Mikä nimi? Mikä kieli?

Siitä lähtien kun saatiin tietää pojan majailevan mahassa, ollaan tehty listausta mahdollisista nimistä. Meillä on ollut vaatimuksena se, että nimi on kansainvälinen - eli lausuttavissa järkevästi sekä suomeksi että englanniksi. Tämä on siis karsinut kaikki perinteiset suomalaiset nimet aikalailla kokonaan. Pojasta ei siis ole tulossa Jyrkiä, Jarkkoa, tai Yrjöä. Mutta ei myöskään George, Jack, tai Larry. Vaikkei näitä vaihtoehtoja olla siis edes harkittu.

Mieheni on intialainen, mutta hänellä on länsimaalainen nimi. Lapsen nimeksi ei siis ole tulossa intialaista nimeä, kuten Vikramia tai Rashidia. Olen toisaalta hiukan leikitellyt ajatuksella antaa pojan toiseksi nimeksi intialaistyyppinen nimi. Ei tosin olla löydetty yhtään kivaa intialaista nimeä pojalle, joka ei ole todella perinteinen intialainen tai joka ei ole jo käytössä miehen ystävien tai sukulaisten lapsilla. Nimi on jo päätetty, mutta pidetään se salaisuutena vielä kastejuhlaan asti. Nimi tulee olemaan lyhyt ja kansainvälinen, ja toinen nimeksi annetaan miehen suvussa esiintyvä nimi. 

Kunnes kastejuhla on pidetty ja nimi virallisesti annettu, kutsutaan pikku poikaamme lempinimellä Abu. Joku saattaa muistaa, että Disneyn Aladdin leffassa oli pieni apina nimeltään Abu... Kun pikkuinen poikamme nostettiin rinnalleni ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen, näin pojan laihat ja karvaiset raajat - oli kuin mahallani makaisi pikkuriikkinen monkey baby. Rakkaalla lapsella on tietysti monta lempinimeä, mutta Abu on meistä kaikkein ihanin kutsumanimi.

Meille on ollut selvää jo raskauden alusta alkean, että hyödynnetään perheessä puhutut kielet ja puhutaan kumpikin omaa äidinkieltä Abulle - eli suomea ja hindiä. Ainakin painostan miestä puhumaan hindiä englannin sijaan...  Mies puhuu perheensä kanssa sekaisin tamilia ja hindiä, mutta sovittiin että Abulle puhutaan hindiä käytännön syistä. Hindihän on Intian virallinen kieli, jota opitaan koulussa ympäri maata ja käytännöllisempi kuin tamil, joka on Etelä-Intiassa puhuttu kieli. Välillä hindin puhuminen tuntuu olevan miehelle hankalaa, sillä kotona ja töissä puhutaan englantia (ja vähän suomea). Vähitellen kieliasia on alkanut sujumaan mieheltäkin, ja hindin puhuminen Abulle on alkanut selkeästi tuntumaan luontevammalta. Puhumisen lisäksi mies lauleskelee hindinkielisiä kappaleita Abulle. Välillä kylpyhuoneemme muistuttaa Sound of Musicia kun vaipanvaihdon yhteydessä Abu kuulee liudan hindinkielisiä kappaleita...   <3 Mun pojat.