Ostoslistalla kantoreppu

Me tarvitsemme kantorepun. Ihan kätevyyden takia, mutta myös sen takia että Abu on kehittänyt vihan vaunuja kohtaan - jokainen ulkoilu alkaa nykyään Abun silmittömällä raivokohtauksella. Huutaminen johtuu varmasti (toivottavasti) väsymyksestä, mutta itse stressaannun jokaisen ulkoilun alkaessa ja kohta kieltäydyn lähtemästä ulos hullun huutajalapsen kanssa... 

Meillä on jo muutama kantoväline - Boban trikoinen kantoliina ja miehen siskon lahjoittama rengasliina. Kummatkin ovat kelpo välineitä, mutta niissä on vain muutama ongelma - pukeminen. Trikooliinan sitominen on hankalaa ja vie aikaa, sillä liina tulisi sitoa ja kiristää napakaksi. Rengasliina on periaatteessa helppo, mutta siltikin liinan, ja Abun liinaan, asettamisessa menee aikaa. Rengasosa kun aina tuntuu menevän väärään kohtaan ja sojottavan Abun ohimoon. Olen käyttänyt liinoja lähinnä kotona kun en jaksa lähteä ulos päikkärikävelylle ja laittanut Abun liinaan nukkumaan. Kevääksi haluaisin kunnon kantovälineen, jonne lapsen saisi nopeasti sujautettua ja jonka kanssa voisi lähteä kävelyille.

Kantovälinemarkkinoilla on nykyään tunkua ja markkinoilta löytyy vaikka minkä merkkisiä reppuja. Lapsettomana kuvittelin vielä, että BabyBjörnin kantoreppu on markkinoiden paras kantoväline. Mutta nyt, yhden lapsen valistuneena äitinä ja kantofoorumeita lukeneena mieleeni on iskostettu, että BB on piruakin pahempi vauvan lonkille. Harkitsemisen arvoisia kantovälineitä meille on siis kolme - Tula, Manduca ja Boba.

Pääsiäisretken aikana testattiinkin jo Tulaa. Vuokrattiin Tula kahdeksi viikoksi Ipanaiselta, ja kannettiin sillä Abua lentokentille ja museoissa. Pääsääntöisesti mies kantoi Abua, joten oma kokemus kantorepusta jäi vähäisemmäksi. Sen vähän kokemuksen perusteella totesin kuitenkin, ettei reppu tunnu päälläni täysin sopivalta. Paino jäi tosi paljon vyötärölle, ja hartiahihnat tuntuivat vain roikkuvan kyydissä. Tunsin, ettei Abu saa tarpeeksi tukea kantorepun yläosasta. Todennäköisesti vain säädöt eivät olleet minulle oikeat. Toisaalta mies on hyvin leveäharteinen, joten ehkä reppu vain sopii hänen ruumiinrakenteeseen paremmin.

Miehen sisko käyttää Intiassa Bobaa, ja on tykännyt repusta. Heidän lapsensa on jo tosin reilun vuoden, joten käyttötuntuma on varmasti erilainen kuin pienen vauvan kanssa. Boba vaikuttaa aika samanlaiselta kuin Tula, värikkäitä kuoseja myöten, mutta muuten en ole löytänyt kovin montaa mielipidettä kantovälineestä. Boballa ilmeisesti voi kantaa vauvaa vain edessä, kun me toivomme löytävämme kantovälineen, joka kasvaa lapsen mukana. 
    

Manduca on legenda kantovälinemarkkinoilla. Manduca (ja Tula) on yksi suosituimmista kantovälineistä, joista löytyy melkeinpä vain positiivista kommenttia. Manducan ergonomisuutta on kehuttu, ja lasta voi siinä kantaa lähes missä asennossa tahansa - edessä, selässä, sivulla. Lisäksi Manducassa vauvatuki on sisäänrakennettu kantoreppuun, joten sellaista ei erikseen tarvitse ostaa. Onneksi, sillä Abu taitaa olla niillä rajoilla tarvitseeko enää vauvatukea. Manducan kuosit ja värivalikoimat ovat konservatiivisemmat kuin Tulan ja Boban. Vaikka kivat kuosit saattaa näyttää ihanilta, en usko että kuitenkaan tykkäisin kulkea ympäri kaupunkia kirjava pussukka sidottuna itseeni. 

No, näistä kolmesta oli päätettävä... Yleensä käyttäisin viikkoja pohdintaan ja vertailuun, mutta nyt en jaksa. Pääkaupunkiseudulla on yksi kantoliinalainaamon yhteyshenkilö, jonka kanssa voitaisiin vertailla eri kantovälineitä. Hän asuu tosin Espoossa enkä jaksa alkaa sopimaan tapaamista, joka sopii hänelle, minulle ja miehelleni. (Taitaa olla väsymystä ilmassa.. normaalisti en välittäisi tällaisista asioista.)

Manducaa saa nyt edulliseen hintaan monesta verkkokaupasta, joten tilasin eilen illalla kantorepun Verkkokauppa.comista hintaan 94e. Minusta hinta on todella kohdillaan, monet reput maksavat yli satasen. Toivottavasti säädöt saadaan kohdilleen ja Manduca tulee olemaan maineensa arvoinen!

Mammamonologit

Lukuunottamatta lähes päivittäisiä lounastreffejä, olen päivät yksin kotona Abun kanssa. Yritän jaksaa puhua Abulle jotain järkevää (kuten lukea Hesarin juttua YK vuosituhattavoitteista mutta Abu alkoi heilua niin että tarvitsin kummatkin kädet ettei pudonnut), mutta monesti keskustelut rajoittuvat, no, alapääjuttuihin. Ja ei-niin yllättäen monet keskustelunavaukset alkavat sanalla OHO.

"OHO, mikä töräys, tuliko sulta nyt kakka?"

"Mennään katsomaan onko sulle tullut kakka!"

"Oho, iso kakka! Nyt pestään pylly."

"Kuivataan pylly joka puolelta... Kuivataan täältä. Ja täältä. Ja täältäkin kuivataan. Noniin, nyt on kuiva pylly!"

"Oho, tuliko nyt uusi kakka! Ei haittaa, laitetaan uusi vaippa..."

Välillä mietin kasvaisiko lapsista fiksumpia jos niille jaksaisi puhua aikuisten asioita. Vaikka vaalituloksesta. Tai Suomen taloudellisesta tilanteesta. Ehkä Abusta kuoriutuu lapsinero, jos jaksan lukea hänelle päivän politiikkaa. Ja soittaa klassista musiikkia.
Pitänee kokeilla.

Brio Smile käyttökokemuksia

Meidän Brio Smile -vaunut ovat nyt olleet lähes jokapäiväisessä käytössä sitten Abun tammikuisen syntymän. Niillä on kuljettu ulkona, kauppakeskuksissa, rappukäytävissä, juoksulenkeillä.. Näiden kuukausien käytön aikana ovat vaunujen hyvät ja huonot puolet tulleet tutuiksi. 

Ostimme vaunut ennen joulua valtavan vaunujen vertailu-urakan jälkeen. Siis kävimme varmasti joka ikisessä vauvatarvikeliikkeessä pääkaupunkiseudulla. Vertailimme ja arvioimme (tai siis minä vertailin ja arvioin, mies olisi voinut ostaa ensimmäiset vaunut ensimmäisestä kaupasta) eri malleja, ja loppuvaiheessa tasoissa olivat Brio Smilet ja Britax Affinityt. Meillä oli vaunuille muutama vaatimus: vaunujen piti olla näppärästi kääntyvät (keskustassa asuvalle äidille elintärkeää), pieneen tilaan taitettavissa (minikokoisen auton takia) ja kohtuuhintaiset (heihei Bugaboot..), mutta samalla laadukkaat. Tarkan vertailun jälkeen valitsimme punaiset Brio Smilet kovalla vaunukopalla ja mustalla rungolla. Väriyhdistelmä on ollut kiva ja hyvin erilainen - 3kk aikana vastaan on kävellyt vain yhdet samanlaiset vaunut. 

Hyvää

Liikkuminen Brioilla on superhelppoa! Kuljen päivittäin vaunujen kanssa keskustan kaduilla ja kaupoissa, muutaman kerran viikossa lähden kävelylle tai kevyelle juoksulle hiekkatielle. Kummassakin ympäristössä vaunut toimivat loistavasti, ei tarvitse pohtia pääsenkö vaunuilla kulkemaan. Etupyörät kääntyvät todella näppärästi ja vaunuilla pystyy tekemään vaikka 360 asteen käännöksen paikallaan. Etupyörät saa myös lukittua helpottaakseen esimerkiksi lumessa kulkemista, mutta meidän käyttöaikana ei Helsingissä ole juurikaan ollut lunta, eli emme ole kertaakaan lukinneet pyöriä.

Vaunut ovat kapeat ja mahtuvat monesta vanhasta töölöläisovesta sisään, vaikkakin nipin napin. Myös kauppojen vaaterekkien välissä mahtuu liikkumaan miettimättä kulkureittejä, kiitos myöskin yllä mainittujen näppärien etupyörien. Vaikka vaunut ovat kapeat, tuntuvat ne kuitenkin aika pitkiltä. Joudun välillä kaupungin vilinässä varomaan, etten survo etupyörillä edessäni kävelevien kantapäitä. 

Briot ovat todella kevyet työntää, ja vaikka ne eivät olekaan varsinaiset juoksuvaunut, olemme voineet hyvin käydä kevyillä juoksulenkeillä vaunujen kanssa. Toki vaunut painavat kuten mitkä muut tahansa lastenvaunut, ja niiden työntäminen ylämäkeen hölkätessä tuokin kivan vastustuksen.

Brion taittaminen kasaan on suhteellisen helppoa, vaikka hommaan tarvitaan kummatkin kädet, ja välillä yksi polvi. Rungon sivulla on hakanen, joka on nostettava sivuun ja vedettävä kahdesta palasta rungon lukitus auki. Runko taittuu yllättävän pieneen tilaan, vaikka se ei ihan sellaisenaan vielä mahdu meidän mini-Audiimme. Runko ei sellaisenaan mahdu auton takakonttiin, vaan joudumme ottamaan takapyörät irti rungosta. Toisaalta pyörät irtoavat yhdellä napsaisulla ja samalla napsaisulla ne saa laitettua takaisin. 

Kova kantokoppa oli meille selvä valinta - kova koppa oli mielestämme paremman ja ryhdikkäämmän näköinen kuin pehmeä. Vaunukoppa on helppo irrottaa rungosta - nostamalla kopan edessä olevaa hakasta ja tarttumalla vaunusuojan kahvaan kopan saa helposti irti. Samoin kopan kiinnittäminen runkoon on helppoa, kunhan löytää oikeat koloset mihin asettaa kopan kiinnikkeet. Irrottamisesta ja kiinnittämisestä selviää myös normaalivahvuinen naishenkilö, vaikka välillä kiinnikkeiden asettaminen oikeaan kohtaan saattaa olla hiukan haasteellista. Käytämme Brion turvakaukaloa yhdessä rungon kanssa viikoittain, joten kätevä ja helppo kiinnittäminen ja irrottaminen on tarpeellista.

Huonoa

Brion kova vaunukoppa on niin iso, tai syvä, että tavarakorin ja kopan välillä on aika vähän tilaa. Tavarakori itsessään on riittävän tilava, vaikka keskellä oleva tukirunko jakaakin tilan kahteen erikokoiseen osastoon, mutta tavaroiden laittaminen koriin on välillä todella hankalaa. Kassit, eikä edes kovin isotkaan, joutuu kunnolla tunkemaan koriin, eikä ole helppoa saada ostoskassia ujutettua kopan alle. Ruokaostoksia ei oikeastaan siis saa koriin täysinäisessä pussissa, vaan olemme laittaneet painavammat ostokset erillisinä vaunujen alle ja loput kantaneet kassissa kädessä.

Vaunujen jousitus ei ole kovin hyvä, itse asiassa jousitus tuntuu olevan aika olematon. Kova vaunukoppa heiluu eteen ja taakse, mutta vaunun omat jousitukset ovat minimaaliset. Meitä kunnon jousituksen puute ei ole  haitannut arkipäiväisessä käytössä, Abu ilmeisesti on sikeä nukkuja. Brio Smilet ovat kuitenkin kaupunkikäyttöön tarkoitetut, eikä keskustassa ei suurimmaksi osaksi aikaa edes tarvita isoa ilmatyynyalusta. Välillä hiekkateillä ja mukulakivikaduilla kävelemme varovaisemmin ja hitaammin, jotta tärinä ei herätä vaunuissa nukkuvaa Abua.

Smileihin ei ainkaan ostohetkellä ollut saatavilla muiden turvakaukaloiden adaptereita, joten olimme pakotettuja ostamaan vaunuihin sopivan Brio Primo -turvakaukalon. Primo on kelpo turvakaukalo, joten emme joutuneet tinkimään turvallisuudesta yhteensopivuuden takia. Toisaalta olisi hienoa myös saada valinnanvapaus turvakaukalon suhteen, nyt vaunujen ostajan on käytännössä pakko ostaa Primo jos haluaa saada kaukalon kiinni vaunujen runkoon.

Lisäksi vaunut tuntuvat olevan hyvinkin takapainotteiset, ainakin Brion turvakaukalon kanssa. Painavaa hoitolaukkua ei voi ripustaa työntöaisaan ilman pelkoa vaunujen kaatumisesta. Meillä vaunut meinasivat nimittäin kipata heti ensimmäisellä ostosreissulla sairaalan jälkeen, mutta onneksi mies huomasi etupyörien pyörivän vapaasti ilmassa. Olisikin ollut hurjaa jos pienikokoinen vastasyntynyt olisi lentänyt ulos vaunuista äitinsä painavan käsilaukun takia!
 

Kaiken kaikkiaan olemme olleet tyytyväisiä vaunuostokseen. Tässä vaiheessa vauvavaihetta tuntuu siltä, että tehtiin oikea valinta vaunujen suhteen. Briot tuntuvat sopivan meidän elämäntyyliimme, eivätkä vaunut ainakaan rajoita meidän liikkumista Abun kanssa. Kunhan otamme ratasosan käyttöön syksymmällä näemme miten hyvin Brion rattaat toimivat siinä vauvavaiheessa.

Eräs arkipäivä kuvina

Torstaiaamu venähti tavallista myöhemmäksi, sillä Abulle nousi lievä kuume eilisen 3kk neuvolan rokotusten jälkeen. Ilta meni kipuillessa ja yöllä herättiin antamaan kuumelääkettä. Me kaikki nukuimme tavallistakin huonommin, joten jaksoimme nousta vasta puoli kymmeneltä.

Nukkumatti on vielä kylässä

Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja päästä eroon näistä viimeisistä, erittäin tiukassa olevista raskauskiloista. Aamiaiseksi söin kaurapuuron kaikilla mausteilla, smoothien ja vihreää teetä. Kaurapuuro on tehty mantelimaitoon, päällä on hunajaa, kookoshiutaleita, manteleita, kardemummaa, ja lisäksi heitin mukaan vielä lusikallisen maustamatonta jogurttia. Smoothieen meni tänä aamuna omena, banaani, inkivääriä, hiukan puolukoita, chia-siemeniä, kookoshiutaleita ja kanelia. 

Kaurapuuro kaikilla mausteilla

Lähdin keskustaan hoitamaan asioita ja noutamaan Facebook-kirppikseltä ostamani maidonsäilytyspurkit. Auringonpaisteen ja keväisen fiiliksen kunniaksi laitoin jalkaani kevätpöksyt ja uudehkot Converset.

Matkalla tajusin, ettei mulla ollutkaan käteistä, joten hilpaisin Robertsin kautta ostamassa kahvin ja samalla vaihtamassa pikkurahaa.

Latteäiti liikenteessä

Ostosten jälkeen kävelin hetken Bulevardin nurkilla ja Ruttopuistossa nauttimassa keväisestä auringonpaisteesta ja kiireettömästä olemisesta. Täältä suuntasin nopeasti HM:ään katsomaan mitä uutta kevätmuoti tarjoaa. Vielä ehtii shoppailla ennen kuin äitiysrahojen taso valahtaa pienemmäksi...

Abu heräsi samantien kun pääsin kotiovesta sisään, tietenkin. Ruokin pienen unenpöppöröisen pojan ennen kuin pääsin oman lounaan valmistukseen. Lounaaksi oli tänään pestomarinoitua kanaa, couscousta ja salaattia.

Abu jaksoi olla selällään leikkimatolla kokkailun ja syömisen ajan, muttei tämän jälkeen viihtynytkään muutamaa minuuttia pidempään mahallaan vaikka yritin houkutella häntä pieneen jumppatuokioon. Iltapäiväksi varasin itselleni pienen hemmotteluhetken - naistenlehti ja suklaata! Sorruin herkkuihin väsymyksen takia, joka on terveellisen syömisen pahin vihollinen...

Iltapäivä meni Abun kanssa seurustellessa ja kirjaa lukien. Sain Abun pieneksi hetkeksi mahalleen.. Meillä köllötellään mahalla peiton päällä, jonka suojana on harso. Leikkimatto on liian kapea kierimiseen ja peitto on mukavan pehmeä, joten ei haittaakaan jos pää kopsahtelee lattiaan silloin tällöin. 

Ilta menikin samalla rutiinilla kuin muutenkin - illallinen miehen kanssa, Abun ruokkiminen ja nukuttaminen. Huomenna uusi päivä ja onneksi se on miehen kotitoimistopäivä! 

Meidän beibi on 3kk

Meidän pikkuisena syntynyt nyytti on tänään 3kk vanha. Unisen ja avuttoman vauvan sijaan meidän eloamme ihastuttaa vilkas pikkumies, joka ottaa jo kovasti kontaktia katseellaan, käsillään ja äänellään. Kasa vaatteita on jäänyt pieneksi, vaippakoko on kasvanut, ja lelut alkavat olemaan uusia kivoja kavereita.  

Abu osaa jo kääntyä vatsaltaan selälleen - tosin vain yhdeltä puolelta ja aina niin hämmästyneen näköisenä. Poika ei vielä ole ihan ymmärtänyt uutta taitoaan. Selältään ei puolestaan osata kuin korkeintaan kaatua hitaasti toiselle kyljelle, kun leikkimatolla olo käy liian jännittäväksi. Pienet, mutta niin isot kourat, alkavat ottaa leikkimaton roikkuvista leluista tukevasti kiinni. Suosikkilelu on pehmeä tiikerihelistin, joka löytää melkein aina tiensä Abun suuhun järsittäväksi. Äitiä ja isää piristetään aamuisin isolla hymyllä, ja äidinkin väsynyt mieli virkistyy kun vieressä potkii hymyilevä poika. Vaikka olisihan sitä kiva nukkua vähän pidempään...

 

Mieleen nousee aina välillä kysymys, mihin se meidän pikkuinen vauva meni? Kuten kaikki sanovat, pikkuvauva-aika on todella lyhyt!