maanantai 6. kesäkuuta 2016

Viikon työmatka

Blogissa on ollut hiljaista hetken aikaa, yksinkertaisesti työn ja elämän kiireiden takia. Päivät menee hyvässä energiassa ja täysiä töitä paahtaen, sillä kahdeksassa tunnissa on yksinkertaisesti saatava mahdollisimman paljon aikaan. Aamulla ja iltapäivällä rynnätään töiden ja kodin väliä kamalalla kiireellä, jotta ehditään töihin tai töistä ajoissa päiväkotiin. Illat menevät Abun kanssa ja kotihommissa - pyykätessä, lattiaa syöttötuolin alla putsaten, syöden itse, suunnitellen seuraavaa päivää ja kaikessa muussa sekalaisessa. 

Tämä viikko on kuitenkin erilainen - olen koko viikon työmatkalla Berliinissä! Mies ja Abu jäävät kahdestaan kotiin. Mies hoitaa aamut ja illat sekä pojan viemiset ja hakemiset päiväkodista. Minä nukun täysiä yöunia hotellissa, syön ravintoloissa ja ehkä käyn aamulla jopa lenkillä Berliinin kaduilla. Ei hullumpi viikko tulossa! Toki päivät ovat täynnä ohjelmaa, mutta samalla saan lapsetonta aikaa ja ehkä joitain tunteja omaakin aikaa. Laukkuun on pakattu kirja, tai kaksikin, ja korvatulpat odottavat jo väsynyttä nukkujaa. 

Jossain vaiheessa pohdin kannattaako minun edes lähteä reissuun - viikko tuntuu pitkältä ajalta olla poissa pojan luota. Päätin kuitenkin, että kyllä melkein puolentoista vuoden ikäinen poika pärjää hyvin ilman äitiä. Äitikin pärjää ilman poikaa ja on päättänyt olla matkoilla ilman mitään syyllisyyden tuntoa ja "huono äiti" fiilistä. Kyllä ne miehetkin lähtevät työmatkoille ja muille matkoille pohtimatta voivatko edes lähteä tai ylipäänsä ilman minkäänlaisia syyllisyyden tuntoja! 

Olen kuitenkin kerrannut miehen kanssa muutamia päivittäisiä juttuja - en sentään voinut vain lähteä. Enpä kuitenkaan ole tehnyt jääkaappia täyteen ruokia vaikka jossain vaiheessa niin ajattelin - pojalla on omia purkkeja ja mies osaa kokata omat ruuat. Jos ei osaa, pizzataksi tai Wolt tuo ruuan kotiovelle. Sen verran kuitenkin valmensin miestä, että kerrattiin hätänumero (112, ei 911.. ), muistutettiin pyykin pesemisestä (Abun päällä likaantuu kaksi vaatekertaa päivässä) ja muistutettiin sääennusteen tarkistaminen viimeistään aamulla (ei shortseilla päiväkotiin jos on iltapäiväksi luvattu vettä). Kaikkein tärkein oli kuitenkin tämä muistutus: älä nuku kun Abu on hereillä! Itsestään selvä ohje? No ei meillä, miehen eräskin aamun vahtivuoro meni sohvalla nukkuessa kun Abu leikki vieressä leluilllaan - onneksi ei sentään tukehtunut mihinkään. 

Näillä eväillä mennään tämä viikko. Katsotaan kuka meistä selviää tämän viikon parhaiten..  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti