Soseessa: Myskikurpitsasose

Innostuin taas kokeilemaan uusia soseruokia. Syksy on kurpitsoiden kulta-aikaa, ja niitä saa Suomessakin jo melkein jokaisesta lähikaupasta. Halusin käyttää sesongin vihanneksia hyödyksi ja antaa Abulle taas uudenlaisen makuelämyksen. Nappasin siis kaupasta mukaani herkullisen pyöreän myskikurpitsan!

Kurpitsat ovat Suomessa vähän harvempaa herkkua, joita ei edelleenkään kovin paljon käytetä ruuanlaitossa. Pohjois-Amerikassa tosin kurpitsat ovat tavallista syysruokaa ja siellä kurpitsaa syötetään usein ensimmäisenä soseena myös vauvoille. Myskikurpitsa (engl. butternut squash) ei ole  varsinainen kurpitsa, vaikka suomenkielinen nimi viittaakin kurpitsoihin, vaan on viralliselta luokitukseltaan hedelmä. Myskikurpitsa on varsinainen A-vitamiinipommi, mutta sisältää myös paljon C-vitamiinia ja muita terveellisiä aineita, kuten kuitua ja kaliumia.

Myskikurpitsan maku on pehmeän pähkinäinen ja makea, ja muistuttaa hyvin paljon bataattia, myös suutuntumalta. Väri on myös samantyylinen, voimakkaan oranssi. Myskikurpitsan kypsentäminen tosin vaatii ehkä vähän erilaista vaivaa kuin bataatti - helpoin tapa kypsentää kurpitsa on laittaa se uuniin muhimaan. Uunista tulee ulos pehmeäksi kypsynyt kurpitsa, josta herkun voi lusikoida suoraan kulhoon. Erillistä soseuttamista ei tarvitse tehdä, kevyt hienonnus haarukalla voi olla paikallaan jos karkeampi ruoka ei vielä maistu vauvalle. Abulle käy jo vähän karkeampi ruoka, joten kaavin vihanneksen suoraan kulhoon.

Myskikurpitsaa voi hyvin yhdistää moniin muihin vihanneksiin, kuten porkkanaan, päärynään, omenaan tai perunaan. Itse käytin kurpitsan sellaisenaan ja sekoitin joukkoon vain keitettyä ja soseutettua kanaa. Sose upposi Abulle kuin häkä! Täytyy kokeilla muitakin kurpitsalajikkeita ja kokeilla hiukan mielikuvituksellisempia yhdistelmiä. Tuolla Jenkkilässä soseisiin yhdistetään paljon mausteitakin, kanelia, muskottipähkinää ja inkivääriä. Alla vielä peruskurpitsan soseohje, johon voi oman maun mukaan yhdistää vaikka mitä! 

Myskikurpitsasose

Halkaise kurpitsa puoliksi, pitkittäin ja poista siemenet lusikalla. 

Laita kurpitsanpuolikkaat leikkauspinta alaspäin uunivuokaan ja lisää astiaan 1-2cm vettä.

Kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia tai kunnes kurpitsa on kypsää.

Lusikoi kypsä liha kulhoon ja hienonna haarukalla jos tarpeen.

Hello Rubyn mallina

Meillä oli jännittävä lauantai-iltapäivä! Abu pääsi poseeramaan lasten koodauskirjan Hello Rubyn malliksi! Kirjan ja Hello Rubyn perustajan takia Suomessa on alkanut oikea koodausvillitys ja nyt puhutaan jopa koodausopetuksen aloittamisesta kouluissa. 

Hello Ruby etsi lapsia kuvausmalleiksi t-paitojen kansainvälistä markkinointia varten, ja kuviin etsittiin muitakin kuin ihan perinteisiä suomalaisia vaaleita lapsia. Tummatukkainen ja -silmäinen Abu valittiin siis kuvauksiin. Itseäni vähän jännitti miten kuvaukset menisivät, mutta Abu poseerasi kuin viilipytty eikä häiriintynyt valoista tai salamasta.

Kuvaus oli hauska kokemus, mutta oli myös mahtavaa päästä mukaan tukemaan tällaista hanketta. Minusta on hienoa, että lapsille annetaan mahdollisuus oppia koodausta ja ymmärtämään tietokoneita. Täytyy varmaan itsekin selailla hiukan Hello Ruby -kirjaa, jotta oppisin jotain koodauksesta!

Aikuisten ilta

Vietettiin torstaina erittäin myöhäistä synttäriäni.. Mies oli ollut kesällä matkoilla kun juhlin varsinaista synttäripäivää. Kesällä oli vaikea löytää illaksi lapsenvahtia, koska kaikilla oli koko ajan omaa ohjelmaa. Syksyllä illat ja viikonloput ovat täyttäneet sisustusjutut ja ikuisesti jatkuva asunto kuntoon -projekti. Päästiin siis vasta nyt syksymmällä juhlimaan synttäripäivääni.

Sovittiin syksyinen torstai synttäri-illaksi ja sain vanhemmat Abun lapsenvahdeiksi. Veimme pojan iltapäivällä iloisille isovanhemmille hoitoon ja sieltä hurautimme suoraan Vantaalle Flamingo Spahan rentoutumaan. Ja ah, kyllä lämpimissä altaissa lilluminen voitti ravintolassa pönöttämisen! Kuumavesiallas hemmotteli jumissa olevia niskoja, höyrysauna rentoutti hellävaraisessa huomassaan ja altaan vierellä nautittu skumppa virkisti kehoa ja mieltä. 

Kirsikkana kakun päällä oli paluu hiljaiseen kotiin... Abu jäi mummille yökylään ja me vanhemmat saatiin 10h katkeamatonta unta! Abun nukkuminen on ollut sen verran levotonta, että oma nukkuminen on saattanut jäädä 6-7 tuntiin, parissa palassa. Kummallista kyllä, pitkän yön jälkeen oli pää ihan kohmeessa nukkumisesta. Väsytti enemmän kuin kuvittelin. Ehkä kroppa ei ollut tottunut näin paljoon uneen...

Abu viihtyi mummilla hyvin ja mummi tykkäsi pikku yövieraasta. Abu oli nukkunut lähes yhtäjaksoisesti aamuun asti eikä onneksi ollut valvottanut lapsenvahteja. Ihanaa, että isovanhemmat tykkäävät hoitaa Abua sillä me vanhemmatkin tarvitsemme välillä lepohetkiä lapsen hoidosta!

Yhtä sotkua

Tämäkin on vain vaihe. Nimittäin jatkuva sotku ja lika - kotona, vaatteissa, kasvoilla, leluissa.. Ja jokainen vaihe loppuu joskus, eikö?

En ole mikään himosiivooja vaikka tykkään, että paikat ovat järjestyksessä. Yleensä minulla menee pelihermo ennen miestä - jatkuva lelu- ja vaatekaaos hyppii silmille ja alan valittamaan sotkusta. Ennen lasta kämppä oli pakko siivota kunnolla ihan viimeistään parin viikon välein, muuten lattialla olevat villakoirat ja yleinen sotku saivat minut hermoromahduksen partaalle. Nykyään tuntuu, että kämppä on pölyinen ja täynnä muruja jo muutaman päivän välein. Vietetään tietysti paljon enemmän aikaa kotona, tehdään useammin ruokaa, ja käydään enemmän ulkona kävelyillä. Eniten sotkua aiheuttaa kylläkin tää beibi!

Abun syöminen on uskomattoman sotkuista, mutta mitä sitä voikaan odottaa 8kk vanhalta vauvalta. Vaikka syöminen on yleensä aika vaivatonta, emme selviä yhdestäkään ruokailusta puhtaalla paidalla. Yleensä ruoka uppoaa pojalle hyvin, varsinkin ensimmäiset lusikalliset. Suu aukeaa kiltisti kun lusikka lähestyy, välillä saatetaan kiljahdella jos seuraavassa lusikallisessa kestää liian pitkän. Kun pahin nälkä on taitettu, alkaa häslinki. Lelut ja muut viihdykkeet alkavat olemaan ruokaa mielenkiintoisempia. Naaman edessä pitää heilutella erilaisia viihdykkeitä - puulusikkaa, tuttipullon korkkeja, purkkien kansia - jotta suu aukeaa ruualle. Pää liikkuu edestakaisin ja lusikalla suuhun osuminen on välillä yhtä haasteellista kuin liikkuvaan maaliin osumista.

Iltapuuron syöminen pääsi tänään ihan omaan ulottuvuuteensa. Puuroa ja mangososetta löytyi ruokailun jälkeen hiuksista, leuan alta, korvien takaa ja puseron etumuksesta napaan asti. Ja me siis todellakin käytimme isoa ruokalappua! Ehkä sitä saa olla kiitollinen, että lapsi syö kuitenkin hyvin, ja opittava elämään sotkun keskellä. Aina ei jaksa siivotakaan, ehkä se lapsi oppii kohta syömään ilman roiskeita.

Levottomat

Kyseessä on varmaan taas joku vaihe, sillä viimeinen viikko ollaan kaikki  nukuttu tosi levottomasti. Abu kääntyilee sängyssään ja ryömii unissaan, ja me vanhemmat vuorotellen nuokutaan sängyn reunalla tassuttelemassa poikaa taas uneen. Vuorotellaan miehen kanssa yö- ja aamuvuoron kanssa - toinen hyssyttelee yöllä ja toinen vie pikkumiehen aamiaiselle. Toimiva työnjako takaa sen, että saamme edes jotenkuten nukuttua. Valitettavasti itse kuitenkin herään yöllä Abun huutoon, kun taas mies voisi nukkua vaikka läpi ydinsodan...

Abu nukahtaa totuttuun tapaan n. klo 19.45 normaalien iltarutiinien jälkeen. Ensimmäiset kitinät saattaa kuulua jo puoli yhdeksän uutisten alkaessa, jolloin yleensä riittää parin minuutin tassuttelu. Seuraava levottomuusaalto on noin puolen yön maissa, jolloin Abu keksii kääntyä mahalleen ja ryömiä unissaan sängyn päätyyn. Välillä poika löytyy sängyn päädystä pitkittäin potkimasta pinnoja. Kääntymisiä tulee useampia tässä vaiheessa, ja yleensä ryömimisyrityksiäkin tulee joka mahakiepsauksen yhteydessä, ennen kuin päästään takaisin levollisemman unen vaiheeseen. Yöstä riippuen herätyksiä tulee 1-3... Viime yönä päästiin helpolla kun Abu heräsi vasta 5.30. Silloin puolen tunnin tassuttelun jälkeen luovutin ja siirsin pojan nukkumaan kainalooni, jossa uni tulikin helposti. Siinä se tuhisi nenä mun kainalossa, samalla tavalla kuin vastasyntyneenä. <3

Meillä on vieläkin parannettavaa päikkäreiden kanssa. Parhaat päikkärit nukutaan liikkuvissa vaunuissa, ja kotona omassa sängyssä unet jää helposti reiluun puoleen tuntiin. Aina en jaksa olla ulkona kävelyllä, joskus on itsekin otettava iisimmin. Päikkäreille nukuttamista pitäisi harjoitella, ettei aina nukuteta syliin vaan opetetaan myös nukahtamaan tassutteluun kuten iltaisin. Päivisin ei tosin jaksa taistella nukuttamisen kanssa kun kerran illat ja yöt on taas tällaista kestävyysurheilua.