Kesäistä fiilistä maalla ja kaupungissa

Juhannuksesta alkoi itselläni muutaman päivän lomajakso, jonka perään tuli pari päivää töitä, jonka perään alkaa huomenna viikon loma. Loma ei ole hurjan pitkä uuden työn aloittamisen takia, joten pidämme lomasuunnitelmat vaatimattomina. Lähdemme tänään noro-Siljalla kohti Tukholmaa - toivottavasti noro ei tule mukaan tuliaisena!

Juhannus vietettiin vanhempieni luona maalla Abun serkkujen seurassa. Pojat ja tytöt juoksentelivat ulkona kaikki päivät ja läiskyttelivät vedessä puolet ajasta. Onneksi sää oli kaikenkaikkiaan ihan ok, ettei tarvinnut koko viikonloppua viettää sisällä. Abu tykkäsi seurata tyttöjen menoa ja onneksi keskimmäinen Abun serkuista tykkäsi myös viettää aikaa pojan kanssa vaikka Abu olikin joihinkin leikkeihin liian nuori. 

Mökillä oli myös tätini sekä hänen koiransa. Koira oli Abun mielestä maailman parasta juhannusseuraa, sitä oli kiva silitellä ja jahdata. Onneksi koira oli rauhallinen ja hyvähermoinen, mutta kyllä Abu sitä sen verran kiusasi että välillä piti käydä pelastamassa sekä koira, että lapsi. 

 

Juhannuksen jälkeiset muutamat kesälomapäivät vietin ihan kotona lapsen kanssa. Tapasin paljon kavereita - kavereiden näkeminen on kutistunut lähes nollaan työn aloittamisen jälkeen - ja käytiin Abun kanssa eri kesäisissä paikoissa. Helsingin leikkipuistot tarjoavat lapsille ilmaisen lounaan kesän ajan. Abun päikkäreiden kannalta lounastaminen puistossa ei toimi, mutta lounaasta riippumatta Taivallahden leikkipuisto oli suosittu lasten ja aikuisten kesken. Myös Annantalo järjestää kesäkuussa ja elokuussa Annantalon Kesäpiha -nimisen lasten tapahtuman. Annantalon pihalla on lähes päivittäin vaihtuvaa aktiviteettia ja touhua lapsille eri ikäisille lapsille, vaikkakin toiminta on suunnattu Abua vanhemmille lapsille. Kävimme Annantalolla alkuviikosta, ja jouduinkin kiskomaan Abua pois milloin sähköjohtojen luota, milloin karkumatkalta autotielle. Ihan kiva tapahtuma, mutta meille parempi ehkä ensi kesänä. 

Puuhalistalla on meillä ainakin Korkeasaari ja Suomenlinna. Haluaisin viedä Abun jollekin pienelle merimatkalle ja antaa pojan ihmetellä vettä ja veneitä. Todennäköisesti Korkeasaari ja Suomenlinna riittävät tähän tarkoitukseen, mutta olisi kiva myös vierailla Helsingin edustan saarilla. Mies ja Abu kävivät Linnanmäellä työmatkani aikana, joten se jää nyt pois kesän aktiviteeteista. 

Paljon kivaa olemme siis tehneet mutta yhtä paljon kivaa on odotettavissa vielä lomaviikon aikana!

Lapsen kanssa lomalla - resort vai BnB?

Kesäksi on taas suunnitteilla jonkinlainen matka Etelä-Eurooppaan, varmuudeksi jos Suomessa on karsean kylmä. Edelliset kesälomat vietettiin Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa, joten vuorossa voisi olla vaikka Portugal!

Me emme miehen kanssa ole mitään rantaleijonia, jotka jaksavat maata tuntikausia palvomassa aurinkoa. Itse olen niin vaalea, että palan helposti muutaman päivän auringonoton jälkeen. Vietämme lomaa mieluummin tutustumalla paikallisiin nähtävyyksiin ja alueen kulttuuriin (ja ruokaan!), kuin makaamme biitsillä. Olemme siis yleensä yhdistäneet matkaan pari päivää suuremmassa kaupungissa ja vajaan viikon vuokratalolla. 

Viime kesänä oli ensimmäinen kunnon matka Abun kanssa, ja matka oli suoraan sanottuna aika rankka. Vauvan rutiinit eivät katoa mihinkään loman aikana, vaan ruuan, vaipanvaihdon ja päikkäreiden tulee toimia kuten kotonakin. Se siis tarkoitti vuokratalolla jatkuvaa kokkaamista, siivoamista, nukuttamista ja kakkavaippojen viemistä ulos. Kuulostaa arjelta Suomessa. Tietysti erona oli se, että maisema oli parempi, ulkona oli lämpimämpi ja ruoka oli parempaa. 

Tänä kesänä on edessä se suurin kysymys - miten vietämme lomaa lapsen kanssa? Abu ei ole enää pieni, mukana raahattava vauva, joka vain nukkuu ja möllöttää sylissä. Ensi kesänä hän jo juoksee pitkin pihoja (ja me hänen perässään), tahtoo uimaan ja tahtoo varmasti tehdä montaa asiaa oman mielen mukaan (uhmaikä tuntuu välillä puskevan jo nyt päälle). Olisiko siis helpompaa vaan maata biitsillä ja raahautua valmiiksi katettuun buffet-pöytään, kuin autoilla pitkin Portugalin maaseutua ja tapella lapsen kanssa ravintoloissa? Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa!

All-inclusive resort rannalla
Monen ystävän perhematka tarkoittaa nimenomaan tällaista: puoli-/täysihoito isossa hotellissa rannan läheisyydessä. Minulle tällainen matka on aina ollut kauhistus; en maksa satoja euroja syödäkseni kalapuikkoja ketjuhotellissa muiden ulkomaalaisten kanssa. Perheellisen näkökulmasta resorteissa on tosin monia hyviä puolia: valmiit ruuat, puuhaa lapsille, ja rentoutumista. Monessa isommassa hotellissa vanhemmat lapset voi jopa laittaa jonnekin puuhakerhoon muutamaksi tunniksi. 

Toki resort-loma poistaa ruuanlaiton ja siivoamisen tarpeen, mutta se toisaalta rajoittaa monia muita asioita. Omaa tilaa on vain hotellihuone ja oma pyyhe rannalla. Lapsen päikkärin ajaksi on oltava hotellihuoneessa, hiirenhiljaa, koska 15-kerroksisessa hotellissa et voi häipyä altaalle itkuhälyttimen päähän. Lapsen nukkumaanmenon koittaessa huoneessa on oltava, ja taas hiirenhiljaa. Lisäksi hotellissa on kymmenittäin muita perheitä, jotka aiheuttavat meteliä ja sotkua. 

Kuin olisi viikon ruotsinlaivalla syömässä buffetista kuorittavia katkarapuja ja oleskelemalla pallomeren luona, vai?

Bed & Breakfast     
En usko, että vuokraamme tänä kesänä taloa, vaan resortin vaihtoehto on todennäköisesti pieni B&B jossain Portugalin maaseudulla. Tykkään viettää lomaa rauhallisella alueella, keskellä autenttista elämää ja kulttuuria. Haluan kokea paikallisen maan elämäntyylin, ruokakulttuurin ja nähtävyydet. Senhän takia matkustan. 

B&B:ssä oman huoneen lisäksi on yleensä jonkinlainen yhteinen olohuone, tai muu oleskelutila, jossa voi viettää aikaa. Muutenkin B&B:t ovat pienempiä kuin hotellit ja lapsen voi tarvittaessa jättää yksin ja istua itkuhälyttimen etäisyydellä ulkona. Teimme näin viime kesänä kun vietimme viimeiset pari yötä pienessä B&B:ssä Espanjassa. Laitoimme Abun nukkumaan päikkäreitä, ja istuimme ikkunan toisella puolella, uima-altaan reunalla pojan unien ajan. 

Majoituspaikka pitää tosin valita huolella, jotta B&B tarjoaa jotain viihdykettä lapsille. Abu on ensi kesänä jo sen verran iso, että leikkipaikka tulee olemaan tarpeen. Resort-hotellissa olisi mahdollisuus valita puoli/täysihoito, kun taas yleensä B&B:ssä on tarjolla vain aamiainen ja muut ruokailut täytyy hoitaa itse. Tämä tarkoittaa ravintolakäyntejä.. Abu ei ole maailman kärsivällisin istumaan pitkiä aikoja ruokapöydässä ilman jatkuvaa huomiota, leluja ja pelejä. 

    
Millaisia kokemuksia sinulla on resort-lomista? 
Onko lapsen kanssa hankalaa matkustaa?

Vauvan kanssa Intiassa

Ilmeisesti reissuväsymys ja/tai jetlag painaa päälle, sillä olemme kaikki olleet tosi väsyneitä koko viikonlopun. Lisäksi minä ja Abu olemme kummatkin saaneet lievän flunssan - Abulla nenä valuu räkää ja mulla taas on yleisesti heikko ja kipeä olo. 

 

Pahimman reissuväsymyksen väistyttyä on aika muistella Intian matkaa ja kertoa miten ihmeessä selvisimme reissusta 1-vuotiaan kanssa.

Lentämisestä

Menomatka ei alkanut kovin lupaavasti, lähtöä edellisenä yönä Abu heräsi klo 01 ja valvoi viiteen asti. Kokeiltiin kaikki maailman nukuttamiskikat - heijattiin, pomputettiin, yritettiin antaa maitoa/vettä, kuunneltiin unimusiikkia, tassuteltiin. Vuorotellen miehen kanssa kokeiltiin aina jotain keinoa saada poika uneen, turhaan. Lopulta puoli viideltä, kun mies oli jo uuvahtanut, mulla meni hermot - laitoin pojan omaan sänkyyn ja sanoin nyt nukutaan. Puoli tuntia jouduin kuuntelemaan huutoa, kunnes Abu sammui väsyneenä petiinsä.

 

Kahdeksan jälkeen havahduttiin taas hereille, nukuttiin tietysti liian pitkään koska yleensä Abu herättää meidät viimeistään seitsemältä. Lentokentälle piti lähteä kymmenen maissa, ja sitä ennen pakata viimeiset kamat ja syödä. Kiirehän siinä tuli, mutta oltiin aikataulusta myöhässä vain puolisen tuntia. Rynnittiin lentokentälle taksille - ja huomattiin että lento oli peruutettu!

 

Jouduttiin lopulta odottamaan vahvistusta uusista lennoista oikeastaan koko päivä. Vaikka vauvan kanssa päästiin jonon ohi, uusien lentojen buukkaaminen ja varmistaminen oli hidasta. Iltapäivällä saatiin vihdoin käteen uudet lennot - Finnairilla Delhiin ja intialaisella JetAirwaysilla jatkolento Mumbaihin. Finnairin iltalennon lähtöön oli vielä useampi tunti, joten ajettiin vanhemmilleni syömään ja lepäilemään. Abu oli tietysti kiukkuinen kuin pyrstöön ammuttu karhu - päiväunet olivat jääneet vain tunnin uniin Manducassa.
 

Kun vihdoin päästiin lennolle, saatiin edes jotain iloitsemisen aihetta. Saimme hyvät paikat ensimmäiseltä riviltä seinää vasten, siinä oli hiukan enemmän jalkatilaa kuin normaaliriveissä. Lisäksi kone oli puolityhjä, joten voitiin nousun jälkeen levittäytyä omille riveillemme. Alun huutoraivareiden jälkeen Abu nukahti, ja heräsi vasta kun kiinnitimme laskua varten turvavyötä pojan ympärille. Me olimme vuorotelleet pojan sylittelemisen kanssa; toinen katseli leffoja nukkuva Abu sylissä kun toinen yritti nukkua.

Jatkolento Delhistä Mumbaihin meni oikeastaan yhtä kivuttomasti. Yhteensä Abun unet olivat jääneet vähäiseksi, joten poika väsähti aika pian syliini pienen heijaamisen jälkeen. Nukuttiin reilun kolmen tunnin lentomatka sylikkäin, olimme kummatkin ihan uuvuksissa matkustamisesta ja huonoista yöunista.

Yleisestikin lentomatkat menivät aika hyvin, vaikka lähinnä vain sen takia että Abu nukkui suurimman osan matka-ajasta. Jos poika olisi ollut hereillä matkan, olisi reissaaminen ollut aivan tuskaa. Abu on siinä iässä, ettei malta olla paikoillaan. Lentokoneessa ei kuitenkaan ole tilaa liikkua, lattialle ei voi laittaa, eikä Abu kuitenkaan jaksanut kävelyharjoituksia muutamaa askelta pidempään. Naksut olivat salainen aseeni; olin ottanut ison laatikollisen naksuja mukaan kotoa ja annoin niitä aina kun muut keinot eivät toimineet. Lisää vinkkejä lentämiseen löydät täältä.

Ruokailusta
Olin pakannut Abulle mukaan isot määrät vauvan ruokia, puuroja, hedelmäsoseita, ja naksuja. Tiesin kuitenkin etteivät purkit riitä jokaiselle aterialle, vaan täytyisi antaa pojalle jotain helppoa sormisyötävää paikallisesta valikoimasta. Menolennolle pakkasin mukaan syötävää, lähinnä hedelmäsoseita pusseissa sekä jogurttivälipaloja; ruokia joita oli helppo antaa ja syödä. Heti kun päästiin perille Intiaan, laitoin paluulentoa varten ruuat erikseen. Näin ei tarvinnut pelätä, että loman loputtua kaikki ruuat onkin jo loppu. Matkalla totesin, että kätevimpiä olivat pusseihin pakatut ruuat - niitä oli helppo antaa lapselle suoraan suuhun erityisesti kun olimme tien päällä. Lasipurkeissa olleita soseita tarjoilin pääsääntöisesti vain kotona kun saatiin ruoka lämmitettyä ja lautaselle.

Ruuat riittivät suhteellisen hyvin, osittain varmaan sen takia että Abu söi aika vähän ja huonosti, todennäköisesti kuumuuden takia. Aamuille meillä oli varattu makeutettua pussipuuroa, jonka kanssa ei siis tarvinnut enää tarjoilla hedelmäsosetta. Mukana oli lisäksi 3 pussia Nan 2 -korvikejauhetta, joita käytettiin lähinnä puuron keittämiseen. Abu oli lopettanut (korvike)maidon juomisen jo pari viikkoa ennen matkaa, mutten uskaltanut kotona alkaa maisteluttamaan lehmänmaitoa mahdollisten oireiden takia.

Omien ruokien lisäksi Abu söi hyvällä ruokahalulla Etelä-Intian herkullisia banaaneja. Etelässä on vähintään 25 erilaista banaanilajiketta, ja ainakin 10 erilaista ehdittiin maistamaan. Banaanit olivat ihanan kypsiä ja makeita, joten Abukin tykkäsi niistä. Lisäksi mandariinit olivat pojan suosikkeja; mehua tihkuvia hedelmiä syötiin ainakin kerran päivässä. Lisäksi Abun intialainen isoäiti teki paikallisia riisikakkuja, idlejä. Idlit ovat Etelä-Intian erikoisuus ja ne tehdään höyryttämällä jauhettua riisiä ja linssejä (lisätietoa täältä). Idlejä varten tarvitaan erikoinen höyrytyspannu, joka löytyy nyt meiltäkin. Idlit olivat Abulle hyvä sormiruokailuun, sillä ne ovat sopivan pehmeitä ja tahmeita, eivätkä siis tipu pikkuisista sormista. Koska idlit tehdään höyryttämällä riisistä ja linsseistä, ne ovat tosi terveellisiä ja täyttäviä. Aikuiset syövät ne yleensä kookoksen ja linssimuhennoksen kanssa aamiaiseksi, Abu sai pelkkiä idlejä.

Aivan ehdoton apuvälinen olli Sack'n'Seat tyyppinen matkasyöttötuoli, vaikkakin halvempi versio, jonka ostin parilla eurolla Facebook-kirppikseltä. Sen avulla saatiin Abu sidottua kiinni normaaliin tuoliin ruokailujen ajaksi. Ok, poika ei kauaa viihtynyt siinä kunnes halusi taas lattialle liikkumaan, mutta ehdittiin kuitenkin yleensä syöttää lapsi. Paikalliset tuijottivat meitä uteliaasti kun alettiin kiinnittämään tuolia ja istuttamaan Abua siihen. Eräässä ravintolassa huomasin sitten, miten intialaiset tekivät pienen lapsen kanssa - istuttivat lapsen normaalille tuolille istumaan. Kaikki sujui hyvin, kunnes lapsi muksahti sivulleen suoraan lattialle. Se meidän ruma matkasyöttötuoli oli sittenkin parempi ratkaisu!

 

Matkasta löytyy vielä paljon muuta kerrottavaa, mutta nyt on flunssaisen pakko päästä lepäämään. Flunssainen Abu on roikkunut lahkeessa koko päivän, joten omaa aikaa ei juurikaan ole ollut. Hetkeksi naistenlehden ääreen ja sitten nukkumaan! 

 

 

Uusi vuosi uudessa maassa

Abun uusi vuosi alkaa ihan uudessa maassa - matkustamme heti 1.1.2016 Intiaan perhe- ja sukulaisvisiitille. Menemme alkuun muutamaksi päiväksi miehen perheen luo Mumbaihin, sen jälkeen lennetään Etelä-Intiaan sukulaisen häihin, ja viimeisenä olemme vielä 5 päivää taas Mumbaissa. Tämä on Abun ensimmäinen matka toisessa kotimaassaan! Mietimme matkaa jo aikaisemmin, mutta keväällä emme halunneet viedä vielä tosi pientä poikaa eksoottiseen Intiaan eikä monsuunikaudella yksinkertaisesti kannata mennä sinne tulviin.  Suurin osa miehen perheestä ja suvusta näkee siis lapsenlapsensa  ensimmäistä kertaa, vain miehen isä ja veli olivat Suomessa Abun ristiäisissä.

Matka jännittää ainakin minua. Matkustaminen vauvan kanssa ei ole kovin rentouttavaa, ja tässä matkassa on monta muutakin jännitysmomenttia. Matkaa varten täytyy valmistella monta asiaa ja varautua ainakin yhtä moneen. Valmistelut tulevat viemään ison osan joulukuusta, käytännön pakkaus ja muu valmistelu jää joulun jälkeiseen aikaan. 

Suurin jännitys johtuu ruuasta ja terveydestä... Saakohan Abu jonkun vatsataudin? Mitä ruokaa matkalle pitäisi ottaa mukaan? Kuinka monta vaippaa tarvitaan mukaan, vaikka osa ostettaisiinkin paikan päältä? Kannattaako matkarattaita edes ottaa mukaan? Käveleekö Abu jo tammikuun alussa, eli tarvitsemmeko ensikengät tai -sandaalit? Miten Abu jaksaa pitkän lennon? Entä miten me jaksamme pitkän lennon??

Abu syö oikeastaan vain soseita. Hampaiden puhkeamisen myötä sormiruokailu on parantunut ja hän voi jo hyvin järsiä leipää, mandariinia ja melonia. Miehen suku tulee varmasti nauramaan meidän syöttämiselle - paikalliset kun syövät ruokansa sormin ja lapset oppivat heti sormiruokailemaan ja syömään itse. Noh, kunhan näkevät meidän pojan tuhoamisotteen sormiruualle, tajuavat että Abu kuolisi nälkään jos söisi pelkästään omin sormin.

Pääosa ravinnosta tulee siis soseista, ja syöttämällä, joten meidän täytyy varautua kahden viikon sosemäärällä. Päivän puuroannoksia varten tarvitaan yhteensä n. 2dl puurohiutaleitä, eli koko matkalle tarvitaan ainakin kokonainen kaurahiutalepaketti. Päivässä menee kaksi suolaista soseannosta ja yksi hedelmä- tms välipala. Suolaisia varten tarvitaan siis ainakin 28 annosta soseita, pari lennoille ja pari varalle - just in case! Hedelmävälipalat varmasti saadaan ihan Intian omasta hedelmävalikoimasta - talvikaudella parhaita  kausihedelmiä ovat papaijat, guavat, ja banaanit. Ja banaaneita kuulemma on noin parikymmentä eri laatuista, vähän erilaista kuin meidän marketin Chiquitat! Tokihan maasta löytyy muitakin eksoottisia herkullisia hedelmiä... Keitetyt kananmunat ovat myös oivallista ruokaa, joita saa aina paikanpäältä. Otan mukaani myös sauvasekoittimen, jolla voin surauttaa kasviksia ja hedelmiä soseeksi. Käytännössä yksi matkalaukullinen on varattu ruokia varten! 

Ruokien suhteen ei siis taida olla kovin suurta pelkoa, että Abu saa heti vatsapöpön, jos suurin osa on Suomesta tai kuorittuja hedelmiä. Isompi ongelma on kaikki muut pöpöt, joita väistämättä joutuu suuhun lattialta, tavaroista ja vieraiden käsistä. Pitkien lentojen takia toivon, ettei Abu osaa vielä kävellä, mutta pöpöongelmaa ajatellen toivon, että tammikuussa viihdytään enemmän pysty- kuin vaakatasossa. Jos ryömiminen ei ole enää ainoa tapa päästä liikkeelle niin varmasti vältytään isolta osalta lattiatason bakteereilta. Nytkin välillä yllätän pojan nuolemasta keittiön ja kylppärin lattiaa, voin vain kuvitella mitä kieleen tarttuu Intiassa...

Jos Abu osaa jo kävellä, vaikkakin tuettuna, lentomatkasta tulee aikamoinen seikkailu.. Näen jo sieluni silmillä miten kävellään tuntikausia lentokoneen käytäviä pitkin, eikä poika malta rauhoittua nukkumaan syliin. Kävelyä varten täytyy myös hankkia sopivat kengät tai nahkatossut, joilla ensiaskeleita ottavan on helppo liikkua, mutta jotka eivät ole liian hiostavat kuumuudessa. Liikkumista varten otamme mukaan Manducan, ja todennäköisesti jätämme matkarattaat kotiin. Tiet ovat yksinkertaisesti niin huonossa kunnossa, ettei niillä voi liikkua rattailla. 

Aikamoinen seikkailu siis edessä. Onneksi paikan päällä on monta lapsenvahtia, jotta voidaan hetken itsekin hengähtää ja rentoutua. Pakkauslista on jo aloitettu, jottei mitään oleellista unohdu Suomeen. Mutta kaikkein parasta matkassa on aurinko... valo ja lämpö, here we come!

Aikuisten ilta

Vietettiin torstaina erittäin myöhäistä synttäriäni.. Mies oli ollut kesällä matkoilla kun juhlin varsinaista synttäripäivää. Kesällä oli vaikea löytää illaksi lapsenvahtia, koska kaikilla oli koko ajan omaa ohjelmaa. Syksyllä illat ja viikonloput ovat täyttäneet sisustusjutut ja ikuisesti jatkuva asunto kuntoon -projekti. Päästiin siis vasta nyt syksymmällä juhlimaan synttäripäivääni.

Sovittiin syksyinen torstai synttäri-illaksi ja sain vanhemmat Abun lapsenvahdeiksi. Veimme pojan iltapäivällä iloisille isovanhemmille hoitoon ja sieltä hurautimme suoraan Vantaalle Flamingo Spahan rentoutumaan. Ja ah, kyllä lämpimissä altaissa lilluminen voitti ravintolassa pönöttämisen! Kuumavesiallas hemmotteli jumissa olevia niskoja, höyrysauna rentoutti hellävaraisessa huomassaan ja altaan vierellä nautittu skumppa virkisti kehoa ja mieltä. 

Kirsikkana kakun päällä oli paluu hiljaiseen kotiin... Abu jäi mummille yökylään ja me vanhemmat saatiin 10h katkeamatonta unta! Abun nukkuminen on ollut sen verran levotonta, että oma nukkuminen on saattanut jäädä 6-7 tuntiin, parissa palassa. Kummallista kyllä, pitkän yön jälkeen oli pää ihan kohmeessa nukkumisesta. Väsytti enemmän kuin kuvittelin. Ehkä kroppa ei ollut tottunut näin paljoon uneen...

Abu viihtyi mummilla hyvin ja mummi tykkäsi pikku yövieraasta. Abu oli nukkunut lähes yhtäjaksoisesti aamuun asti eikä onneksi ollut valvottanut lapsenvahteja. Ihanaa, että isovanhemmat tykkäävät hoitaa Abua sillä me vanhemmatkin tarvitsemme välillä lepohetkiä lapsen hoidosta!

Päivä Hangossa

Käytettiin "viimeinen" hellepäivä hyväksi ja lähdetiin päivämatkalle Hankoon. Viime vierailustani oli kulunut jo vuosia, ja silloinkin kävin siellä jostain syystä syyskuun myrskyssä, eikä mies ollut käynyt Hangossa vielä ikinä. Oli siis korkea aika tehdä retki kesäkaupunki Hankoon! 

Käveltiin pitkin rantakatua ja ihailtiin vanhoja pitsihuviloita, syötiin lounasta vanhassa makasiinissa ja ihailtiin satamassa kelluvia veneitä. Ihanaa, että on kaupunkeja, joissa on säilynyt vanha tunnelma ja vanhat kauniit rakennukset. Pidän itse vanhoista taloista ja siitä vanhasta fiiliksestä, joka niistä huokuu. Abu ei taloista välittänyt, mutta tykkäsi isoista veneistä!

 

Maalla on mukavaa

Parasta äitiyslomalla olemisessa on se, että myös keskellä viikkoa voi tehdä mitä haluaa. Niinpä pakkasin lapsen ja autollisen tavaraa ja lähdimme Abun kanssa maalle vanhempien seuraksi. Tällaiset aurinkoiset päivät täytyy käyttää maaseudulla auringonpaisteessa eikä kuumassa kerrostaloasunnossa hikoillen. 

Otettiin Abun kanssa iisisti - saunottiin, ulkoiltiin, köllöteltiin auringossa ja nukuttiin. Abu nukkui ennätykselliset 7 tuntia putkeen, välillä 20-03 ! Ilmeisesti raikas ulkoilma ja sauna tekivät tehtävänsä ja poika nukkui hyvin omassa pinnasängyssään. 

Samalla reissulla poika täytti jo 7 kuukautta ja pääsin taas ihmettelemään miten tyyppi kasvaa silmissä. Meidän poitsu on siirtynyt jo isojen poikien syöttötuoliin (heihei Stokke Newborn..), syö valtavia ruoka-annoksia (kasvavan pojan kyltymätön ruokahalu alkoi jo nyt), tykkää tuijotella muita vauvoja (pitää ilmeisesti käydä enemmän leikkipuistossa tutustumassa lapsiin), ja on superinnoissaan uimisesta (vauvauinti alkoi viime viikolla!).   

Jos säätila jatkuu edes jotenkin siedettävänä, voidaan lähteä seuraavallakin viikolla maaseudun rauhaan. Abu tykkää, äiti tykkää ja isovanhemmat tykkäävät. Maalla on mahtavaa!

Vauvan kanssa matkalla

Kesälomamatkamme oli ensimmäinen todiste meille, miten matkustaminen muuttuu täysin erilaiseksi pienen lapsen kanssa. Pois jäi myöhäiset dinnerit ravintolassa, aamusta iltaan nähtävyyksillä kiertely ja tuntikausien auringonotto altaalla. Vauvan kanssa matkustaminen ei ole mitään näistä, eikä edes kovin rentouttavaa, vaan stressaavaa, väsyttävää ja uuvuttavaa. Matkalaukkuja on hirveä kasa, vauvan unirutiinit häiriintyvät ja liikkuminen on rajoitettua päikkäreiden väliseen aikaan. Oman haasteensa toi tietysti myös lomakohteen kuumuus - miten pidät lapsen nesteytettynä ja mahdollisimman virkeänä hirveässä helteessä.  Kaikista vaikeuksista ja stressaamisesta huolimatta oli ihanaa päästä koko perhe pois Suomesta ja yhteiselle lomalle kiireisen kevään jälkeen. Vaikka matkailu oli hyvin erilaista aikaisempiin matkoihin verrattuna, oli se kuitenkin ihanaa ja hauskaa aikaa. Onnistunut lomailu toisaalta vaatii hyvät ennakkovalmistelut ja jatkuvaa ennakointia.

Pakkaaminen

Vasta tällä matkalla ymmärsin miksi lapsellisilla pareilla on aina niin älyttömästi tavaraa mukana. Oletin, ettei kaikkea tarvitse ottaa mukaan, saahan periltä vaippoja, maitoa ja ruokaa. Meidän laukut olivat kuitenkin täynnä kaikkea näitä kolmea - vaippoja muutaman päivän tarpeisiin; maitoa, sillä ilmeisesti maito eri maissa maistuu hiukan erilaiselta eri valmistusreseptin takia, sekä kaupan soseita tien päälle. Muut soseet suunnittelin tekeväni vuokratalolla. Tietysti sauvasekoitin olisi ollut hyvä väline tätä tarkoitusta varten, mutta onneksi ystäväni oli ottanut oman lapsensa ruokia varten sekoittimen. Haarukalla olisi ollut hiukan hankalaa soseuttaa kesäkurpitsaa pienelle sihtikurkullemme...

Meillä oli mukana kaksi isoa matkalaukkua, pienempi vetokassi ja hoitolaukku (sekä tietysti oma käsilaukku, jossa oli tutti ja pari muuta vauvanjuttua jotka eivät enää mahtuneet hoitolaukkuun). Abun tavarat veivät selkeästi yli puolet isommasta matkalaukusta, ja toisen kassin tilaa vei mm. Manduca. Laukuista löytyi lyhythihaisia bodyja, parit housut, sukkia suojaamaan auringolta, hattuja, uima-asut, harsoja, pari pientä pyyhettä, pari kylpypyyhettä, sekä pari pitkähihaista "takkia" (joita ei ylläri tarvittu saunamaisissa lämpötiloissa). 

Entä mikä oli tärkein? Pesuaine. Otin pienen pullollisen pesuainetta ja sappisaippuan mukaan kakkakatastrofien varalta. Pesuaineiden takia olisin lopulta voinut jättää puolet Abun vaatteista kotiin ja sen sijaan pestä käytetyt vaatteet. Kuumuudessa Abulla ei muutenkaan ollut päällään kuin vaippa ja  t-paita tai lyhythihainen body. Turhimmaksi osoittautuivat sukat. Pakkasin Abulle sukkia mukaan suojaamaan jalkoja auringolta, mutta matkalla oli niin kuuma ettei sukkia voinut edes harkita.

Maidot

Pakkasin mukaan jauhemuotoisen äidinmaitokorvikkeen ja muutaman valmiin isomman tetran matkan päälle. Menomatkalle oli varattu yksi puolen litran maitotetra ja paluumatkalle kaksi tetraa. Viimeisinä päivinä stressasin hiukan riittääkö maito - Abu joi maitoa myös pahimpaan janoonsa vaikka yritin tarjota vettä vähän väliä. Jauhekorvike kesti vähän yli viikon ja ne tetrat riitti sopivasti viimeisille päiville.

Pieni kylmälaukku olisi ollut tosi kätevä Espanjan kuumuudessa. Yleensä keitin vedet maitoa varten etukäteen ja päiväreissuja varten nappasin täysinäiset pullot jääkaapista mukaan. Automatkan ja kiertelyjen aikana ne ehtivät lämmetän juomakelposiksi, mutta varsinaisestihan ne pitäisi pitää kylmässä ruokkimiseen asti. 

Vaipanvaihdot

Vaippoja tuli vaihdettua ihan missä vain, sillä yhdessäkään espanjalaisessa vessassa ei tietenkään ollut vaipanvaihtopistettä. Abu paljasteli pyllyään siis tien laidalla auton etupenkillä, viinitilan parkkipaikalla auton takakontissa, kaupungin keskustan kivipenkillä, ja ravintolan valkoisella nojatuolilla. Espanjalaiset ovat kuitenkin ihanan lapsirakkaita ja monessa paikassa ystävälliset tarjoilijat korjasivat vaipan pois pyytämättä. Jokaisessa ravintolassa tarjoilijat lepertelivät pojalle eikä pienet väliraivarit ja kiljumiset näyttäneet haittaavan.

Vaippoja varattiin muutamaksi ensimmäiseksi päiväksi ja ostettiin sitten paikalliselta Carrefourilta isompi paketti loppuaikaa varten. Olin varma, että Carrefourin tapaisesta isosta marketista löytyy samat isot brändit kuin täältäkin, Pampers ja Libero, mutta niiden sijaan hyllyillä oli kaupan omia merkkejä ja paikallisia tuotteita. Carrefourin vaipat olivat toisaalta tosi hyvät ja juuri oikean kokoiset Abulle.

Unirytmit
Abun rytmit menivät sekaisin tietysti jo heti ensimmäisenä iltana. Kun pääsimme iltalennolta hotellille kymmenen jälkeen, tyyppi oli jo sopivasti väsyhysteerinen. Päikkärit olivat jääneet olemattoman mittaisiksi ennen lentokentälle lähtöä eikä lennollakaan nukuttu paria lyhyttä pätkää lukuunottamatta lainkaan. Hotellissa sitten huudettiin naapureiden iloksi kurkku suorana, kunnes Abu nukahti kesken huudon syliini. 

Tästä viisastuneena päätimme, että meidän perheen on oltava talolla tarpeeksi aikaisin iltaisin, jotta saamme Abun normaaliin klo 20 aikaan nukkumaan. Periaate oli hyvä, mutta epäonnistuimme tässä muutamaan otteeseen matkan aikana ja Abu nukahteli matkalla miten milläkin keinolla. Ja aina hirveän huudon jälkeen.

Kuumuus
Espanjan helle oli itselle suurin stressitekijä. Mietin jo alkuun miten poika pärjää noin kuumassa ilmassa, kun se on jo monelle aikuisellekin tukalaa. Autossa ja talolla oli ilmastointi, mutta pojan pärjääminen päiväretkillä stressasi. 

Olimme yleensä vuokratalolla aamupäivät ja lähdimme vasta Abun lounaspäikkäreiden jälkeen liikkeelle. Mustassa, keinokuituisessa turvakaukalossa kuumaveriselle Abulle tuli nopeasti kova hiki. Samoin vaunujen istuin alkoi nopeasti hiostamaan, jos ulkona ei käynyt yhtään tuulenvirettä. Onneksi olin ostanut etukäteen pienen, vaunuihin kiinnitettävän tuulettimen, joka sai ilman hiukan liikkumaan Abun ympärillä. Lisäksi mukana oli aina nokkamuki, maitopullot, ja harsoja vaunujen suojaksi. Muutamassa tosi kuumassa paikassa sivelin viilennykseksi Abun pään ja jalat vedellä. 

Matkarattaat olivat loistavat matkalla, vaikka olisin toivonut hiukan pidempää aurinkosuojaa. Nyt Abun jalat jäivät esille aurinkoon vaikka kuomu oli vedetty pitkälle alas. Sen takia hankin jo etukäteen muutamat vaunuverhoripustimet, joilla sain ohuen harson kiinnitettya jalkojen aurinkosuojaksi.  

Kommelluksista ja stressistä huolimatta selvittiin kuitenkin hengissä ensimmäiseltä kunnolliselta matkalta. Ruotsin pääsiäismatka oli äärettömän helppo verrattuna tähän reissuun, ihan pienen kanssa matkustaminen on vaivatonta kun taas vilkkaan puolivuotiaan kanssa joutuu jo eri lailla miettimään päivän ohjelmaa. Muutaman kuukauden levähdyksen jälkeen täällä kotinurkissa ja voidaan taas alkaa miettimään uutta matkaa - tällä kertaa Intiaan.

Lomafiiliksiä

Internet toimii vihdoin uudessa asunnossa, joten pääsen päivittämään lomatunnelmia Espanjan matkalta!

Oli ihanaa päästä pois uuden kodin muuttokaaoksesta ja kylmästä Suomesta kuumaan Espanjaan. Siellä loma tuntui LOMALTA, toisin kuin täällä kylmässä Pohjolassa. Tosin, vauvan kanssa matkustaminen ei ole rentouttavaa! Vaipanvaihdot, syöttäminen, päiväunet, unirutiinit, sekä kuumuus aiheuttivat omat haasteet liikkumiselle. Toisaalta pienen kanssa on helpompi matkustaa kuin taaperon kanssa, joka ei malttaisi yhtään pysyä paikalla, tai uhmäikäisen kanssa, joka sanoo kaikkeen EI. Tämän ikäisiä lapsia oli mukana seurueessamme, ja välillä huokaisin kyllä onnesta että Abu ei ole vielä tuollaisessa iässä...

Kaiken matkustamisen jälkeen oli tosin yhtä ihanaa ja erittäin rentouttavaa päästä kotiin, vaikkakin kuinka sotkuiseen tahansa. Minusta, ikuisesta matkakuumeesta kärsivästä maailmankansalaisesta, on siis tullut kotihiiri. Tutut kotirutiinit helpottavat pikkulapsivaiheessa ja toivottavasti matkakuume puree uudestaan kun lapsi kasvaa.

Nyt totutellaan jälleen arkeen ja nautitaan miehen viimeisistä lomapäivistä ennen töiden alkua. Kirjoittelen paremmalla ajalla vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen.

Laatikkomeressä

Selvisimme muutosta hengissä vaikka tiukkaa teki. Onneksi kaupungissa asuu hyvä tukiverkosto - perhe ja ystävät, joiden avulla pääsimme vähän helpommalla muutossa. 

Muuttopäivänä lauantaina Abu meni hoitoon ystävälleni ja ystävän mies tuli auttamaan meitä muutossa. Lisäksi saimme muutaman muunkin muuttoapulaisen nostelemaan laatikoita ja huonekaluja ylös viidenteen kerrokseen. Illalla kuskasin Abun vielä hetkeksi serkkujen seuraan, jotta saimme viimeisen lastin asunnon ovesta sisään ennen pakettiauton palauttamista. Sunnuntaina kävimme vielä pakkaamassa viimeisiä laatikoita vanhalla asunnolla ja aloittamassa siivousta, sen ajan Abu oli mummin luona hoidossa. Maanantaina tyhjennettiin kellari isäni avustuksella, ja Abu viihdytti jälleen mummiaan

Tällä hetkellä asunnossamme on laatikkomeri... Tavarat ovat suurinpiirtein löytäneet paikoilleen, mutta paljon on vielä tehtävää. Haaste on, että vielä emme ole saaneet ostettua vaatekaappia emmekä astiakaappia, joihin purkaa laatikoita. Suurin osa vaatteistakin on pakattu jätesäkkeihin ja matkalaukkuihin, jotka täytyy tyhjentää ennen perjantain lähtöä matkalle - ja sen jälkeen pakata kesävaatteilla.

Kuorimme muuton yhteydessä matkarattaatkin pois paketistaan ja kävimme tänään neitsytajelulla. Hyvä testata etukäteen toimiiko vaunut ja onko kaikki palat paketissa ennen matkustamista ulkomaille.. Hyvin rullaa! Näillä on hyvä lähteä Espanjan kuumuuteen. 

Arvaatko kuvien perusteella mitkä vaunut valitsimme?

Parhaat matkarattaat vauvalle?

Kesän ulkomaanmatka lähestyy ja to-do listalla pyörii edelleen matkarattaiden ostaminen. Kotona ollaan pärjätty loistavasti Brio Smile vaunuillamme, mutta Espanjan kuumuuteen ja reissun päälle kaivataan kevyempiä ja näppärämpiä rattaita.

Rattaiden suhteen on muutama vaatimus. Niiden tulisi olla kätevästi yhdellä kädellä ohjattavat, kasautuvan mahdollisimman pieneen tilaan, ja rattaissa tulisi olla mahdollisimman vaakatasoon asetettava istuinosa. Perinteiset sateenvaunurattaat olemme poissulkeneet harkinnasta kokonaan, sille ne ovat meidän makuun liian köykäisen tuntuiset - ainakin näin pienelle vauvalle. Abu kun on kuitenkin pienikokoinen ja matkan aikaan hiukan alle 6kk. Alle puolivuotiaille vauvoille suositellaan vaaka-asennossa olemista, mutta entä jos lapsi on 2 viikkoa vajaa 6kk? Kysyin siis neuvolasta ja heidän vastaus oli, että hiukan koholla oleva asento kelpaa kunhan asento ei ole niin pystyssä että selkä rasittuu. Kaikissa vaunuissa selkänojan asento on verrattavissa sitterin ja turvakaukalon asentoon, mutta mieluiten tietysti hankimme vaunut, joissa saa selkänojan makuulle.  

Olemme harkinneet seuraavia rattaita: Britax B-Agile Plus, Babyzen YoYo, Mountain Buggy Nano ja Mama's & Papa's Armadillo Flip. Kävimme jo ensimmäiselle katsantokierrokselle lastentarvikeliikkeissä katsomassa miltä vaunut vaikuttivat.

Britax B-Agile Plus

Mitat: K 101 cm x L 58 cm x S 89 cm

Mitat kasattuna: 30x71x58 cm

Paino 9,5kg

Max ikä/paino: 15kg 

Britaxin rattaat ovat saman valmistajan tuotetta kuin Briot, joten ne ovat todennäköisesti samaa vankkaa vaunulaatua. B-Agile Plus on paranneltu malli vanhoista B-Agile rattaista, mutta tietääkseni muutoksia ei ole tehty kuin muutama. Hintakin on vain muutaman kympin kalliimpi kuin vanhemmissa malleissa. Hinta on matkarattaiden keskikastia - halvemmalla saa perinteisiä sateenvarjomalleja ja suuremmalla budjetilla löytyy näitä erikoisfiinejä vaunuja.

 

+ Tukevamman oloiset ja näköiset kuin perinteisest (sateenvarjo) matkarattaat

+ Istuinosan saa makuuasentoon, lisäksi selkänoja on portaattomasti säädettävissä.

+ Adapterien avulla rattaisiin saa turvakaukalon (tarvitseeko meidän pystyä liittämään näihin turvakaukalo kun nykyisiin Brioihinkin saa turvakaukalon liitettyä)

-  Aika isot ja painavat matkarattaiksi. Melkein yhtä isot kuin nykyiset Briot, onko siis järkeä ostaa lähes yhtä isot matkatarkoitukseen?

- Kuomua ei saa ihan yhtä alas kuin joissain muissa malleissa.

Babyzen YoYo

Mitat: K 106 cm x L 44 cm x S 86 cm

Mitat kasattuna: 52x44x18 cm

Paino 5.9kg
Max ikä/paino: 20kg

Legenda jo eläessään? Kun puhutaan kompakteista ja kevyistä matkarattaista, tulee Babyzen YoYo ensimmäisenä mieleen. Todella pieneen kasaan ne menevätkin, mutta olin hiukan pettynyt rattaiden ulkonäköön.  Ulkonäöllisesti ne olivat aika tylsät, vaikkakin vaikuttivat tosi käytännöllisiltä. Hinnaltaan YoYo:t ovat hintahaitarin yläpäästä, vaikka vielä ihan siedettävän hintaiset.

 

+ Markkinoiden kevyimmät ja kompaktimmat, saa vaikka lentokoneeseen käsimatkatavarana

+ Kevyet ja kätevät työntää

- Istuinosaa ei saa täysin makuuasentoon, mutta rattaisiin voi ostaa erikseen vastasyntyneen lisäosan (n. 200e)

- Vähän tylsän näköiset

Mountain Buggy Nano

Mitat: K 101 cm x L 58 cm x S 89 cm

Mitat kasattuna: 31x56x51 cm

Paino 5.9kg
Max ikä/paino: 20kg

Mountain Buggyn Nano oli itselle ihan uusi tuttavuus kun kaupassa niitä meille esiteltiin. Ne vaikuttavat tosi käteviltä ja pienikokoisilta rattailta, juuri matkustustarpeisiin. Vaikkei näitäkään suositella alle 6kk ikäiselle vauvalle juuri selkänojan takia, saa rattaisiin kiinni turvakaukalon eräänlaisiin turvavöihin. Kätevää sinänsä, muttei välttämättä kesäreissullamme kuumassa ilmastossa. Abu hikoilee istuimessaan jo nyt.

+ Kevyet  ja pienikokoiset, saa vaikka lentokoneeseen käsimatkatavarana

+ Mukana tulee kuljetuspussi

+ Rattaisiin saa Brion kaukalon kiinni

+  Pitkäikäiset, sillä sallittu lapsen maksimipaino on jopa 20kg

- Selkänoja ei mene aivan makuuasentoon, mutta selkänoja on portaattomasti säädettävissä

Mama's & Papa's Armadillo  Flip

Mitat: 55x92x98 cm 

Mitat kasattuna: 55x25x75 cmPaino 9kg

Max ikä/paino: n. 3v.

  

Oikeastaan olisin enemmän kiinnostunut Armadillo City -vaunuista, mutta niitä ei ilmeisesti myydä Suomessa. Hyvä vaihtoehto on myös Flip-malli, joka on kuitenkin ultrapientä City-mallia hiukan suurempi.

+ Mielettömän alas kääntyvä, UV-suojattu kuomu, joka olisi todella kätevä kesämatkalla!

+ Istuin voidaan asettaa joko kasvot tai selkä työntäjään päin - ehdottoman hyvä ominaisuus varsinkin pienemmälle vauvalle.

+ Selkäosan saa täysin makuulle, toisaalta säätömahdollisuuksia on vain kolme

- Kallis! Hinta on lähes 500 euroa

- Painavat matkarattaiksi, lähes yhtä painavat kuin Britaxin B-Agile Plus -rattaat

- Kasattunakin vievät aika paljon tilaa

No mitkä rattaat sitten aiotaan ostaa? Tämän vertailun jälkeen valinta on mielestäni joko Armadillon tai Nanon välillä. Britaxin rattaat ovat liian isot ja painavat, ja Babyzen - no, se nyt vaan ei jotenkin säväyttänyt. Tässä vaiheessa en tiedä yhtään mitkä rattaat meidän kannattaisi ostaa! Selkänojan saaminen makuuasentoon olisi plussa, mutta toisaalta Abu on ihan pian sen ikäinen ettei sitäkään vaadita. Todennäköisesti ajamme jälleen jonnekin lastenliikkeeseen tutkimaan rattaita tuntikausiksi.

Auta siis äitiä... Onko sinulla kokemuksia joko Mountain Buggyn tai Mamas&Papas rattaista?