Hauska vappu!

Meillä oli Abun kanssa hauska vappu!

Lauantai alkoi yrityksellä kiinnittää ostamani (käytettynä, tietysti) pyöränistuin kiinni pyörään. Miehen parhaista yrityksistä huolimatta todettiin, että jostain syystä istuimen tukitanko ei asetu oikein pyörään kiinni. Tämän takia istuin jäi kummallisen epävakaaksi ja asentokin on hiukan takakenoinen. Suuret suunnitelmat piti siis muuttaa - olimme ajatelleet viedä Abu elämänsä ensimmäiselle pyöräreissulle vappupäivänä, mutta neitsytmatka jää nyt myöhemmäksi ajankohdaksi. 

Kävin kuitenkin lauantaina aamulla pikaisesti keskustassa kaupoilla ostamassa pikkupyöräilijälle kypärän. Käväisin lisäksi Forumin Jesper&Junior liikkeessä, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä siellä oli vapun kunniaksi kaikki tavarat -30% alennuksessa. Ostinkin Abulle uudet ulkoilukengät kevääksi, Crocsin kumisaappaat ja hanskat. Päivähoidon myötä lapsen ulkovaatteiden määrä tuplaantuu - vaatteita tarvitaan kylmiin kevätpäiviin, lämpimiin päiviin, ja kuumiin päiviin. Ainiin ja märkiin päiviin myös.

Lauantaina iltapäivällä kävimme ystävän luona grillaamaan ja nauttimaan yhteisetä ajasta. Kevään ensimmäiset grillailut maistuivat niin hyvälle! Paikalle kokoontui useampikin perhekunta, joita nykyään näkee harvemmin - kuuluisat ruuhkavuodet ovat lähes kaikilla!

Sunnuntaina mies lähti omille menoilleen, ja minä taas lähdin Abun kanssa Espooseen ystävän luo. Käveltiin merenrantaa pitkin ja pysähdyttiin leikkipuistoon missä lapset saivat riehua ja leikkiä hiekassa. Abu oli tosi kiinnostunut kimmeltävän sinisestä merestä ja olisi varmaan hypännyt suoraan veteen, jos en olisi napannut kiinni. Me aikuiset päästiin vaihtamaan kuulumisia, juoruilemaan ja nauttimaan ihanan lämpimästä kevätsäästä. Ihana aurinko! 

Let's party!

Syntymäpäivä.. eiku synttäriviikko! Abua on juhlittu Intiassa miehen sukulaisten kesken, oikeana synttäripäivänä perheen kanssa, ja tänään sunnuntaina kummien, isovanhempien, tätien, setien, ja serkkujen kanssa. Juhlat jatkuvat vielä tiistaina Abun pikkuisten kavereiden kanssa, ja ensi sunnuntaina muistetaan Abua vielä tyttöjen brunssilla.

Abu sai tämän päiväisissä perhejuhlissaan hurjasti lahjoja kaikilta - kahdet housut, hupparin, ensimmäiset duplonsa, äänikirjan sekä mahtavan kävelylelun. Poika oli vieraiden jälkeen ihan sippi, joten uni maistui.

Vielä hetki ennen ensimmäisten vieraiden saapumista juoksin tukka sekaisin pitkin kämppää asettelemassa kahvikuppeja ja tiuskin miehelle väärien kukkien ostamisesta (vaikka ne kukat on tosi kauniit, mutta siinä juhlastressissä jokainen minuutti oli tarpeen). Päätin jo, että Abun seuraavat 17 synttäriä järjestetään kylläkin jossain kahvilassa cateringin kera eikä kotona, tällaista viikonlopun kestävää järjestelystressiä ei kylläkään jaksa joka kerta. No, minäkin rauhoituin nopeasti ja iltapäivä olikin tosi  mukava sukulaisten ja kummien kera. Abu tykkäsi leikkiä serkkujensa kanssa, onhan leikkikavereiden kanssa peuhaaminen ihan erilaista kuin kotona kahdestaan oleminen minun kanssa. 

Abun ja Abun 2-vuotiaan serkkutytön synttäreitä juhlittiin Intiassa yhteisjuhlissa. Juhlat vietettiin pienessä mittakaavassa; tai "pienessä"... kotiin oli kutsuttu reilu 30 sukulaista ja perheen ystävää. Miehen sisko tekee pienimuotoista bisnestä leipomalla kustomoituja kakkuja ja oli tietysti loihtinut synttärisankareille upean kakun. Abun puoliskossa oli Muumeja, ja serkun puoliskossa oli tähti ja Humpty Dumpty.  

 

Intiassa lapsen ensimmäinen syntymäpäivä on todella iso asia. Yleensä lapsen syntymäpäivää myöskin juhlitaan isosti - vuokratussa juhlatilassa kymmenien vieraiden seurassa. Abun serkun 1-vuotisjuhlien kutsukortti oli tehty lehden kannen tyyliin, jossa kansikuvatyttönä oli tietysti itse synttärisankari. Intiassa myös synttärikakku on erittäin tärkeä; kynttilät puhalletaan heti alkuun, lauletaan (ja tiesitkö, että synttärilaulussa on toinenkin säkeistö, joka menee näin "may God bless you, may God bless you...") , ja sen jälkeen kakusta leikataan pala ja syötetään sormin synttärisankarille. Tällainen kakun leikkamisen traditio on tosin ihan jokaisessa juhlassa, meidänkin hääjuhlassa syötimme hääkakkua sormin toisillemme, vanhemmille ja perheenjäsenille. Kaikilla oli tietysti suu ja sormet ihan kermassa! 

Vaikka Abun juhlat Suomessa ovat pienimuotoisempia kuin Intiassa, juhlitaan niitä nyt ainakin tällä kertaa määrällisesti enemmän. Kotiimme ei muutenkaan mahdu ihan hirveän paljoa porukkaa kerralla, joten kiva jakaa vieraat pienempiin tilaisuuksiin.  Juhlahumu jatkuu tiistaina vauvasynttärien merkeissä - paikalle tulee Abun muskarikaverit ja muutama muu vauvakaveri. Vauvat voivat rymytä toistensa kanssa, sillä aikaa kun äidit nauttivat kahvista ja pienistä herkuista.

Ensimmäinen joulu

Abun ensimmäistä joulua juhlittiin rauhallisesti perhepiirissä. Pakkasimme Abun ja sata kiloa ruokaa ja lähdimme maaseudulle joulunviettoon. Perinteistä joulua vietettiin äitini kotitalossa Satakunnassa; paikalla oli Abun isovanhemmat, isoukki ja isotäti. Neljä sukupolvea saman katon alla!

Kolmetuntinen ajomatka meni suhteellisen rauhallisesti, mutta ajomatkan lopussa Abun hermot olivat mennä autossa istumiseen. Istuin takapenkillä ja yritin viihdyttää parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jossain vaiheessa nenäliinapaketit, vesipullot, lompakko eikä mikään Abu omista leluista kelvannut. Onneksi matka perille oli siinä vaiheessa lyhyt ja päästiin pian kurvaamaan omakotitalon pimeään pihaan. 

Jouluaattoaamu sujui perinteisellä tavalla - aamiainen, rentoutumista, lounaaksi riisipuuroa, joulukirkko, joulun juhlaillallinen, lahjat, ja lopuksi rentoutumista suklaan ja viinin kanssa. Tänä vuonna tämän kaiken oheen piti rytmittää Abun arkirutiinit; ruokailut ja päiväunet. Ihmeellisesti kylläkin Abu nukkui koko joulukirkon läpi eikä herännyt vaikka urut paasasivat jouluvirsiä... Ilmeisesti eri ympäristö ja vaunujen heiluttaminen pitivät pojan unessa. 

Abu sai kamalan ison kasan joululahjoja, vaikka mitään ihmeellistä ei pitänyt tulla. Me vanhemmat ostettiin Abulle Brion ihana soittopeli, isovanhemmat ostivat kävelykärryn (joka tosin luovutetaan vasta myöhemmin), Abun pikkuinen serkku antoi hiekkalaatikkoleluja, isotäti lämpimän vaatesetin ja kummitäti pyjamat. Lisäksi kavereilta tuli lasten kännykkä ja suloisia pehmoleluja. Abu itse ei vielä tajunnut mitään lahjoista, eikä oikein lahjapaperista, mutta tykkäsi kun yhtäkkiä naaman eteen ilmestyi kasa uusia ja jänniä leluja!

Joulupäivä meni samantyylisissä rennoissa merkeissä, ja tapaninpäivän iltapäivällä olimmekin jo kotona. Joulu tuntuu menevän ohi nopeammin joka vuosi enkä itse ainakaan tunne enää mitään erityistä joulufiilistä, ainakaan samanlaista kuin lapsena. Joulu on ihana ja perhekeskeinen juhla keskellä pahinta pimeää kautta, mutta lumi tekisi juhlasta vielä ihanamman. Onneksi Helsinki peittyi ohueen lumikerrokseen joulun jälkeen ja me etelän asukitkin pääsimme nauttimaan talvisesta ulkoilusta.   

Joulun jälkeen alkaa valmistautuminen ja pakkaaminen Intian matkaa varten. Miehen puoleinen suku ei malta odottaa pikkumiehen tapaamista!

Ihana ensimmäinen isänpäivä

Eilen juhlittiin miehen isäuran ensimmäistä merkkipaalua - isänpäivää. Aamu alkoi aika arkisissa puuhissa; noustiin Abun kanssa jo seitsämän jälkeen aamupuurolle ja jätettiin isimies nukkumaan hiukan pidempään. Herättyään mies lähti aamutreeneihin crossfitiin, joka antoi minulle aikaa valmistella isänpäiväbrunssia. 

Kortti oltiin Abun kanssa "askarreltu" jo pari päivää aiemmin. Halusin jättää Abusta jonkin muiston ja kun kynä ei pienellä pysy vielä kädessä, oli se konkreettinen jälki jalan kuva kortissa. Käytettiin musteena mustikkasosetta, joka toimi yllättävänkin hyvin. Käden kuvan painaminen korttiin oli aika mahdotonta, Abu kipristeli sormia ja yritti tarrata kortista kiinni. No, lopputuloksena kortissa on myös Abun kädenjälki, mutta lähinnä vain kasa mustikkaa. Muisto sekin!

Miehen palattua treeneistä, istuttiin alas herkkubrunssille. En jaksanut tehdä kakkuja itse (vaikka mies muisteli omin kätösin leipomaansa äitienpäivän mustikkajuustokakkua), joten kävin salaa yhtenä iltana ostamssa lähikaupan Pirkan mutakakun. Mutakakku oli kuitenkin tosi hyvä ja helppo pieni herkku brunssin jälkkäriksi. Herkun kanssa oli tietysti tarjolla mansikoita, vaniljajäätelöä ja kuohuviiniä.

Brunssin jälkeen pakattiin Abu rattaisiin unille ja suunnattiin kohti vanhempieni kotia juhlimaan isänpäivää perhepiirissä. Koolla oli koko sakki - sisarukset ja heidän lapsensa, Abun serkut. Meidänkin perhepiiri on kasvanut parissa vuodessa kunnon laumaksi, myös "pikku"veljeni juhli sunnuntaina ensimmäistä isänpäiväänsä.

Abulla on maailman paras isä - huolehtiva, hauskuuttava, osallistuva ja ylpeä pojastaan. Tällaisina päivinä nousee mieleen suuri kiitollisuus, ihanasta miehestä ja yhtä ihanasta pojasta. Mahtavia miehiä kummatkin!

Toivottavasti isänpäivä sujui kaikilla leppoisissa perhetunnelmissa!