sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Synnytyssuunnitelma - tai ne toivomukset

Raskausviikot alkavat olemaan jo niin pitkällä, että on syytä miettiä vääjäämättä lähestyvää synnytystä ja suunnitelmia toiveitani sen suhteen. Raskausviikko 33 on päättymässä ja periaatteessahan vauva voi syntyä minä hetkenä hyvänsä.. Toivottavasti hän tosin pysyy mahassa vielä muutaman viikon - mulla on loma! :-) Vakavasti puhuttuna, vaikka pikkumies selviytyisikin suhteellisen hyvin kohdun ulkopuolella, toivon tyypin syntyvän niin lähellä laskettua aikaa kuin mahdollista. Alkuviikot ovat varmasti helpompia, jos miestä ei tarvitse herättää parin tunnin välein pakkosyöttöön painon nousemisen takia. Onneksi tähän mennessä ei ole ilmaantunut merkkejä, joiden perusteella pitäisi pelätä kovin aikaista synnytystä. Toisaalta minulle on vähitellen tullut sellainen olo, että ihan laskettuun päivään ei päästä vaan vauva syntyy hiukan aikaisemmin.

Kirjoitin jo aiemmin hiukan fiiliksistäni ja ajatuksistani synnytystä kohtaan, mutta mielessä on ollut tarkemman synnytyssuunnitelman (tai toivomuslistahan se oikeasti on, mitä tahansa voi tapahtua synnytyksen aikana) kirjoittaminen itselle, miehelle ja minua hoitavalle kätilölle. Itselle tämä on tapa käsitellä etukäteen tilannetta ja miettiä keinoja millä haluan helpottaa oloani. Miehelle tämä antaa suuntaviivat, minkä mukaan hän voi yrittää lieventää kipujani synnytystilanteessa. Kätilölle tämä kertoo toiveeni, jonka mukaan hoitaa minua ja vauvaa. 

Suunnitelman punainen lanka on tässä: 
Haluan synnytyksen olevan mahdollisimman pitkälle lääkkeetön ja kipua hoidettavan luontaisilla asennoilla ja liikkeillä, mutta haluan kipulääkettä helpottamaan oloani kivun yltyessä sietämättömän kovaksi.

Avautumisvaihe
Avautumisvaiheessa haluan pysyä mahdollisimman pitkään kotona ja pyrkiä aktiivisesti rentoutumaan erilaisilla keinoilla. Olen varannut TENS-laitteen  helpottamaan alkuvaiheen supistuskipuja. Useimmilla tämä laite taitaa helpottaa edes jonkin verran oloa ja mahdollistaa kotona olemisen pidempään. Manipuran synnytysjoogassakin olemme testailleet erilaisia keinoja synnytyskipujen helpottamiseksi. Haluan käyttää näitä asentoja, hengitystekniikoita ja äänenkäyttöä supistusten kestämiseksi. Mukavimmiksi asennoiksi joogassa paljastuivat jumppapalloon seisten nojailu, palloon nojailu polvillaan toinen jalka koukussa, lantion pyörittely,  "ampiaisääntely", ja muutenkin syvään hengittäminen. Tietysti nämä kaikki keinot saattavat varsinaisen synnytyksen käynnistyessä tuntua ihan erilaisilta - H-hetkellä saatankin heittää kaikki ajatukset romukoppaan ja päätyä tekemään ihan muita asioita. Muita menetelmiä kotona rentoutumiseksi on lämmin suihku, miehen antama selkähieronta ja lämpötyyny.

Kun edessä on siirtyminen sairaalaan, toivon, että meille annetaan synnytysrauha. Haluan huoneen valojen olevan hiukan himmennetyt, taustalla soivan valitsemani musiikki (ehkä synnytykseen voi luoda oman playlistan..), sekä mahdollisimman vähän huoneessa kävijöitä. Haluan avautumisvaiheessa mahdollisuuden rentoutua ammeessa (tai edes suihkussa jos ammeeseen ei syystä tai toisesta pääse). Haluan pystyä liikkumaan mahdollisimman vapaasti ympäri synnytyssalia sekä käyttämään apunani erilaisia välineitä, kuten jumppapalloa, säkkiä, guasha-kampaa ja lämpötyynyä. Jos synnytyksen eteneminen hidastuu, yritän ensisijaisesti edistää asiaa luonnonmukaisesti liikkuen, mieluummin kuin oksitosiinilla. Olen valmis myös käyttämään ilokaasua avautumisvaiheessa, jos se helpottaa oloani. En usko, että haluaisin kokeilla aqua-rakkuloita - jotenkin ajatus kivun lievittämisestä kivulla ei tunnu omalta jutulta.

Jos (ja kun) kivut yltyvät aivan sietämättömiksi, haluan epiduraalin (tai muun tilanteeseen sopivan helpotuksen). Toivon kuitenkin, ettei epiduraali tule niin myöhään etten enää tunne ponnistuksia. Haluan säilyttää kykyni tuntea ponnistustarve.



Ponnistusvaihe
Ponnistusvaiheen alkaessa haluan välttää painovoiman vastaista puolimakaavaa asentoa kokonaan jos vauvan vointi sen sallii. Sen sijaan haluan yrittää ponnistaa asennoissa, joissa painovoima toimii apunani - synnytysjakkaralla, konttausasennossa tai polviseisonnassa. Haluan ponnistaa omaan tahtiini, mutta haluan kätilön ohjaavan ponnistuksia niin että repeämiltä vältyttäisiin. Sanomattakin on varmaan selvää, että haluan välttää episiotomiaa eli välilihan leikkausta. Jos repeämiä tulee tai välilihaa joudutaan leikkaamaan, haluan puudutuksen tikkien laittamiseen. Uskokaa tai älkää, olen kuullut tarinoita kuinka alapäätä parsitaan ilman puudutusta! Tämä kuulostaa minusta ihan yhtä epäinhimilliseltä kuin naisten ympärileikkaukset.

Kun lapsi on syntynyt, haluan hänet nostettavan heti luokseni hakeutumaan rinnalle - paitsi jos lapsen terveys vaatii toisin. Napanuora saa sykkiä rauhassa loppuun viimeisetkin kallisarvoiset veripisarat. Jos lapsi viedään tutkimuksiin tai hoitoihin pois luotani, haluan miehen seuraavan lapsen mukana. Kätilön tulisi opastaa imetyksen alkuun ja avustaa imetyksessä koko sairaalassa olon aikana.

Suurin huoleni on kätilökätilökätilö... Kätilöllä on supertärkeä rooli, ja en voi muuta kuin toivoa superhyvää tyyppiä meidän kätilöksi. Mikä sitten on se mielestäni superhyvä tyyppi kätilösi? Toivon kätilön pitävän minut ajan tasalla siitä missä mennään, kertovan miksi joitain toimenpiteitä tehdään, sekä tietysti jaksavan tsempata minua epätoivoisimmalla hetkelläkin. Tietysti tärkeää on myös pitää englantia puhuva mies ajantasalla mitä tapahtuu ja miksi, kun luultavasti en itse pysty toimimaan tulkkina. Pahinta olisi jos joudun kiireelliseen sektioon, eikä kukaan ehdi kertoa miehelle selkeästi mitä tapahtuu ja miksi. 

Olen ehkä lukenut liikaa kauhukertomuksia vaikeista ja pitkistä synnytyksistä, pieleen menneistä kivunlievityksistä, ja hätäsektioista, sillä synnytys muuttuu päivä päivältä pelottavammaksi. Täytyy yrittää muistaa ja hyväksyä ajatus, että synnytys menee niin kuin se menee. Voin itse vain yrittää helpottaa omaa oloani, muu on sattuman varassa. Loppujen lopuksi, vauvan terveys ja hyvinvointi on  kuitenkin kaikkein tärkeintä.

1 kommentti:

  1. Hyviä mietteitä, samantyylistä oli itsellänikin, mutta kuten sanoit.. ne ovat vain toiveita :D Tuo tens -laite on kyllä ihan huippu! Itse kestin sen avulla 30h supistustelut kotona. En ois ilman jaksanut :)

    Kätilöillä on tosiaan suuri vaikutus. Mulle sattui ihan huippu kätilöt! :) Kannustivat koko ajan ihan mielettömän hyvin. Ja oma mies... häntä ilman en suostuis synnyttämään edes! :) Just kirjoittelin muuten omasta synnytyksestä blogiin.

    VastaaPoista