Kun unikoulu ei toimi

Unikoulua on takana nyt muutama yö ja..  noh, unikoulu ei toiminut. Ensimmäinen yö oli vaikea, ja valitettavasti seuraavat yöt olivat yhtä hankalia. Viimeiset pari yötä ovat olleet jo aikamoisia koettelemuksia.

Toinen yö oli tosiaan aika samantyylinen kuin ensimmäinen yö. Mies otti taas vastuun koko yöstä, kun itse painuin lastenhuoneen lattialle unille. Nukahtaminen kesti lähes yhtä pitkään kuin ensimmäisenä yönä - Abu laittoi hanttiin ja huusi, itki ja kitisi melkein täyden tunnin. Sen jälkeen tosin nukuttiin ilman väliheräämisiä puoleen yöhön asti, jolloin mies sai pojan tassuteltua takaisin unille. Klo 01 sama tapahtui - herääminen ja tassuttelu. Klo 03 Abu heräsi kunnolla ja päätyi huutamaan tunnin tassuttelusta huolimatta. Lopulta pojan mielestä aamu alkoi jo klo 05.30 ja vähän ennen kuutta mies tuli Abu sylissä herättämään minut päivävuoroon. Painuttiin kaikki yhdessä isoon sänkyyn vielä unille (en todellakaan aio alkaa keittämään aamupuuroa ennen kuutta aamulla), josta nousimme lopulta puoli kahdeksalta aamiaiselle. Päivä menikin samoissa väsytunnelmissa kuin edellisenä päivänä. Päikkäreille en saanut nukutettua tassuttelemalla, vaan heijasin sylissä uneen ja laskin pojan omaan sänkyyn. Priorisoitiin unet. 

Kolmas yö, eli maanantain vastainen yö toisti aika lailla samaa kaavaa. Nukahtaminen tosin tapahtui todella nopeasti, poika nukahti alle viidessä minuutissa omaan sänkyynsä pienellä tassuttelulla. Ensimmäinen havahtuminen tapahtui jo tunnin päästä, mutta Abu nukahti taas nopeasti tassuttelulla. Yöllä havahduttiin hereille parin tunnin välein, mutta saatiin yhtä herätystä lukuunottamatta taas nopeasti nukkumaan. Viideltä aamulla Abu päätti, että on aamu ja syytä nousta, joten nostin hänet taas väliimme uinumaan vähän pidempään.

Neljäs yö olikin mielenkiintoinen. Oltiin jotenkin ajateltu, että kyllä poika tottuu nukkumaan itse ja omassa sängyssä ja unikoulu vaan kestää vähän pidempään Abun kohdalla. Nukahtaminen kesti puoli tuntia, ja jouduttiin tassuttelemaan poikaa koko ajan. Ensimmäinen herätys oli puolen yön maissa, jolloin mies sai nopeasti tassuteltua unille. Seuraava herätys olikin klo 01 ja tyyppiä ei saatu unille ennen kuin vasta klo 03! Poika oli välillä täysin hereillä ja jokelteli itsekseen. Välillä häntä väsytti niin, että kieriskeltiin puolelta toiselle välillä rauhoittuen, melkein nukahtaen. Vihdoin ja viimein mies sai tassuteltua Abun  uudestaan unille. Unta ei kestänyt kuitenkaan kuin viiteen asti, jolloin taas herättiin. Lähes tunnin huudon jälkeen oli tehtävä päätös - yritetäänkö tassutella unille sinnikkäästi ja jos ei nuku niin klo 7 mennessä ylös aamutoimille, vai yritetäänkö nukkua vaikka vähän pidempään mutta perhepedissä? Lopulta todettiin, että uni on meille kaikille tärkeätä ja nyt nukutaan hiukan pidempään. Tarvitseehan 7kk vauvakin enemmän unta kuin vain muutaman tunnin pätkissä!

Näiden öiden jälkeen totuus on aika karu - unikoulu ei toiminut ja nukkumisessa ollaan otettu takapakkia. Viime yönä Abu heräsi klo 3 ja oli taas hereillä klo 05 asti. Välillä huutaen, kitisten, jokellellen, leikkien. Yritettiin tassutella, sitten kuunneltiin pinnasängystä kuuluvaa meininkiä ja lopulta heijattiin uneen. Isä 0 - poika 1.

Lopputulos on se, että unikoulu epäonnistui ja olemme palanneet takaisin vanhaan heijaamiseen. Yritän saada Abun nukkumaan ilman tissiä, mutta siihenkin ollaan paristi jouduttu kun tyyppi ei meinaa millään rauhoittua. Päivisin taas ollaan tosi väsyneitä ja kitistään väsymystä. Päikkäreille rauhoittuminen oli tänään lähes mahdotonta, ja lopulta nukuttiin pitkät iltapäiväpäikkärit vaunuissa. 

Pidetään muutama päivä taukoa ja kokeillaan viikonloppuna uudestaan. Mielentila on aika epätoivoinen ja väsynyt kummallakin, eihän tässä näin pitänyt käydä! Ehkä me emme vain olleet tarpeeksi johdonmukaisia. Ehkä tassuttelu ei sovi Abulle. Ehkä tällä kerralla onnistutaan jollain muulla keinolla.

Onko sinulla vinkkejä vauvan unikouluun?