lauantai 19. syyskuuta 2015

Näin meillä nukutaan kahden unikoulun jälkeen

Purin tänne jo aiemmin ajatuksia Abun nukkumisesta ja omasta väsymyksestä. Homma oli tullut kesän jälkeen siihen pisteeseen, että jotain oli tehtävä oman väsymyksen takia. Abu roikkui tissillä ja heräili 45-60 minuutin välein ja oma jaksaminen oli nollassa. Olin niin uupunut, että pinna oli kireällä enkä jaksanut päivisin muuta kuin maata sohvalla ja käydä pakollisella päivittäisellä vaunukävelyllä. Hartiat kramppasivat huonon uniasennon takia ja selkä oli muutenkin jumissa kyljelläni "nukkumisen" takia. Olin nukkunut puoli vuotta hartia korvissa ja nänni tämän pienen suussa. Minäkin ansaitsin vihdoin edes muutaman yhtäjaksoisesti nukutun tunnin! 

Valmistauduttiin unikouluun lukemalla eri metodeista ja vauvan uniongelmien syistä - hampaat, eroahdistus, uniassosiaatio, nälkä. Totesin, että meillä ongelmana taitaa nimenomaan olla tapa - Abu oli tottunut nukkumaan tissi suussa. Vihdoin elokuun puolessä välissä, kun Abu oli vähän vajaa 7kk, aloitettiin tassuttelu-unikoulu. Yritettiin olla mahdollisimman johdonmukaisia ja tassutella Abu hellästi, mutta päättäväisesti uneen. Muutaman ensimmäisen yön jälkeen Abu heräili edelleen useasti, mutta nukahti suhteellisen helposti uudestaan lyhyen tassuttelun jälkeen. 

Unikoulun myötä alkoi eräs epätoivottava tapa - aamuyön heräämiset. Abun mielestä aamu alkoi useasti jo 05 jälkeen, eikä nukuttaminen silloin enää oikein onnistunut. Aikaiset herätykset saattoivat tapahtua klo 03, 04 tai 05, ja silloin poika kekkuloi hereillä jopa pari tuntia ennen kuin saatiin hänet kaikkien keinojen kautta uudestaan unille. Monesti tehtiin aamiainen jo 06.30, ja ensimmäiset päikkärit otettiin jo ennen kahdeksaa. Päikkärit olivat koko unikoulun ajan haasteellisia. Haasteellisten öiden takia haluttiin kuitenkin armahtaa Abua ja antaa hänen nukkua päikkäreitä, vaikka "väärillä" nukuttamistavoilla. 



Viikon jälkeen mies puhalsi pilliin ja otti aikalisän. Unikoulu ei toiminut ja mies halusi kokeilla toista keinoa - pistäytymisunikoulua, jota hänenkin tuttavansa olivat kokeilleet ja meidän kokeilua onnistuneemmin. Väsyneenä pitkiin nukuttamishuutoihin ja aamuyön heräilyihin, suostuin. Ehkä tassuttelu ei ollutkaan meille oikea keino.

Kokeiltiin siis pistäytymisunikoulua erään amerikkalaisen kirjan ohjeiden mukaan. Abu laitettiin iltarutiinien jälkeen väsyneenä sänkyyn ja lähdettiin pois huoneesta. Ohjeiden mukaan kuunneltiin huutoa ensin 5 minuuttia ja sitten mentiin huoneeseen rauhoittelemaan poikaa. Kirjan mukaan huoneessa sai olla vain 30 sekuntia kerrallaan eikä Abuun saanut koskea. Suhistiin ja rauhoiteltiin sanallisesti - nyt nukutaan. Ja poistuttiin jälleen huoneesta. Kuunneltiin huutoa seuraavat 10 minuuttia ja mentiin sisään toistamaan suhinat, ja taas ulos. Kuunneltiin huutoa seuraavat 15 minuuttia ja mentiin taas suhisemaan poikaa rauhallisemmaksi. Näin jatkettiin kunnes sängystä kuului vain unista tuhinaa. Joinain iltoina prosessi oli nopeampi ja Abu nukahti noin 20 minuutissa. Muutamana iltana jouduttiin puolestaan kuuntelemaan huutoa jopa 45 minuuttia. Pahinta oli kuunnella Abun huutoa seinän toisella puolella ja yrittää pysytellä kirjan ohjeissa - Abun huuto oli paniikkihuutoa, sellaista hätähuutoa. Meille vanhemmille illat olivat pahaa kidutusta, mutta oltiin päätetty kokeilla tätäkin keinoa edes viikon ajan. 

Muutaman illan jälkeen todettiin kuitenkin, ettei voida jättää poikaa sinne huutamaan. Abu ei näyttänyt oppivan rauhoittumaan itse, vaan lähinnä nukahti uupumukseen kovan huutokonsertin jälkeen. Päätettiin lyhentää käyntien välistä aikaa 10 minuuttiin ja yritettiin saada poika sillä rauhoittumaan nopeammin. Muutettiin siis strategiaa. Jäätiin myös huoneeseen vähän pidemmäksi aikaa, mutta pian aloitettiin myös tassuttelemaan poika rauhalliseksi. 

Unikouluista on nyt kulunut reilu kuukausi ja tilanne on tällä hetkellä hyvä ja huono. Abun unipätkät ovat pidentyneet reilusti - yleensä nukutaan välit 20-04 tai 20-05. On meillä ollutkin yksi heräämätön yökin - silloin piti tosin kysellä mieheltä moneen otteeseen että ei kai vaan nukkunut läpi Abun huudon. Nukuttaminen on toisaalta vielä ongelma - Abu ei kertakaikkiaan osaa nukahtaa itse. Tassutellaan ja suhistaan poika uneen, mutta yksin ei poika onnistu. Vierellä on unikaveri (johon Abu tosin suhtautuu välinpitämättömästi), yövalo ja rauhoittava musiikki. Välillä nukuttamisessa menee 45 minuuttia, mutta yleensä onnistutaan jo 20 minuutissa. Mies keksi viikko sitten hyvän keinon nukuttaa poika lähes täysin ilman huutoa - hyräily ja tassuttelu samaan aikaan. Näin huutokonsertti ei edes ehdi alkaa kun poika jää kuuntelemaan hyräilyä. Samalla väsymys vie voiton ja nukahtaminen helpottuu. 

Viimeiset pari yötä ovat taas olleet reilua takapakkia, sillä yöllä ollaan heräilty 2 tunnin välein. Monesti juuri kun pojan saa nukkumaan sänkyynsä, hän kiepsahtaakin mahalleen ja alkaa puoliunissaan huutamaan. Olemme laittaneet kummallekin puolelle isot tyynyt ja pienentäneet nukkumistilaa, mutta silti Abu jollain tavalla saa itsensä ängettyä mahalle. Toivottavasti uniongelmat ovat tilapäisiä ja johtuvat pelkästään liikkumisen lisääntymisestä tai hampaista, ja yöt rauhoittuvat taas. On nimittäin aika väsyttävää hyppiä tassuttelemassa poikaa joka toinen tunti...

2 kommenttia:

  1. Tiesitkö, että huudattamisesta on vain haittaa vauvalle kun hänen tarpeisiin ei vastata? Tästä on paljon tutkittua tietoa. Kun jätät vauvan yksin huutamaan, vauva ei ymmärrä miksi hänen tarpeisiin ja hätään ei vastata. Vauvan pitkäkestoinen itkeminen johon ei vastata alentaa veren happipitoisuutta ja lisää stressihormoni kortilosin eritystä. Tämä taas vaikuttaa myöhemmässä iässä niin että stressinsietokyky on alhainen. Vauva myös oppii, että huutaminen on turhaa, vanhemmat eivät hänen hätäänsä vastaa. Oli pakko kommentoida, koska miusta tuntu tosi pahalta lukea kuinka vauva on itkenyt yksin huoneessa pitkän ajan eivätkä vanhemmat auttaneet. Jokin syy itkuun aina on. Vanhempien tehtävä on se selvittää. Itse suosittelen lempeitä tassuttelu kouluja jos on pakko. Ajattelen niin, että tämä on vain vaihe joka kyllä menee joskus ohi. Meilläkin nukahdetaan tissille, syödään 5-10 kertaa yössä, nukutaan perhepedissä ja vuosi on menty näin. Me jätettiin vaunulenkit pois ja nukuttiin päikkärit vierekkäin sisällä. Ulkoiltiin unien jälkeen. Näin itse sain levätä myös päivällä. Jaksamista teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävimme unikoulun aikana lohduttamassa Abua, emme jättäneet häntä sinne yksin. Totesimme myös nopeasti ettei tämä unikoulumetodi toimi meille, koska Abu ei opi itse rauhoittumaan ja siksi lopetimme.
      Mekin nukuimme alussa perhepedissä, mutta itse kärsin sinä aikana pahoista hartiakivuista enkä pystynyt nukkumaan kunnolla. Jossain vaiheessa oma väsymys kasvoi niin suureksi että nukkumistapoja oli pakko muuttaa. Kaikki perheet tosin valitsevat ne keinot jotka heidän elämäänsä parhaiten sopivat. Teillä perhepeti ilmeisesti toimii, ja se on hienoa. :-) Me olemme löytäneet oman keinomme nukkua paremmin.

      Poista