torstai 7. huhtikuuta 2016

Ensimmäinen vanhempainilta päiväkodissa

Abu vasta äsken aloitti päiväkotiuransa, ja heti saatiin kutsu vanhempainiltaan. Mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia vanhempainiltaan kohtaan, lähinnä mietin mitä ihmettä siellä käsitellään. Luulin, että iltaan oli kutsuttu vain Abun oman ryhmän vanhemmat, mutta päiväkodissa olikin tupa täynnä vanhempia.

Päiväkodin johtaja esitteli asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset ja nosti esiin vuoden aikana tapahtuneet huononnukset tai parannukset. Tulokset kuulostivat omiin korviini aika hyviltä - näköjään kommunikaatio toimii vanhempien ja päiväkodin välillä kiitettävästi, lapset viihtyvät ja toimintatavoissa ei ole suuria ongelmia. Päinvastoin, Abun päiväkodissa on mahdollisuuksia ja erityisesti tilaa erilaisille ulkoharrastuksille ihan eri laajuudella kuin monessa muussa kantakaupungin päiväkodissa. En välttämättä ole vielä ihan käsittänyt mitä kaikkea päiväkodissa puuhaillaan päivästä toiseen. Toki, Abu on ehkä liian pieni vielä osallistumaan kaikkeen ja hänenkin hoitoura on vasta alkuvaiheessa. 

Vanhempainillassa vanhemmat jaettiin kolmeen ryhmään, joissa keskusteltiin kolmesta aiheesta: ravinnosta, liikunnasta ja levosta päiväkodissa ja kotona. Lepo on aika itsestään selvä homma. Ilman riittävää lepoa lapsi ei jaksa keskittyä eikä osallistua. Lepo edesauttaa kehittymistä ja kasvua, ja sopiva määrä unta tai lepoa on tarpeen kaikille lapsille. Kotona jaksaa vielä jotenkin selviytyä arjestä väsykiukkuisen lapsen kanssa, mutta päiväkodin hoitajien työstä tulee huomattavasti hankalampaa jos lapset eivät nuku tai lepää riittävästi. Abusta ainakin huomaan, että päiväkotipäivän jälkeen poika on todella väsynyt. Väsymykseen vaikuttaa tietysti runsas ulkoilu, mutta myös virikkeiden määrä. 



Liikuntaosio kertoi minulle kuinka paljon tässä päiväkodissa panostetaan lasten liikkumiseen ja liikunnalliseen kehitykseen. Päiväkodissa ehdittiin hiihtää ja luistella, vaikka Helsingissä olikin lyhyt talvi. Pihoja on useampia, joten varsinkin vanhemmat lapset pääsevät kiipeilemään, pelaamaan palloa, keinumaan ja pyöräilemään pihalla. Abun ryhmä on ainakin toistaiseksi pysytellyt pienten pihalla, jossa on hiekkalaatikko, liukumäki ja pari muuta vempainta. Keskustelu herätti kuitenkin minut miettimään millaisen liikunnallisen esimerkin annamme Abulle. Abulla ei ole (tietenkään vielä näin pienenä) mitään omia harrastuksia, mutta emme me perheenäkään kovin paljon puuhaile. Yleensä mies käy lenkillä tai crossfitissä ja minä salilla tai jumpassa. Lenkkeilin Abun kanssa jonkin verran kun poika oli ihan pieni. Nykyään vaunujen kanssa käydään lähinnä keskustassa ostoksilla tai lounaaalla. Kesällä täytyy panostaa perheen yhteiseen ulkoiluun ja liikkumiseen - pyöräilyyn, puistoiluun, uimiseen, kävelyyn, ja luonnossa liikkumiseen. 

Abun päiväkodin ruoka sai monelta vanhemmalta erityisen maininnan, ilmeisesti talon oman keittiön ateriat ovat lapsille maistuvia. Ruoka-aiheesta puhuttaessa aloin pohtimana meidän perheen suhtautumista ruokailuun ja ruokaan. Me aikuiset syömme illallista yleensä vasta Abun nukkumaanmenoajan jälkeen, koska mies tulee töistä vasta juuri ennen Abun uniaikaa. Varsinkin nyt pojan kasvaessa täytyy alkaa panostamaan yhteisiin illallisiin, että perheessä on edes hetki jolloin kaikki olemme koolla. Kunnianhimoni on myös laskenut Abun ruokailujen suhteen, tarjoilen yleensä omaa ruokaa tai purkkiruokaa ja sen seurana vähän tomaattia, kurkkua tai paprikaa. Sormiruokailu on edelleen aika vähäistä, sillä suurin osa ruuasta päätyy lattialle, eikä mun hermot kestä jatkuvaa moppaamista. Kuitenkin fakta on, että ruokailutottumukset luodaan lapsena, ja lapsen tulisi totutella uusiin makuihin. Koin lievää syyllisyyttä omasta laiskuudestani kun mietin millaisia makuelämyksiä tarjoan Abulle. Muilta vanhemmilta tulikin hyviä vinkkejä miten totuttaa lapsi uusiin makuihin: salaatit ja uudet maut annetaan heti ruokailun aluksi, lapsi otetaan mukaan kokkailuun, kaikkea pitää maistaa, eikä leipää anneta alkupalaksi. Paras vinkki oli ns. "mindful eating" - lapselle kerrotaan mistä ruoka on tullut ja pohditaan ruokaa yhdessä. Tämä tietysti sopii paremmin vanhemmalle lapselle, mutta musta tämä on hieno vinkki. Samalla tulee itsekin arvostettua sitä ruokaa omallakin lautasella.

Millaisia ruokailutapoja teillä on? Miten saat lapsen maistamaan uusia makuja?

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana asu teidän pojalla!!! Diggaan!!!

    VastaaPoista
  2. Takki olikin ensimmäinen ostos Abulle.. http://mamamood.blogspot.fi/2014/08/ensimmaiset-shoppailut-vauvalle.html
    Yllätyin että takki on vielä aika sopiva Abulle vaikka kokolappu sanoo 68cm. Hihat ovat vähän lyhyet, mutta muuten takki istuu vielä kivasti. :-)

    VastaaPoista