Valmistautumista unikouluun

Meidän pitkään suunniteltu unikoulu alkaa huomenna perjantaina. Ennen varsinaista nukuttamistaistelua pojan kanssa olen perehtynyt aiheeseen ja metodeihin aika runsaasti. Olen lukenut kokemuksia muista blogeista, soittanut Ensi- ja Turvakotien unipuhelimeen, ja jutellut kavereiden kanssa unikoulukokemuksista. Erityisesti internetin englanninkielisiltä sivuilta saa hyviä vinkkejä unikoulun toteuttamiseen, vaikka kansainväliset sivustot selkeästi suosivat muita metodeja kuin Suomessa.  Unikouluja on monia erilaisia versioita (hyvä artikkeli niistä täällä), mutta tassuttelu-unikoulu taitaa ainakin Suomessa olla tunnetuin ja käytetyin. Valitsimme miehen kanssa Abun kesyttämiseksi tassuttelu-menetelmän, mutta toinen harkitsemamme metodi oli pistäytymisunikoulu. Pistäytymisunikoulusta on kirjoittanut mm. australialainen Elizabeth Sloane "Gift of Sleep" kirjassaan, jonka lukaisin nopeasti. Pistäytymisunikoulu saattaisi toimia meillä, jos lastenhuone olisi raivattu muuttolaatikoista ja saisimme pojan sinne nukkumaan.  

Luettuani aika paljon materiaalia unikouluista on helppo huomata, että tietyt perusasiat tulee olla kunnossa ennen unikoulun aloittamista. 

Rutiinit, rutiinit, rutiinit!

Kerroinkin meidän uudesta muutoksesta päivärutiinien suhteen - Abulle on asetettu kunnon päivärytmi, jonka mukaan yritämme elää. Rutiinit luovat päivän tapahtumille kehyksen ja ennakoitavuutta vauvalle.

Päivärytmin lisäksi iltarutiinit ovat myös ehdottoman tärkeitä. Samanlaisina toistuvat iltatoimet valmistavat lasta unen tuloon ja nukkumiseen. Iltarutiineista ei kannata tehdä liian pitkiä tai monimutkaisia, jotta ne voi helposti toistaa myös vieraissa paikoissa.

Mikä ajankohta unikoululle

Koskaan ei varmaan ole paras aika aloittaa unikoulu, mutta väsymys ei anna armoa ja on vain parasta lähteä tuumasta toimeen. Me laitoimme unikoulun ajankohdan kalenteriin jo pari kuukautta aikaisemmin, meille täydellinen aika on pahimman kesälomakauden ja ystävän häiden jälkeen.   
Toisaalta unikouluun kannattaa valmistautua. Eli ei kannata tehdä kuten me ja päättää keskellä yötä aloittaa uusien unirutiinien opettaminen, koska yöllinen tissi-tutittelu kävi liian rankaksi juuri sinä yönä. Tällä tavalla kukaan ei voita - vauva ei opi nukkumaan, eikä kumpikaan vanhemmista saa nukuttua. 

Yhteinen strategia ja taktiikka
Kannattaa sopia unikoulun tavoitteet. Onko tarkoituksena opettaa vauva nukkumaan omassa sängyssä? Onko tavoitteena lopettaa yösyöttö vai sallitaanko yksi yöllinen ruokailu? Meidän tavoitteena on opettaa Abu rauhoittamaan itse itsensä, jolloin iltaunille nukahtaminen helpottuu ja öiset heräämiset eivät vaadi tissittelyä uudelleen uneen pääsemiseksi.
Sopikaa unikoulumetodi - tassuttelu, pistäytyminen vai joku muu. Käykää läpi ne keinot mitä käytätte kun vauva herää viidettä kertaa huutamaan keskellä yötä. Eipähän tarvitse väsyneenä keskellä yötä arpoa, mitä nyt sen karjuvan lapsen kanssa pitäisi tehdä.  

Aikataulut
Päivän viimeisen päiväunen tulisi loppua viimeistään klo 16, jotta vauva on tarpeeksi väsynyt iltaunille mennessä. Liian myöhäiset päikkärit  viivästyttävät yöunien aloittamista, ja lisäksi vauvalla on liian paljon energiaa vastustella uutta unirutiinia. 
Samoin sopikaa koska "yö" päättyy. Milloin vauvan yö loppuu ja päivä alkaa - annetaanko aamumaito klo 06 vai klo 05.30? Toisaalta puolen tunnin liian aikaisen herätyksen takia ei varmaan kannata alkaa uusiin nukuttamisyrityksiin.

Muista kolme C:tä
Calm. Committed. Consistent. Eli pysy rauhallisena, päättäväisenä, ja johdonmukaisena.  Silloinkin kun se lapsi huutaa toista tuntia aamuyöllä ja tekisi mieli antaa se adoptoitavaksi. (Nämäkin fiilikset on koettu...)

No, helppo tässä on kirjoitella teoriaa. Huominen ja seuraavat pari yötä kertovat miten hyvin varsinainen käytäntö menikään. Toivottavasti unikoulu auttaa Abun uniongelmiin - tai edes vähentää heräämisten määrää. Edelliset pari yötä ovat jälleen olleet katastrofaaliset ja herätyksiä on ollut taas jopa 45-60 minuutin välein. Lisäksi päikkäreille nukuttaminen on ollut todella vaikeaa.. Abulla tuntuu olevan paljon univelkaa, jonka takia nukahtaminen on entistä hankalampaa. Olen itse jo niin lopussa valvomisten ja nukuttamisten kanssa, että jotain edistystä on tapahduttava. Pakko!  

Päivä puistossa

Tällaisia päiviä ollaan kaivattu - aurinkoa, lämpöä ja viltti puistossa! Leikkipuiston muskarin jälkeen suunnattiin mammakaverin kanssa puistoon vauvojen kanssa. Napattiin lounas mukaamme ja istutettiin seurueemme ison puun alle varjoon.

 

Mamas&Papas Armadillo matkarattaiden kokemuksia

Me ostimme parhaat matkarattaat, ainakin parhaat meille. Kirjoittelin aiemmin keväällä matkarattaiden hankinnasta (kun näköjään kaikki hankinnat tuntuu vaativan kuukausien vertailun ja harkinnan) vielä alle puolivuotiaalle vauvalle. Valinta oli vähän hankala, sillä yleensä matkarattaat, erityisesti ne perinteiset sateenvarjorattaat, eivät ole parhaimmat pienille vauvoille selkänojan rajallisten säätömahdollisuuksien takia. Joka tapauksessa päädyttiin lopulta Mamas & Papas Armadillo -matkarattaisiin ja ne ovat osoittautuneet joka pennin arvoisiksi! Niillä rullaillaan kotikaupunginkin katuja vaikka Briotkin olisivat valmiudessa. Brioista muuten lisää myöhemmin, niihin en olekaan enää niin tyytyväinen...

Meillä oli muutama vaatimus rattaille. Selkänoja piti saada mahdollisimman makuuasentoon, rattaat tuli saada kasattua mahdollisimman pieneen tilaan sekä niiden piti olla ohjattavissa yhdellä kädellä. Vertailin Britax B-Agile Plus, BabyZen YoYo, Mountain Buggy Nano, ja Mamas & Papas Armadillo Flip rattaita ennen päätöksentekoa. Lopulta päädyttiin vähän erilaiseen Armadillo-malliin kuin ajattelimme, mutta emme ole katuneet valintaa lainkaan!

Ostimme Mamas&Papas rattaat eräästä Espoon lastentarvikeliikkeestä. Varsinaisesti eksyttiin sinne katsomaan miltä Armadillo City rattaat näyttävät in real life. Rattaat olivat kuitenkin niin suositut, että jopa mallikappale oli myyty. Myyjä kuitenkin esitteli kaikki muut listallani olleet rattaat, ja lopulta suositteli meille Armadillo-mallia. Mietimme pitkään Armadillo Flip- ja Armadillo-mallin välillä, mutta lopulta päätimme ettei istuimen käännettävyys ole meille yli 150 euron arvoinen - Flip-malli oli tämän verran Armadilloa kalliimpi. City-malli puolestaan vaikutti liian pieneltä, malli oli Armadilloa kapeampi ja jalkatukea ei saanut nostettua vaakasuoraan. Tärkeä tekijä päätöksessämme oli myös rattaiden pitkäikäisyys - emme halua joutua ostamaan uusia rattaita vuoden kuluttua.

Parin kuukauden käytön jälkeen Armadillot ovat osoittautuneet todella näppäriksi ja laadukkaiksi. 

Plussat: 

+ Hyvännäköiset! 

Miksi ostaa rumaa, kun voi saada kaunista... Ostimme ihanat sitruunankeltaiset rattaat, jotka tosiaan erottuvat muista (mustista) rattaista.

+ Selkänojan portaaton säätö. 

Tämä on todella kätevä ominaisuus, Abu on yleensä puoli-istuvassa asennossa ja kun poika nukahtaa vaunuihin, vedän selkänojan varovasti alas makuuasentoon. 

+ Kuomu. 

Kuomun saa vedettyä tosi matalalle suojaten lasta auringolta ja tuulelta. Tämä oli meille tärkeä tekijä - ostimme matkarattaat pääsääntöisesti Espanjan kesämatkaa varten. Vaunujen piti antaa mahdollisimman hyvä suoja auringonsäteiltä, ja Armadillon kuomu on parempi kuin muut vertailulistan vaunut. Alkuun olin vähän jännittynyt miten Abu viihtyy kasvot menosuuntaan, mutta onneksi kuomussa on pieni muovinen kurkistusluukku. Siitä kurkin mitä poika puuhaa ja nukkuuko hän. 

+ Kasattavuus. 

Työntöaisassa on rulla, jota kääntämällä rattaat saa nopeasti kasaan.  Rattaat kasautuvat eteenpäin kaksinkerroin ja pohjassa on pieni kahva, joista rattaat saa napattua mukaan. Kasattuna rattaat eivät ole markkinoiden pienimmät eikä näitä saa mitenkään pakattua lentokoneen matkatavaratilaan, mutta sellaista emme edes kaipaisikaan.

+ Tukevuus. 

Armadilloilla kelpaa mennä hyvin myös hiekkatiellä ja epätasaisemmassa maastossa. Toki kyseessä ovat matkikset, joten ihan pusikkoon näillä ei kuitenkaan kannata lähteä. 

+ Tavarakori.

Tavarakori on aika tilava, ja vaunujen tukevuuden takia sinne voi laittaa tavaraa ilman rattaiden romahdusvaaraa. Painava ostoskassi ei sinne mahdu, enkä laittaisikaan, mutta hoitolaukku ja toinen kassi mahtuvat tilaan hyvin.

+ Laadukkaat materiaalit.
Verrattuna Brion ratasosaan, Armadillossa on tosi laadukkaat valjaat, kuomu ja istuinosa. Suosittelen kuitenkin ostamaan jonkinlaisen istuinpehmusteen - valjaat saattavat pidemmän päälle painaa pientä selästä.

 

Miinukset: 

- Tavarakori. 
Tavarakori on aika matala, joten isompien kassien asettaminen alle ja niiden ottaminen pois on vähän hankalaa. Kuitenkaan en tiedä kuinka isot tilat muissa matkarattaissa on, joten

- Paino. 
Armadillot eivät ole markkinoiden kevyimmät rattaat, joten kyllä niitä pitää kunnolla kantaa. Toisaalta painonsa takia ne ovatkin varmaan tukevammat kuin monet muut ultrakevyet rattaat. Onneksi rattaiden pohjassa on kahva, joten kasattuna niistä saa järkevän otteen. Rattaat muuten mahtuvat juuri Britaxin B-Agilen kuljetuspussiin, joten sillä rattaita on entistä helpompi kantaa mukana.

Kauheasti huonoa sanottavaa en edes keksi näistä rattaista. Matkarattaiksi nämä ovat ihan ykköset, mutta eivät ole yhtään huonommat myöskään arkikäytössä kaupungissa. Tietysti ne ovat raskaammat työntää kuin normaalit kaupunkirattaat, mutta muuten olen täysin ihastunut Abun uuteen kesäiseen menopeliin!  

Vanhemmuudesta

Näiden kuuden kuukauden aikana olemme tajunneet millaista vanhemmuus todella on. Se on hurjasti hyvää ja kovasti kamalaa, sekä kaikkea mahdollista siitä väliltä. Lapsen kasvun seuraaminen on antoisaa, ja on ihana huomata miten Abu tunnistaa äitinsä ja etsii minua katseellaan.  Motoriset taidot kehittyvät ja lapsen kokema maailma kasvaa leikkimaton välittömästä läheisyydestä kauemmaksi. Äidin tuntema rakkaus ja hellyys lastaan kohtaan on rajatonta ja hämmentävää. Samoin oma turhautuminen lapsen jatkuviin vaatimuksiin yllättää voimakkuudeltaan kerta toisensa jälkeen. Vanhemmuus on tunteiden vuoristorataa, ylös ja alas, ja välillä pää alaspäin.

Näiden mainittujen lisäksi vanhemmuus on... 

... vuoroja. 

Vauvan vahtiminen, leikkiminen, hoitaminen ja ruokinta on vuorojen ottamista miehen kanssa. On aina toisen vuoro ruokkia/vaihtaa vaippaa/nukuttaa/sylitellä/lähteä ulos/ [täydennä omalla aktiviteetilla]. Kun mies tulee töistä kotiin, ojennan kiemurtelevan lapsen hänelle ja puuhaan muita juttuja. Kun vaipoissa on monsterikakka, pitää laskea kuka vaihtoi vaipat viimeksi ja kenen vuoro on nyt kääriä hihat. Kun pitää laittaa väsyhermoileva lapsi nukkumaan, käydään siitäkin pikaneuvottelut. Ystäväni totesikin kesämatkalla, että vanhemmuus taitaa lähinnä olla vuorojen ottamista puolison kanssa. Aivan oikein!

... kallista.

Vauvatarvikkeet ovat samanlaisia kuin häätarvikkeet, se etuliite "vauva" lisää kamojen hintaa noin 40%:lla. Lisäksi vanhempien epävarmuutta ja halua hankkia jälkikasvulleen parasta käytetään surutta hyödyksi lastentavaramarkkinoilla. Omasta mielestäni esimerkiksi vauvojen turvakypärä on täysin turha vekoitin. Vauvat kääntyilevät ja kaatuilevat, ja siinä voi välillä kolahtaa pää lattiaan. Vauva oppii ja vanhemmat oppivat myös olemaan valppaina.

Nyt suurin osa meidän tavaroista ja vaatteista on peräisin kirpputorilta, mutta tiedän että jossain vaiheessa koittaa se päivä kun poika haluaa uusinta muotia olevat sikakalliit kengät/farkut/Xboxin/koulurepun... vain koska muillakin on.

...epäterveellistä.

Suurin osa synnyttäneistä naisista kokeaa raskauskilojen karistamisen vaikeuden (myös minä, edelleen +4kg lähtöpainoon). Sen lisäksi tutkimusten mukaan miesten on todettu lihovan lasten syntymän jälkeen. Vanhemmuus on väsyttävää ja väsymystä ruokitaan huonoilla elämäntavoilla - epäterveellisellä ruualla ja liian vähäisellä liikunnalla. Naisen kehossa jatkuva unettomuus vaikuttaa aineenvaihduntaan ja elämäntapaan. Terveellistä ruokaa ei jakseta laittaa ja ruokailuhetket tapahtuvat muiden askareiden välissä. Liikuntaa pitäisi harrastaa, mutta silmiä kirvelevä väsymys muuttaa urheilullisemmankin äidin sohvan kuluttajaksi. Kehon sokeriaineenvaihdunta huononee ja rasvan palaminen urheilun aikana heikkenee. (Hyvä bloggaus aiheesta täällä) En edes uskalla ajatella mitä unettomuus tekee ulkonäölle.. Näin mutu-tuntumalla voisin sanoa, että rypyt ilmestyvät nopeammin ja olemassa olevat syvenevät. Kasvot näyttävät tosi huonojen öiden jälkeen harmailta. Iho veltostuu.

Jostain mysteerisistä syistä niitä lapsia kuitenkin hankitaan. Itsekin välillä valvoessani yön pimeinä tunteina mietin miksi ihmeessä ryhdyttiin tähän puuhaan. Aamulla kuitenkin Abun iso hampaaton hymy herättää tehokkaammin kuin kolme kuppia espressoa. Kaikesta selvitään, jos ei muuten niin 5 kg lihavampina ja ennenaikaisesti vanhentuneina!   

Armeijan päiväjärjestys

Otimme arkeen nyt uuden otteen ja päätimme luoda selkeän päivärytmin Abulle. Valmistaudumme tällä tulevan unikoulun onnistumiseen, mutta rutiinit ovat muutenkin tärkeitä vauvoille. Rutiinien avulla vauvat oppivat ennakoimaan päivän kulkua ja ne lisäävät lapsen turvallisuuden tunnetta - lapsi tietää että leikkien jälkeen on aika nukkua ja sen jälkeen taas syödään. 

Ensimmäisen parin kuukauden aikana meillä oli aika hyvä päivärytmin alku muodostumassa - aamulla noustiin klo 9 jälkeen, klo 11 lähdettiin ulos lounaalle ja samalla vaunu-unille, klo 14 mennessä tultiin kotiin. Iltapäivällä otettiin vielä pari lyhyempää torkkua. Asiat alkoivat monimutkaistua kun Abu ei viihtynyt enää vaunuissa eikä suostunut nukkumaan niissä kuin pätkissä (ja huudon jälkeen). Sen jälkeen päikkäreiden nukkuminen vaunuissa jäi lähes kokonaan pois. Huomasin, että Abu nukkuu parhaat päikkärit meidän sängyllä imetyksen jälkeen. Aikataulut tosin joustivat aika paljon sen mukaan missä vaiheessa uniongelmainen lapsi saatiin suostuteltua nukkumaan.

Nyt oli taas korkea aika laittaa aikataulut kuntoon! Järkevillä ruoka- ja päikkärirytmillä on todella iso merkitys päivien sujumiseen ja Abun fiilikseen. Hyvinä päivinä mies on yhtä hymyä ja tyytyväinen elämäänsä. Leikit sujuvat ilman suurempia huutoja ja unille on helppo mennä. Niinä huonoina päivinä känkkäränkkä vaanii nurkan takana ja lattian rajasta kuuluu vähän väliä vihaista ja väsynyttä huutamista. Meillä on ollut jo pitkään aika säännöllinen unirutiini ja nukkumaanmenoaika, mutta nyt olemme ottaneet päivätkin paremmin haltuun. 

Abun uusi päivärytmi näyttää tältä: 

7.00           Herätys

7.30        Aamiainen

9.00       Aamu-unet

10.00            Välipala 

11.30           Päiväunet

13.00               Lounas

15.30       Iltapäiväunet

16.30               Välipala

19.15    Iltarutiinit alkaa

20.00           Hyvää yötä

Kirjoitin aikataulun myös paperille miehen avuksi. Näin kummatkin pysytään kärryillä mitä pitäisi tapahtua ja milloin suurinpiirtein, ja mitä syödään. Soseita tarjollaan nyt jo viidellä aterialla; aamu- ja iltapuuron lisäksi päivään kuuluu kasvissoseita, lihaa ja kalaa sekä hedelmiä ja marjoja.  

Aamu- ja iltapäiväunet ovat yleensä lyhyitä, noin 30-45 minuutin pituisia. Lounaspäikkärit ovat pisimmät, välillä jopa reilu 2,5 tuntia, vaikka normaalisti poika nukkuu hiukan alle kaksi tuntia. Elämä ei tietenkään ole  minuuttiaikataulua ja aikataulusta joustetaan päivän fiilisten ja ohjelman mukaan. Joskus aamu-unet alkavat aiemmin, koska Abua selkeästi väsyttää. Joinan päivinä puolestaan iltapäiväunet venyvät pidemmiksi.

Aikataulu on hyväksi Abulle, mutta huonoksi minulle. Olen vähän tavallaan jumissa kotona, sillä aikataulullisesti helpointa on lähteä ulos vasta iltapäivällä. Aamulla laitan itselleni aamiaista, laitan Abun nukkumaan, siivoilen, pesen pyykkiä, teen soseita, ja lueskelen uutisiä kännykästä. Tärkeimmät unet päivän sujumisen kannalta ovat ne pitkät lounaspäikkärit ja parhaiten Abu nukkuu nykyään kotona. Vaunuissa poika ei nuku kuin reilun tunnin verran. Vapaa elämä kaikkialla nukkuvan vastasyntyneen kanssa on siis tavallaan ohi ja se vähän harmittaa.

Turha tietysti kuvitella, että selkeään rytmiin siirtyminen on mennyt kivuttomasti. Monena päivänä lounaspäikkkärit siirtyy kun Abu ei suostukaan nukkumaan, joudutaan menemään asioille, tai olemme viikonlopun maalla. Ruokailut viivästyvät, unet lyhenevät ja poika kiukuttelee. Silti yritän muistaa, että parempi olla edes jonkinlainen suuntaa-antava aikataulu lapselle kuin elää täysin rytmittömästi. Hyvinä päivinä jaksan taas nauttia ihanan pikkumiehen seurasta vaikka itse olisin kuinka väsynyt tahansa.