Abun uusi vuosi alkaa ihan uudessa maassa - matkustamme heti 1.1.2016 Intiaan perhe- ja sukulaisvisiitille. Menemme alkuun muutamaksi päiväksi miehen perheen luo Mumbaihin, sen jälkeen lennetään Etelä-Intiaan sukulaisen häihin, ja viimeisenä olemme vielä 5 päivää taas Mumbaissa. Tämä on Abun ensimmäinen matka toisessa kotimaassaan! Mietimme matkaa jo aikaisemmin, mutta keväällä emme halunneet viedä vielä tosi pientä poikaa eksoottiseen Intiaan eikä monsuunikaudella yksinkertaisesti kannata mennä sinne tulviin. Suurin osa miehen perheestä ja suvusta näkee siis lapsenlapsensa ensimmäistä kertaa, vain miehen isä ja veli olivat Suomessa Abun ristiäisissä.
Matka jännittää ainakin minua. Matkustaminen vauvan kanssa ei ole kovin rentouttavaa, ja tässä matkassa on monta muutakin jännitysmomenttia. Matkaa varten täytyy valmistella monta asiaa ja varautua ainakin yhtä moneen. Valmistelut tulevat viemään ison osan joulukuusta, käytännön pakkaus ja muu valmistelu jää joulun jälkeiseen aikaan.
Suurin jännitys johtuu ruuasta ja terveydestä... Saakohan Abu jonkun vatsataudin? Mitä ruokaa matkalle pitäisi ottaa mukaan? Kuinka monta vaippaa tarvitaan mukaan, vaikka osa ostettaisiinkin paikan päältä? Kannattaako matkarattaita edes ottaa mukaan? Käveleekö Abu jo tammikuun alussa, eli tarvitsemmeko ensikengät tai -sandaalit? Miten Abu jaksaa pitkän lennon? Entä miten me jaksamme pitkän lennon??
Abu syö oikeastaan vain soseita. Hampaiden puhkeamisen myötä sormiruokailu on parantunut ja hän voi jo hyvin järsiä leipää, mandariinia ja melonia. Miehen suku tulee varmasti nauramaan meidän syöttämiselle - paikalliset kun syövät ruokansa sormin ja lapset oppivat heti sormiruokailemaan ja syömään itse. Noh, kunhan näkevät meidän pojan tuhoamisotteen sormiruualle, tajuavat että Abu kuolisi nälkään jos söisi pelkästään omin sormin.
Pääosa ravinnosta tulee siis soseista, ja syöttämällä, joten meidän täytyy varautua kahden viikon sosemäärällä. Päivän puuroannoksia varten tarvitaan yhteensä n. 2dl puurohiutaleitä, eli koko matkalle tarvitaan ainakin kokonainen kaurahiutalepaketti. Päivässä menee kaksi suolaista soseannosta ja yksi hedelmä- tms välipala. Suolaisia varten tarvitaan siis ainakin 28 annosta soseita, pari lennoille ja pari varalle - just in case! Hedelmävälipalat varmasti saadaan ihan Intian omasta hedelmävalikoimasta - talvikaudella parhaita kausihedelmiä ovat papaijat, guavat, ja banaanit. Ja banaaneita kuulemma on noin parikymmentä eri laatuista, vähän erilaista kuin meidän marketin Chiquitat! Tokihan maasta löytyy muitakin eksoottisia herkullisia hedelmiä... Keitetyt kananmunat ovat myös oivallista ruokaa, joita saa aina paikanpäältä. Otan mukaani myös sauvasekoittimen, jolla voin surauttaa kasviksia ja hedelmiä soseeksi. Käytännössä yksi matkalaukullinen on varattu ruokia varten!
Ruokien suhteen ei siis taida olla kovin suurta pelkoa, että Abu saa heti vatsapöpön, jos suurin osa on Suomesta tai kuorittuja hedelmiä. Isompi ongelma on kaikki muut pöpöt, joita väistämättä joutuu suuhun lattialta, tavaroista ja vieraiden käsistä. Pitkien lentojen takia toivon, ettei Abu osaa vielä kävellä, mutta pöpöongelmaa ajatellen toivon, että tammikuussa viihdytään enemmän pysty- kuin vaakatasossa. Jos ryömiminen ei ole enää ainoa tapa päästä liikkeelle niin varmasti vältytään isolta osalta lattiatason bakteereilta. Nytkin välillä yllätän pojan nuolemasta keittiön ja kylppärin lattiaa, voin vain kuvitella mitä kieleen tarttuu Intiassa...
Jos Abu osaa jo kävellä, vaikkakin tuettuna, lentomatkasta tulee aikamoinen seikkailu.. Näen jo sieluni silmillä miten kävellään tuntikausia lentokoneen käytäviä pitkin, eikä poika malta rauhoittua nukkumaan syliin. Kävelyä varten täytyy myös hankkia sopivat kengät tai nahkatossut, joilla ensiaskeleita ottavan on helppo liikkua, mutta jotka eivät ole liian hiostavat kuumuudessa. Liikkumista varten otamme mukaan Manducan, ja todennäköisesti jätämme matkarattaat kotiin. Tiet ovat yksinkertaisesti niin huonossa kunnossa, ettei niillä voi liikkua rattailla.
Aikamoinen seikkailu siis edessä. Onneksi paikan päällä on monta lapsenvahtia, jotta voidaan hetken itsekin hengähtää ja rentoutua. Pakkauslista on jo aloitettu, jottei mitään oleellista unohdu Suomeen. Mutta kaikkein parasta matkassa on aurinko... valo ja lämpö, here we come!
Aikamoinen seikkailu siis edessä. Onneksi paikan päällä on monta lapsenvahtia, jotta voidaan hetken itsekin hengähtää ja rentoutua. Pakkauslista on jo aloitettu, jottei mitään oleellista unohdu Suomeen. Mutta kaikkein parasta matkassa on aurinko... valo ja lämpö, here we come!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti