keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Bermudan kolmio - uni, paino ja imetys

Abu syntyi viisi viikkoa ennenaikaisena ja painokin oli sen takia alhainen. Syntymäpaino oli vain 2,5 kiloa, josta ollaan tultu hitaasti, mutta varmasti ylöspäin. Alhaisen syntymäpainon takia olemme olleet neuvolan kanta-asiakkaita - painoa on seurattu kaksi kertaa viikossa. 

Alkuun paino nousi reippaasti noin 60g/päivässä, mutta tahti on nyt hidastunut. Jatkoimme korvikemaidon antamista, mutta vähensimme sen määrää asteittain pienemmäksi. Nyt viime viikolla ja tällä viikolla olemme antaneet korviketta 20ml kerralla ja lähinnä Abun tarpeiden mukaan. Jos lapsi on vaikuttanut nälkäiseltä, olemme antaneet lisämaitoa, ja jos hän on nukahtanut tyytyväisenä, olemme tyytyneet tissituotantoon. Viime viikon torstain neuvolakäynnillä paino oli kehittynyt sen verran hyvin (silloin 3050g) että sovittiin saman menon jatkamisella. Maanantain painokontrollissa paino oli kuitenkin käytännössä pysynyt ennallaan ja vaaka näytti vain +50g nousua. Ei ihme, kun ottaa huomioon viikonlopun kaaosmaiset yökukkuilut. Voi olla, että kyseessä ei ollutkaan varsinainen tiheän imun kausi, vaan lähinnä nälkäinen lapsi, joka kaipasi lisää ruokaa. Sovittiin siis, että annetaan Abulle päivittäin 5 kertaa 20ml korviketta ja tullaan taas keskiviikkona painokontrolliin.

Maanantain ja tiistain välinen yö olikin kaikkea muuta kuin rauhallinen. Abu heräsi tapansa mukaan puolenyön jälkeen, jolloin imetin ja annoin 20ml korviketta. Pitkällisen nukuttamisyrityksen jälkeen jatkoin imettämistä ja annoin lopulta toiset 20ml. Sama peli jatkui kuin aiemminkin - Abu ruokaili hetken, nukahti ja heräsi vartin päästä. Puoli neljältä aamulla totesin, että mun on aivan pakko nukkua muuten menetän järkeni. Abukaan ei selkeästi saanut tarpeeksi ruokaa ja tiesin korvikemaidon aikaansaavan ihanan maitokooman. Tarjoilin reilut 40ml korviketta, jonka jälkeen uni maistuikin, kummallekin. Tiistaina ja keskiviikon välisenä yönä muutettiin rutiineja. Olin halunnut pitää meidän sänkymme omana reviirinä ja totuttavan Abun omaan sänkyynsä. Todellisuudessa tämä ei näytä toimivan, joten tehtiin Abulle suosiolla tilaa meidän väliin. Lisäksi käärittiin hänet kapaloon ja annettiin ensimmäistä kertaa tutti suuhun. Miehen sisko epäili, että heräilyjen takana voisi osittain olla pelkkä imemistarve, eikä pelkästään nälkä. Tutti ei toisaalta ollut suuri menestys, Abu sylki sen aina säännöllisen väliajoin pois suustaan, mutta jokin tässä yhtälössä toimi paremmin kuin aiemmin ja saatiin nukuttua edes jonkinlaisissa puolijärkevissä pätkissä. Ainakin mies tuntui olevan virkistynyt aamulla, itsellä taitaa olla niin kroonistunut univaje, ettei yksi yö auta. 

Keskiviikon punnituksessa paino olikin noussut, mutta todennäköisesti pelkästään korvikkeen voimin. Jatketaan toistaiseksi nyt samalla linjalla - imetän, mutta sen lisäksi annetaan korviketta tilanteen mukaan. Neuvolatäti käski miestä antamaan mun nukkua 5-6 tunnin pätkän ja ruokkimaan Abu pullolla - unettomuuskin voi vaikuttaa rintamaidon määrään ja herumiseen. Olen huomannut sen jo aiemmin - päikkäreiden ja parin tunnin oman menon jälkeen sain kerralla pumpattua huimat 40ml.

En olisi ikinä ennen vauvan syntymistä uskonut, että ihmisen on mahdollista selvitä täysijärkisenä näin vähällä unella. Olo on kuitenkin puoliksi ihmismäinen, vaikka tietysti aamuisin on uninen ja iltapäivällä iskee väsymys - ja kovaa. Lyhytkestoisessa muistissa taitaa tosin olla jotain häikkää, en usein muista sanoinko miehelle jotain vai en. Viimekin yönä heräsin paniikissa 2.30 ruokkimaan muka nälkiintynyttä lasta, koska unohdin että annettiin puolen yön maissa pieni määrä korviketta... Guantanamon vankileirilläkään ei varmaan käytetty tällaista unettomuutta kidutuskeinona, joten hurjaa että luonto kurittaa meitä äitejä tällä tavalla!  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti