Päivärytmi 10kk vauvalla

Katselin aikaisempia kirjoituksia kesältä ja erityisesti kirjoitusta Abun päivärytmistä, ja yllätyin että rutiinit ovat muuttuneet aika vähän parin kuukauden aikana. Toki poika on isompi ja päivät ovat aktiivisempia, mutta loppujen lopuksi päivän aikataulu on pysynyt aika samana. 

Suurimmat muutokset ovat päiväunien määrässä. Abu nukkui alkusyksystä kolme lyhyttä päikkäriä, mutta unet eivät jotenkaan tuntuneet virkistävän tarpeeksi. Aina välillä unet olivat pidempiä, puolitoista, jopa pari tuntia, mutta poika ei koskaan ollut erityisen pitkäuninen. Päätin syyskuussa venyttää aamun hereilläoloaikaa, joten aloimme skippaamaan aamu-unet ja aikaistimme Abun lounasunia. 10kk vanhan pojan päivän aikataulu näyttää nyt tältä: 

6.30-7.00 - Herätys

7.30 - Aamiainen

 10.00  -  Aamu-Lounas

10.45 - Päiväunet

 13.00 -  Lounas

  15.30 - Päikkärit

  16.30 - Välipala

19.15 - Iltapuuro

19.30 - Pyjama ja Iltasatu

19.45 - Unille

Abun ongelma (ainakin näin vanhempien mielestä) on aikaiset aamut. Poika herää useimmiten jo ennen seitsämää ja me väsyneet vanhemmat yritämme venyttää omaa sänkyaikaa edes vartilla antamalla kännykän Abun hipelöitäväksi. Poika tuijottelee ruutua kiinnostuneena sen 10-15 minuuttia kunnes kyllästyy ja sen jälkeen sängystä on noustava. Energiaa täynnä oleva poika kaipaa aamupuuroa ja leikkejä. 

Ensimmäinen kunnon ruoka on heti ennen pitkiä päikkäreitä, jotta poika jaksaa nukkua eikä herää ainakaan nälkään. "Aamulounaalla" annan liha- tai kalaruokaa ja hiukan hedelmäsosetta jälkiruuaksi. Ruuan jälkeen siirrytään vaipanvaihdon kautta haalareihin ja vaunuihin. Päikkärit nukutaan samalla kun kävelen kohti keskustaa, joko hoitamaan asioita tai jonkun kaverin kanssa lounaalle.

Abu jaksaa nukkua 2-3 tuntia, riippuen päivästä. Heräämisen jälkeen vaihdetaan vaippa, leikitään hiukan ja sitten vuorossa on päivän seuraava kunnon ruoka, jälleen sosetta lihan tai kalan kanssa. Iltapäivällä leikitään ja luetaan, ja äiti yrittää siinä ohessa syödä itsekin tai saada jotain omia asioita hoidettua. Abu on nyt oppinut nousemaan itse tukea vasten pystyyn, joten monesti huomaan, että housunpuntissa roikkuu puoliksi pystyssä oleva lapsi. 

Iltapäivällä on aika toisille unille, jotka yleensä ovat 45-60 minuuttia. Lyhyet unet virkistävät sen verran, että jaksetaan olla ilman suurempaa känkkäränkkää yöunille asti. Lyhyen unen jälkeen maistuu välipala, jolloin edessä on joko kasvissosetta, hedelmäsosetta tai jotain jogurtti-hedelmäsekoitusta. 

Sitten alkaakin päivän vaikein osuus - nukkuminen. Iltapuuron syöminen menee yleensä ilman suurempia ongelmia, paitsi jos Abu on superväsynyt. Yleensä pienellä harhautuksella ja muutamalla lelulla saadaan iso lautasellinen puuroa suusta sisään. Iltasadun jälkeen tosin alkaa taistelu - nukuttaminen. Taannoisen flunssan ja hampaiden puhkeamisen jälkeen meillä on nukahtamisesta tullut tosi vaikeaa. Ainoa paikka missä Abu suostuu nukahtamaan on sylissä, käsi paidan alla. Nyt kaiken lisäksi parina yönä pojan siirtäminen omaan sänkyyn on ollut todella vaikeaa, on tarvittu muutama siirtoyritys, ennen kuin poika asettuu sänkyyn heräämättä. Lisäksi Abu yleensä herää aamuyöstä, suurinpiirtein 3.30 maissa. Silloin yleensä hippuloidaan hereillä puolitoista tai jopa kaksi tuntia ennen kuin poika suostuu nukkumaan. Aamusta nukutaan reilu tunti ja herätään aamun tohinoihin. 

Nukkuminen ja yöherääminen on mennyt niin mahdottomaksi, että meidän on pakko aloittaa taas unikouluttaminen.. Eilen illalla vietettiin miehen kanssa lähes kaksi tuntia vuorotellen sylittelemässä Abua uneen. Se kuuluisa oma aika illasta kutistui lähes olemattomiin. Lisäksi poika alkaa olemaan jo niin painava, että pitkällinen sylittely käy jo tosi raskaaksi. Hyvää käsijumppaahan se on, pojan nostelu, mutten haluaisi viettää joka ilta reilua tuntia siinä hommassa. 

Ensi perjantaina otetaan kurinpalautus, ja opetetaan Abu nukahtamaan omaan sänkyyn ja pysymään siellä. Unikouluttaminen taitaa olla meidän normaalitila, siitä ei varmaan koskaan päästä eroon...

Vauvojen tekohampaat

Muistatko sen koirien purupalojen mainoksen, jossa hauvat hymyilivät kirkkaanvalkoisissa Pepsodent-tyylisissä hammaskalustoissa? Mainostivat koirien tekohampaita, mukamas. 

Kuva

 

Olen naureskellut nyt taas uudestaan tuolle mainokselle, koska Abu tulee näyttämään tuolta parin viikon kuluttua - pojalla on tulossa koko ylärivi hampaita kerralla! Hampaiden puhkeaminen tietysti ärsyttää ja kutittaa poikaa, mutta myös häiritsee meidän kaikkien unta. Päivisin hampaat eivät häiritse kovinkaan paljoa, mutta nukkumaanmenon aikaan alkaa kitinä ja kiemurtelu. Olemme antaneet iltaisin särkylääkettä, joka toivottavasti veisi pahimman kipuilun pois, mutta sekään ei helpota nukahtamista. Ainoastaan äidin syli kelpaa nukahtamiseen ja mielellään käsi puseron alla, ihoa vasten. 

Uni on levotonta ja katkonaista, ja heräämisiä on pahimmillaan ollut kaksi per yö. Sen lisäksi alkuillasta joudutaan käymään muutamaan kertaan rauhoittelemassa poikaa ja sylittelemässä uudestaan uneen. Miehen kanssa ollaan aika sippejä, vaikka vuorotellaan aamu- ja yövuorojen kanssa. Vaikka mies hoitaisi yöherätykset, herään väistämättä itsekin kun Abu alkaa huutamaan, vaikka olisi korvatulpat. Toissa yönä siirryin lopulta olohuoneen lattialle patjalla, jotta jaksaisin aamuherätyksen ja pitkän päivän energisen lapsen kanssa. 

Viimeinen kuukausi on siis mennyt ihan pieleen nukkumisjärjestysten suhteen. Ensin oli pari viikkoa kestänyt flunssa ja nenän tukkoisuus, jolloin jouduttiin antamaan öisin maitoa nuhaiselle pojalle. Nyt vuorossa ovat hampaat, jotka kiusaavat iltaisin ja öisin. Nukahtaminen tapahtuu siis käytännössä vain sylissä ja öisin heräillään pariin kertaan. Kunhan hammasepisodi on ohitse, harjoitellaan taas nukkumista omassa sängyssä. Tää meidän unikoulu taitaa olla pysyvä olotila...

10kk - vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Abu täytti viime viikolla 10kk ja viimeisempään kuukauteen on taas mahtunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Luulen, että pienen pojan kanssa tällaisia tilanteita tulee vastaan ihan riittämiin, oli Abu sitten 10 kuukautta tai 10 vuotta. Eräs neuvolatäti sanoi aikoinaan, että pienet pojat tuppaa olemaan tällaisia vipeltäjiä. Ihan oikeassa oli!

Liikkuminen on kehittynyt huimasti kuukauden aikana. Poika on oppinut nousemaan itse seisomaan (onneksi ei muuten ole keksinyt, että sängyssä voi nousta pystyyn..), löytänyt konttausasennon ja oppinut ottamaan kiinni tavaroista pinsettiotteella. Liikkuminen tosin tapahtuu vielä ryömien, raputyylillä. Kotona edetään pelkäämättä ihan joka paikkaan ja sormet saa olla kiskomassa irti töpseleistä, jatkojohdoista, ovien väleistä, ja vaipparoskiksesta. Tänään Abu nappasi vaipparoskiksesta kakkaisen vaipan, mutta onneksi huomasin asian ennen kuin kakat päätyivät suuhun!

Seisomiseen ja kävelyyn on kova tahto ja jokainen päivä huipentuu iltapäiväharjoituksiin äitiä vasten - Abu nappaa kiinni mistä saa ja vetää itsensä seisomaan. Jos äiti on tyhmä ja istuu sohvalla, silloin osoitetaan mieltä ja vaaditaan seuraa lattialle.  Seisomisharjoitukset ovat pariin kertaan loppuneet muksahdukseen ja pään kolahtamiseen lattiaa vasten - vanhempien reagointikyky ei ole ollut tarpeeksi hyvä kaatuvan pojan nappamiseen. Ostoslistalla onkin kunnon nahkatossut, joilla harjoitella seisomista ja kävelemistä kotona.

Puhuminen on kehittynyt myös hurjan paljon. Abu puhuu kuin papupata, tämä ominaisuus tulee selvästi miehen suvun puolelta. Miehen sisarusten lapset puhua höpöttävät koko ajan, oli puhe ymmärrettävää tai ei! Abun lempisanat ovat tätätä, ävyävy, ja umumum. Mitään muuta tunnistettavaa kuin äiti en ainakaan vielä puheesta löydä, mutta eiköhän jouluun mennessä olla puhumisenkin suhteen edistetty huimasti.

Mahtavinta pojassa on kuitenkin hänen loputon iloisuus ja positiivisuus (sekin perua miehen puolelta.. ). Aamut alkavat isolla hymyllä, vieraat ihmiset ovat kaikki kivoja, ja elämä noin muutenkin on tosi hauskaa. Toki Abulla on myös känkkäränkkähetkensä - väsyneenä kiukku puskee päälle ja varsinkin nyt hampaiden puhjetessa illat menevät helposti kipuitkien.

Mahtavaa viikon aloitusta kaikille!

Vauvojen värikylpy - työpaja Kiasmassa

Kaveri vinkkasi, että Kiasmassa järjestetään näin loppuvuodesta vauvojen värikylpyjä. Ilmoittauduttiin siis heti mukaan. Itsellä ei ollut mitään ennakkokokemusta värikylvyistä, mutta tiesin Abun tykkäävään peuhaamisesta muiden lasten kanssa.

Värikylvyssä siis vauvat saavat peuhata kaiken kivan värisen ja tuntuisen kanssa, kokea eri värejä ja materiaaleja kaikilla aisteilla. Se siis tosiaan tarkoittaa syömistä, nuolemista, koskettamista, kiehnäämistä ja ryömimistä kaiken päällä, aivan estoitta. 

Alkuun kävimme tutustumassa pariin teokseen Kiasman näyttelystä. Katsoimme muutamaa teosta: kasvokuvia, heiluvaa lamppua ja kuvia vastasyntyneistä. Abu ei teoksista kauheasti kiinnostunut, mutta jaksoi ihmetellä kaikkea muuta museossa näkyvää. Teosesittelyn jälkeen siirryimme yläkertaan erityiseen taidepajaan, jonne oli laitettu valmiiksi oma paikka kullekin vauvalle. Alkuun keskellä oli kasa erilaisia kankaita ja materiaaleja, esineitä, peilejä ja nauhoja. Lapset saivat ihmetellä ja kosketella kaikkea lattialta löytyvää sekä kaivella kankaiden alta esiin ihmeellisiä pikkuesineitä.

Kankaiden ja esineiden kokemisen jälkeen kamat rullattiin kasaan ja alta paljastui kunkin lapsen oma maalausalusta. Sille ripoiteltiin ensin jotain perunasta tehtyjä kuivia palasia, joita Abu lähinnä heitteli pois paperiltaan ja yritti laittaa suuhunsa. Palojen jälkeen paperille siroteltiin hiiltä, ja sen päälle loraus vettä, niin pikkutaiteilijat pääsivät kunnolla jättämään paperiin jälkensä. Lopulta paperille siroteltiin vielä mustikkajauhetta. Niillä aineksillä Abukin taiteili paperiin komean mustan sotkun, kyllä äiti oli niin ylpeä.

 

Pettymys oli suuri kun ohjaaja ilmoitti taidetapahtuman olevan lopussa. Vauvoilla oli ollut hauskaa, ja äideillä (ja yhdellä isällä) vähintään yhtä hauskaa sitä riehumista katsomassa. Tapahtuma olisi voinut olla tosin pidempikin. Alusta olisi voinut jättää taidekierroksen tekemättä (ihan oikeasti, kuinka moni vauva tajusi näyttelystä yhtään mitään ja vanhemmat voi tulla kierrokselle omalla ajallaan) ja keskittyä itse väreihin ja niissä kylpemiseen pidempään. 

Tässä on meidän pikku-Monetin luomus. Tästä varmasti maksettaisiin parinkymmenen vuoden päästä Sotheby'sin huutokaupassa miljoonia - jos äiti olisi muistanut ottaa paperin mukaan! No, luulen että päiväkoti- ja kouluaikana Abu kantaa kotiin kasoittain piirustuksia, joita voimme ihailla. 

Värikylpyjä järjestetään Kiasmassa päivittäin kolmessa eri ryhmässä, joulukuun alkuun asti. Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet vauvojen värikylvystä löytyy täältä. 

Soseesssa: Appelsiinikanaa quinoan kera

Tämä resepti on ollut mielessäni jo pitkään, mutta ehdin kokkailla tätä uutta soseideaa vasta viikko sitten kun muistin napata kaupasta ne appelsiinit - ja kun ylipäänsä löysin hyvän tuntuisia hedelmiä. Talvihan on appelsiinien ja mandariinien paras kausi ja kaupat alkavat vähitellen olla täynnä herkullisia hedelmiä. Vinkki mehukkaiden appelsiinien ostamiseen on valita kokoonsa nähden mahdollisimman painava ja kiinteä hedelmä. Näin varmistut, että hedelmäliha on oikeasti kosteaa eikä kuoren alta paljastu kuiva hedelmä.

Reseptiin tarvitset siis appelsiinin, broileria, quinoaa (tai suomalaisittain kvinoaa), porkkanaa, palsternakkaa ja yrttejä. Itse käytin jääkaapista löytyvää sitruunamelissaa, mutta persilja tai basilika käy tähän myös mainiosti. Meidän kaapista löytyi quinoahiutaletta, joten tein hiutaleista ensin puuron ja käytin sitä soseessa. Tavallinen quinoa käy myös mainiosti, huuhtele ja keitä se silloin pakkauksen ohjeen mukaan.

Käytin reseptiin vajaa puolet yhdestä appelsiinista ja poistin lohkoista hedelmälihan kalvot. Todennäköisesti kalvon voi jättää, sose kuitenkin surautetaan pehmeäksi sauvasekoittimella, mutta päätin testata reseptiä ensin ilman kalvoja. Tähän reseptiin kokeilin myös ensimmäistä kertaa pippuria. Soseiseen lorahti pippuria hiukan enemmän kuin mitä piti, mutta Abu syö hyvällä ruokahalulla myös tämänkin soseen. Appelsiini antaa soseeseen kivan hedelmäisen maun. Herkkua!

 

Appelsiinibroileria ja quinoaa

1 broilerin rintafile

1 dl quinoaa

3 porkkanaa

1 iso palsternakka

puolikas appelsiini

yrttejä (persiljaa, basilikaa, sitruunamelissaa tai muita)

ripaus valkosipulia

ripaus pippuria

Paloittele broilerin file ja keitä pienessä määrässä vettä kunnes liha on kypsää. Soseuta ja jätä sivuun odottamaan. Keitä 1dl quinoahiutaleita 2 dl:ssä vettä n. 10 minuuttia, tai keitä quinoa pakkauksen ohjeen mukaan. 

Kuori ja paloittele kasvikset. Laita porkkanat pieneen määrään vettä ja anna kiehua n. 10 minuuttia. Lisää palsternakka ja anna kiehua vielä n. 10 minuuttia. Soseuta vihanneksen pienessä määrässä vettä, lisää joukkoon quinoa, sekä yrtit. Siirrä annospurkkeihin ja lisää kuhunkin annokseen 1-1.5 rkl lihaa. Lisää halutessasi annoksiin ripaus kuivattua valkosipulia ja ripaus pippuria.