Helsingin keskustassa asuessa tulee väistämättä koettua ja nähtyä kaiken maailman kummajaisia. Ja suurin osa näistä keskustassa liikkuvista kummajaisista on vaunuihmiselle potentiaalinen vaaratekijä. Vaunuihminen saa olla valppaana kuin kettu ja notkea kuin pujottelija jos haluaa välttää vaaratilanteita aiheuttavat vaununkaatajat ja muut muka-niin-kiireiset keskustalaiset.
Tätä viikkoa on kulunut vasta muutama päivä, mutta olen kokenut jo yhden törkeän törmääjän ja pari läheltä piti tilannetta. Murhaavat hurmaavat eläkeläismiehet kävelevät pokkana päin vaunuihmisiä niin, että tämä saa varoa luittensa puolesta. Herrat eivät pyydä anteeksi eivätkä vilkaise taakse jäänyttä murjottua vaunuihmistä vaan jatkavat matkaansa - etsimään seuraavaa uhria. Teinit on toinen luonnossa liikkuva vaaratekijä. Ne liikkuvat laumoissa, sääntäilevät toistensa perään eivätkä huomaa takaviistosta lähestyvää vaunuihmistä. Kampissa niitä parveilee kuin lokkeja Kauppatorilla, joten pujottelutaito on vaunuihmiselle välttämätön selviytymistaito. Kolmanteen ryhmään kuuluu wanna-be kiireiset bisnes-ihmiset - yleensä nuoret miehet siisteissä puvuissaan. He ovat niin uppoutuneita omaan kiireeseensä ja päässä pyöriviin exceleihinsä, etteivät huomaa hitaammin liikkuvia vaunuihmisiä tai tajua vaunuihmisten tarvitsevan mahdollisesti muutaman sekunnin verran apua. Tilanne on yleensä tämä: vaunuihminen yrittää pujotella kahden oven läpi lounasravintolaan ja jää tilapäiseen mottiin tuulikaappiin. Tilanne ratkeaisi kolmessa sekunnissa, jos bisnesmies nousisi oven vieressä olevasta pöydästä avaamaan oven vaunuihmiselle. Sen sijaan vaunuihminen äheltää tuulikaapissa ja yrittää kurottaa avaamaan viimeistä ovea samalla vaunujen pyöriä säätäen.
Onneksi keskustassa liikkuu myös nuoria (ja ei-niin nuoria) naisia, näitä vaunuihmisen arjen sankareita, jotka ovat kokeneet vaunuilla liikkumisen vaikeuden tai epäilevät jossain vaiheessa olevansa samassa tilanteessa. Nämä naiset avaavat kiltisti Stockan painavat ovet, samalla kun muka-kiireiset livahtavat avoimista ovista vaunujen edestä. Nämä naisihmiset myös tekevät kiltisti tilaa kadulla kun näkevät vaunujen lähestyvän, kun muut blokkaavat kulkuväylät vaunuihmiseltä.
Kiitos siis teille nuoret (ja ei-niin-nuoret) naiset, jotka tekevät vaunuihmisen liikkumisesta edes himpun helpompaa. Ja te muut - hävetkää!
Niinpä! Itse olin viime viikolla juurikin tuossa kuvailemassasi ovimotissa kahvilan sisäänkäynnillä ja kohtasin juurikin tuon kuvailemasi business-tyypin. Ähelsin vaunujeni kanssa epätoivoisesti sisään kahvilaan, johon myös business-tyyppi oli tulossa ja "jonotti" takanani. Olin totaalisessa jumissa, eikä homma edennyt juuri mihinkään. Business-tyyppi ei tietenkään tehnyt elettäkään avittaakseen asiaa. Kirsikkana kakun päällä hän aikansa odotettuaan tokaisi: "Anteeksi mutta pitäisi päästä sisään" ja tunki itsensä motittamani vaunun ohi sisään kahvilaan. Oli voittajafiilis.
VastaaPoistaOhhoh, olipa törkeää! Ei tosiaan tullut jupille mieleen avustaa äitiä pulassa.. :-(
PoistaArgh! Kyllä nousi verenpaine tuon anonyymin kertoman kokemuksen takia! Miten joku ihminen voi olla noin vailla tilannetajua, käytöstapoja ym. että ei tajua tai viitsi auttaa?!
VastaaPoistaVaunuihmiseksi siirtyminen jännittää jo nyt, sitä on niin tottunut kulkemaan vaivattomasti ja yksin. Tavallaan sitä sitten (muiden silmissä) vaihtaa puolta ja tulee tyypiksi, joka vaunuineen on kaikkien tiellä. En tiedä miten mulla kestää edes hermot, jos törmään samanlaisiian tapauksiin kuin te olette. Siitäkään kun ei ole hyötä, että päähän kasvaa sarvet ja alkaa avautumaan vieraille ihmisille...
Tiina
Mun pitää edelleen muistaa että vaunuilla liikkumisessa menee aikaa ja kaikkea ei välttämättä ehdi hoitaa päikkäriunien aikaan vaikka keskustassa asutaankin.. Hissit, kynnykset, ovet.. paljon hidasteita!
Poista