Lähes kuusi viikkoa yhteiseloa takana ja me vanhemmat olemme oppineet Abusta paljon. Abu on rauhallinen lapsi (koputtaa puuta), joka ei pahemmin hötkyile turhasta. Pääsen itse suihkuun ja laittautumaan, kun laitan Abun hoitotasolle kylppärin lattialle. Siinä Abu ihmettelee kylppärin valoja ja seiniä, ja itse saan rauhassa laittautua. Sen jälkeen laitan Abun sitteriin istuskelemaan, kun itse pukeudun ja pakkaan tavarat ulkoilua varten. Iltaisin meno vähän kiihtyy, mutta kaiken kaikkiaan päivät sujuvat pienen miehen kanssa hyvin jouhevasti.
Abu
- venyttelee hartaasti aina ruokailun jälkeen
- nukkuu sikeiten kädet päänsä takana, kuten isänsä
- murisee ja hyökkää rinnan kimppuun kun iso nälkä iskee, kuin pieni villipeto
- herää keskustelemaan ja tutkimaan maailmaa joka aamuyö neljän maissa
- nukkuu parhaiten liikkeessä tai vanhempien sylissä
- hermostuu kun isä vaihtaa vaippoja, mutta rauhoittuu hindinkielisiä lauluihin
Kuusi viikkoa on mennyt hujauksessa ja jo nyt hirvittää, että äitiyslomavuosi hurahtaa ohi! Toisaalta en malta odottaa kunnon kevätsäiden alkamista, jolloin pääsen oikeasti nauttimaan ulkoilusta ja vapaista päivistä!
Voi toista! :)
VastaaPoista