Takana on ihana niin kutsuttu virkistysviikonloppu ja jo ensimmäinen päivä arkiviikkoa toimistolla. Vietin viikonlopun hikoilemassa ja virkistymässä kauniissa keväisessä luonnossa, eli pitkään odotetulla GoodBoostin Boostcampilla. Viikonloppuun kuului monipuolista urheilua, terveellistä syömistä ja kavereiden kanssa oleskelua.
Saavuttiin bootcampille Tampereen lähistölle perjantaina iltapäivällä. Majapaikassamme meitä odottivat BoostCampin järjestäjät, suurin osa osallistujista, sekä herkullinen välipala. Välipalana oli chia-vanukasta ja kurpitsansiemenjauhoista tehdyt (vihreät!) sämpylät. Välipalan ääressä täytimme kuntotestin alkulomakkeita - viikonlopun aikana meille tehtäisiin kuntotesti ja kehonkoostumusmittaus. Odotukset eivät olleet korkealla, olenhan ollut reilun vuoden lapsen kanssa kotona, yhdessä kädessä kahvikuppi ja toisessa suklaapatukka. Kunto olisi korkeintaan keskitasoa, heikkona lenkkinä keskivartalon lihakset ja anaerobinen kunto. Kestävyyskunto on luultavasti ihan keskitasoa tai parempaa, sillä olen kävellyt vaunujen kanssa ympäri Helsinkiä reilun vuoden.
Perjantaina teimme siis ensimmäisen osan kuntotestiä, eli UKK-instituutin kävelytestin. Testiin kuului 2km:n kävely, joka piti suorittaa niin nopeasti kuin mahdollista. Nopeasti käveleminen on muuten hitsin hankalaa ja sattuu jalkojen ihmeellisiin nurkkiin! Testin jälkeen vuorossa oli tabata-treeni mahtavalla maisemapaikalla, ja ennen illallista rentouduimme vielä joogassa.
Heräsin lauantai-aamuun virkeänä ja energisenä, sillä unta tuli 8h putkeen. Valmiina jumppaamaan! Olo oli ihan toista kuin kotona, jossa Abu herää yleensä jo kuudelta huutelemaan sängyssään. Lauantai alkoi kevyellä aamutreenillä, joka sai veret kiertämään ja kehon lämpimäksi. Aamiaiseksi (aamujumpan jälkeen) herkuteltiin yllättävän hyvällä chia-tuorepuurolla ja keitetyillä kananmunilla. Heti aamiaisen jälkeen saimme yllätysvieraan, Kansallisbaletin entisen tanssijan, joka piti erittäin inspiroivan puheenvuoron tavoitteista ja uskosta omiin päämääriin. Taas muistui mieleen, miten oma pää (ja sydän) vaikuttavat suuresti siihen, millaiseksi oma elämä kehittyy ja saavuttaako omat tavoitteet.
Lauantaina urheiltiin tosi monipuolisesti - funktionaalista treeniä järven rannalla, kävelyä, intervalli mäkitreeniä, ja venyttelyä. Päivä päättyi core-treeniin, saunaan ja grillattuun loheen kesäisen ruokapöydän ääressä. Ihana kesä!
Sunnuntaina aamulla olo ei enää ollutkaan niin virkeä kuin lauantaina, vaikka olin nukkunut samat 8h. Edellisen päivän tiukka fyysinen treeni tuntui vähän joka puolella ja kropan yleinen energiataso oli selkeästi alhaalla. Aamulla ei ollut treeniä, vaan jatkoimme kuntotaon mittausta ja teimme kehonkoostumusmittauksen. Näihin kuului siis useampi mittaus: puristusvoima, tasapaino, hartiaseudun liikkuvuus, paino, rasvaprosentti sekä kehon aineenvaihdunnan "ikä". Tuo aineenvaihdunnan ikä oli minulle suuri yllätys - laitteen mukaan minulla se oli 17v, eli reilusti alle oman ikäni. Se on sitten täysi mysteeri millä perusteella tuo lasketaan (varmaan jonkinlainen yhdistelmä painoa, rasvaprosenttia ja nesteytystä) sillä vain seisoin paljain jaloin laitteen päällä. Tosin isäni puoleinen suku on hyvinkin hoikkaa ja urheilullista porukkaa, joten oma geeniperimä saattaa vaikuttaa aineenvaihdunnan tasoon ja kehon kykyyn hyödyntää ravinto. Mutta mistä kone sen tietää, on vielä täysin auki. Saamme kuntotestin tulokset jälkikäteen sähköpostilla, joten totuus selviää myöhemmin!
Oma energiatasoni oli viimeisenä päivänä selkeästi kadoksissa, joten monet treenit tuli tehtyä vähän puoliteholla. Aikataulussa oli onneksi tabata-treenin lisäksi venyttelyä ja ashahia, joten saatiin myös rauhoittua ja rentoutua ennen kotiinlähtöä.
Viikonloppu oli mahtava, mutta palasin kotiin lähes väsyneempänä kuin lähtiessäni. Energiat oli kadonnut ja kroppaa kolotti joka puolelta. Toisaalta viikonlopun treenit oli niin tehokkaat, ettei ennen viikonloppua tarvitse varmaan kovin paljoa miettiä urheilua. Hienoa oli myös syödä terveellisesti kasvisruokaa ja olla sokerittomalla ruokavaliolla. Myönnän olevani sokeriaddikti, tähän asti olen aina viimeistään kaivannut illalla jotain herkkua. Olen pystynyt jatkamaan sokerittomuutta tämän päivän, vaikka välillä on tehnyt kahvin kanssa mieli jätskiä tai suklaata.. Toivottavasti pahin himo menee ohi, sillä sokerin määrä ruokavaliossani täytyy pysyvästi vähentää.
Viikonloppu tuli todella tarpeeseen, mutta samalla ikävöin poikiani. Abu tuntui kasvaneen paljon jo pelkästään kahden päivän aikana, ja viihtyi sunnuntaina illalla paremmin miehen kuin minun seurassa, niisk. Miehen ja pojan kahdestaan viettämä aika on kyllä tosi tärkeää heille molemmille, joten senkin takia suosittelen kaikille äideillä omaa rentoutumisreissua, aina välillä!
ps. GoodBoostin blogi on täynnä herkullisia ruokaohjeita, joista osaa päästiin maistamaan myös viikonloppuna.
