maanantai 26. tammikuuta 2015

Meidän pieni poika

Blogissa on ollut viikon hiljaisuus, mutta hyvästä syystä. Pieni poikamme syntyi yllättäen tiistaina 20.1 tähän maailmaan. 

Poika syntyi lopulta raskausviikolla 35 eli 5 viikkoa etuajassa. Aikaisen startin takia hän on vielä niin pieni - syntymäpaino oli vain 2.5kg. Oltiin sairaalassa lopulta viikko; ensin seurattiin verensokeria ja sitten bilirubiinia. Ja niinhän siinä kävi, että jouduttiin kuitenkin valohoitoon yhdeksi yöksi. Onneksi hoito tepsi hyvin ja päästiin tänään vihdoin kotiutumaan.

Synnytys oli vauhdikas ja älyttömän helppo - supistukset alkoivat aamuyöstä neljän maissa ja poika syntyi klo 9.40. En uskonut kuin vasta sairaalassa, että poika tosiaan on syntymässä. Nappasin kotoakin vain villasukat ja neuvolakortin mukaani, kun ajattelin meneväni sairaalaan vain tarkistukseen ja palaavani sitten kotiin lepäämään. Kaiken lisäksi mies oli juuri maanantaina lentänyt työmatkalle Dubaihin. Hän sitten uutisen kuultuaan hyppäsi ensimmäiseen koneeseen takaisin Suomeen ja ehti sairaalaan keskiviikkoaamuksi. Onneksi sain tukihenkilöksi synnytykseen siskoni, olisi ollut aika ankeaa synnyttää yksin.

Ajatukset ovat vielä sumeina väsymyksen ja huolen takia - onneksi olemme nyt kotona, jossa voimme rauhoittua ja tutustua uuteen perheenjäseneeseen.



8 kommenttia:

  1. Oiiii, ihanaa! Paljon onnea tuoreelle äidille sekä isälle pienestä poikavauvasta! <3 Poika päättikin sitten yllättää ja vieläpä melko vauhdilla! Harmi ettei mies kerinnyt mukaan synnytykseen, ollut hänelläkin varmasti kamala jännitys päällä vieraassa maassa mutta onneksi pääsi pian teidän luo ja onneksi sinä sait hyvää tukea elämän tärkeimmälle hetkelle mukaan! Itse ollut ollut oman siskoni synnytyksissa mukana ja ovat ehdottomasti elämäni hienoimpia hetkiä oman tytön syntymän lisäksi! <3 Ihania ensi viikkoja, nauttikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-) Mies oli toki pettynyt, mutta iloinen että pääsi lopulta nopeasti takaisin. Todella, oli hienoa saada sisko mukaan synnytykseen.

      Poista
  2. Voi että, olipa yllätys! :) hyvä, että pieni on ollut hyväkuntoinen pienehköistä viikoista huolimatta! Ehkä se maha tosiaan oli laskeutunut niin kuin edeltäneellä viikolla pohdit :) Niin se elämä yllättää! Oliko sinulla muuten edeltävillä viikoilla paljon supistuksia tai muita tuntemuksia, joista synnytystä olisit voinut ennustaa? Niin ja paljon onnea pojasta! :) T. Melko paljon supisteleva rv 32.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt ehkä hidastaa tahtia.. Sunnuntaina oli maha ja selkä kipeä, mutta en tunnistanut niitä supistuksiksi. Enkä tunnistanut synnytyssupistuksiakaan supistuksiksi kuin vasta joskus kuuden maissa kun aloin kellottamaan niitä..

      Poista
  3. No ohhoh, onnea oikein kovasti! Minulla on ollut la muutamaa päivää ennen sinua enkä todellakaan ole blogiasi seuraillessa osannut vielä odottaa tällaisia uutisia kun en ole niitä omalle kohdallenikaan vielä odotellut. Täytyy näemmä itsekin jo ehkä miettiä, mitä tavaroita sairaalaan tarvitsee mukaan. Voi vitsit, onnea!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta hyvä että synnytys tapahtui näin yllättäen - eipähän ehtinyt panikoida asiaa! :-) Muutamat käytännön jutut olivat toisaalta vielä hoitamatta ja mies joutui sitten sairaalasta lähtemään shoppailemaan. Eilinen paluu oli aika vauhdikas muutenkin - mies laittoi sänkyä kasaan, minä yritin laittaa vauvan hoitopistettä kuntoon. :-)

      Poista
  4. Oho mikä yllätys täällä on ollut.
    Onnea kovasti <3

    VastaaPoista