maanantai 29. joulukuuta 2014

13 kuukauden loma

Tänään, ensimmäisenä arkipäivänä joulun jälkeen, heräsin puoli kymmeneltä virkeänä ja hyvin levänneenä. En mennyt töihin. Enkä mene töihin vuoden vaihtumisen jälkeenkään. Itse asiassa, en mene töihin seuraavaan 13 kuukauteen! Outoa, eikö?

Ilmoitin työpaikallani arvioidun paluupäiväni olevan 1.2.2016. Fiilikset voi tosin vielä muuttua moneen otteeseen ja saatankin vaikka lykätä paluuta tuosta helmikuustakin myöhemmäksi. Katsotaan millainen kanaemo itsestä kuoriutuu ensimmäistä vauvaa hoivatessa! Lähes koko tuleva tammikuu on lomaa ennen virallisen äitiysloman alkamista. Jos lapsi syntyy lasketun ajan kieppeillä, hän on 11 kuukautinen töihin palatessani. Aika normaali ajankohta töihin paluun suhteen, mutta silti seuraavat 13 kuukautta tuntuvat uskomattoman pitkältä ajalta olla kotona, tekemättä "aikuisten töitä". Vaikka viimeiset pari vuotta työelämässä ovat olleet erittäin haastavia ja uuvuttavia monella tavalla, tunnen silti oloni laiskaksi. Siivelläeläjäksi. Yhteiskunnan elätiksi. Tuntuu luksukselta, että saan yhteiskunnalta tukea näinkin monen kuukauden ajan tekemättä mitään - paitsi tietysti kasvattamalla uutta veronmaksajaa tähän yhteiskuntaan. Äitiysvapaiden tuki ei tietysti ole mitään verrattuna täyteen palkkaan, ja mekin varmasti joudutaan miettimään mihin rahojamme käytämme seuraavan 13 kuukauden aikana. 

Kaikesta huolimatta - mulla on edessä PITKÄ vapaa!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Kullanarvoinen vauvavalokuvaus

Hesari teki pari kuukautta sitten jutun vauvavalokuvauksesta. Ihastuin ideaan heti -  pikkuisista vastasyntyneistä saa noin suloisia muistoja! Tietysti Anne Geddesin ihanat vauvakuvat ovat tunnettuja Suomessakin, mutta en koskaan ajatellut että "tavisvauvoistakin" saisi otettua yhtä ihania kuvia. 

Kuva   
Helsingissäkin on yllättävän monta valokuvaajaa, jotka tekevät vastasyntyneiden valokuvausta. Muutama valokuvaaja ilmoittaa hintansa julkisesti nettisivuilla, muiden kuvaajien hinnat pitäisi pyytää tarjouspyynnöllä. Hintahaitari taitaa joka tapauksessa alkaa 200 eurosta ja jatkua lähemmäs tonnia, riippuu varmaan myös kuinka monta kuvaa haluaa valita. Hinta tietysti hirvittää, mutta jäisihän vauvasta aikamoisen ainutlaatuiset kuvat. Mieskin taisi jo osittain suostua tähän, joten pohditaan vielä muutama päivä ja pyydetään sen jälkeen tarjouspyyntöjä eri kuvaajilta. 

Vastasyntyneen kuvaus pitäisi tehdä aika pian syntymän jälkeen, jotta vauva on vielä ns. omassa maailmassaan. Mitä pidemmälle viikot kuluvat, sen tietoisempi vauva on ympäröivästä maailmasta. Kysymys tietysti on, että jos vauva syntyykin reippaasti ennen laskettua aikaa, miten kuvausajan käy? Tai toisinpäin, jos tyyppi on juurtunut mahaan, niin saako aikaa sitten siirrettyä? Samoin mietityttää vähän kuinka hehkeänä uusi äiti on heti ensimmäisten päivien jälkeen - univajeen, imetyksen opettelun ja uuden arjen kanssa.

Jos kuvaukseen päädytään, jotain tämäntyylisiä kuvia haluaisin haluttaisiin.

Kuva

Kuva
Kuva
Kuva

Niin suloisia!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Raskausviikko 31 & minijoulu

Viikot vierii ja kohta minäkin! Maha on kasvanut yllättävän paljon viimeisen parin viikon aikana, mutta neuvolan terkkarin mukaan kasvu alkaa tästä vain kiihtymään.  Häntäluu kipeytyy edelleen istumisesta, mutta nyt myös turvotus alkaa vaivaamaan pitkän istumisen jälkeen. Närästys ja/tai ummetus alkavat olemaan jokapäiväisiä seuralaisiani.

Olo on ollut tosi vaihteleva; on päiviä jolloin jaksan töiden jälkeen käydä salilla ja sen jälkeen vielä puuhailla kotijuttuja ilman suurempia ongelmia. Sitten on niitä päiviä, jolloin tuntuu että pelkästään työpäivän mittainen istuminen vie mehut. Viikonloppu meni lähinnä jälkimmäisellä tyylillä. Perjantain hektinen työpäivä ja pikainen salikierros vei totaalisesti voimat. Kävimme vielä illalla veljeni luona pikkujouluilla ja matkalla luulin että lapsi pusertuu ulos mahastani siihen metron penkille. Syytin siitä aluksi ensimmäistä kertaa päällä olevia raskausajan Power Mama Spanxeja (pieni lahja siskoltani, joka on ilmeisesti kokenut tarvitsevansa pyllynkohotusta raskausaikana). Heti kun pääsin sisään veljelleni oli tukipöksyt otettava pois. Ylläripylläri, olo ei parantunutkaan ylimääräisen puristavan kerroksen riisumisella. Oli vain todettava, että supisteli ja kroppa huusi lepoa viikon jälkeen. Parin glögimukillisen jälkeen luovutettiin ja lähdettiin kotisohvalle makuuasentoon.

Sama olotila jatkui myös lauantaina, eikä viimeisistä joululahjaostoksista meinannut tulla mitään. Lopulta oli myönnettävä itselleni, että maha on pinkeänä supistuksista ja oma sohva on parempi paikka kuin paniikkishoppaajia täynnä olevat kaupat. Onneksi tämä mama pääsi kuitenkin illalla osallistumaan perinteisiin opiskelukavereiden pikkujouluihin. Neljän ruokalajin illallisen jälkeen oli maha taas pinkeänä, eikä pelkästään vietnamilaisista herkuista.

Raskausblogi


Vietettiin eilen miehen kanssa minijoulua. Saatiin tuliaisena pieni kuusentapainen, josta askartelin meille joulu"puun". Sen alle mahtui hyvin meidän toisillemme hankkimat lahjat.  


Äitiysblogi

Sain aviomieheltä lahjakortin Elegia Day Spahan Aloe Vera -hoitoon, joka sopii raskaana oleville. Hoito sisältää kuorinnan, kokovartalonaamion, kasvohoidon ja kevyen hieronnan. Ihanaa, nyt pääsen lomallani nauttimaan täydellisestä hemmottelusta! Oma lahja miehelle sisälsi jotain sopivaa sekä isälle että pojalle.. Pienen ja ison t-paidan, joissa on teksti Night Owl. Mies näytti oikeasti olevan liikuttunut lahjasta. Ideani näköjään onnistui!

Raskausblogi


Mies lähti tänään aikaisin Intiaan joulunviettoon. Koti tuntui heti tosi tyhjältä ja hiljaiselta, niin paljon sitä on tottunut toisen läsnäoloon kahden vuoden yhteisasumisen jälkeen. Nykyisin miehen pitkät matkat tuntuvat jotenkin tosi pelottavilta. Jos jotain tapahtuisi hänelle, meitä jäisi tänne kaksi kaipaamaan...

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Vaunut tuli taloon

Ihan uskomatonta, saatiin vaunut supernopeasti kotiin! Kun sitten lopulta viikko sitten saatiin päätös tehtyä ja vaunut tilattua liikkeestä, toimitus tapahtui nopeammin kuin uskoinkaan. Ensimmäinen isompi lapsihankinta tehty! 

Mitkä vaunut me sitten ostettiin? Valinta oli vaikea ja loppusuoralle pääsivät siis Britaxin Affinity ja Brion Smile yhdistelmävaunut. Miehelle kaikki pohtimamme vaunut olisivat olleet hyviä vaihtoehtoja, mutta päätös riippui lähinnä itsestäni. Lopulta päädyttiin päädyin ostamaan Brio Smilet.  Ja nimenomaan sähäkässä puna-mustassa formulavärissä! Vaunuissa on siis nyt musta runko, puna-musta vaunukoppa, sekä musta istuinosa höystettynä sähäkällä punaisella.

Ostettiin vaunut Ruoholahden Vaunuaitasta. Se on meille kätevin sijainti myös takuuta ajatellen, voidaan hoitaa Helsingin keskustassa mahdolliset takuukorjaukset ja muut harmit. Saatiin vaunut myös erinomaiseen tarjoushintaan, 499€. Pyydettiin vaunut vielä tässä vaiheessa paloina ja kokoamattomina, sillä laskettuun aikaan on vielä hiukan reilu 2kk. Voidaan kätevästi säilyttää vaunut paketissaan kellarissa, varsinkin kun taloyhtiössä on lämmitetty kellari eikä tarvitse pelätä kosteusvaurioita. Lasketun ajan lähentyessä kootaan vaunut sitten valmiusasentoon.


Raskausblogi

Äitiysblogi. Raskausblogi


Miksi sitten valittiin Brio? Yksi syy oli vaunukoppa. Epäiltiin Britaxin vaunukoppaa kuitenkin liian kapeaksi. Eroa koppien välillä oli melkein 4cm, joka tuntui aika isolta. Vaikka pieni vauva on tottunut kohdun ahtauteen, ei pari ylimääräistä senttiä voi haitaksikaan olla. Mutta mistä sitä tietää - saattaa kuitenkin olla, että kevät tulee aikaisin eikä tarvitakaan lammastaljaa ja paksuja toppa-asuja tämän vauvan koppa-aikana! 

Toinen syy oli vaunujen ulkonäkö. Pidin kuitenkin hiukan enemmän Brion ulkonäöstä kuin Britaxista, varsinkin kun löysin puna-mustan rallivärin. Musta on tietysti peruskiva väri (tai voiko mustaa edes sanoa väriksi), mutta en ymmärrä miksi Suomessa kaikki pukeutumisesta asusteisiin on mustaa. Varsinkin näin talvella, vuoden synkimpänä aikana, suurin osa lastenvaunuista ovat mustia. Ehkä väsynytkin kotiäiti piristyy kun näkee energistä punaista naamansa edessä!

Joudutaan vielä ostamaan vaunuihin sopiva turvakaukalo, eli Brion Primo. Näihin vaunuihin ei käy adapterit, eikä siis mitkään muut kaukalot kuin Brion omat sovi. Pientä miinusta tästä. Onneksi näitä tuntuu olevan käytettynä  aika paljon myynnissä, ehkä uskalletaan ostaa second hand -kaukalo - vaikka siinä on omat riskinsä. 

Vielä on muutama isompi homma hankkimatta - sänky ja lipasto. Mies lähtee huomenna aamulla Intiaan ja antoi joululomien ajaksi mulle tehtäväksi päättää mikä sänky ostetaan. Lisäksi lomien aikana täytyisi yrittää löytää sopivan kokoinen lipasto vauvan kamoille. Mahdutetaan vaatehuoneeseen pienehkö lipasto, mutta halutaan optimoida säilytystila hankkimalla mahdollisen tarkasti vapaana olevan tilan kokoinen laatikosto. Vaikkei tässä siis ollakaan enää kohta töissä, hommia ja selvitettävää tuntuu silti olevan!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

4 päivää!



Uskomatonta, 4 päivää jäljellä..!

Raskausblogi.


Nimittäin 4 päivää töitä ja sen jälkeen olen lomalla! Suoraan loman jälkeen alkaa äitiyslomani. Tuntuu haikealta.. siinä vaiheessa kun tulen takaisin töihin, on organisaatio, tiimit ja ihmiset varmasti vaihtuneet. Muutenkin tilanne töissä on se, että tätä roolia ei enää ole ja palaan joka tapauksessa uuteen hommaan. Jos töitä edes on paluun aikaan.. Tavallaan nyt tuntuu siltä kuin vaihtaisi kokonaan työpaikkaa, sillä firmakin on varmasti hyvin erilainen reilun vuoden päästä. Samalla pelottaa, että muistanko mitään työnteosta kun tulen takaisin. Entä jos äitivuosi tekee musta zombien ja tyhjentää aivot?

Olen äärimmäisen tyytyväinen, että pääsen nyt pois työkuvioista. Ehdin  rentoutua, lukea, nukkua ja nauttia elämästä ennen kuin elämä muuttuu niin kovin paljon pienen poikamme synnyttyä. Kalenterissa on jo buukattuna kasvohoito, jalkahoito, operetti, teatteri... Nautitaan kun vielä keretään! Välillä toisaalta mietin mitä ihmettä aion tehdä kaikella vapaalla ajallani... Töihin ei tarvitse herätä, mutta palkka juoksee. Meillä on miehen kanssa pienimuotoinen bisnesidea, aion panostaa ainakin tähän ideaan ajallisesti ja yrittää selvittää pohjatietoja toiminnan käynnistämiseksi. Optimistisesti olen myös ilmoittautunut kevään mittaiselle saksan kielen kurssille, toivoen että ehkä ehdin käymään siellä edes muutamia kertoja vauvan syntymisen jälkeen. Ehkä.

Raskausblogi.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Vaunukyylääjä

Meistä on kuoriutunut vaunukyylääjiä. Aina kun näemme kaupungilla kivannäköiset lastenvaunut, yritetään mahdollisimman "huomaamattomasti" kurkkia vaunujen merkkiä. Joissain tapauksissa ollaan kiihdytetty kävelyvauhtia, jotta ehditään vaunujen rinnalle tiirailemaan lähempää miltä ne oikein näyttää. Voi olla, että muutamassa tilanteessa vanhempi on epäillyt meitä lapsennappaajiksi...

Vaunuvalinta on edennyt käytännössä viimeiselle askeleelle. Nyt täytyy tehdä valinta kahden välillä: Britax Affinityn ja Brio Smilen. Suurin tekijä valinnassa on nyt vaunukoppa.. Tykätään kummankin vaunujen ulkonäöstä ja kapeudesta. Mies jäi tosin miettimään onko Britaxin vaunukoppa liian kapea ja mahtuuko lapsi sinne talvivaatteissa tarpeeksi pitkään. Onneksi laskettu aika on vasta helmikuun lopussa, joten pahin talvi on ohi, eikä paukkupakkasilla muutenkaan voida käydä lapsen kanssa ulkona. Koppa-aika osuu siis juuri kevääseen ennen kuin lapsi alkaa punkea itseään ylös ja täytyy vaihtaa istuinosaan. Tämä kaikki mielessäni kävin vielä uudestaan Vaunuaitassa katsomassa Brioa livenä ja mittailin vaunukopan. Brion vaunukoppa on 34cm leveä, kun taas Britaxin on n. 30cm. Eroa on siis muutama sentti.

Nyt siis täytyy vain päättää kumpi vaunuista miellyttää enemmän silmää. Britax osti Brion vuosi sitten, joten muotoilussakaan ei ole suurta eroa vaunujen välillä. 

Äitiysblogi. Raskausblogi.

Britaxissa on tosin kivempi värivalikoima, tykkään erityisesti tästä voimakkaasta sinisestä. Briossa on vain tuollainen turkoosin sävyinen sininen, joka itse asiassa monen oikean käyttäjän kuvissa näyttää tylsemmältä. Toisaalta tuo Brion puna-musta yhdistelmä näyttää myös aika näpsäkältä...

Vaunukoppa on kuitenkin käytössä aika lyhyen aikaa, kun taas istuinosa on käytössä hyvinkin pitkään lapsen kasvaessa.  Britaxissa suosikkiväri on ehdottomasti tuo sininen, mutta Briossa tykästyin nyt näitä kuvia katsellessa ehdottomasti tähän puna-mustaan. Vähän sellainen ralliväri...


Raskausblogi.


Eipä noilla vaunuilla tosiaan kamalasti ole eroa. Britax on hieman leveämpi (60cm) kuin Brio Smile (57cm), lähinnä Britaxin leveämpien takapyörien takia. Muistaakseni myyjä sanoi, että Britaxiin saa mukaan isommat etupyörät, jotka voi halutessaan vaihtaa kääntyvien tilalle. Kummankin mukana tulee jalkalämpöpussi ja sadesuoja.

Kun saadaan vaunut valittua, tilalle nousee seuraava ongelma - mikä turvakaukalo saadaan sopimaan vaunuihin? Brio Smileen sopii Brion oma istuin Primo, mutta ei adaptereita, eli joudutaan ostamaan uusi turvakaukalo. Britaxin suhteen ei ole mitään aavistusta millainen kaukalo siihen sopii ja saako adaptereilla sovitettua jonkun muun merkkisen. Adaptereilla pystyttäisiin mahdollisesti hyödyntämään jonkun tutun vanhaa kaukaloa tai ostamaan käytetty.

Mitä mieltä sinä olet, kumpi vaunuista pitäisi valita?

torstai 11. joulukuuta 2014

Kantoliinoista

Jo pitkään olen ajatellut, että haluaisin käyttää kantoliinaa säännöllisesti lapsen syntymästä lähtien. Kantoliina ei meillä kuitenkaan korvaisi lastenvaunuja, mutta olisi vaihtoehtoinen tapa liikkua lapsen kanssa. Mikä olisi sen helpompaa kuin kietaista vauva liinaan ja saada kummatkin kädet vapaaksi muita askareita varten. Samalla lapsi saa äidin läheisyyttä ja turvaa. Mahatyypin syntyessä helmikuun lopussa ei toivottavasti ole montaa viikkoa pahinta toppavaatekautta jäljellä ja voidaan lähteä uloskin kantovermeissä. Lisäksi ajattelin mahdollisuuksien mukaan kannella tyyppiä myös kotona.

Onni on sisko, jolla on kolme lasta ja sen myötä paljon lasten- ja äitiystavaraa! Häneltä sain käyttööni Boban kantoliinan. Testailin sitä ja sitomistapaa hiukan jo eilen - testajaana kotikarhumme Panu. 




Testin aikana ei vahingoitettu eläimiä..

Lopputulema ei ollut kovin tukevan oloinen, joten en uskaltaisi tähän ensimmäiseen yritelmään istuttaa vauvaa! Liinan käyttöä ja sitomista pitää harjoitella siis uudemmakin kerran. Sitominenkin sujuu varmasti paremmin kun kumpu katoaa mahalta.

Miehen sisko Intiasta kyseli haluaisinko sieltä heiltä mahdollisesti kantoliinan lahjaksi. Epäröin hiukan, en kai tarvitsisi useampaa liinaa? Kyseessä on vielä rengasliina, enkä alkuun ollut ihan vakauuttunut sen ergonomiasta lapselle tai kantajalle. Hiukan aihetta googlanneena totesin, että sehän on superhelppo ja nopea tapa kietaista vauva liinaan. Liinalapsi ja Kantaen -sivuilta löytyi paljon lisätietoa rengasliinasta.

Miehen sisko tuntee ryhmän mompreneurejä, eli äiti-yrittäjiä, jotka tekevät käsin erilaisia kantoliinoja ja vauvan leluja saadakseen ylimääräistä tuloa. Liinat tehdään tilauksesta, joten saan itse valita liinaan tulevat kankaat - toiselle puolelle tulee kuviollista kangasta, ja toiselle yksiväristä kangasta.  

Kuvat Cookiie Pie Slings

Itse halusin sellaisen liinan, jossa toisella puolella on turkoosilla pohjalla musta kuvio ja toinen puoli on vaalean keltainen. Eli jonkinlainen välimuoto vasemman ylänurkat ja oikean alanurkan mallien välillä. Ihan mahtavaa saada oma, kustomoitu liina. Vielä parempaa on, että voin tällä tukea paikallisia naisyrittäjiä. Olisi hienoa saada vielä pojan nimi johonkin nurkkaan, mutta ei vielä olla päätetty minkä niminen mahatyypistä tulee.. 


maanantai 8. joulukuuta 2014

Eksyksissä vaunuviidakossa

Vaunuviidakosta päivää! En tiedä missä oikein ollaan, taidetaan olla hiukan eksyksissä.. 

Lastenvaunujen hankkiminen tuntuu tällä hetkellä Mission (Near) Impossible -tehtävältä. Ominaisuuksia, ulkonäköjä, renkaita, heittoaisoja, kokoja, jousituksia ja hintahaitareita on valittavana niin paljon, että pää on pyörällä. Asiaa ei tietysti auta se, että itsellä on pakonomainen tarve hankkia ne hinta-laatu-suhteeltaan ne parhaat ja juuri meille sopivat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että juostaan kaikki pääkaupunkiseudun kaupat läpi kunnes arvotaan mitkä otetaan. Tämä prosessi siis tapahtuu kaikessa vähän isommassa hankinnassa. Meinasin saada avioriidan aikaiseksi aiemmin syksyllä, kun venkslasin edestakaisin uuden olohuoneen maton kanssa..
 
Vaunuista aina sanotaan hankkikaa omaan elämään sopivat rattaat. Meille sopivat (yhdistelmä)rattaat ovat siis sellaiset, jotka mahtuvat pieneen kotiin (pitkulaiseen eteiseemme), sopivat kaupunkiajoon (asutaan keskustassa), taittuvat pieneen tilaan (mahtuvat pikkuautoomme) ja joissa on kova kantokoppa (ulkonäköseikka). Lisäksi vaunujen ulkonäön pitää miellyttää silmää! Näillä tiedoilla lähdettiin siis vaunukauppoihin tutustumaan tarjontaan. 

Jo pari viikkoa sitten käytiin Ruoholahden Vaunuaitassa. Kaupassa oli muutama muukin lastentarvikeostoksilla. Odottaessamme vuoroamme katseltiin eri vaunumerkkejä ja testailtiin ajettavuutta. Olin kuullut kaupasta vaikka mitä hyvää, mutta meidän kohdalla palvelu ei toiminut. Pyörittiin varmaan puoli tuntia ilman, että kukaan myyjä tuli edes kysymään tarvitaanko apua. Aina myyjillä näytti olevan uusi asiakas edessään. Viimein mies kävi raahaamassa paikalle myyjän, joka esitteli meille vaunumalleja. Parhaat ja meille sopivimmat vaunut kaupassa olivat Brio Smile -yhdistelmät ja Bugaboo Cameleon -yhdistelmät. Kummatkin vaunut tuntuivat ketteriltä ja näppäriltä, Bugaboo ehkä miellytti silmää eniten. Bugaboon hinta kylläkin kauhistutti - yli tonni vaunuista! Kaupassa oli erikoistarjous Briosta, ja mies olisi ollut valmis ostamaan vaunut heti siinä paikan päällä. Ihan niin helppo nakki en tosin ole.. 

Espoon Babycenterissä viime perjantaina saatiin puolestaan aivan päinvastaista palvelua. Myyjä oli aivan uskomattoman avulias, ystävällinen ja kertoi omia vaunukokemuksiaan. Palveluun varmaan vaikutti myös se, että liikkeessä oli meidän lisäksi vain kolme muuta asiakasta. Kerrottiin vaunuvaatimuksemme myyjälle ja hän esitteli meille 3-4 vaihtoehtoa, joista eniten silmää miellytti Mutsyn iGo ja Britaxin Affinity. Brio Smile -vaunut tuntuivatkin yhtäkkiä tosi isoilta näihin kahteen verrattuna! Olin lukenut Mutsyn vaunuista netissä, joten halusin nähdä miltä kiesit näyttävät todellisuudessa. Vaunut olivatkin tosi näppärät ja hyvät, mutta aisan rajoitetut säätömahdollisuudet hiukan vaivasi. Sopiva korkeus minulle olisi ollut jossain kahden säädön välimaastossa. Ei ehkä iso ongelma, mutta muutenkaan vaunut eivät tehneet ihan niin isoa vaikutusta kuin netissä.

Mutsy iGo


Mutsy iGo

Britaxin Affinity puolestaan näytti ja tuntui hyvältä, vaikutti modernilta ja kaikenkaikkiaan vastasi kaikkiin meidän vaatimuksiin. Kopan irrottaminen ja vaunujen taittaminen kävivät tosi helposti. Myyjä kertoi myös, että hänen refluksilapselleen nämä vaunut oliva parhaat sillä jotenkin kuoppamaisempi istuinosa helpottaa refluksilapsen oloa. (Tiedä sitten onko totta, onko jollain kokemusta?) Lisäksi vaunut saisi tilattua erikoisväreillä - meille tietysti tulisi pojalle sopiva voimakas sininen. Kirsikkana kermavaahdon päällä myyjä antoi meille vielä erikoistarjouksen Britax vaunuista, "kun te joka tapauksessa käytte sitten muuallakin vertaamassa". Ihan mahtavaa! Jos Britaxeihin päädytään, ostan ne varmasti BabyCenteristä. Mies olisi tietysti voinut ostaa vaunut samantien.. 

Britax Affinity (turvaistuimella)


Britax Affinity (turvaistuimella)

Eilen käytiin vielä Lastentarvikeessa Vantaan Tammistossa. Tämäkin liike oli lähes tyhjä, joten saatiin heti myyjän huomio. Vaatimuslistamme kuultuaan, myyjä esitteli meille Emmaljunga Vikingit ja Britax Affinityt. Olin ollut jo melkein ostamassa Britaxit Babycenterin kokemuksen jälkeen, mutta yhtäkkiä Emmaljungan vierellä vaunut näyttivätkin muovisilta ja halvoilta... Olikohan niillä esittelyssä joku vanha malli? Emmaljunga tuntui hyvältä ja näppärältä, mutta runko-osa ei vakuuttanut ulkonäöllisesti. Britaxissa miellytti modernilta tuntuva muotoilu, mutta Emmaljungan runko vaikutti jotenkin vanhanaikaiselta. Sanomatta varmaan selvää, että mies olisi voinut suoraan siltä seisomalta ostaa ne Emmaljungat... ;-)



No nyt arvon mitä kannattaa tehdä. Jotkut sanovat, että lastenvaunujen tulisi ehdottomasti olla joustavat ja heijattavat - eiköhän tämäkin riipu lapsesta millaisesta menosta tykkää. Toisten mielestä kääntyvät etupyörät ovat pirullinen keksintö eikä niillä pärjää lumisateessa - minusta ne vaikuttavat käteviltä ja elän siinä uskomuksessa, että kaupunki auraa lumet pois kaduilta.  Ensimmäisiä vaunuja ostaessa sitä on tietysti ihan sekaisin mitkä ominaisuudet ovat kriittisiä juuri meille. Erään myyjän sanoin, ei vaunujen välisiä eroja ole niin paljon, kunhan tietää mitä haluaa. Lopulta sitä tietää mikä sopii itselle ja lapselle vasta kun alkaa elämään vaunuvaihetta. No, hirveästi tämä ei lohduta kun pitäisi kuitenkin laittaa monta satasta kiinni vaunuihin.

Suurimmat kysymysmerkit omassa mielessä ovat nämä: 
- Ovatko pienet, kääntyvät etupyörät tosiaan niin kätevät kuin mainostetaan?
- Ovatko Britaxit kestävät ja laatutuotantoa?
- Onko heijattavuudella tosissaan väliä?
- Onko ulkonäöllä väliä (Emmaljungan runkoa mietin..)?

Olisi ihan mahtavaa jos te lukijat osaisitte antaa kullanarvoisia vinkkejä, tai kokemuksia näistä vaunuista!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Unboxing - äitiyspakkaus

Äitiyspakkaus saapui kotiin! 
Haettiin valtava pakkaus viime torstaina ja alettiin kuorimaan sisältöä esiin. 






Talvivauvalle lämmikettä




Laatikosta paljastui valtava määrä tavaraa.. en ollut edes tajunnut miten paljon vaatteita ja tarvikkeita valtio meille äideille lahjoittaa. Oli pakko lähettää miehen siskolle Intiaan kuva paketista ja kertoa millaisen "ilmaisen" avustuslaatikon kukin äiti täällä saa. Ajatelkaa miten paljon tällainen vaatepaketti auttaisi  perheitä Intiassa... siellähän monella perheellä on suurempi avun tarve kuin meillä Suomessa.

Paketissa on paljon tosi kivoja vaatteita, mutta myös retrokuvioisia, joista en itse kamalasti välitä. Ruskea ja oranssi ei muutenkaan ole omia suosikkivärejä, joten saa nähdä kuinka paljon näitä tullaan käyttämään. Samalla kun ihasteltiin tavaroita, kauhistelin kokoja. Toppapuku ja villapuku vaikuttavat järjettömän isoilta.. Meidän vastasyntynyt varmaan hukkuu niihin sisälle! Mietinkin pitäisikö ostaa lisäksi nyt talveen pienempi toppapuku ja villahaalari. Siinä vaiheessa maaliskuuta kun päästään kunnolla ulkoilemaan, voi olla edelleen tosi kylmä. Tai ehkä joulupukki toisi meille sopivan kokoiset asut.. ?

Mies taisi vasta nyt havahtua siihen konkreettiseen tosiasiaan, että olemme saamassa vauvan, lapsen, huollettavan. Nyt on liian myöhäistä panikoida; pulla on jo uunissa ja se on ihan kohta valmis! 

tiistai 2. joulukuuta 2014

Synnytysluento Manipurassa

Olen syksyn mittaan käynyt Joogakoulu Manipurassa raskausjoogassa. Raskausjoogakursseihin kuuluu viikottaisen joogatunnin lisäksi kolmen tunnin synnytysluento. Meidän synnytysluento oli viime perjantaina ja raahasin hienoisesti vastustelevan miehen mukaani. Mies ei sinänsä vastustellut aihetta, mutta ei uskonut luennosta olevan kielen takia hänelle mitään hyötyä. 

Luennolla kävimme läpi synnytyksen kulkua, kipua lieventäviä asentoja ja kuinka mies/partneri voi tukea ja auttaa. Neuvolassa ei olla vielä käsitelty synnytystä ollenkaan eikä varsinkaan miehen roolia synnytyksessä, joten tämänkin takia koin valmennuksen erittäin hyödylliseksi. Ensisynnyttäjänä halusin kuulla mitä synnytyksessä "oikeasti"  tapahtuu. Ok, kyllähän synnytykset on erilaisia ja synnytyskokemus on kaikilla erilainen, varsinkin jos tulee mutkia matkaan. Tällä kurssilla käsiteltiin normaalisti etenevää synnytystä.  Toinen syy kursille hakeutumiseen oli lisätä omaa tietämystäni miten voin selvitä synnytyksestä ilman liiallista tai tarpeetonta lääketieteellistä kivunlievitystä.

Luennolla käytiin läpi koko synnytysprosessi - synnytyksen alkamisen ensimerkit, kivunlievitys kotona, sairaalan tarjoamat kivunlievitykset, sekä synnytys ja synnytysasennot. Vetäjä, Malla Rautaparta, näytti asentoja, jotka voivat helpottaa ja rentouttaa oloa alkuvaiheen supistuksissa sekä miten partneri voi olla tukena. Kävimme läpi miten jumppapallo, kuuma suihku, TENS-laite ja äänenkäyttö voivat auttaa synnyttäjää. Tutustuttiin ei-lääketieteelliseen kivunlievitykseen ja apuvälineisiin, joista kummastakin sain paljon uutta tietoa. Yksi ahaa-elämyksistä oli se, miten rentoutuminen edistää synnytyshormonien eritystä ja vauhdittaa synnytystä. Liian hälyinen tai stressaava tilanne, tai myöskin äidin liiallinen pelkotila, voivat lisätä adrenaliinin eritystä, joka puolestaan vähentää synnytyshormoneja. Tässäkin tuli jo muutama syy miksi haluan pysyä kotona mahdollisimman pitkään ennen siirtymistä sairaalaan.
  
 
Oli mielenkiintoista myös kuulla historiaa miten synnytyksen hoito ja käsitykset normaalista synnytyksestä ovat muuttuneet. Alunperinhän kaikki synnyttivät kotona, kunnes vähitellen synnytykset ovat siirtyneen sairaaloihin. (Mummini synnytti äitini vielä omassa kodissaan, aika hurjaa ajatella!) Sairaaloissa naiset laitettiin synnyttämään selällään maaten, vaikka luonnollisempaa olisi käyttää painovoimaa apuna. Nykysynnyttäjät ovat alkaneet taas liikkumaan enemmän ja kokeilemaan eri asentoja. Epiduraali tai lapsen sydänkäyrien mittaaminen eivät myöskään estä liikkumista, vaikka tällainen luulo taisi aika laajasti olla kurssilaisten keskuudessa.

Yksi tärkeimmistä uusista elämyksistä luennolla oli mielestäni se, että kaiken kätilöiden tarjoaman avun/lääkkeet/keinot voi halutessaan kyseenalaistaa. Kaikesta voi kieltäytyä, tai ainakin kaiken kohdalla voi kysyä miksi toimenpidettä/lääkettä/tms tarvitaan. Mies tavallaan toimii tulkkina kätilöiden ja naisen välillä. Miehen rooli on synnyttävän naisen etujen ja halujen puolustamisessa. Haluan, että mies varmistaa synnytyksen menevän niin paljon oman suunnitelman mukaisesti kuin on turvallista minulle ja lapselle. Miehen täytyy pitää puoliani synnytyksessä silloin, kun en itse siihen pysty.

Kurssin vetäjällä on selkeästi pitkä kokemus raskausvalmennuksista. Oli mielenkiintoista kuulla myös se toinen puoli tarinasta - eli kuulla synnytyksestä myös muiltakin kuin lääketieteen edustajilta. Olin tosi tyytyväinen tilaisuuteen ja saatiin paljon pohdittavaa. Me olimme ilmoittautuneet myös kaksipäiväiseen Active Birth -seminaariin Manipuraan, mutta nyt mietityttää olenko jo kuullut kaiken tarvittavan tällä luennolla. Ehkä suurin anti seminaarissa on, että ehdimme käytännössä kokeilemaan tekniikoita ja asentoja itse mihin luennolla ei pystytty. Mies tosin saisi seminaarista enemmän irti vaikka yritin tulkata hänelle mahdollisimman paljon.