Levottomat

Kyseessä on varmaan taas joku vaihe, sillä viimeinen viikko ollaan kaikki  nukuttu tosi levottomasti. Abu kääntyilee sängyssään ja ryömii unissaan, ja me vanhemmat vuorotellen nuokutaan sängyn reunalla tassuttelemassa poikaa taas uneen. Vuorotellaan miehen kanssa yö- ja aamuvuoron kanssa - toinen hyssyttelee yöllä ja toinen vie pikkumiehen aamiaiselle. Toimiva työnjako takaa sen, että saamme edes jotenkuten nukuttua. Valitettavasti itse kuitenkin herään yöllä Abun huutoon, kun taas mies voisi nukkua vaikka läpi ydinsodan...

Abu nukahtaa totuttuun tapaan n. klo 19.45 normaalien iltarutiinien jälkeen. Ensimmäiset kitinät saattaa kuulua jo puoli yhdeksän uutisten alkaessa, jolloin yleensä riittää parin minuutin tassuttelu. Seuraava levottomuusaalto on noin puolen yön maissa, jolloin Abu keksii kääntyä mahalleen ja ryömiä unissaan sängyn päätyyn. Välillä poika löytyy sängyn päädystä pitkittäin potkimasta pinnoja. Kääntymisiä tulee useampia tässä vaiheessa, ja yleensä ryömimisyrityksiäkin tulee joka mahakiepsauksen yhteydessä, ennen kuin päästään takaisin levollisemman unen vaiheeseen. Yöstä riippuen herätyksiä tulee 1-3... Viime yönä päästiin helpolla kun Abu heräsi vasta 5.30. Silloin puolen tunnin tassuttelun jälkeen luovutin ja siirsin pojan nukkumaan kainalooni, jossa uni tulikin helposti. Siinä se tuhisi nenä mun kainalossa, samalla tavalla kuin vastasyntyneenä. <3

Meillä on vieläkin parannettavaa päikkäreiden kanssa. Parhaat päikkärit nukutaan liikkuvissa vaunuissa, ja kotona omassa sängyssä unet jää helposti reiluun puoleen tuntiin. Aina en jaksa olla ulkona kävelyllä, joskus on itsekin otettava iisimmin. Päikkäreille nukuttamista pitäisi harjoitella, ettei aina nukuteta syliin vaan opetetaan myös nukahtamaan tassutteluun kuten iltaisin. Päivisin ei tosin jaksa taistella nukuttamisen kanssa kun kerran illat ja yöt on taas tällaista kestävyysurheilua.