sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Viikon varrelta

Lähes viikko meni ilman blogin suurempaa päivitystä. Monet bloggaajat tuntuvat kirjoittavan lähes päivittäin ja lisäävän teksteihin kymmeniä kuvia. Itse olen ottanut lähtökohdaksi, että kirjoitan tänne silloin kun minulla on tunne, että on pakko jakaa ajatuksia ja kokemuksia. Bloggaaminen on minulle ollut lähinnä äidiksi opettelua ja kokemusten, "oppien", jakoa. 

Vuosi Abun syntymän jälkeen voin sanoa, että olen kasvanut ja kypsynyt äitinä, enää en jaksa jännittää kaikkea.  Tuntuu myös, että tapahtumarikkaan vauvavuoden jälkeen elo on tasaantunut. Abu syö ja nukkuu, ja minäkin syön ja nukun, ainakin useimmiten! Vietämme päivät joko kahdestaan kotona, muskarissa tai lounastreffeillä kaupungilla. Abu kehittyy ja kasvaa tietysti päivä päivältä, mutta niin suuria ja mullistavia virstanpylväitä ei enää ole, ainakaan ihan niin usein. Sen takia kirjoituksia tänne tulee harvemmin kuin aikaisemmin. Samalla oma ajankäyttöni on muuttunut; Abu nukkuu yleensä enää vain yhdet päikkärit ja sen ajan tarvitsen oman tulevaisuuden miettimiseen ja suunnitteluun. Kun poika on hereillä, on ihan turha kuvitella pystyvänsä istumaan koneen ääressä viittä minuuttia pidempään. Poika vaatii äidin huomion, ja kaiken. 

Tässä siis tapahtumia menneen viikon varrelta. Kun tätä luen, huomaan että kaikkea sitä ollaankin ehditty tehdä pikkumiehen kanssa!

Maanantai
Maanantaina tehtiin Abun kanssa retki Kallioon kuppiloihin. Treffasin erään entisen kollegan,  nykyisen mammakaverin, ja syötiin lounasta ihanassa Cafe Kardemummassa Brahen kentän nurkilla. Kahvilan tiskit notkuivat ihania paikan päällä tehtyjä herkkuja, mutta hillitsin itseni ja otin vain pienen lounasleivän. Abu tietysti heräsi jo samalla hetkellä kun parkkeerasin vaunut kahvilan eteen, mutta Abun tyttökaveri nukkui lounaan yli ja pidempäänkin, voi tylsyys. Lounaan ja juttelun jälkeen suunnattiin yhdessä keskustaan näyteikkunashoppailemaan.

Tiistai
Let's party! Abun kolmansia (ja viimeisiä!) synttärijuhlia vietettiin kotona pojan vauvakavereiden kanssa. Paikalla oli kaksi muskarikaveria, edellisen päivän vauvakaveri, Abun serkkutyttö, ja pari opiskelukaveriani vauvojensa kera. Juhlat meni kivasti herkkujen parissa, aikuisille oli couscous-salaattia, porkkanamuffinsseja ja karjalanpiirakoita. Vauvoille oli naksuja, banaania ja kurkkua, kuinka terveellistä! Juhlakalu oli bileiden jälkeen ihan uupunut, joten koisittiin kylki kyljessä lyhyet iltapäiväunet.

Keskiviikko
Keskiviikko on aina ollut muskaripäivä. Keväällä muskariaika vaihtui tosin aikaisempaan, joten aamut ovat aika tohinaa, jotta ehdimme ajoissa Töölön MLL:n tiloihin. Olemme alusta lähtien käyty parin muskarimamman kanssa lounaalla muskarituokion jälkeen. Kevään aikaisemman aloituksen takia ämme ensi alkuun leikkimään MLL tiloihin ja sen jälkeen olemme suunnanneet lähistölle lounaalle. Yleensä viihdytään porukassa hyvin lähes koko päivä lounastaessa ja juttelemassa, kunnes iltapäivällä on aika suunnata kotiin iltapäiväleikkien pariin. 

Torstai
Torstaina oli poikkeuspäivä, itselläni oli keskellä päivää pakollinen meno, joten Abu lähti isovanhemmilleen hoitoon. Äitini tuli aamupäivällä päikkäriaikaan hakemaan poikaa ja käveli vaunujen kanssa kotiin. Hyödynsin itse koko oman ajan ja puuhailin omiani vielä varsinaisen tilaisuuden jälkeen, kunnes iltapäivällä hain Abun kotiin. Käytiin illalla vielä miehen ja Abun kanssa Ateneumissa katsomassa kovasti kehuttu Henri Cartier-Bresson valokuvanäyttely. 

Perjantai
En saanut perjantain vastaisena yönä unta, sillä koko selkä ja niska tuntuivat olevan täydellisessä krampissa. Olin kärsinyt koko viikon selkä- ja niskakivuista, mutta kivut äityivät tosi pahoiksi myöhään torstaina illalla. Makasin hereillä yhteen asti yöllä, kunnes mies hieroi hetken hartioitani ja sain pahimman jumin pois. Kahden kieppeillä Abu puolestaan heräsi ja pojan nukuttamiseen menikin tunti, tyypillistä. Kuudelta oli uusi herätys, kun Abu kiemurteli levottomasti vieressäni ja sitten heräsi omaan sätkimiseen. Hetken hyssyttelyn jälkeen poika onneksi nukahti ja nukuttiin vielä reilu tunti. 
Aamulla googlailin lähistöltä hierontapaikan ja lähdin sinne ensiapuun, onneksi äitini pääsi hakemaan Abun taas luokseen. Mitä sitä tekisikään ilman isovanhempia! Hieronta onneksi auttoi jonkin verran, ja pääsin eroon pahimmasta pää- ja niskakivusta. Hain Abun vanhemmiltani, ja lähdetiin vielä käymään mahtavassa Kaivarin Kanuuna -kirppiksellä. Sieltä löytyy usein hyviä lasten vaatteita, enkä pettynyt tälläkään kertaa. Löysin tosi hyväkuntoisen Ticket to Heaven -sadetakin hintaan 7€!

Lauantai
Mies valitteli jo perjantaina illalla flunssaista oloaan ja nukkuikin lauantaina aamulla pitkään. Meillä oli ollut suunnitelmissa lähteä aamusta Ikeaan, mutta päästiin liikenteeseen vasta myöhemmin. Vähän yllättäen, ostettiin Ikeasta kirjahylly ja vietettiin hyvä tovi Ikean parkkiksella sitomassa paketteja auton kattoon, sillä eihän sellaiset mahdu auton sisälle ja haluttiin säästää kuljetuskustannuksissa. Abu oli yllättävän hyväntuulinen koko kauppareissun ajan ja viihtyi kaukalossaan ilman hermoilua. Aika pitkään hän jaksoi myös katsella kun me sidottiin paketteja auton kattoon kiinni, kunnes alkoi huutaminen. Illalla olikin superhauskaa "auttaa" isiä huonekalujen kokoamisessa istumalla levyjen päällä, puremalla pahveja ja nappaamalla työkaluja...    

Sunnuntai
Päivä alkoi brunssilla kotonamme, kun luoksemme tuli 8 kaveria herkuttelemaan aamiastarvikkeilla. Olemme säännöllisesti järjestäneet brunssin aina vuorotellen jonkun kaverin luona ja päästäneet lapset vapaaksi lattialle kun aikuiset keskustelevat. Flunssa valitettavasti verotti osallistujia, mutta meillä oli mukava päivän aloitus pienessä porukassa. 
Iltapäivällä isäni tuli auttamaan kirjahyllyn kiinnittämisessä seinään. Abu-raukka oli ihan peloissaan kun asunnossa porattiin, imuroitiin ja vasaroitiin. Poika halusi kuitenkin innokkaasti auttaa tarttumalla poraan, heiluttamalla tikapuita ja istumalla tiellä, keskellä lattiaa. Oli ihanaa nähdä pienen pojan innokkuus remppahommia kohtaan, vaikka Abu olikin oikeastaan vain haittana. No, parin vuoden päästä voivat isänsä kanssa hoitaa remppahommat kahdestaan!

Äidillä ja pojalla on siis takana kiireinen viikko kahdestaan, kavereiden kanssa, isovanhempien kanssa, ja asioilla. Seuraava viikko ei tule olemaan yhtään sen tylsempi! 

Ihanaa viikonalkua kaikille! 

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivalta viikolta! :) Vähän jo ikävä omaa hoitovapaa-aikaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mukava viikko se olikin. :-) tietysti väliin mahtui valvomisia keskellä yötä, taistelua ruokailun kanssa, ja pieniä raivareita. Mutta eihän niitä muisteta. ;-)

      Poista