Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenvaunut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenvaunut. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. joulukuuta 2015

Vähän huomaavaisuutta, pliis!

Helsingin keskusta on täynnä kaiken maailman urpoja - ainakin näin vaunuilijan näkökulmasta. Voisi jotenkin kuvitella, että kaupunkilaiset oppisivat käytöstapoja ja muiden huomioimista, kun kerran asuvat keskustassa eivätkä kehä kolmosen takana maaseudun pyhässä rauhassa. Varsinkin näin jouluruuhkan aikaan liikkuminen vaunuilla on hankalaa, eikä muiden ihmisten käytös helpota asiaa lainkaan.

Käytöstapojen suhteen helsinkiläiset ovat kivikauden eläimiä. Kaupunkilaiset kulkevat mykkinä omalla radallaan, välttelevät kaikkea mahdollista kontaktia muihin ihmisiin ja suurimmaksi osaksi kokevat muut kulkijat hidasteiksi. Muiden noteeraminen koetaan lähinnä kummalliseksi käytökseksi kuin jokapäiväiseksi kohteliaisuudeksi.

Vaunuihminen on täysin muiden armoilla kaupunkilaisten keskuudessa, ja lapsensa kanssa liikkujaa kohdellaan välinpitämättömästi, välillä jopa vihamielisesti. Vaunut koetaan häiriötekijäksi ja tietä tukkivaksi möhkäleeksi, joka häiritsee normaaleita ihmisiä. Yhteiselo kaupungissa olisi paljon mukavampaa, jos kaikki muistaisivat nämä muutamat seikat. 

Avaa ovi vaunuihmiselle. On aika hankalaa puskea isot rattaat, joissa on 10 kiloinen lapsi, iso hoitolaukku, oma käsilaukku ja parhaimmillaan pari muutakin ostoskassia, painavan ulko-oven läpi. Yksi käsi vetää oven auki, toinen kääntää vaunut sopivaan kulmaan, ja sitten taas se toinen käsi pitää ovea auki kun toinen käsi työntää vaunut ovensuusta sisään. Kaikkien matkaa ja kulkemista nopeuttaisi se, jos joku ystävällinen ihminen pitäisi ovea auki sen 5 sekuntia, jotta ovista selviää sisälle. Ei sitten kannata huokailla tai jupista selän takana että kylläpä kestää, jos ei auta kulkemisessa. 

Raitiovaunun madallettu keskiosa on tarkoitettu vaunuille. Päivittäin ratikassa istuu niitä urpoja kaupunkilaisia, jotka ovat parkkeeraneet takamuksensa keskiosan taitettaville penkeille. Tädit (yleensä tädit) eivät tajua siirtyä muualle kun vaunut saapuvat ratikkaan, vaan heitä pitää yleensä ystävällisesti pyytää siirtymään pois vaunujen tieltä. Niin, ja sen penkin nostaminen olisi myös tosi kiva. 

Tee tilaa vaunuille. Vaunut vievät paljon tilaa, ja tarvitsevat tilaa myös kääntymiseen. Liikennevälineistä täytyy poistua takaperin, jotta vaunut eivät kippaa nurin (sekin on lähes koettu). Olisi sen takia siis tosi kivaa, jos muut antaisivat vaunujen ensin poistua julkisista ennen sisälle tunkemista, ja antaisivat hiukan tilaa peruuttaa ulos ovesta. Se ratikka tai bussi ei lähde sillä samalla sekunnilla liikkeelle, ja jos ovet ovat sulkeutumassa, ne saa uudestaan auki nappia painamalla.

Hissit ovat tarkoitettu liikuntaesteisille ja lastenvaunuille. Hissit on tarkoitettu niille, jotka eivät pääse syystä tai toisesta kulkemaan liukuportaissa, ei laiskoille. Vaikka Kampin ostoskeskus on kätevällä sijainnilla ja sisältää kivoja lastenkauppoja, on niihin pääseminen tosi haastavaa. Minkä takia lastenvaatekerrokseen menee vain kaksi hissiä? Kaiken lisäksi hisseihin on aina tunkemassa muitakin kuin liikuntaesteisiä ja vaunuja, vaikka vieressä rullaavat liukuportaat veisivät perille kätevämmin. Sama ilmiö on todettu Stockmannilla, päähisseihin tunkee täysin liikuntakykyisiä aikuisia ihmisiä. Onneksi siellä sentään on muutama salahissi, joihin pääsee aina lastenvaunuilla.   

Minulla ja miehellä on runsaasti kokemuksia epäkohteliaista ja jopa tylyistä kaupunkilaisista. Tultiin eräänä arki-iltana myöhään kotiin kummipoikani synttäreiltä. Abu oli väsynyt eikä viihtynyt vaunuissa kiljumatta, joten mies kantoi poikaa sylissään. Noustiin täysinäiseen ratikkaan, madallettuun keskiosaan, minä työntäen vaunuja ja mies Abu sylissään. Jouduimme erikseen pyytämään kahta naista nousemaan taittopenkeiltä, jotta sain vaunut parkkeerattua sisään. Mies jäi seisomaan ovensuuhun Abun kanssa - eikä kukaan teineistä, tädeistä ja sedistä viitsinyt nousta ja antaa paikkaa miehelle vauvan kanssa.

Valivalivali tiistain kunniaksi, mutta varsinkin jouluruuhkan aikaan ärsyttää ihmisten epäkohteliaisuus. 

Tapahtuuko tällaista vain Helsingissä, vai kohtaavatko muutkin samanlaista kohtelua myös muualla Suomessa?

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Brio Smile käyttökokemukset, osa 2 - ratasosa

Tämä kirjoitus on istunut luonnoksissa pitkään, ihan liian pitkään! Minun on pitänyt kirjoittaa tänne jatkokokemukset Brio Smile -vaunuista, ja nimenomaan ratasosasta. Kirjoitin jo keväällä kokemuksista Brion vaunukopan kanssa. Meillä on ollut ratasosa käytössä nyt jo alkusyksystä lähtien, ja kokemus on ollut voittopuolisesti positiivinen.

Abu alkoi vihaamaan vaunukopassa makoilua jo kolmen-neljän kuukauden iässä, ja se johtui varmaan siitä ettei poika nähnyt kopasta minnekään muualle kuin yläilmoihin. Jossain vaiheessa ulkoiltiin lähes pelkästään Manducalla, koska vaunuissa Abu sai suunnattomat raivarit ja karjui kuin pieni eläin. Kesäaikana ulkoiltiin lähinnä pelkästään maailman parhaimmilla matkarattailla, mutta syksyllä oli siirryttävä vähän suojaavampiin Brioihin. Siirto laadukkaista ja näppäristä Mamas & Papas rattaista isompiin Brioihin oli pienimuotoinen shokki. 



Selkänojan säätömahdollisuus
Vaikka siirtyminen ketteristä matkiksista olikin lievä shokki, lopulta ainoa ominaisuus, jota todella jäin kaipaamaan matkarattaista on portaaton selkänojan säätö. Matkarattaissa selkänojan kaltevuutta sai säädyttyä ihan mihin asentoon tahansa, ja Brion kolme asentoa tuntuivat alkuun tosi rajoittavilta. Nopeasti kuitenkin totesin, että Abulla on käytössä vain kaksi asentoa - makuuasento nukkumista varten ja puolipystyasento kun poika on hereillä. Pystyasentoa käytämme todella harvoin, lähinnä vain silloin kun Abua syötetään rattaissa istuen.

Kuomun peittävyys
Brio Smilen istuimessa on hyvin peittävä kuomu, jota voi pidentää entisestään avaamalla vetoketjun ja vetämällä pienen aurinkosuojan esiin. Talvella, paksun vaunupussin kanssa, kuomun ja jalkapussin väliin jää vain pieni suojaamaton alue, joten Abu voi nukkua päikkärit hyvinkin suojassa valolta ja hälinältä. Kuomun takaosassa on pieni vetoketjulla avattava suojaluukku, josta voi kurkkia vauvan vointia. Plussaa tästä ominaisuudesta! 



Työnnettävyys
Parasta rattaissa on mielestäni työnnettävyys - Briot rullaavat kevyesti kaikilla alustoilla ja painavassakaan lastissa (Abu, pari kauppakassia, vaippakassi ja käsilaukku roikkumassa aisassa) ei työntäminen tunnu ylivoimaiselta. Kiitos etupyörien, Brioilla mahtuu liikkumaan ahtaissakin paikoissa ja kääntyminen on näppärää. Rattaita pystyy työntämään hyvin yhdelläkin kädellä ja niillä voi mennä kevyille juoksulenkeillekin. 
 
Materiaalien laatu
Brio Smile rattaat ovat rattaiden keskikastia - eivät halvimmat mutteivat myöskään markkinoiden kalleimmat. Jostain on siis täytynyt karsia, ja Briossa se on materiaalien laatu. Verrattuna matkiksiin, rattaiden valjaat tuntuvat olevan halvinta muovisekoitetta, sellaisia muovia näkee myös halvoissa urheilukasseissa. Myös kuomun kangas tuntuu olevan tosi muovista, jälleen verrattuna meidän matkiksiin. Toki materiaalien laatu on kriteerien listassa viimeisenä, kaiken muun edelle menee käytettävyys ja turvallisuus, ja ne ovat Briossa huippuluokkaa.



Takapainoisuus
Takapainoisuus oli ongelma myös vauvakopan kanssa, ja sama jatkuu myös ratasosan kohdalla. Rattaiden tasapaino tuntuu olevan enemmän rattaiden takaosassa kuin tasaisesti keskellä, joten joskus etupyörät tuntuvat olevan lähes ilmassa painavan kauppalastin kanssa. Kun tavarakorissa on painavat ostokset ja aisassa roikkuu käsilaukku, kynnysten tai vastaavien ylittäminen tuntuu epävakaalta rattaiden painon kaatuessa taaksepäin. Sosiaalinen ja utelias Abu on ollut alusta lähtien rattaissa naama menosuuntaan, joten en osaa sanoa olisiko tuntuma erilainen ja painopiste eri kohdassa jos lapsi istuisi selkä menosuuntaan.

Kaiken kaikkiaan, en ole lainkaan katunut Briojen hankintaa. Ne ovat huippuhyvät vaunut kohtuullisella hinnalla. Toki parempiakin vaunuja on varmasti markkinoilla, mutta meille Briot ovat olleet todella hyvä ostos. Meille tärkeimmät ominaisuudet olivat kapea runko, työnnettävyys ja pitkäikäisyys. Kaksi ensimmäistä ovat toteutuneet, enkä epäile etteikö Abu viihtyisi rattaissa vielä pitkään.

tiistai 11. elokuuta 2015

Mamas&Papas Armadillo matkarattaiden kokemuksia

Me ostimme parhaat matkarattaat, ainakin parhaat meille. Kirjoittelin aiemmin keväällä matkarattaiden hankinnasta (kun näköjään kaikki hankinnat tuntuu vaativan kuukausien vertailun ja harkinnan) vielä alle puolivuotiaalle vauvalle. Valinta oli vähän hankala, sillä yleensä matkarattaat, erityisesti ne perinteiset sateenvarjorattaat, eivät ole parhaimmat pienille vauvoille selkänojan rajallisten säätömahdollisuuksien takia. Joka tapauksessa päädyttiin lopulta Mamas & Papas Armadillo -matkarattaisiin ja ne ovat osoittautuneet joka pennin arvoisiksi! Niillä rullaillaan kotikaupunginkin katuja vaikka Briotkin olisivat valmiudessa. Brioista muuten lisää myöhemmin, niihin en olekaan enää niin tyytyväinen...

Meillä oli muutama vaatimus rattaille. Selkänoja piti saada mahdollisimman makuuasentoon, rattaat tuli saada kasattua mahdollisimman pieneen tilaan sekä niiden piti olla ohjattavissa yhdellä kädellä. Vertailin Britax B-Agile Plus, BabyZen YoYo, Mountain Buggy Nano, ja Mamas & Papas Armadillo Flip rattaita ennen päätöksentekoa. Lopulta päädyttiin vähän erilaiseen Armadillo-malliin kuin ajattelimme, mutta emme ole katuneet valintaa lainkaan!

Ostimme Mamas&Papas rattaat eräästä Espoon lastentarvikeliikkeestä. Varsinaisesti eksyttiin sinne katsomaan miltä Armadillo City rattaat näyttävät in real life. Rattaat olivat kuitenkin niin suositut, että jopa mallikappale oli myyty. Myyjä kuitenkin esitteli kaikki muut listallani olleet rattaat, ja lopulta suositteli meille Armadillo-mallia. Mietimme pitkään Armadillo Flip- ja Armadillo-mallin välillä, mutta lopulta päätimme ettei istuimen käännettävyys ole meille yli 150 euron arvoinen - Flip-malli oli tämän verran Armadilloa kalliimpi. City-malli puolestaan vaikutti liian pieneltä, malli oli Armadilloa kapeampi ja jalkatukea ei saanut nostettua vaakasuoraan. Tärkeä tekijä päätöksessämme oli myös rattaiden pitkäikäisyys - emme halua joutua ostamaan uusia rattaita vuoden kuluttua.



Parin kuukauden käytön jälkeen Armadillot ovat osoittautuneet todella näppäriksi ja laadukkaiksi. 

Plussat: 
+ Hyvännäköiset! 
Miksi ostaa rumaa, kun voi saada kaunista... Ostimme ihanat sitruunankeltaiset rattaat, jotka tosiaan erottuvat muista (mustista) rattaista.
+ Selkänojan portaaton säätö. 
Tämä on todella kätevä ominaisuus, Abu on yleensä puoli-istuvassa asennossa ja kun poika nukahtaa vaunuihin, vedän selkänojan varovasti alas makuuasentoon. 


+ Kuomu. 
Kuomun saa vedettyä tosi matalalle suojaten lasta auringolta ja tuulelta. Tämä oli meille tärkeä tekijä - ostimme matkarattaat pääsääntöisesti Espanjan kesämatkaa varten. Vaunujen piti antaa mahdollisimman hyvä suoja auringonsäteiltä, ja Armadillon kuomu on parempi kuin muut vertailulistan vaunut. Alkuun olin vähän jännittynyt miten Abu viihtyy kasvot menosuuntaan, mutta onneksi kuomussa on pieni muovinen kurkistusluukku. Siitä kurkin mitä poika puuhaa ja nukkuuko hän. 
+ Kasattavuus. 
Työntöaisassa on rulla, jota kääntämällä rattaat saa nopeasti kasaan.  Rattaat kasautuvat eteenpäin kaksinkerroin ja pohjassa on pieni kahva, joista rattaat saa napattua mukaan. Kasattuna rattaat eivät ole markkinoiden pienimmät eikä näitä saa mitenkään pakattua lentokoneen matkatavaratilaan, mutta sellaista emme edes kaipaisikaan.
+ Tukevuus. 
Armadilloilla kelpaa mennä hyvin myös hiekkatiellä ja epätasaisemmassa maastossa. Toki kyseessä ovat matkikset, joten ihan pusikkoon näillä ei kuitenkaan kannata lähteä. 
+ Tavarakori.
Tavarakori on aika tilava, ja vaunujen tukevuuden takia sinne voi laittaa tavaraa ilman rattaiden romahdusvaaraa. Painava ostoskassi ei sinne mahdu, enkä laittaisikaan, mutta hoitolaukku ja toinen kassi mahtuvat tilaan hyvin.
+ Laadukkaat materiaalit.
Verrattuna Brion ratasosaan, Armadillossa on tosi laadukkaat valjaat, kuomu ja istuinosa. Suosittelen kuitenkin ostamaan jonkinlaisen istuinpehmusteen - valjaat saattavat pidemmän päälle painaa pientä selästä.

 

Miinukset: 
- Tavarakori. 
Tavarakori on aika matala, joten isompien kassien asettaminen alle ja niiden ottaminen pois on vähän hankalaa. Kuitenkaan en tiedä kuinka isot tilat muissa matkarattaissa on, joten
- Paino. 
Armadillot eivät ole markkinoiden kevyimmät rattaat, joten kyllä niitä pitää kunnolla kantaa. Toisaalta painonsa takia ne ovatkin varmaan tukevammat kuin monet muut ultrakevyet rattaat. Onneksi rattaiden pohjassa on kahva, joten kasattuna niistä saa järkevän otteen. Rattaat muuten mahtuvat juuri Britaxin B-Agilen kuljetuspussiin, joten sillä rattaita on entistä helpompi kantaa mukana.


Kauheasti huonoa sanottavaa en edes keksi näistä rattaista. Matkarattaiksi nämä ovat ihan ykköset, mutta eivät ole yhtään huonommat myöskään arkikäytössä kaupungissa. Tietysti ne ovat raskaammat työntää kuin normaalit kaupunkirattaat, mutta muuten olen täysin ihastunut Abun uuteen kesäiseen menopeliin!  

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Laatikkomeressä

Selvisimme muutosta hengissä vaikka tiukkaa teki. Onneksi kaupungissa asuu hyvä tukiverkosto - perhe ja ystävät, joiden avulla pääsimme vähän helpommalla muutossa. 

Muuttopäivänä lauantaina Abu meni hoitoon ystävälleni ja ystävän mies tuli auttamaan meitä muutossa. Lisäksi saimme muutaman muunkin muuttoapulaisen nostelemaan laatikoita ja huonekaluja ylös viidenteen kerrokseen. Illalla kuskasin Abun vielä hetkeksi serkkujen seuraan, jotta saimme viimeisen lastin asunnon ovesta sisään ennen pakettiauton palauttamista. Sunnuntaina kävimme vielä pakkaamassa viimeisiä laatikoita vanhalla asunnolla ja aloittamassa siivousta, sen ajan Abu oli mummin luona hoidossa. Maanantaina tyhjennettiin kellari isäni avustuksella, ja Abu viihdytti jälleen mummiaan

Tällä hetkellä asunnossamme on laatikkomeri... Tavarat ovat suurinpiirtein löytäneet paikoilleen, mutta paljon on vielä tehtävää. Haaste on, että vielä emme ole saaneet ostettua vaatekaappia emmekä astiakaappia, joihin purkaa laatikoita. Suurin osa vaatteistakin on pakattu jätesäkkeihin ja matkalaukkuihin, jotka täytyy tyhjentää ennen perjantain lähtöä matkalle - ja sen jälkeen pakata kesävaatteilla.



Kuorimme muuton yhteydessä matkarattaatkin pois paketistaan ja kävimme tänään neitsytajelulla. Hyvä testata etukäteen toimiiko vaunut ja onko kaikki palat paketissa ennen matkustamista ulkomaille.. Hyvin rullaa! Näillä on hyvä lähteä Espanjan kuumuuteen. 

Arvaatko kuvien perusteella mitkä vaunut valitsimme?


perjantai 29. toukokuuta 2015

Parhaat matkarattaat vauvalle?

Kesän ulkomaanmatka lähestyy ja to-do listalla pyörii edelleen matkarattaiden ostaminen. Kotona ollaan pärjätty loistavasti Brio Smile vaunuillamme, mutta Espanjan kuumuuteen ja reissun päälle kaivataan kevyempiä ja näppärämpiä rattaita.

Rattaiden suhteen on muutama vaatimus. Niiden tulisi olla kätevästi yhdellä kädellä ohjattavat, kasautuvan mahdollisimman pieneen tilaan, ja rattaissa tulisi olla mahdollisimman vaakatasoon asetettava istuinosa. Perinteiset sateenvaunurattaat olemme poissulkeneet harkinnasta kokonaan, sille ne ovat meidän makuun liian köykäisen tuntuiset - ainakin näin pienelle vauvalle. Abu kun on kuitenkin pienikokoinen ja matkan aikaan hiukan alle 6kk. Alle puolivuotiaille vauvoille suositellaan vaaka-asennossa olemista, mutta entä jos lapsi on 2 viikkoa vajaa 6kk? Kysyin siis neuvolasta ja heidän vastaus oli, että hiukan koholla oleva asento kelpaa kunhan asento ei ole niin pystyssä että selkä rasittuu. Kaikissa vaunuissa selkänojan asento on verrattavissa sitterin ja turvakaukalon asentoon, mutta mieluiten tietysti hankimme vaunut, joissa saa selkänojan makuulle.  

Olemme harkinneet seuraavia rattaita: Britax B-Agile Plus, Babyzen YoYo, Mountain Buggy Nano ja Mama's & Papa's Armadillo Flip. Kävimme jo ensimmäiselle katsantokierrokselle lastentarvikeliikkeissä katsomassa miltä vaunut vaikuttivat.

Britax B-Agile Plus
Mitat: K 101 cm x L 58 cm x S 89 cm
Mitat kasattuna: 30x71x58 cm
Paino 9,5kg
Max ikä/paino: 15kg 

Britaxin rattaat ovat saman valmistajan tuotetta kuin Briot, joten ne ovat todennäköisesti samaa vankkaa vaunulaatua. B-Agile Plus on paranneltu malli vanhoista B-Agile rattaista, mutta tietääkseni muutoksia ei ole tehty kuin muutama. Hintakin on vain muutaman kympin kalliimpi kuin vanhemmissa malleissa. Hinta on matkarattaiden keskikastia - halvemmalla saa perinteisiä sateenvarjomalleja ja suuremmalla budjetilla löytyy näitä erikoisfiinejä vaunuja.
 
+ Tukevamman oloiset ja näköiset kuin perinteisest (sateenvarjo) matkarattaat
+ Istuinosan saa makuuasentoon, lisäksi selkänoja on portaattomasti säädettävissä.
+ Adapterien avulla rattaisiin saa turvakaukalon (tarvitseeko meidän pystyä liittämään näihin turvakaukalo kun nykyisiin Brioihinkin saa turvakaukalon liitettyä)
-  Aika isot ja painavat matkarattaiksi. Melkein yhtä isot kuin nykyiset Briot, onko siis järkeä ostaa lähes yhtä isot matkatarkoitukseen?
- Kuomua ei saa ihan yhtä alas kuin joissain muissa malleissa.

Babyzen YoYo
Mitat: K 106 cm x L 44 cm x S 86 cm
Mitat kasattuna: 52x44x18 cm
Paino 5.9kg
Max ikä/paino: 20kg

Legenda jo eläessään? Kun puhutaan kompakteista ja kevyistä matkarattaista, tulee Babyzen YoYo ensimmäisenä mieleen. Todella pieneen kasaan ne menevätkin, mutta olin hiukan pettynyt rattaiden ulkonäköön.  Ulkonäöllisesti ne olivat aika tylsät, vaikkakin vaikuttivat tosi käytännöllisiltä. Hinnaltaan YoYo:t ovat hintahaitarin yläpäästä, vaikka vielä ihan siedettävän hintaiset.
 
+ Markkinoiden kevyimmät ja kompaktimmat, saa vaikka lentokoneeseen käsimatkatavarana
+ Kevyet ja kätevät työntää
- Istuinosaa ei saa täysin makuuasentoon, mutta rattaisiin voi ostaa erikseen vastasyntyneen lisäosan (n. 200e)
- Vähän tylsän näköiset



Mountain Buggy Nano
Mitat: K 101 cm x L 58 cm x S 89 cm
Mitat kasattuna: 31x56x51 cm
Paino 5.9kg
Max ikä/paino: 20kg

Mountain Buggyn Nano oli itselle ihan uusi tuttavuus kun kaupassa niitä meille esiteltiin. Ne vaikuttavat tosi käteviltä ja pienikokoisilta rattailta, juuri matkustustarpeisiin. Vaikkei näitäkään suositella alle 6kk ikäiselle vauvalle juuri selkänojan takia, saa rattaisiin kiinni turvakaukalon eräänlaisiin turvavöihin. Kätevää sinänsä, muttei välttämättä kesäreissullamme kuumassa ilmastossa. Abu hikoilee istuimessaan jo nyt.

+ Kevyet  ja pienikokoiset, saa vaikka lentokoneeseen käsimatkatavarana
+ Mukana tulee kuljetuspussi
+ Rattaisiin saa Brion kaukalon kiinni
+  Pitkäikäiset, sillä sallittu lapsen maksimipaino on jopa 20kg
- Selkänoja ei mene aivan makuuasentoon, mutta selkänoja on portaattomasti säädettävissä



Mama's & Papa's Armadillo  Flip
Mitat: 55x92x98 cm 
Mitat kasattuna: 55x25x75 cmPaino 9kg
Max ikä/paino: n. 3v.
  
Oikeastaan olisin enemmän kiinnostunut Armadillo City -vaunuista, mutta niitä ei ilmeisesti myydä Suomessa. Hyvä vaihtoehto on myös Flip-malli, joka on kuitenkin ultrapientä City-mallia hiukan suurempi.

+ Mielettömän alas kääntyvä, UV-suojattu kuomu, joka olisi todella kätevä kesämatkalla!
+ Istuin voidaan asettaa joko kasvot tai selkä työntäjään päin - ehdottoman hyvä ominaisuus varsinkin pienemmälle vauvalle.
+ Selkäosan saa täysin makuulle, toisaalta säätömahdollisuuksia on vain kolme
- Kallis! Hinta on lähes 500 euroa
- Painavat matkarattaiksi, lähes yhtä painavat kuin Britaxin B-Agile Plus -rattaat
- Kasattunakin vievät aika paljon tilaa


No mitkä rattaat sitten aiotaan ostaa? Tämän vertailun jälkeen valinta on mielestäni joko Armadillon tai Nanon välillä. Britaxin rattaat ovat liian isot ja painavat, ja Babyzen - no, se nyt vaan ei jotenkin säväyttänyt. Tässä vaiheessa en tiedä yhtään mitkä rattaat meidän kannattaisi ostaa! Selkänojan saaminen makuuasentoon olisi plussa, mutta toisaalta Abu on ihan pian sen ikäinen ettei sitäkään vaadita. Todennäköisesti ajamme jälleen jonnekin lastenliikkeeseen tutkimaan rattaita tuntikausiksi.

Auta siis äitiä... Onko sinulla kokemuksia joko Mountain Buggyn tai Mamas&Papas rattaista? 

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Brio Smile käyttökokemuksia

Meidän Brio Smile -vaunut ovat nyt olleet lähes jokapäiväisessä käytössä sitten Abun tammikuisen syntymän. Niillä on kuljettu ulkona, kauppakeskuksissa, rappukäytävissä, juoksulenkeillä.. Näiden kuukausien käytön aikana ovat vaunujen hyvät ja huonot puolet tulleet tutuiksi. 

Ostimme vaunut ennen joulua valtavan vaunujen vertailu-urakan jälkeen. Siis kävimme varmasti joka ikisessä vauvatarvikeliikkeessä pääkaupunkiseudulla. Vertailimme ja arvioimme (tai siis minä vertailin ja arvioin, mies olisi voinut ostaa ensimmäiset vaunut ensimmäisestä kaupasta) eri malleja, ja loppuvaiheessa tasoissa olivat Brio Smilet ja Britax Affinityt. Meillä oli vaunuille muutama vaatimus: vaunujen piti olla näppärästi kääntyvät (keskustassa asuvalle äidille elintärkeää), pieneen tilaan taitettavissa (minikokoisen auton takia) ja kohtuuhintaiset (heihei Bugaboot..), mutta samalla laadukkaat. Tarkan vertailun jälkeen valitsimme punaiset Brio Smilet kovalla vaunukopalla ja mustalla rungolla. Väriyhdistelmä on ollut kiva ja hyvin erilainen - 3kk aikana vastaan on kävellyt vain yhdet samanlaiset vaunut. 



Hyvää
Liikkuminen Brioilla on superhelppoa! Kuljen päivittäin vaunujen kanssa keskustan kaduilla ja kaupoissa, muutaman kerran viikossa lähden kävelylle tai kevyelle juoksulle hiekkatielle. Kummassakin ympäristössä vaunut toimivat loistavasti, ei tarvitse pohtia pääsenkö vaunuilla kulkemaan. Etupyörät kääntyvät todella näppärästi ja vaunuilla pystyy tekemään vaikka 360 asteen käännöksen paikallaan. Etupyörät saa myös lukittua helpottaakseen esimerkiksi lumessa kulkemista, mutta meidän käyttöaikana ei Helsingissä ole juurikaan ollut lunta, eli emme ole kertaakaan lukinneet pyöriä.

Vaunut ovat kapeat ja mahtuvat monesta vanhasta töölöläisovesta sisään, vaikkakin nipin napin. Myös kauppojen vaaterekkien välissä mahtuu liikkumaan miettimättä kulkureittejä, kiitos myöskin yllä mainittujen näppärien etupyörien. Vaikka vaunut ovat kapeat, tuntuvat ne kuitenkin aika pitkiltä. Joudun välillä kaupungin vilinässä varomaan, etten survo etupyörillä edessäni kävelevien kantapäitä. 

Briot ovat todella kevyet työntää, ja vaikka ne eivät olekaan varsinaiset juoksuvaunut, olemme voineet hyvin käydä kevyillä juoksulenkeillä vaunujen kanssa. Toki vaunut painavat kuten mitkä muut tahansa lastenvaunut, ja niiden työntäminen ylämäkeen hölkätessä tuokin kivan vastustuksen.

Brion taittaminen kasaan on suhteellisen helppoa, vaikka hommaan tarvitaan kummatkin kädet, ja välillä yksi polvi. Rungon sivulla on hakanen, joka on nostettava sivuun ja vedettävä kahdesta palasta rungon lukitus auki. Runko taittuu yllättävän pieneen tilaan, vaikka se ei ihan sellaisenaan vielä mahdu meidän mini-Audiimme. Runko ei sellaisenaan mahdu auton takakonttiin, vaan joudumme ottamaan takapyörät irti rungosta. Toisaalta pyörät irtoavat yhdellä napsaisulla ja samalla napsaisulla ne saa laitettua takaisin. 


Kova kantokoppa oli meille selvä valinta - kova koppa oli mielestämme paremman ja ryhdikkäämmän näköinen kuin pehmeä. Vaunukoppa on helppo irrottaa rungosta - nostamalla kopan edessä olevaa hakasta ja tarttumalla vaunusuojan kahvaan kopan saa helposti irti. Samoin kopan kiinnittäminen runkoon on helppoa, kunhan löytää oikeat koloset mihin asettaa kopan kiinnikkeet. Irrottamisesta ja kiinnittämisestä selviää myös normaalivahvuinen naishenkilö, vaikka välillä kiinnikkeiden asettaminen oikeaan kohtaan saattaa olla hiukan haasteellista. Käytämme Brion turvakaukaloa yhdessä rungon kanssa viikoittain, joten kätevä ja helppo kiinnittäminen ja irrottaminen on tarpeellista.

Huonoa
Brion kova vaunukoppa on niin iso, tai syvä, että tavarakorin ja kopan välillä on aika vähän tilaa. Tavarakori itsessään on riittävän tilava, vaikka keskellä oleva tukirunko jakaakin tilan kahteen erikokoiseen osastoon, mutta tavaroiden laittaminen koriin on välillä todella hankalaa. Kassit, eikä edes kovin isotkaan, joutuu kunnolla tunkemaan koriin, eikä ole helppoa saada ostoskassia ujutettua kopan alle. Ruokaostoksia ei oikeastaan siis saa koriin täysinäisessä pussissa, vaan olemme laittaneet painavammat ostokset erillisinä vaunujen alle ja loput kantaneet kassissa kädessä.



Vaunujen jousitus ei ole kovin hyvä, itse asiassa jousitus tuntuu olevan aika olematon. Kova vaunukoppa heiluu eteen ja taakse, mutta vaunun omat jousitukset ovat minimaaliset. Meitä kunnon jousituksen puute ei ole  haitannut arkipäiväisessä käytössä, Abu ilmeisesti on sikeä nukkuja. Brio Smilet ovat kuitenkin kaupunkikäyttöön tarkoitetut, eikä keskustassa ei suurimmaksi osaksi aikaa edes tarvita isoa ilmatyynyalusta. Välillä hiekkateillä ja mukulakivikaduilla kävelemme varovaisemmin ja hitaammin, jotta tärinä ei herätä vaunuissa nukkuvaa Abua.

Smileihin ei ainkaan ostohetkellä ollut saatavilla muiden turvakaukaloiden adaptereita, joten olimme pakotettuja ostamaan vaunuihin sopivan Brio Primo -turvakaukalon. Primo on kelpo turvakaukalo, joten emme joutuneet tinkimään turvallisuudesta yhteensopivuuden takia. Toisaalta olisi hienoa myös saada valinnanvapaus turvakaukalon suhteen, nyt vaunujen ostajan on käytännössä pakko ostaa Primo jos haluaa saada kaukalon kiinni vaunujen runkoon.

Lisäksi vaunut tuntuvat olevan hyvinkin takapainotteiset, ainakin Brion turvakaukalon kanssa. Painavaa hoitolaukkua ei voi ripustaa työntöaisaan ilman pelkoa vaunujen kaatumisesta. Meillä vaunut meinasivat nimittäin kipata heti ensimmäisellä ostosreissulla sairaalan jälkeen, mutta onneksi mies huomasi etupyörien pyörivän vapaasti ilmassa. Olisikin ollut hurjaa jos pienikokoinen vastasyntynyt olisi lentänyt ulos vaunuista äitinsä painavan käsilaukun takia!
 

Kaiken kaikkiaan olemme olleet tyytyväisiä vaunuostokseen. Tässä vaiheessa vauvavaihetta tuntuu siltä, että tehtiin oikea valinta vaunujen suhteen. Briot tuntuvat sopivan meidän elämäntyyliimme, eivätkä vaunut ainakaan rajoita meidän liikkumista Abun kanssa. Kunhan otamme ratasosan käyttöön syksymmällä näemme miten hyvin Brion rattaat toimivat siinä vauvavaiheessa.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Vaunuihmisen vaaratilanteita

Helsingin keskustassa asuessa tulee väistämättä koettua ja nähtyä kaiken maailman kummajaisia. Ja suurin osa näistä keskustassa liikkuvista kummajaisista on vaunuihmiselle potentiaalinen vaaratekijä. Vaunuihminen saa olla valppaana kuin kettu ja notkea kuin pujottelija jos haluaa välttää vaaratilanteita aiheuttavat vaununkaatajat ja muut muka-niin-kiireiset keskustalaiset. 

Tätä viikkoa on kulunut vasta muutama päivä, mutta olen kokenut jo yhden törkeän törmääjän ja pari läheltä piti tilannetta. Murhaavat hurmaavat eläkeläismiehet kävelevät pokkana päin vaunuihmisiä niin, että tämä saa varoa luittensa puolesta. Herrat eivät pyydä anteeksi eivätkä vilkaise taakse jäänyttä murjottua vaunuihmistä vaan jatkavat matkaansa - etsimään seuraavaa uhria. Teinit on toinen luonnossa liikkuva vaaratekijä. Ne liikkuvat laumoissa, sääntäilevät toistensa perään eivätkä huomaa takaviistosta lähestyvää vaunuihmistä. Kampissa niitä parveilee kuin lokkeja Kauppatorilla, joten pujottelutaito on vaunuihmiselle välttämätön selviytymistaito. Kolmanteen ryhmään kuuluu wanna-be kiireiset bisnes-ihmiset - yleensä nuoret miehet siisteissä puvuissaan. He ovat niin uppoutuneita omaan kiireeseensä ja päässä pyöriviin exceleihinsä, etteivät huomaa hitaammin liikkuvia vaunuihmisiä tai tajua vaunuihmisten tarvitsevan mahdollisesti muutaman sekunnin verran apua. Tilanne on yleensä tämä: vaunuihminen yrittää pujotella kahden oven läpi lounasravintolaan ja jää tilapäiseen mottiin tuulikaappiin. Tilanne ratkeaisi kolmessa sekunnissa, jos bisnesmies nousisi oven vieressä olevasta pöydästä avaamaan oven vaunuihmiselle. Sen sijaan vaunuihminen äheltää tuulikaapissa ja yrittää kurottaa avaamaan viimeistä ovea samalla vaunujen pyöriä säätäen. 

Onneksi keskustassa liikkuu myös nuoria (ja ei-niin nuoria) naisia, näitä vaunuihmisen arjen sankareita, jotka ovat kokeneet vaunuilla liikkumisen vaikeuden tai epäilevät jossain vaiheessa olevansa samassa tilanteessa. Nämä naiset avaavat kiltisti Stockan painavat ovet, samalla kun muka-kiireiset livahtavat avoimista ovista vaunujen edestä. Nämä naisihmiset myös tekevät kiltisti tilaa kadulla kun näkevät vaunujen lähestyvän, kun muut blokkaavat kulkuväylät vaunuihmiseltä.

Kiitos siis teille nuoret (ja ei-niin-nuoret) naiset, jotka tekevät vaunuihmisen liikkumisesta edes himpun helpompaa. Ja te muut - hävetkää!   

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Vaunut tuli taloon

Ihan uskomatonta, saatiin vaunut supernopeasti kotiin! Kun sitten lopulta viikko sitten saatiin päätös tehtyä ja vaunut tilattua liikkeestä, toimitus tapahtui nopeammin kuin uskoinkaan. Ensimmäinen isompi lapsihankinta tehty! 

Mitkä vaunut me sitten ostettiin? Valinta oli vaikea ja loppusuoralle pääsivät siis Britaxin Affinity ja Brion Smile yhdistelmävaunut. Miehelle kaikki pohtimamme vaunut olisivat olleet hyviä vaihtoehtoja, mutta päätös riippui lähinnä itsestäni. Lopulta päädyttiin päädyin ostamaan Brio Smilet.  Ja nimenomaan sähäkässä puna-mustassa formulavärissä! Vaunuissa on siis nyt musta runko, puna-musta vaunukoppa, sekä musta istuinosa höystettynä sähäkällä punaisella.

Ostettiin vaunut Ruoholahden Vaunuaitasta. Se on meille kätevin sijainti myös takuuta ajatellen, voidaan hoitaa Helsingin keskustassa mahdolliset takuukorjaukset ja muut harmit. Saatiin vaunut myös erinomaiseen tarjoushintaan, 499€. Pyydettiin vaunut vielä tässä vaiheessa paloina ja kokoamattomina, sillä laskettuun aikaan on vielä hiukan reilu 2kk. Voidaan kätevästi säilyttää vaunut paketissaan kellarissa, varsinkin kun taloyhtiössä on lämmitetty kellari eikä tarvitse pelätä kosteusvaurioita. Lasketun ajan lähentyessä kootaan vaunut sitten valmiusasentoon.


Raskausblogi

Äitiysblogi. Raskausblogi


Miksi sitten valittiin Brio? Yksi syy oli vaunukoppa. Epäiltiin Britaxin vaunukoppaa kuitenkin liian kapeaksi. Eroa koppien välillä oli melkein 4cm, joka tuntui aika isolta. Vaikka pieni vauva on tottunut kohdun ahtauteen, ei pari ylimääräistä senttiä voi haitaksikaan olla. Mutta mistä sitä tietää - saattaa kuitenkin olla, että kevät tulee aikaisin eikä tarvitakaan lammastaljaa ja paksuja toppa-asuja tämän vauvan koppa-aikana! 

Toinen syy oli vaunujen ulkonäkö. Pidin kuitenkin hiukan enemmän Brion ulkonäöstä kuin Britaxista, varsinkin kun löysin puna-mustan rallivärin. Musta on tietysti peruskiva väri (tai voiko mustaa edes sanoa väriksi), mutta en ymmärrä miksi Suomessa kaikki pukeutumisesta asusteisiin on mustaa. Varsinkin näin talvella, vuoden synkimpänä aikana, suurin osa lastenvaunuista ovat mustia. Ehkä väsynytkin kotiäiti piristyy kun näkee energistä punaista naamansa edessä!

Joudutaan vielä ostamaan vaunuihin sopiva turvakaukalo, eli Brion Primo. Näihin vaunuihin ei käy adapterit, eikä siis mitkään muut kaukalot kuin Brion omat sovi. Pientä miinusta tästä. Onneksi näitä tuntuu olevan käytettynä  aika paljon myynnissä, ehkä uskalletaan ostaa second hand -kaukalo - vaikka siinä on omat riskinsä. 

Vielä on muutama isompi homma hankkimatta - sänky ja lipasto. Mies lähtee huomenna aamulla Intiaan ja antoi joululomien ajaksi mulle tehtäväksi päättää mikä sänky ostetaan. Lisäksi lomien aikana täytyisi yrittää löytää sopivan kokoinen lipasto vauvan kamoille. Mahdutetaan vaatehuoneeseen pienehkö lipasto, mutta halutaan optimoida säilytystila hankkimalla mahdollisen tarkasti vapaana olevan tilan kokoinen laatikosto. Vaikkei tässä siis ollakaan enää kohta töissä, hommia ja selvitettävää tuntuu silti olevan!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Vaunukyylääjä

Meistä on kuoriutunut vaunukyylääjiä. Aina kun näemme kaupungilla kivannäköiset lastenvaunut, yritetään mahdollisimman "huomaamattomasti" kurkkia vaunujen merkkiä. Joissain tapauksissa ollaan kiihdytetty kävelyvauhtia, jotta ehditään vaunujen rinnalle tiirailemaan lähempää miltä ne oikein näyttää. Voi olla, että muutamassa tilanteessa vanhempi on epäillyt meitä lapsennappaajiksi...

Vaunuvalinta on edennyt käytännössä viimeiselle askeleelle. Nyt täytyy tehdä valinta kahden välillä: Britax Affinityn ja Brio Smilen. Suurin tekijä valinnassa on nyt vaunukoppa.. Tykätään kummankin vaunujen ulkonäöstä ja kapeudesta. Mies jäi tosin miettimään onko Britaxin vaunukoppa liian kapea ja mahtuuko lapsi sinne talvivaatteissa tarpeeksi pitkään. Onneksi laskettu aika on vasta helmikuun lopussa, joten pahin talvi on ohi, eikä paukkupakkasilla muutenkaan voida käydä lapsen kanssa ulkona. Koppa-aika osuu siis juuri kevääseen ennen kuin lapsi alkaa punkea itseään ylös ja täytyy vaihtaa istuinosaan. Tämä kaikki mielessäni kävin vielä uudestaan Vaunuaitassa katsomassa Brioa livenä ja mittailin vaunukopan. Brion vaunukoppa on 34cm leveä, kun taas Britaxin on n. 30cm. Eroa on siis muutama sentti.

Nyt siis täytyy vain päättää kumpi vaunuista miellyttää enemmän silmää. Britax osti Brion vuosi sitten, joten muotoilussakaan ei ole suurta eroa vaunujen välillä. 

Äitiysblogi. Raskausblogi.

Britaxissa on tosin kivempi värivalikoima, tykkään erityisesti tästä voimakkaasta sinisestä. Briossa on vain tuollainen turkoosin sävyinen sininen, joka itse asiassa monen oikean käyttäjän kuvissa näyttää tylsemmältä. Toisaalta tuo Brion puna-musta yhdistelmä näyttää myös aika näpsäkältä...

Vaunukoppa on kuitenkin käytössä aika lyhyen aikaa, kun taas istuinosa on käytössä hyvinkin pitkään lapsen kasvaessa.  Britaxissa suosikkiväri on ehdottomasti tuo sininen, mutta Briossa tykästyin nyt näitä kuvia katsellessa ehdottomasti tähän puna-mustaan. Vähän sellainen ralliväri...


Raskausblogi.


Eipä noilla vaunuilla tosiaan kamalasti ole eroa. Britax on hieman leveämpi (60cm) kuin Brio Smile (57cm), lähinnä Britaxin leveämpien takapyörien takia. Muistaakseni myyjä sanoi, että Britaxiin saa mukaan isommat etupyörät, jotka voi halutessaan vaihtaa kääntyvien tilalle. Kummankin mukana tulee jalkalämpöpussi ja sadesuoja.

Kun saadaan vaunut valittua, tilalle nousee seuraava ongelma - mikä turvakaukalo saadaan sopimaan vaunuihin? Brio Smileen sopii Brion oma istuin Primo, mutta ei adaptereita, eli joudutaan ostamaan uusi turvakaukalo. Britaxin suhteen ei ole mitään aavistusta millainen kaukalo siihen sopii ja saako adaptereilla sovitettua jonkun muun merkkisen. Adaptereilla pystyttäisiin mahdollisesti hyödyntämään jonkun tutun vanhaa kaukaloa tai ostamaan käytetty.

Mitä mieltä sinä olet, kumpi vaunuista pitäisi valita?

maanantai 8. joulukuuta 2014

Eksyksissä vaunuviidakossa

Vaunuviidakosta päivää! En tiedä missä oikein ollaan, taidetaan olla hiukan eksyksissä.. 

Lastenvaunujen hankkiminen tuntuu tällä hetkellä Mission (Near) Impossible -tehtävältä. Ominaisuuksia, ulkonäköjä, renkaita, heittoaisoja, kokoja, jousituksia ja hintahaitareita on valittavana niin paljon, että pää on pyörällä. Asiaa ei tietysti auta se, että itsellä on pakonomainen tarve hankkia ne hinta-laatu-suhteeltaan ne parhaat ja juuri meille sopivat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että juostaan kaikki pääkaupunkiseudun kaupat läpi kunnes arvotaan mitkä otetaan. Tämä prosessi siis tapahtuu kaikessa vähän isommassa hankinnassa. Meinasin saada avioriidan aikaiseksi aiemmin syksyllä, kun venkslasin edestakaisin uuden olohuoneen maton kanssa..
 
Vaunuista aina sanotaan hankkikaa omaan elämään sopivat rattaat. Meille sopivat (yhdistelmä)rattaat ovat siis sellaiset, jotka mahtuvat pieneen kotiin (pitkulaiseen eteiseemme), sopivat kaupunkiajoon (asutaan keskustassa), taittuvat pieneen tilaan (mahtuvat pikkuautoomme) ja joissa on kova kantokoppa (ulkonäköseikka). Lisäksi vaunujen ulkonäön pitää miellyttää silmää! Näillä tiedoilla lähdettiin siis vaunukauppoihin tutustumaan tarjontaan. 

Jo pari viikkoa sitten käytiin Ruoholahden Vaunuaitassa. Kaupassa oli muutama muukin lastentarvikeostoksilla. Odottaessamme vuoroamme katseltiin eri vaunumerkkejä ja testailtiin ajettavuutta. Olin kuullut kaupasta vaikka mitä hyvää, mutta meidän kohdalla palvelu ei toiminut. Pyörittiin varmaan puoli tuntia ilman, että kukaan myyjä tuli edes kysymään tarvitaanko apua. Aina myyjillä näytti olevan uusi asiakas edessään. Viimein mies kävi raahaamassa paikalle myyjän, joka esitteli meille vaunumalleja. Parhaat ja meille sopivimmat vaunut kaupassa olivat Brio Smile -yhdistelmät ja Bugaboo Cameleon -yhdistelmät. Kummatkin vaunut tuntuivat ketteriltä ja näppäriltä, Bugaboo ehkä miellytti silmää eniten. Bugaboon hinta kylläkin kauhistutti - yli tonni vaunuista! Kaupassa oli erikoistarjous Briosta, ja mies olisi ollut valmis ostamaan vaunut heti siinä paikan päällä. Ihan niin helppo nakki en tosin ole.. 

Espoon Babycenterissä viime perjantaina saatiin puolestaan aivan päinvastaista palvelua. Myyjä oli aivan uskomattoman avulias, ystävällinen ja kertoi omia vaunukokemuksiaan. Palveluun varmaan vaikutti myös se, että liikkeessä oli meidän lisäksi vain kolme muuta asiakasta. Kerrottiin vaunuvaatimuksemme myyjälle ja hän esitteli meille 3-4 vaihtoehtoa, joista eniten silmää miellytti Mutsyn iGo ja Britaxin Affinity. Brio Smile -vaunut tuntuivatkin yhtäkkiä tosi isoilta näihin kahteen verrattuna! Olin lukenut Mutsyn vaunuista netissä, joten halusin nähdä miltä kiesit näyttävät todellisuudessa. Vaunut olivatkin tosi näppärät ja hyvät, mutta aisan rajoitetut säätömahdollisuudet hiukan vaivasi. Sopiva korkeus minulle olisi ollut jossain kahden säädön välimaastossa. Ei ehkä iso ongelma, mutta muutenkaan vaunut eivät tehneet ihan niin isoa vaikutusta kuin netissä.

Mutsy iGo


Mutsy iGo

Britaxin Affinity puolestaan näytti ja tuntui hyvältä, vaikutti modernilta ja kaikenkaikkiaan vastasi kaikkiin meidän vaatimuksiin. Kopan irrottaminen ja vaunujen taittaminen kävivät tosi helposti. Myyjä kertoi myös, että hänen refluksilapselleen nämä vaunut oliva parhaat sillä jotenkin kuoppamaisempi istuinosa helpottaa refluksilapsen oloa. (Tiedä sitten onko totta, onko jollain kokemusta?) Lisäksi vaunut saisi tilattua erikoisväreillä - meille tietysti tulisi pojalle sopiva voimakas sininen. Kirsikkana kermavaahdon päällä myyjä antoi meille vielä erikoistarjouksen Britax vaunuista, "kun te joka tapauksessa käytte sitten muuallakin vertaamassa". Ihan mahtavaa! Jos Britaxeihin päädytään, ostan ne varmasti BabyCenteristä. Mies olisi tietysti voinut ostaa vaunut samantien.. 

Britax Affinity (turvaistuimella)


Britax Affinity (turvaistuimella)

Eilen käytiin vielä Lastentarvikeessa Vantaan Tammistossa. Tämäkin liike oli lähes tyhjä, joten saatiin heti myyjän huomio. Vaatimuslistamme kuultuaan, myyjä esitteli meille Emmaljunga Vikingit ja Britax Affinityt. Olin ollut jo melkein ostamassa Britaxit Babycenterin kokemuksen jälkeen, mutta yhtäkkiä Emmaljungan vierellä vaunut näyttivätkin muovisilta ja halvoilta... Olikohan niillä esittelyssä joku vanha malli? Emmaljunga tuntui hyvältä ja näppärältä, mutta runko-osa ei vakuuttanut ulkonäöllisesti. Britaxissa miellytti modernilta tuntuva muotoilu, mutta Emmaljungan runko vaikutti jotenkin vanhanaikaiselta. Sanomatta varmaan selvää, että mies olisi voinut suoraan siltä seisomalta ostaa ne Emmaljungat... ;-)



No nyt arvon mitä kannattaa tehdä. Jotkut sanovat, että lastenvaunujen tulisi ehdottomasti olla joustavat ja heijattavat - eiköhän tämäkin riipu lapsesta millaisesta menosta tykkää. Toisten mielestä kääntyvät etupyörät ovat pirullinen keksintö eikä niillä pärjää lumisateessa - minusta ne vaikuttavat käteviltä ja elän siinä uskomuksessa, että kaupunki auraa lumet pois kaduilta.  Ensimmäisiä vaunuja ostaessa sitä on tietysti ihan sekaisin mitkä ominaisuudet ovat kriittisiä juuri meille. Erään myyjän sanoin, ei vaunujen välisiä eroja ole niin paljon, kunhan tietää mitä haluaa. Lopulta sitä tietää mikä sopii itselle ja lapselle vasta kun alkaa elämään vaunuvaihetta. No, hirveästi tämä ei lohduta kun pitäisi kuitenkin laittaa monta satasta kiinni vaunuihin.

Suurimmat kysymysmerkit omassa mielessä ovat nämä: 
- Ovatko pienet, kääntyvät etupyörät tosiaan niin kätevät kuin mainostetaan?
- Ovatko Britaxit kestävät ja laatutuotantoa?
- Onko heijattavuudella tosissaan väliä?
- Onko ulkonäöllä väliä (Emmaljungan runkoa mietin..)?

Olisi ihan mahtavaa jos te lukijat osaisitte antaa kullanarvoisia vinkkejä, tai kokemuksia näistä vaunuista!