Soseruokailua

Abu on syönyt soseita jo pari kuukautta. Otettiin pieni varaslähtö soseisiin, lähinnä huonon painokehityksen takia, vaikka alunperin olisin halunnut imettää puolen vuoden ikään asti. Täysimetys ei onnistunut, joten aloin tarjoamaan pieniä makuelämyksiä jo vajaan 5kk iässä. Nyt syödään jo rutiinilla 5 annosta kiinteitä päivässä. Aamuisin ja iltaisin puuroa hedelmäsoseella, välipalalla aamupäivällä ja iltapäivällä hedelmä- tai kasvissosetta ja lounaaksi keskipäivällä tukevampi annos, jossa on lihaa tai kalaa. 

Aamupuuron antaminen aloitettiin Hollen luomu Riisivellillä. Jauhepuuro on todella helppo tapa tehdä vauvalle puuro - jauhe sekoitetaan kuumaan veteen ja annos on valmis minuutissa. Tuo riisipuuro itsessään on aikamoista mautonta liisteriä, joten sen kanssa Abulle maistuu yleensä puolisen purkkia hedelmäsosetta. Riisipuuron jälkeen olemme syöneet vaihtelevasti tattaripuuroa, ohrapuuroa ja kaurapuuroa. Tattaripuuro ei todellakaan ollut Abun herkkua ja suoraan sanottuna omaankin suuhun se maistuu aikamoiselta sahanpurulta!
 

Tattaripuuro itsetehdyllä mustikkasoseella

Abulle maistuu myös äidin tekemä ihana persikkainen kaurapuuro. Tämä puuro sopii pienellekin vauvalle, sillä se soseutetaan sileäksi sauvasekoittimella. Puuroon ei tarvitse lisätä erikseen enää soseita, sillä persikka tuo siihen mukavan makeuden.

Persikkainen kaurapuuro

2dl vettä

Vajaa 1dl kaurahiutaleita

 Puolikas persikka kuutioina

Kiehauta vesi. Lisää kaurahiutaleet ja pilkottu persikka. Anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia kannen alla. Sekoita silloin tällöin, ja lisää vettä tarvittaessa. Soseuta valmis puuro sauvasekoittimella ja tarjoa!

Lohta ja parsakaalia

Kesäaikana on ollut ihana aloittaa soseiden maistelu - kaupaat pursuavat tuoreita hedelmiä ja marjoja. Mökkimaisemat ovat myös täynnä herkullisia ja terveellisiä marjoja. Olen soseuttanut Abulle persikoita, kirsikoita, päärynöitä, itse poimittuja mustikoita ja mustaherukoita sekä mansikoita. Kesän tuoreista päärynöistä saa uskomattoman makeaa sosetta, joka on Abun herkkua. Poika syö kaikkia ruokia ylipäänsä tosi hyvin, suu aukeaa aina kiltisti lusikan edessä, mutta pojalla on yksi inhokki... tuore mansikka! Tarjosin itse poimimiani mansikoita soseutettuna, mutta poika vain irvisti. Hassu poika - mansikat kun on kesän parhainta herkkua!

Soseet ovat siis maistuneet hyvin eikä mitään varsinaisia allergioita ole ilmaantunut. Samaan aikaan kiinteiden syömisen kanssa Abun rintakehään on kuitenkin ilmestynyt kutiava ihottuma, joten joku ruoka-aine aiheuttaa lievää ihoreaktiota. Alussa maisteltiin ruokia yksitellen juuri allergioiden takia, mutta en osannut yhdistää ihottumaa mihinkään tiettyyn ruokaan. Kananmunan maistelun jälkeen ihottumaa ilmaantui myös selkään, joten se on nyt ollut jäähyllä hetken aikaa. Toisaalta ihottuma kaulassa pysyy, ja on jopa hiukan levinnyt selkään asti. 

Broileria, porkkanaa ja bataattia persiljalla

Teen suurimman osan suolaisista soseista itse. Emme miehen kanssa itsekään syö eineksiä, joten miksi tarjoaisin valmisruokia lapsellemme. Hedelmäsoseet ostan pääsääntöisesti valmiina, vaikka olen jonkin verran kesäsesongin hedelmiä ja marjoja soseuttanut Abulle. Kasvissoseita on niin helppo tehdä, että ne teen lähes kaikki itse. Liha- tai kalaruuissa on enemmän sotkemista (ja se lihan keitto on jotenkin aika ällöttävää), joten valmiita ruoka-annoksia on tullut ostettua jonkin verran. Ongelmana on myös meidän pieni pakastin, joten en voi kerralla edes tehdä kovin suurta määrää ruokaa pakkaseen, enkä monta kertaa viikossa jaksa alkaa soseurakkaan. Viime aikoina olen ollut armollisempi itselleni... kaiken unikouluttamisen ja oman väsymyksen takia olen turvautunut kaupan soseisiin aiempaa enemmän. Nyt kun Abun istuminen alkaa parantumaan, voidaan aloittaa varsinainen sormiruokailu.

Soseiden tekeminen on tavallaan hauskaa, sillä voin kokeilla erilaisia uusia ruokayhdistelmiä. Toisaalta välillä alkaa mielikuvitus loppua, aina ei haluaisi tehdä samoja bataatti-peruna-kevätkurpitsa yhdistelmiä. Seuraava uusi kokeilu tulee olemaan pasta - niitä voi pieni sormiruokailija hyvin napsia omaan suuhun itsekin ja äiti voi keskittyä omaan ruokailuunsa.

Mikä on oma sose-suosikkireseptisi ?

Päivä Hangossa

Käytettiin "viimeinen" hellepäivä hyväksi ja lähdetiin päivämatkalle Hankoon. Viime vierailustani oli kulunut jo vuosia, ja silloinkin kävin siellä jostain syystä syyskuun myrskyssä, eikä mies ollut käynyt Hangossa vielä ikinä. Oli siis korkea aika tehdä retki kesäkaupunki Hankoon! 

Käveltiin pitkin rantakatua ja ihailtiin vanhoja pitsihuviloita, syötiin lounasta vanhassa makasiinissa ja ihailtiin satamassa kelluvia veneitä. Ihanaa, että on kaupunkeja, joissa on säilynyt vanha tunnelma ja vanhat kauniit rakennukset. Pidän itse vanhoista taloista ja siitä vanhasta fiiliksestä, joka niistä huokuu. Abu ei taloista välittänyt, mutta tykkäsi isoista veneistä!

 

Maalla on mukavaa

Parasta äitiyslomalla olemisessa on se, että myös keskellä viikkoa voi tehdä mitä haluaa. Niinpä pakkasin lapsen ja autollisen tavaraa ja lähdimme Abun kanssa maalle vanhempien seuraksi. Tällaiset aurinkoiset päivät täytyy käyttää maaseudulla auringonpaisteessa eikä kuumassa kerrostaloasunnossa hikoillen. 

Otettiin Abun kanssa iisisti - saunottiin, ulkoiltiin, köllöteltiin auringossa ja nukuttiin. Abu nukkui ennätykselliset 7 tuntia putkeen, välillä 20-03 ! Ilmeisesti raikas ulkoilma ja sauna tekivät tehtävänsä ja poika nukkui hyvin omassa pinnasängyssään. 

Samalla reissulla poika täytti jo 7 kuukautta ja pääsin taas ihmettelemään miten tyyppi kasvaa silmissä. Meidän poitsu on siirtynyt jo isojen poikien syöttötuoliin (heihei Stokke Newborn..), syö valtavia ruoka-annoksia (kasvavan pojan kyltymätön ruokahalu alkoi jo nyt), tykkää tuijotella muita vauvoja (pitää ilmeisesti käydä enemmän leikkipuistossa tutustumassa lapsiin), ja on superinnoissaan uimisesta (vauvauinti alkoi viime viikolla!).   

Jos säätila jatkuu edes jotenkin siedettävänä, voidaan lähteä seuraavallakin viikolla maaseudun rauhaan. Abu tykkää, äiti tykkää ja isovanhemmat tykkäävät. Maalla on mahtavaa!

Kun unikoulu ei toimi

Unikoulua on takana nyt muutama yö ja..  noh, unikoulu ei toiminut. Ensimmäinen yö oli vaikea, ja valitettavasti seuraavat yöt olivat yhtä hankalia. Viimeiset pari yötä ovat olleet jo aikamoisia koettelemuksia.

Toinen yö oli tosiaan aika samantyylinen kuin ensimmäinen yö. Mies otti taas vastuun koko yöstä, kun itse painuin lastenhuoneen lattialle unille. Nukahtaminen kesti lähes yhtä pitkään kuin ensimmäisenä yönä - Abu laittoi hanttiin ja huusi, itki ja kitisi melkein täyden tunnin. Sen jälkeen tosin nukuttiin ilman väliheräämisiä puoleen yöhön asti, jolloin mies sai pojan tassuteltua takaisin unille. Klo 01 sama tapahtui - herääminen ja tassuttelu. Klo 03 Abu heräsi kunnolla ja päätyi huutamaan tunnin tassuttelusta huolimatta. Lopulta pojan mielestä aamu alkoi jo klo 05.30 ja vähän ennen kuutta mies tuli Abu sylissä herättämään minut päivävuoroon. Painuttiin kaikki yhdessä isoon sänkyyn vielä unille (en todellakaan aio alkaa keittämään aamupuuroa ennen kuutta aamulla), josta nousimme lopulta puoli kahdeksalta aamiaiselle. Päivä menikin samoissa väsytunnelmissa kuin edellisenä päivänä. Päikkäreille en saanut nukutettua tassuttelemalla, vaan heijasin sylissä uneen ja laskin pojan omaan sänkyyn. Priorisoitiin unet. 

Kolmas yö, eli maanantain vastainen yö toisti aika lailla samaa kaavaa. Nukahtaminen tosin tapahtui todella nopeasti, poika nukahti alle viidessä minuutissa omaan sänkyynsä pienellä tassuttelulla. Ensimmäinen havahtuminen tapahtui jo tunnin päästä, mutta Abu nukahti taas nopeasti tassuttelulla. Yöllä havahduttiin hereille parin tunnin välein, mutta saatiin yhtä herätystä lukuunottamatta taas nopeasti nukkumaan. Viideltä aamulla Abu päätti, että on aamu ja syytä nousta, joten nostin hänet taas väliimme uinumaan vähän pidempään.

Neljäs yö olikin mielenkiintoinen. Oltiin jotenkin ajateltu, että kyllä poika tottuu nukkumaan itse ja omassa sängyssä ja unikoulu vaan kestää vähän pidempään Abun kohdalla. Nukahtaminen kesti puoli tuntia, ja jouduttiin tassuttelemaan poikaa koko ajan. Ensimmäinen herätys oli puolen yön maissa, jolloin mies sai nopeasti tassuteltua unille. Seuraava herätys olikin klo 01 ja tyyppiä ei saatu unille ennen kuin vasta klo 03! Poika oli välillä täysin hereillä ja jokelteli itsekseen. Välillä häntä väsytti niin, että kieriskeltiin puolelta toiselle välillä rauhoittuen, melkein nukahtaen. Vihdoin ja viimein mies sai tassuteltua Abun  uudestaan unille. Unta ei kestänyt kuitenkaan kuin viiteen asti, jolloin taas herättiin. Lähes tunnin huudon jälkeen oli tehtävä päätös - yritetäänkö tassutella unille sinnikkäästi ja jos ei nuku niin klo 7 mennessä ylös aamutoimille, vai yritetäänkö nukkua vaikka vähän pidempään mutta perhepedissä? Lopulta todettiin, että uni on meille kaikille tärkeätä ja nyt nukutaan hiukan pidempään. Tarvitseehan 7kk vauvakin enemmän unta kuin vain muutaman tunnin pätkissä!

Näiden öiden jälkeen totuus on aika karu - unikoulu ei toiminut ja nukkumisessa ollaan otettu takapakkia. Viime yönä Abu heräsi klo 3 ja oli taas hereillä klo 05 asti. Välillä huutaen, kitisten, jokellellen, leikkien. Yritettiin tassutella, sitten kuunneltiin pinnasängystä kuuluvaa meininkiä ja lopulta heijattiin uneen. Isä 0 - poika 1.

Lopputulos on se, että unikoulu epäonnistui ja olemme palanneet takaisin vanhaan heijaamiseen. Yritän saada Abun nukkumaan ilman tissiä, mutta siihenkin ollaan paristi jouduttu kun tyyppi ei meinaa millään rauhoittua. Päivisin taas ollaan tosi väsyneitä ja kitistään väsymystä. Päikkäreille rauhoittuminen oli tänään lähes mahdotonta, ja lopulta nukuttiin pitkät iltapäiväpäikkärit vaunuissa. 

Pidetään muutama päivä taukoa ja kokeillaan viikonloppuna uudestaan. Mielentila on aika epätoivoinen ja väsynyt kummallakin, eihän tässä näin pitänyt käydä! Ehkä me emme vain olleet tarpeeksi johdonmukaisia. Ehkä tassuttelu ei sovi Abulle. Ehkä tällä kerralla onnistutaan jollain muulla keinolla.

Onko sinulla vinkkejä vauvan unikouluun? 

Unikoulun 1. yö

Ensimmäinen unikouluyö ei ollut mitenkään helppo, mutta ei myöskään ihan niin vaikea kuin kuvittelimme. Yön kokemuksen jälkeen alan uskoa, että pystymme tähän. Uskon, että joku päivä Abu osaa nukahtaa itsekseen ja nukkuu läpi yön.

Sovimme miehen hoitavan unikouluttamisen, ainakin ensimmäisen kahden yön aikana. Tästä tulisi isän ja pojan välinen taistelu, itse nukkuisin varastohuoneen lastenhuoneen lattialla ja poistuisin kotoa ennen iltavalmisteluja. Emme halunneet, että Abu haistaisi maidon ja aistisi äidin läsnäolon, joten arvelimme poissaoloni olevan helpompi vaihtoehto. Mies hoitaisi tavanomaiset rutiinit - pyjama päälle, iltamaito ja -puuro, iltasatu, ja omaan sänkyyn unilelu viereen. Unikoulumetodiksi valitsimme tassuttelun, sillä erotuksella, että emme nostaisi Abua syliin, vaan tassuttelisimme ja silittelisimme pojan rauhalliseksi omassa sängyssään. Olimme varmoja, että syliin nostaminen ja sänkyyn laskeminen ei toimisi rauhoittavasti meidän pojan kohdalla.
 
Jätin miehen ja Abun valmistautumaan yön koitokseen ja lähdin joogaamaan.  Oli muuten tosi vaikeaa keskittyä pysymään jooga-asennoissa, kun samalla mietin onko Abu jo sängyssä ja kuinkakohan kauan hän mahtaa huutaa.  Vaikka tiesin, että lopputulema on lopulta meille kaikille paras, ajatus itkevästä lapsesta oli vaikea.

Pääsin kotiin hiukan klo 20 jälkeen ja kuulin makuuhuoneesta raivokasta huutoitkua. Itku loppui yllättäen ja mies tuli ulos Abun kanssa - poika oli oksentanut päällensä. Onneksi olin varautunut tähän ja ottanut sängyn viereen uudet lakanat. Ei muuta kuin nopeasti uusi pyjama pojalle päälle ja puhtaat lakanat sänkyyn. Huuto jatkui heti kun Abu laskettiin omaan sänkyynsä. Tällä kertaa itku ei tosin kestänyt kuin vartin verran. Hiljaisuus, Abu nukahti. Ensimmäinen nukuttaminen kesti noin 45 minuuttia. Isä-vauva 1-0.

Mies ei kestänyt katsella hermoiluani ja jännitystäni yön tulevasta taistelusta, joten painuin aikaisin evakkosänkyyni. En muutenkaan kestäisi kuunnella lapsen huutoa olematta vieressä lohduttamassa, joten oli parasta alkaa kuromaan univelkoja pois. 

Evakkopeti

Miehen kertomuksen mukaan yöllä oltiin herätty tavanomaisen aikataulun mukaisesti. Abu heräsi huutamaan klo 01, jolloin mies meni tassuttelemaan mahalleen kierähtäneen pojan jälleen unille. Seuraava herätys oli klo 02. Tässä vaiheessa mies antoi 100ml maitoa; olihan Abu oksentanut varmaan koko iltapuuronsa pois. Emme halunneet pojan itkevän ainakaan nälkäänsä. Seuraava herätys oli klo 03, nukuttaminen onnistui suhteellisen helposti tassuttelemalla. Yön viimeinen herätys oli klo 04. 

Itse olin laittanut herätyskellon soimaan jo klo 06; ei nimittäin ole harvinaista, että Abu herää aamulla näin aikaisin. Mies puolestaan oli päättänyt pysyä hereillä koko yön - hän ei halunnut nukkua samassa huoneessa unikoulutettavan kanssa eikä olisi herännyt sohvalla vauvan huutoihin. Kuudelta makuuhuoneessa oli vielä hiljaista, mutta puolisen tuntia myöhemmin kuulin pienestä sängystä ähellystä ja sen jälkeen itkua. Unissaan oltiin taas käännytty mahalle.

Päästiin siis aikaisin aamutoimille - imetin aika pingoittuneet tissit, annoin lisää maitoa ja riisipuuroa hedelmäsoseella. Abu leikki leikkimatolla sillä aikaa kun söin aamiaisen. Klo 08 maissa alkoi olemaan väsymyksen merkkejä ilmassa - ylivilkkautta, silmien hieromista, kärsimätöntä ääntelyä. Aika mennä ensimmäisille päikkäreille. Mutta miten?

Unikouluista kirjoitetaan neuvoja vaikka missä, mutta missään ei kerrota mitä niille päikkäreille pitäisi tehdä! Päikkäreille nukuttaminen on täysi mysteeri. Jos lapsi on tottunut nukahtamaan tissille päivin ja öin, miten lapsi pitäisi unikoulun aikana laittaa päikkäreille? Tissillä vai ilman? Miehen mielestä priorisoidaan vauvan uni ja yritetään ensin saada yörutiinit kuntoon. Omasta mielestäni olisi epäloogista kieltää tissi yöllä mutta antaa nukahtaa tissille päivällä. No, päikkärinukuttamisesta tulikin ihan kaaos. Nukutin ensin tissillä ja yritin siirtää nukkuvan vauvan omaan sänkyynsä. Abu tietysti heräsi noin minuutin jälkeen siirtämisestä. Tässä vaiheessa yritin tassutella unille, joka ei, ylläriylläri, toiminut. Siinä huutosählingissä heräsi sitten se nukkuva unikouluttaja - univajeinen mies, turhautunut äiti, ja huutava lapsi ei muuten ole loistava kombinaatio. Jossain vaiheessa kaikki huudettiin yhtä aikaa... ja sen jälkeen Abu oli niin yliväsynyt, ettei nukkumisesta tullut lopulta yhtään mitään. Ei muuta kuin pystyyn välipalalle ja uusi yritys myöhemmin. 

Välipalan jälkeen yritin uudestaan nukuttaa, tällä kertaa valmiina ottamaan tissit avuksi. Turhaan - Abu kääntyi selälleen ja nukahti. Siis ihan oikeasti nukahti päikkäreille noin 10 sekunnissa. Ja nukkui kuin tukki kolme tuntia. Noin pitkiä päikkäreitä ei meillä ole nukuttu viimeksi kuin pari kuukautta sitten. Jätin pojan suosiolla nukkumaan meidän sänkyyn - eiköhän päikkäritavatkin korjaannu kunhan öisin osataan nukahtaa omaan petiin.