sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Näin meillä nukutaan

Raskausaikana meillä oli suuret suunnitelmat ja vielä suuremmat luulot elämästä vauvan syntymän jälkeen. Päätimme, että meidän vauva kyllä nukkuu omassa sängyssä heti alusta alkaen ja että parisänkymme pysyy meidän omana tilana, rauhoittumista varten. Pidettiin perhepedissä nukkuvia perheitä jotenkin outoina; ajateltiin, että ehkä ne vanhemmat ei vaan osaa päästää lapsistaan irti, edes öisin. Oletimme meidän perheen nukkuvan paremmin jos nukumme omissa sängyissämme - Abu omassa korikehdossa ja me parisängyssämme. 

Todellisuus on kuitenkin ollut odotettua haasteellismpaa, ainakin nukkumisjärjestelyjen suhteen, vaikka elämä vauvan kanssa onkin aika suoraviivaista. Vauvalla on perustarpeensa - ruoka, puhtaus ja lohtu. Abukin kaipaa läheisyyttä ja lohtua sylissä, ja uni tulee paremmin turvallisessa ja lämpimässä läheisyydessä, isän tai äidin tuoksussa. Kunnianhimoiset suunnitelmat nukuttamisesta omaan sänkyyn kariutuivat heti parin viikon yrittämisen jälkeen.  Tehtiin parhaamme totuttaa Abun omassa sängyssä nukkumiseen, mutta meidän oman jaksamisen takia luovuttiin tästä tavoitteesta nopeasti. Muutaman katastrofaalisen yön jälkeen oli pakko todeta, ettei meidän keinot toimi ja että perhepeti on meidänkin ratkaisu. 



Kun vielä annoimme korviketta pullosta, oli pakko nousta sängystä lämmittämään maito ja syöttämään Abu. Yleensä mies hoiti joka toisen pullosyötön, jonka jälkeen hän tuli herättämään minut imetystä varten. Nousin siis 2-3 tunnin välein sohvalle imettämään, koska Abu sai parhaimman imetysotteen istualteen imetettäessä. Ruokkimisen jälkeen hyssyttelin Abun tarpeeksi syvään uneen, jotta pystyin nostamaan hänet omaan sänkyynsä nukkumaan. Jos uni ei ollut tarpeeksi syvää ja Abu havahtui hereille, tarkoitti se uutta, pahimmillaan puolen tunnin, nukuttamista. Kokeiltiin vaikka mitä vippaskonsteja millä saataisiin poika viihtymään omassa pedissään - kapalointia, lämpötyynyn pitämistä sängyssä ennen sinne siirtämistä, sekä babynestiä sängyssä pesämäisemmän uniympäristön luomiseksi. Turhaan. Yleensä Abu heräsi muutaman minuutin nukkumisen jälkeen ja jouduttiin aloittamaan nukuttaminen uudelleen. Meidän minun unen ja jaksamisen takia on ollut parempi ratkaisu siirtää koko sakki samaan petiin ja uinua yhdessä - perhepedissä.



Nyt kun täysimetän, ovat yöt tavallaan helpompia vaikka olenkin yksin vastuussa ruokkimisesta. Meillä on jo iltarutiini. Klo 21 maissa vaihdetaan vaippa ja laitetaan Abulle yöpuku sekä kapalo päälle. Sen jälkeen imetän Abua kunnes hän nukahtaa ja voidaan siirtää hänet sänkyyn. Ensimmäinen unipätkä nukutaan omassa sängyssä, mutta ensimmäisen herätyksen jälkeen nostan pojan rinnalleni viereeni. Siinä kyljelläni imettäessäni yleensä nukahdan nopeasti itsekin.  Abu havahtuu nälkäänsä noin 2.5 tunnin välein, jolloin vaihdan hänet toiselle rinnalle syömään. Klo 7 maissa aamulla Abu heräilee virkeänä, jolloin mies käy vaihtamassa vaipan ja ottaa kapalon pois. Hetken aikaa poika jaksaa heilua ja jutella välissämme, kunnes väsähtää ja nukahtaa taas rinnalle. Nukutaan noin klo 9 asti, jolloin vihdoin noustaan päivän toimiin.

 
Tällä hetkellä meillä on hyvät iltarutiinit ja nukkumisjärjestelyt; minäkin saan nukuttua suhteellisen hyvin eikä päivisin tarvitse yrittää nukkua päiväunia. Toivottavasti kesän tienoilla saadaan Abu nukkumaan pääsääntöisesti omassa sängyssään eikä minun tarvitse enää nukkua kahden miehen puristuksessa.

1 kommentti: