Tahti hidastuu... ja kiihtyy!

Blogissa on ollut viime aikoina vähän hiljaisempi päivitystahti. No, en ole koskaan ollut yksi niistä bloggaajista jotka päivittävät joka päivä sata kuvaa siististä valkoisesta kodistaan ja lapsen uusista merkkivaatteista. Nyt on kuitenkin sata asiaa tapahtumassa samaan aikaan ja on pakko priorisoida ajankäyttöä. 

Kuten rivien välistä (ja suoraan riveiltä) on pystynyt lukemaan, etsin uusia töitä. Päätin loppuvuodesta lähteä vanhasta työpaikasta ja löytää uudet kuviot post-baby uraelämälle. Työnhaku on kasvanut kevään mittaan silloin-tällöin ajattelusta ihan aktiiviseksi työnhauksi. Tämä prosessi vie tällä hetkellä lähes 100% kaiken käytettävissä olevan ajan, eikä sekään ole paljoa. Kuten kaikki pienen lapsen vanhemmat tietävät, lapsen hereillä ollessa ei ole kovin paljoa mahdollisuuksia saada omaa aikaa koneella, saatikka puhelimessa. Aikaa tälle urasuunnittelulle ja työnhaulle on siis tasan Abun päikkäriajat ja illat Abun nukkumaanmenon jälkeen. Eli noin 4 tuntia päivässä, jos siis haluaa joskus nukkua, syödä ja keskustella aviomiehen kanssa... 

Tähän päälle olen vielä lupautunut mukaan pariin vapaaehtoiseen juttuun, jotka ovat tietysti ensisijaisesti hauskoja ja mielenkiintoisia, mutta jotka myös kehittävät ammatillista osaamistani sinne suuntaan minne haluan jatkossa edetä. Näissä lisähommissa on onneksi se hyvä puoli, että niitä(kin) voi tehdä omalla ajalla - eli siis päikkäriaikoina ja illalla. 

Samalla olen alkanut pohtimaan pienimuotoisen oman yrityksen perustamista, sisustuskauppaa verkkoon. Olen jo pitkään halunnut luoda jotain omaa ja päästä kokeilemaan yrittäjyyttä. Tällaisen yrityksen perustaminen myös tukisi omia uratavoitteita ja tulevaisuuden haaveitani. Nyt olisi elämässä sellainen mahdollisuus, että voisin saada yrityksen perustamiseen tukea ja sparrausta, ja, mikä tärkeintä, taloudellinen tilanteeni sallisi yrittäjyyden. Tai ainakin sen selvittämisen, voisiko yritys tuottaa edes sivutoimisesti tuloa. Yritysajatus on tosiaan vasta suunnitelmavaiheessa, ja on aivan realistista ettei idea etene ajatuksesta käytäntöön. Ainakaan tässä vaiheessa elämää, ehkä siihen löytyy mahdollisuus joskus myöhemmin.

Työnhaku, vapaaehtoiset hankkeet ja mahdollinen yritysidea nousevat tässä vaiheessa siis prioriteettilistallani ylimmäksi, joten blogille jää väistämättä vähemmän aikaa. Blogia en kokonaan jätä, mutta kirjoitusten välille saattaa jäädä muutamien päivien taukoja. Älkää siis kokonaan unohtako Abua ja minua, kertoilen kyllä kuulumisia säännöllisesti!