365 päivää

Tänään on tasan 365 päivää siitä kun sanoin alttarilla tahdon. Vuosi sitten seisoimme Johanneksen kirkossa papin edessä ykköset yllä ja juhlimme häitämme Kulosaaren Kasinolla ystävien ja sukulaisten kanssa. Kirjoitin häävalmisteluista omaa blogia ja nyt hääblogia lueskellessa on vaikea kuvitella kaikesta siitä olevan vain vuosi... Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia, joista suurin on raskaus ja Abun syntymä. Tulin raskaaksi yllätysnopeasti häiden jälkeen ja suurin osa vuodesta on kulunut vauvaelämään valmistautuessa tai vauva-arjessa.

Tämä toukokuun sunnuntai oli yhtä aurinkoinen kuin juhlapäivämme vuosi sitten ja lähes yhtä lämmin. Mies oli hoitanut Abua yön yli ja sain itse nukkua ruhtinaalliset 6 tuntia putkeen. Aamun herätyksen jälkeen sain mieheltä punaisen ruusun ja lahjan. Kuulemma tulen saamaan jokaisena hääpäivänä jokaiselta vuodelta ruusun - tänä vuonna siis vain tämän yhden. Hääpäivän lahjaksi sain ihastuttavat helmikorvakorut... ne samat joista olin vinkannut miehelle aiemmin!

Aamun lahjojen vaihdon jälkeen kävelimme ravintola Sunniin Senaatintorille brunssille. Sunn on ihana ravintola, josta on esteetön näkymä aurinkoiselle Senaatintorille. Brunssi on kiva sekoitus aamiaistarpeita ja ruokaisampia salaatteja, joiden jälkeen voi poistua maha täynnä jatkamaan sunnuntain puuhia. Näin lapsiperheenä oltiin tietysti ajoissa liikenteessä, joten päästiin rauhalliseen aikaan syömään. Abu tietysti heräsi vaunuissa heti kun saatiin lautanen lastattua herkuilla... Onneksi olemme kummatkin jo oppineet syömään yhdellä kädellä! 

Päivä kului arkiseen tyyliin kotona ja ulkona Abun kanssa päiväunikävelyllä. Illalla lähdimme vielä Bulevardille ravintola Gaijiniin aikuisten illanviettoon, kun äitini pääsi vahtimaan Abua muutamaksi tunniksi.

Ensimmäistä hääpäivää ei päästy viettämään kovin erikoisella tyylillä - emme olisi voineet jättää Abua vielä näin pienenä moneksi tunniksi kenenkään hoitoon. Hääpäivä oli meille kuitenkin tässä elämäntilanteessa täydellinen. Päivä päättyi täydelliseen auringonpaisteeseen täydellisessä seurassa.<3

Raskausviikko 31 & minijoulu

Viikot vierii ja kohta minäkin! Maha on kasvanut yllättävän paljon viimeisen parin viikon aikana, mutta neuvolan terkkarin mukaan kasvu alkaa tästä vain kiihtymään.  Häntäluu kipeytyy edelleen istumisesta, mutta nyt myös turvotus alkaa vaivaamaan pitkän istumisen jälkeen. Närästys ja/tai ummetus alkavat olemaan jokapäiväisiä seuralaisiani.

Olo on ollut tosi vaihteleva; on päiviä jolloin jaksan töiden jälkeen käydä salilla ja sen jälkeen vielä puuhailla kotijuttuja ilman suurempia ongelmia. Sitten on niitä päiviä, jolloin tuntuu että pelkästään työpäivän mittainen istuminen vie mehut. Viikonloppu meni lähinnä jälkimmäisellä tyylillä. Perjantain hektinen työpäivä ja pikainen salikierros vei totaalisesti voimat. Kävimme vielä illalla veljeni luona pikkujouluilla ja matkalla luulin että lapsi pusertuu ulos mahastani siihen metron penkille. Syytin siitä aluksi ensimmäistä kertaa päällä olevia raskausajan Power Mama Spanxeja (pieni lahja siskoltani, joka on ilmeisesti kokenut tarvitsevansa pyllynkohotusta raskausaikana). Heti kun pääsin sisään veljelleni oli tukipöksyt otettava pois. Ylläripylläri, olo ei parantunutkaan ylimääräisen puristavan kerroksen riisumisella. Oli vain todettava, että supisteli ja kroppa huusi lepoa viikon jälkeen. Parin glögimukillisen jälkeen luovutettiin ja lähdettiin kotisohvalle makuuasentoon.

Sama olotila jatkui myös lauantaina, eikä viimeisistä joululahjaostoksista meinannut tulla mitään. Lopulta oli myönnettävä itselleni, että maha on pinkeänä supistuksista ja oma sohva on parempi paikka kuin paniikkishoppaajia täynnä olevat kaupat. Onneksi tämä mama pääsi kuitenkin illalla osallistumaan perinteisiin opiskelukavereiden pikkujouluihin. Neljän ruokalajin illallisen jälkeen oli maha taas pinkeänä, eikä pelkästään vietnamilaisista herkuista.

Vietettiin eilen miehen kanssa minijoulua. Saatiin tuliaisena pieni kuusentapainen, josta askartelin meille joulu"puun". Sen alle mahtui hyvin meidän toisillemme hankkimat lahjat.  

Sain aviomieheltä lahjakortin Elegia Day Spahan Aloe Vera -hoitoon, joka sopii raskaana oleville. Hoito sisältää kuorinnan, kokovartalonaamion, kasvohoidon ja kevyen hieronnan. Ihanaa, nyt pääsen lomallani nauttimaan täydellisestä hemmottelusta! Oma lahja miehelle sisälsi jotain sopivaa sekä isälle että pojalle.. Pienen ja ison t-paidan, joissa on teksti Night Owl. Mies näytti oikeasti olevan liikuttunut lahjasta. Ideani näköjään onnistui!

Mies lähti tänään aikaisin Intiaan joulunviettoon. Koti tuntui heti tosi tyhjältä ja hiljaiselta, niin paljon sitä on tottunut toisen läsnäoloon kahden vuoden yhteisasumisen jälkeen. Nykyisin miehen pitkät matkat tuntuvat jotenkin tosi pelottavilta. Jos jotain tapahtuisi hänelle, meitä jäisi tänne kaksi kaipaamaan...

Terveiset pikkuiselle

Kerroimme raskausuutisesta lähiperheelle viikolla 11 (joka paljastui ensimmäisen ultran jälkeen olleen viikko 10) kun ensimmäinen kolmannes alkoi olemaan takana. Pian uutisen jälkeen saimme ihanat pienet tervetuliaislahjat tulokkaalle. 

Veljeni antoi tyttöystävänsä kanssa meille söden pikku pupun, joka nyt kovasti odottaa unikaveriaan. 

Kun saatiin normaalit ultra- ja seulontatulokset, aloimme kertomaan uutisesta myös ystäville. Miehen Sveitsissä asuva hyvä ystävä antoi ihanat pikku töppöset maha-asukille. Cute overload!