, joka oli sairaala-aikana vain laskenut, ja keltaisuuden takia oli ensisijaisen tärkeää saada ruokittua pieni tarpeeksi usein. Meillä olikin herätyskello soimassa kolmen tunnin välein - päivin ja öin. Keltaisuusarvot jatkoivat nousemistaan ja jouduttiin lopulta sunnuntaina aamulla vuorokaudeksi valohoitoon.

Sairaalasta lähtiessä olimme päässeet osittaisimetyksen tahtiin, imetin ja täydennettiin ruokailua tyypin mielentilasta ja eleistä riippuen lisämaidolla. Tämä mahdollisti myös isän osallistumisen ruokintaan ja minun hiukan pidemmät lepohetket. Viime viikon kontrollikäynnillä sairaalassa kätilö ohjeisti jatkamaan ruokintaa samalla tyylillä kuin siihen asti, kunnes neuvolan terkkari antaa kotikäynnillä uusia ohjeita. Eilisellä käynnillä sovittiin sitten, että imetän ja tarpeen mukaan annetaan lisämaitoa hiukan aiempaa vähemmän, eli 35ml. Perjantaina mennään vielä painokontrolliin katsomaan miten tämä niukempi lisämaito on vaikuttanut kasvuun. 

Sairaalassa yritin saada imetystä käyntiin ja maitoa nousemaan samalla kun tarjoiltiin lisämaitoa vauvalle. Tarjosin pienelle rintaa aina kun mahdollista, vaikka ruokailusta ei monesti tullutkaan mitään, osittain varmasti maidon tuotannon takia, osittain keltaisuuden aiheuttaman väsymyksen takia. Yritin samalla pumpata sairaalan vehkeillä edes muutamia millejä maitoa ja sainkin jossain vaiheessa ulos jopa 30ml yhdellä pumppauskerralla - olo oli kuin voittajalla. 

Pumppaushomma veti takapakkia heti kun päästiin kotiin. Olin pyytänyt miehen hankkimaan Aventin sähköisen rintapumpun valmiiksi kotiin, jotta saadaan maidon tuotanto edes pysymään yllä jos vauva ei halua tai jaksa imeä rintaa. Tähän päivään mennessä en ole saanut laitteella tippaakaan maitoa ulos! Tervemenoa 150 euroa.. Sisko antoi käyttööni hänen vanhan Aventin rintapumpun, jota voi käyttää käsi- ja sähkökäyttöisenä. Sen avulla olen saanut pumpattua noin ruokalusikallisen verran maitoa. Sain lopulta ystävältä Medelan rintapumpun testattavaksi - aivan mahtava laite! Tämä on ainoa kotikäytössä oleva vehje, jolla saan edes jonkin verran maitoa pumpattua, joskaan määrät eivät edelleenkään päätä huimaa. Suurimmillaan saan noin 20ml maitoa puserrettua ulos. Pumpuissa eroina tuntuu olevan imuteho - Aventin pumppu on aika hellävarainen kun Medela tuntuu välillä imaisevan nännit irti. Ilmeisesti mun maitotehdas tarvitsee kunnon riuhtaisut, jotta maito lähtee oikeasti juoksemaan. Pienellä on itselläänkin niin kova imuote, että huuletkin ovat rakoilla.

Onneksi vauva tuntuu saavan rinnoista enemmän irti, tai ainakin on parasta aikaa tilaamassa enemmän maitoa. Eilisen neuvolan kotikäynnin aikana tyyppi roikkui melkein koko ajan tissillä. Pienikokoisuudesta huolimatta imuote on hyvä eikä pulloruokinta ole ainakaan vielä vaikuttanut imuhaluihin. Tavoitteena  meillä on saada imetys kunnolla käyntiin ja lopulta jättää lisämaito pois. Tällä hetkellä edistys näyttää kannustavalta, mutta täytyy muistaa että pikkumies on vasta 2 viikkoinen..