tiistai 21. heinäkuuta 2015

Tissistä pulloon

Olen avautunut täällä blogissa aika paljon imetyksestä - alkuongelmista ja Abun paino-ongelmista. Imetys ei ole koskaan ollut minulle helppoa ja itsestään selvää. Alussa oli ongelmia imetysotteen ja -asentojen suhteen. Myöhemmin oli ongelmia vauvan painon kanssa. Olemme rampanneet neuvolassa enemmän kuin keskivertovauva - lähinnä painon takia, joka ei ole noussut tarpeeksi. Tilasimme jopa imetysohjaajan kotikäynnille oman loputtoman epävarmuuteni takia ja antamaan itselleni jotain luottamusta siihen etten ole vaarantamassa lapsen hyvinvointia itsekkyyteni takia. Lopulta 5kk neuvolassa keskustelimme terveydenhoitajan kanssa Abun kasvukäyristä ja painosta. Korvikkeen määrää oli lisättävä rutkasti, sillä Abu ei vain kasvanut tarpeeksi.

Imetystä ei ollut tarkoitus lopettaa, vaan lisätä korvikkeen määrää imetyksen ohella. Imetys on kuitenkin vähitellen hiipunut, oikeastaan salakavalasti. Muuton aikana Abu oli hoidossa vuoroin kaverilla ja vuoroin äidilläni. Saattoi mennä monta tuntia, etten laatikoiden kantamisen ja pakkaamisen lomasta päässyt imettämään. Juhannuksena työskentelin pienen käsityöprojektin parissa, jonka aikana äitini hoiti Abua. Ja imetys taas jäi muutamaksi tunniksi. Kesämatkalla oli helpompi antaa pullosta maitoa kuin ottaa hikinen lapsi hikiselle tissille kuuman harson alle. Vähitellen huomasin, että Abun ruoka tulee lähes kokonaan pullosta. Eikä se nyt enää haittaa.
 
Kävin läpi oman luopumisprosessin ja jonkinlaisen surutyön. Alussa pullon antaminen Abulle suretti - vieressä kuitenkin oli tarjolla hyvää kamaa ja sitä aitoa maitoa. Nyt tunteet ovat jo laantuneet ja vaikka tunnen jonkinlaista epäonnistumista, tiedän että ratkaisu on ainoa oikea vauvan hyvinvoinnin kannalta. Jos imetykseen voisi vaikuttaa tahdonvoimalla, niin meillä olisi täysimetetty lapsi. Imetyskokemukseni jälkeen en vain voi uskoa, että imetys onnistuu kaikilta. Olen tehnyt kaikki temput ja pyytänyt kaiken tuen ja neuvot mitä imetykseen on saatavilla. Olen juonyt imetysteetä, pesinyt vauvan kanssa, imettänyt tiheästi, painellut rintaa imetyksen tehostamiseksi, syönyt hiilareita, juonut vettä... En pysty uskomaan, että olisin itse voinut vaikuttaa asiaan enää tämän enempää. Myönnän, että olen pettynyt ja surullinen. Olen pettynyt itseeni, etten voi ruokkia vauvaa ainoastaan rintamaidolla. Imetyksen lopettaminen on surullista, sillä se on se ainutlaatuinen yhteinen hetki lapsen kanssa, jota pulloruokinta ei voi koskaan täysin korvata.

Lapsen terveys on kuitenkin laitettava ykköseksi ja unohdettava muut asiat. Nyt tuntuu, että Abu on kasvanut ihan mahdottoman paljon sitten viime neuvolan. Toki painoon on varmasti vaikuttanut puurojen ja soseiden syöttäminen, mutta Abu näyttää nyt terveemmältä ja pulleammalta vauvalta. Jään haikeudella kaipaamaan niitä hetkiä, jolloin pieni mies löysi lohdun, ruuan ja rakkauden rinnoiltani. Ehkä seuraavan kanssa onnistun paremmin.

2 kommenttia:

  1. Meillä oli kanssa kasvun kanssa isoja ongelmia, kun sitten siirryttiin kokonaan pulloon ensin loppui käyrien alas suuntautunut matka ja pikkuhiljaa on tasoittunut omalle käyrällään. Seuraava neuvola jännittää sillä väliä on kaksi kuukautta, kun aiemmin käytiin joka toinen viikko. Toivottavasti siellä kasvu tasaantuu ja lähtee paremmalle mallille.

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän tosi hyvin tuon surumielisyyden, mutta vielä tsempiksi: sää olet imettänyt viisi kokonaista kuukautta, paljon kauemmin, mitä monella muulla onnistuu. Ja käytännössä vieläpä täysimettänyt. Loistava suoritus!

    VastaaPoista