tiistai 15. joulukuuta 2015

Vähän huomaavaisuutta, pliis!

Helsingin keskusta on täynnä kaiken maailman urpoja - ainakin näin vaunuilijan näkökulmasta. Voisi jotenkin kuvitella, että kaupunkilaiset oppisivat käytöstapoja ja muiden huomioimista, kun kerran asuvat keskustassa eivätkä kehä kolmosen takana maaseudun pyhässä rauhassa. Varsinkin näin jouluruuhkan aikaan liikkuminen vaunuilla on hankalaa, eikä muiden ihmisten käytös helpota asiaa lainkaan.

Käytöstapojen suhteen helsinkiläiset ovat kivikauden eläimiä. Kaupunkilaiset kulkevat mykkinä omalla radallaan, välttelevät kaikkea mahdollista kontaktia muihin ihmisiin ja suurimmaksi osaksi kokevat muut kulkijat hidasteiksi. Muiden noteeraminen koetaan lähinnä kummalliseksi käytökseksi kuin jokapäiväiseksi kohteliaisuudeksi.

Vaunuihminen on täysin muiden armoilla kaupunkilaisten keskuudessa, ja lapsensa kanssa liikkujaa kohdellaan välinpitämättömästi, välillä jopa vihamielisesti. Vaunut koetaan häiriötekijäksi ja tietä tukkivaksi möhkäleeksi, joka häiritsee normaaleita ihmisiä. Yhteiselo kaupungissa olisi paljon mukavampaa, jos kaikki muistaisivat nämä muutamat seikat. 

Avaa ovi vaunuihmiselle. On aika hankalaa puskea isot rattaat, joissa on 10 kiloinen lapsi, iso hoitolaukku, oma käsilaukku ja parhaimmillaan pari muutakin ostoskassia, painavan ulko-oven läpi. Yksi käsi vetää oven auki, toinen kääntää vaunut sopivaan kulmaan, ja sitten taas se toinen käsi pitää ovea auki kun toinen käsi työntää vaunut ovensuusta sisään. Kaikkien matkaa ja kulkemista nopeuttaisi se, jos joku ystävällinen ihminen pitäisi ovea auki sen 5 sekuntia, jotta ovista selviää sisälle. Ei sitten kannata huokailla tai jupista selän takana että kylläpä kestää, jos ei auta kulkemisessa. 

Raitiovaunun madallettu keskiosa on tarkoitettu vaunuille. Päivittäin ratikassa istuu niitä urpoja kaupunkilaisia, jotka ovat parkkeeraneet takamuksensa keskiosan taitettaville penkeille. Tädit (yleensä tädit) eivät tajua siirtyä muualle kun vaunut saapuvat ratikkaan, vaan heitä pitää yleensä ystävällisesti pyytää siirtymään pois vaunujen tieltä. Niin, ja sen penkin nostaminen olisi myös tosi kiva. 

Tee tilaa vaunuille. Vaunut vievät paljon tilaa, ja tarvitsevat tilaa myös kääntymiseen. Liikennevälineistä täytyy poistua takaperin, jotta vaunut eivät kippaa nurin (sekin on lähes koettu). Olisi sen takia siis tosi kivaa, jos muut antaisivat vaunujen ensin poistua julkisista ennen sisälle tunkemista, ja antaisivat hiukan tilaa peruuttaa ulos ovesta. Se ratikka tai bussi ei lähde sillä samalla sekunnilla liikkeelle, ja jos ovet ovat sulkeutumassa, ne saa uudestaan auki nappia painamalla.

Hissit ovat tarkoitettu liikuntaesteisille ja lastenvaunuille. Hissit on tarkoitettu niille, jotka eivät pääse syystä tai toisesta kulkemaan liukuportaissa, ei laiskoille. Vaikka Kampin ostoskeskus on kätevällä sijainnilla ja sisältää kivoja lastenkauppoja, on niihin pääseminen tosi haastavaa. Minkä takia lastenvaatekerrokseen menee vain kaksi hissiä? Kaiken lisäksi hisseihin on aina tunkemassa muitakin kuin liikuntaesteisiä ja vaunuja, vaikka vieressä rullaavat liukuportaat veisivät perille kätevämmin. Sama ilmiö on todettu Stockmannilla, päähisseihin tunkee täysin liikuntakykyisiä aikuisia ihmisiä. Onneksi siellä sentään on muutama salahissi, joihin pääsee aina lastenvaunuilla.   

Minulla ja miehellä on runsaasti kokemuksia epäkohteliaista ja jopa tylyistä kaupunkilaisista. Tultiin eräänä arki-iltana myöhään kotiin kummipoikani synttäreiltä. Abu oli väsynyt eikä viihtynyt vaunuissa kiljumatta, joten mies kantoi poikaa sylissään. Noustiin täysinäiseen ratikkaan, madallettuun keskiosaan, minä työntäen vaunuja ja mies Abu sylissään. Jouduimme erikseen pyytämään kahta naista nousemaan taittopenkeiltä, jotta sain vaunut parkkeerattua sisään. Mies jäi seisomaan ovensuuhun Abun kanssa - eikä kukaan teineistä, tädeistä ja sedistä viitsinyt nousta ja antaa paikkaa miehelle vauvan kanssa.

Valivalivali tiistain kunniaksi, mutta varsinkin jouluruuhkan aikaan ärsyttää ihmisten epäkohteliaisuus. 

Tapahtuuko tällaista vain Helsingissä, vai kohtaavatko muutkin samanlaista kohtelua myös muualla Suomessa?

perjantai 11. joulukuuta 2015

Nahkatossut vauvalle

Abu on niin vauhdikas liikkuja ja punnertaa itseään lankun kautta pystyyn siten, ettei tavalliset jarrusukat mahda riittää. Ostin siis kunnolliset nahkaiset tossut, joiden avulla voi opetella seisomista ja vähitellen kävelyä. 

Löysin Amazonista ihanan brittiläisen lastenvaatebrändin Dotty Fish:n, joka valmistaa nahkaisia tossuja ja kenkiä. Tilasin Abulle kaksi paria supersuloisia jalkineita - perinteiset nahkatossut ja nahkaiset sandaalit Intian reissua ajatellen. 


Tossut ovat todella hyvän laatuiset - nahka on pehmeää ja ompeleet ovat laadukkaasti tehty. Näillä kelpaa tepastella ympäri asuntoa!


Parasta on hinta; vaikka tilaukseen tuli toimitusmaksu, kahdet tossut maksoivat vain hiukan enemmän kuin yhdet vastaavat joistain suomalaisista nettikaupoista.

   

Miltä näyttää? 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Soseessa: Kampelaa ja vihannesrisottoa

Välillä on kiva kokkailla jotain muutakin kalaa kuin lohta, joten viikonloppuna kauppakassiin päätyi kampelafilei. Kampela on lohen jälkeen oma suosikkikalani, vaikka valitettavan harvoin syödäänkin sitä. Fileistä riitti hyvin Abullekin, joten teinkin vähänniinkuin gourmet-sosetta pojalle. 

Kampela on tosi kiva ja mieto vaalea kala. Kala on kuitenkin muistettava perata hyvin ruodoista, ettei soseeseen päädy ikäviä yllätyksiä. Ostin valmiiksi ruodottomia kampelafileitä, jotka vielä tarkistin huolellisesti ennen kypsennystä, sekä vielä kertaalleen ennen soseuttamista. Ohut kampelaleike kypsyy nopeasti kattilassa pienen vesitilkan kanssa. Ei siis kannata pilkkoa filettä kovin pieneksi, muuten joutuu kalastelemaan kampelahiutaleita kattilasta. 

Abun soseeseen päätyi vihreitä vihanneksia ja riisiä, sillä jääkaapissa oli sopivasti purjoa, kesäkurpitsaa ja pakkasesta löytyi vielä jonkin verran herneitä. Keitin vihannekset ja riisin erikseen, soseutin ne yhdessä ja lisäsin mausteita, tilliä, valkosipulia ja aavistuksen pippuria. Kypsä kampela on tosi pehmeää, eikä sitä tarvinnut enää soseutaa, vaan muussasin vain haarukalla pienemmiksi hiutaleiksi. Samalla pystyin vielä tarkistamaan löytyykö kalasta ruotoja, ennen kuin lisäsin kalaa vihannesrisottoon. 
Herkkua sanon minä, ja taisi Abukin höpötellä jotain sen suuntaista...



Kampelaa vihannesrisotolla

1-2 kampelafilettä
vajaa 1dl riisiä (hiutaleita tai oikeaa riisiä)
puolikas purjo
1 dl herneitä
1 kesäkurpitsa
mausteita (tilli, valkosipuli, sipuli, pippuri.. )

Hyörytä kampelafile tai kiehauta kypsäksi pienessä määrässä vettä. Pese ja pilko kesäkurpitsa ja purjo, laita kiehumaan kattilaan pieneen määrään vettä. Anna kiehua reilu 5 minuuttia, ja lisää herneet. Annan kiehua vielä toiset 5 minuuttia. Ota kasvikset pois liedeltä ja siirrä ne kulhoon. Keitä riisi tai riisihiutaleet kypsiksi kattilassa. Yhdistä ne kasvisten kanssa ja soseuta tarpeen mukaan. Lisää riisi-kasvisannoksiin 1-1.5 ruokalusikallista kalaa ja lisää mausteita maun mukaan.

  

tiistai 8. joulukuuta 2015

Uusi vuosi uudessa maassa

Abun uusi vuosi alkaa ihan uudessa maassa - matkustamme heti 1.1.2016 Intiaan perhe- ja sukulaisvisiitille. Menemme alkuun muutamaksi päiväksi miehen perheen luo Mumbaihin, sen jälkeen lennetään Etelä-Intiaan sukulaisen häihin, ja viimeisenä olemme vielä 5 päivää taas Mumbaissa. Tämä on Abun ensimmäinen matka toisessa kotimaassaan! Mietimme matkaa jo aikaisemmin, mutta keväällä emme halunneet viedä vielä tosi pientä poikaa eksoottiseen Intiaan eikä monsuunikaudella yksinkertaisesti kannata mennä sinne tulviin.  Suurin osa miehen perheestä ja suvusta näkee siis lapsenlapsensa  ensimmäistä kertaa, vain miehen isä ja veli olivat Suomessa Abun ristiäisissä.

Matka jännittää ainakin minua. Matkustaminen vauvan kanssa ei ole kovin rentouttavaa, ja tässä matkassa on monta muutakin jännitysmomenttia. Matkaa varten täytyy valmistella monta asiaa ja varautua ainakin yhtä moneen. Valmistelut tulevat viemään ison osan joulukuusta, käytännön pakkaus ja muu valmistelu jää joulun jälkeiseen aikaan. 

Suurin jännitys johtuu ruuasta ja terveydestä... Saakohan Abu jonkun vatsataudin? Mitä ruokaa matkalle pitäisi ottaa mukaan? Kuinka monta vaippaa tarvitaan mukaan, vaikka osa ostettaisiinkin paikan päältä? Kannattaako matkarattaita edes ottaa mukaan? Käveleekö Abu jo tammikuun alussa, eli tarvitsemmeko ensikengät tai -sandaalit? Miten Abu jaksaa pitkän lennon? Entä miten me jaksamme pitkän lennon??

Abu syö oikeastaan vain soseita. Hampaiden puhkeamisen myötä sormiruokailu on parantunut ja hän voi jo hyvin järsiä leipää, mandariinia ja melonia. Miehen suku tulee varmasti nauramaan meidän syöttämiselle - paikalliset kun syövät ruokansa sormin ja lapset oppivat heti sormiruokailemaan ja syömään itse. Noh, kunhan näkevät meidän pojan tuhoamisotteen sormiruualle, tajuavat että Abu kuolisi nälkään jos söisi pelkästään omin sormin.

Pääosa ravinnosta tulee siis soseista, ja syöttämällä, joten meidän täytyy varautua kahden viikon sosemäärällä. Päivän puuroannoksia varten tarvitaan yhteensä n. 2dl puurohiutaleitä, eli koko matkalle tarvitaan ainakin kokonainen kaurahiutalepaketti. Päivässä menee kaksi suolaista soseannosta ja yksi hedelmä- tms välipala. Suolaisia varten tarvitaan siis ainakin 28 annosta soseita, pari lennoille ja pari varalle - just in case! Hedelmävälipalat varmasti saadaan ihan Intian omasta hedelmävalikoimasta - talvikaudella parhaita  kausihedelmiä ovat papaijat, guavat, ja banaanit. Ja banaaneita kuulemma on noin parikymmentä eri laatuista, vähän erilaista kuin meidän marketin Chiquitat! Tokihan maasta löytyy muitakin eksoottisia herkullisia hedelmiä... Keitetyt kananmunat ovat myös oivallista ruokaa, joita saa aina paikanpäältä. Otan mukaani myös sauvasekoittimen, jolla voin surauttaa kasviksia ja hedelmiä soseeksi. Käytännössä yksi matkalaukullinen on varattu ruokia varten! 

Ruokien suhteen ei siis taida olla kovin suurta pelkoa, että Abu saa heti vatsapöpön, jos suurin osa on Suomesta tai kuorittuja hedelmiä. Isompi ongelma on kaikki muut pöpöt, joita väistämättä joutuu suuhun lattialta, tavaroista ja vieraiden käsistä. Pitkien lentojen takia toivon, ettei Abu osaa vielä kävellä, mutta pöpöongelmaa ajatellen toivon, että tammikuussa viihdytään enemmän pysty- kuin vaakatasossa. Jos ryömiminen ei ole enää ainoa tapa päästä liikkeelle niin varmasti vältytään isolta osalta lattiatason bakteereilta. Nytkin välillä yllätän pojan nuolemasta keittiön ja kylppärin lattiaa, voin vain kuvitella mitä kieleen tarttuu Intiassa...

Jos Abu osaa jo kävellä, vaikkakin tuettuna, lentomatkasta tulee aikamoinen seikkailu.. Näen jo sieluni silmillä miten kävellään tuntikausia lentokoneen käytäviä pitkin, eikä poika malta rauhoittua nukkumaan syliin. Kävelyä varten täytyy myös hankkia sopivat kengät tai nahkatossut, joilla ensiaskeleita ottavan on helppo liikkua, mutta jotka eivät ole liian hiostavat kuumuudessa. Liikkumista varten otamme mukaan Manducan, ja todennäköisesti jätämme matkarattaat kotiin. Tiet ovat yksinkertaisesti niin huonossa kunnossa, ettei niillä voi liikkua rattailla. 

Aikamoinen seikkailu siis edessä. Onneksi paikan päällä on monta lapsenvahtia, jotta voidaan hetken itsekin hengähtää ja rentoutua. Pakkauslista on jo aloitettu, jottei mitään oleellista unohdu Suomeen. Mutta kaikkein parasta matkassa on aurinko... valo ja lämpö, here we come!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Brio Smile käyttökokemukset, osa 2 - ratasosa

Tämä kirjoitus on istunut luonnoksissa pitkään, ihan liian pitkään! Minun on pitänyt kirjoittaa tänne jatkokokemukset Brio Smile -vaunuista, ja nimenomaan ratasosasta. Kirjoitin jo keväällä kokemuksista Brion vaunukopan kanssa. Meillä on ollut ratasosa käytössä nyt jo alkusyksystä lähtien, ja kokemus on ollut voittopuolisesti positiivinen.

Abu alkoi vihaamaan vaunukopassa makoilua jo kolmen-neljän kuukauden iässä, ja se johtui varmaan siitä ettei poika nähnyt kopasta minnekään muualle kuin yläilmoihin. Jossain vaiheessa ulkoiltiin lähes pelkästään Manducalla, koska vaunuissa Abu sai suunnattomat raivarit ja karjui kuin pieni eläin. Kesäaikana ulkoiltiin lähinnä pelkästään maailman parhaimmilla matkarattailla, mutta syksyllä oli siirryttävä vähän suojaavampiin Brioihin. Siirto laadukkaista ja näppäristä Mamas & Papas rattaista isompiin Brioihin oli pienimuotoinen shokki. 



Selkänojan säätömahdollisuus
Vaikka siirtyminen ketteristä matkiksista olikin lievä shokki, lopulta ainoa ominaisuus, jota todella jäin kaipaamaan matkarattaista on portaaton selkänojan säätö. Matkarattaissa selkänojan kaltevuutta sai säädyttyä ihan mihin asentoon tahansa, ja Brion kolme asentoa tuntuivat alkuun tosi rajoittavilta. Nopeasti kuitenkin totesin, että Abulla on käytössä vain kaksi asentoa - makuuasento nukkumista varten ja puolipystyasento kun poika on hereillä. Pystyasentoa käytämme todella harvoin, lähinnä vain silloin kun Abua syötetään rattaissa istuen.

Kuomun peittävyys
Brio Smilen istuimessa on hyvin peittävä kuomu, jota voi pidentää entisestään avaamalla vetoketjun ja vetämällä pienen aurinkosuojan esiin. Talvella, paksun vaunupussin kanssa, kuomun ja jalkapussin väliin jää vain pieni suojaamaton alue, joten Abu voi nukkua päikkärit hyvinkin suojassa valolta ja hälinältä. Kuomun takaosassa on pieni vetoketjulla avattava suojaluukku, josta voi kurkkia vauvan vointia. Plussaa tästä ominaisuudesta! 



Työnnettävyys
Parasta rattaissa on mielestäni työnnettävyys - Briot rullaavat kevyesti kaikilla alustoilla ja painavassakaan lastissa (Abu, pari kauppakassia, vaippakassi ja käsilaukku roikkumassa aisassa) ei työntäminen tunnu ylivoimaiselta. Kiitos etupyörien, Brioilla mahtuu liikkumaan ahtaissakin paikoissa ja kääntyminen on näppärää. Rattaita pystyy työntämään hyvin yhdelläkin kädellä ja niillä voi mennä kevyille juoksulenkeillekin. 
 
Materiaalien laatu
Brio Smile rattaat ovat rattaiden keskikastia - eivät halvimmat mutteivat myöskään markkinoiden kalleimmat. Jostain on siis täytynyt karsia, ja Briossa se on materiaalien laatu. Verrattuna matkiksiin, rattaiden valjaat tuntuvat olevan halvinta muovisekoitetta, sellaisia muovia näkee myös halvoissa urheilukasseissa. Myös kuomun kangas tuntuu olevan tosi muovista, jälleen verrattuna meidän matkiksiin. Toki materiaalien laatu on kriteerien listassa viimeisenä, kaiken muun edelle menee käytettävyys ja turvallisuus, ja ne ovat Briossa huippuluokkaa.



Takapainoisuus
Takapainoisuus oli ongelma myös vauvakopan kanssa, ja sama jatkuu myös ratasosan kohdalla. Rattaiden tasapaino tuntuu olevan enemmän rattaiden takaosassa kuin tasaisesti keskellä, joten joskus etupyörät tuntuvat olevan lähes ilmassa painavan kauppalastin kanssa. Kun tavarakorissa on painavat ostokset ja aisassa roikkuu käsilaukku, kynnysten tai vastaavien ylittäminen tuntuu epävakaalta rattaiden painon kaatuessa taaksepäin. Sosiaalinen ja utelias Abu on ollut alusta lähtien rattaissa naama menosuuntaan, joten en osaa sanoa olisiko tuntuma erilainen ja painopiste eri kohdassa jos lapsi istuisi selkä menosuuntaan.

Kaiken kaikkiaan, en ole lainkaan katunut Briojen hankintaa. Ne ovat huippuhyvät vaunut kohtuullisella hinnalla. Toki parempiakin vaunuja on varmasti markkinoilla, mutta meille Briot ovat olleet todella hyvä ostos. Meille tärkeimmät ominaisuudet olivat kapea runko, työnnettävyys ja pitkäikäisyys. Kaksi ensimmäistä ovat toteutuneet, enkä epäile etteikö Abu viihtyisi rattaissa vielä pitkään.