Abu täytti jo 9kk, taas on yksi uusi kuukausi lisää mittarissa. Kohtahan poika on teini-ikäinen! Voisin jatkaa tällaista kliseistä huokailua kuinka aika lentää ja miten lapsi kasvaa silmissä, mutta sen sijaan kerron millainen pieni mies meillä asuu.
- Abu on mammanpoika, äiti on paras. Isin kanssa on myös ihan kivaa, kunhan äiti on lähellä. Uni tulee helpoiten äidin sylissä, käsi paidan alla.
- Abulla on ristiriitainen suhtautuminen kodinkoneisiin. Imurin kova ääni pelottaa ja itku alkaa heti. Pesukoneen pyöriminen on toisaalta tosi mielenkiintoista viihdettä, ja sen ääressä voitaisiin istua pitkäänkin.
- Ruokailusta on tullut haastavaa. Abu jaksaa keskittyä ruokailuun ensimmäisen 10 lusikallisen verran, sen jälkeen kouraan on annettava häiriötekijä, jotta saan lapioitua ruokaa suuhun.
- Tavaroiden heittely on pojan uusi lempijuttu, varsinkin ruokailun yhteydessä tavarat heitetään olan yli noin viiden sekunnin välein. Sen jälkeen tuijotellaan lattialle ja ihmetellään minne ne taas katosi.
- Ensimmäiset kaksi hammasta ovat vihdoin puhjenneet alaleukaan. Niillä on kiva purra sohvalla istuvaa äitiä varpaaseen...
- Abu on pallopoika - palloilla on kiva leikkiä ja niitä osataan tavallaan jo viskoa takaisin äidille tai isille.
- Abu osaa istua jo itse, muttei vielä osaa nousta istumaan. Välillä keskittyminen herpaantu ja sitten kaadutaankin naamalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti