Armeijan päiväjärjestys

Otimme arkeen nyt uuden otteen ja päätimme luoda selkeän päivärytmin Abulle. Valmistaudumme tällä tulevan unikoulun onnistumiseen, mutta rutiinit ovat muutenkin tärkeitä vauvoille. Rutiinien avulla vauvat oppivat ennakoimaan päivän kulkua ja ne lisäävät lapsen turvallisuuden tunnetta - lapsi tietää että leikkien jälkeen on aika nukkua ja sen jälkeen taas syödään. 

Ensimmäisen parin kuukauden aikana meillä oli aika hyvä päivärytmin alku muodostumassa - aamulla noustiin klo 9 jälkeen, klo 11 lähdettiin ulos lounaalle ja samalla vaunu-unille, klo 14 mennessä tultiin kotiin. Iltapäivällä otettiin vielä pari lyhyempää torkkua. Asiat alkoivat monimutkaistua kun Abu ei viihtynyt enää vaunuissa eikä suostunut nukkumaan niissä kuin pätkissä (ja huudon jälkeen). Sen jälkeen päikkäreiden nukkuminen vaunuissa jäi lähes kokonaan pois. Huomasin, että Abu nukkuu parhaat päikkärit meidän sängyllä imetyksen jälkeen. Aikataulut tosin joustivat aika paljon sen mukaan missä vaiheessa uniongelmainen lapsi saatiin suostuteltua nukkumaan.

Nyt oli taas korkea aika laittaa aikataulut kuntoon! Järkevillä ruoka- ja päikkärirytmillä on todella iso merkitys päivien sujumiseen ja Abun fiilikseen. Hyvinä päivinä mies on yhtä hymyä ja tyytyväinen elämäänsä. Leikit sujuvat ilman suurempia huutoja ja unille on helppo mennä. Niinä huonoina päivinä känkkäränkkä vaanii nurkan takana ja lattian rajasta kuuluu vähän väliä vihaista ja väsynyttä huutamista. Meillä on ollut jo pitkään aika säännöllinen unirutiini ja nukkumaanmenoaika, mutta nyt olemme ottaneet päivätkin paremmin haltuun. 

Abun uusi päivärytmi näyttää tältä: 

7.00           Herätys

7.30        Aamiainen

9.00       Aamu-unet

10.00            Välipala 

11.30           Päiväunet

13.00               Lounas

15.30       Iltapäiväunet

16.30               Välipala

19.15    Iltarutiinit alkaa

20.00           Hyvää yötä

Kirjoitin aikataulun myös paperille miehen avuksi. Näin kummatkin pysytään kärryillä mitä pitäisi tapahtua ja milloin suurinpiirtein, ja mitä syödään. Soseita tarjollaan nyt jo viidellä aterialla; aamu- ja iltapuuron lisäksi päivään kuuluu kasvissoseita, lihaa ja kalaa sekä hedelmiä ja marjoja.  

Aamu- ja iltapäiväunet ovat yleensä lyhyitä, noin 30-45 minuutin pituisia. Lounaspäikkärit ovat pisimmät, välillä jopa reilu 2,5 tuntia, vaikka normaalisti poika nukkuu hiukan alle kaksi tuntia. Elämä ei tietenkään ole  minuuttiaikataulua ja aikataulusta joustetaan päivän fiilisten ja ohjelman mukaan. Joskus aamu-unet alkavat aiemmin, koska Abua selkeästi väsyttää. Joinan päivinä puolestaan iltapäiväunet venyvät pidemmiksi.

Aikataulu on hyväksi Abulle, mutta huonoksi minulle. Olen vähän tavallaan jumissa kotona, sillä aikataulullisesti helpointa on lähteä ulos vasta iltapäivällä. Aamulla laitan itselleni aamiaista, laitan Abun nukkumaan, siivoilen, pesen pyykkiä, teen soseita, ja lueskelen uutisiä kännykästä. Tärkeimmät unet päivän sujumisen kannalta ovat ne pitkät lounaspäikkärit ja parhaiten Abu nukkuu nykyään kotona. Vaunuissa poika ei nuku kuin reilun tunnin verran. Vapaa elämä kaikkialla nukkuvan vastasyntyneen kanssa on siis tavallaan ohi ja se vähän harmittaa.

Turha tietysti kuvitella, että selkeään rytmiin siirtyminen on mennyt kivuttomasti. Monena päivänä lounaspäikkkärit siirtyy kun Abu ei suostukaan nukkumaan, joudutaan menemään asioille, tai olemme viikonlopun maalla. Ruokailut viivästyvät, unet lyhenevät ja poika kiukuttelee. Silti yritän muistaa, että parempi olla edes jonkinlainen suuntaa-antava aikataulu lapselle kuin elää täysin rytmittömästi. Hyvinä päivinä jaksan taas nauttia ihanan pikkumiehen seurasta vaikka itse olisin kuinka väsynyt tahansa.